19. kesäkuuta 2012

Itikoiden uhri



Kamala yö takana. En pysynyt edes laskuissa mukana kuinka monta kertaa "kuolin" eli sain kauhukohtauksen. Viime aikoina niitä onkin ollut aika paljon, mikä on outoa. Kesällä eli valoisampaan aikaan niitä on yleensä harvemmin. Kaipa minulla on jotain karmeaa stressiä jostain. Näin kamalaa untakin, Kolmårdenin kuolleesta susien hoitajasta. Jouduin myös kuuntelemaan yhtä aikaa kahtakin kuorsaajaa. Se toinen taisi olla Tapsa, sängyn alla.

Mutta ylihuomennahan on kesäpäiväntasaus eli päivä alkaa taas lyhentyä ja pimeys voittaa. Eli siinä se kesä sitten oli? Prkl. En ole edes ollut ulkona hameessa kertaakaan, paitsi bilettäessä.

Viime viikonloppuna itikat hyökkäsivät kimppuuni parvena. Laskin monta kymmentä paukamaa, erityisesti nilkoissa. Ikävän näköistä kun muuttuvat violeteiksi.




Eilen sain raahattua itseni Lidliin asti pitkästä aikaa. Sinne olikin tullut uutuutena kreikkalaista jugurttia myös pikkupikareissa. Nyt ei tosin jugurtti hirveästi maistu vaan haluaisi koko ajan syödä vain kermaista mansikkarahkaa. Aamulla, päivällä ja illalla.

Kukkakaalia ei ole nyt ollut missään kaupassa. Onko vanhat muka loppu ja uusia ei ole vielä tullut? Kun minä kerran vuodessa haluan kukkakaalia sitä ei olekaan. Tyypillistä.

Jouduin siis taas ostamaan porkkanoita. Että minä inhoan sitä porkkanashowta. Kuorimista. Siinä menee ikä, terveys ja sormet. Kerrankin yhden kuorimissession jälkeen etusormeni kärki oli tunnoton monta päivää. Aikaisempina vuosina en edes koskaan kuorinut porkkanoita..

Laatikkokissa iskee taas, aina ja joka päivä.


Ei kommentteja: