Kesän kirjoittelut

Kesällä olisin halunnut osallistua erääseen kirjoituskilpailuun, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Tuossa novellikilpailussa oli vaatimuksena pituus 5000-10 000 merkkiä. Ei sanaa, vaan merkkiä. Novellini eivät todellakaan ole mitenkään pitkiä, mutta lyhimmätkin yli 15 000 merkkiä. Ja vähintään kolmasosan lyhennys editoimalla olisi ollut ihan liikaa.

 

Pitäisi tehdä vaikea päätös, mikä nimeksi toiselle romaanilleni? Vuosia työnimenä on ollut erään klassikkoteoksen nimi, suomennettuna. Eli ei se oikein käy. Ja se toisella tavalla muotoiltuna on mielestäni blääh, ja on sitä paitsi näköjään käytetty. Sitten tuli mieleen eräs toinen, mutta sekin on Stephen Kingin novellikokoelman nimi. Yksi idea on mielestäni liian paljastava. Noh yksi idea on jota ei ole kai käytetty muualla, mutta se on vähän... teennäinen? Liian vaikea päätös.

 

Ja toinen asia on kansikuva. Esikoisromaanini kanssa minulla oli niin pitkään valittuna kuvapankin kuva. Mutta vaikka olen käynyt läpi hirveästi kuvapankkien kuvia niin sitä oikeaa tähän toiseen romaaniin ei ole löytynyt. Eniten tykkään eräästä tekoälyn tekemästä kuvasta, kamalaa.

 

Tavoitteena oli saada romaanin editointikierros päätökseen heinäkuun loppuun/puolison lomaan/Ollen päivään mennessä. Noh se valmistui ensimmäinen elokuuta. Keksin myös taas yhden mahdollisen nimen, jota ei ole kai käytetty aikaisemmin. 

 

Ja tuohon se sitten jäikin. Eli tähän mennessä kevyt kuukauden loma? Ei mitään järkeä kun kohta opinnot painavat päälle.

 

 

Kesän saldo oli siis kaksi editointikierrosta. Vieläkin haluaisin tuohon tarinaan lisää lihaa luiden ympärille, sanojakin on edelleen alle 50k.

 

Ja eniten ärsyttää se ettei nimeä ja kansikuvaa ole. Uusia, kenties käyttämättömiä nimiehdotuksia on useampia. Mutta ehkä mietin näitä asioita liikaa. Jos kahdella nykyhetken suosituimmalla psykologisten trillereiden kirjoittajallakin on samanniminen kirja (One by One) niin... onko se niin vakavaa?

 

Pitäisi päättää nuo että tämä projekti toisen romaanin julkaisusta etenisi. Vuosia sitten ajattelin vielä että tarjoaisin juuri tätä romaania kustantajille, mutta en aiokaan tehdä niin. Books on demand kutsuu taas.

 

Tukossa

Juuri kun pääsin väsymyksestä eroon puoliso palasi sairaana kotiin, enkä saanut nukuttua kuorsauksen takia. En halunnut mennä sohvalle kun se on niin kova ja lonkka kipeytyi sen ainoan kerran sillä nukkuessani, mutta silti oli aamulla lonkka kipeä. Mutta sitten tuli mieleen ettei olla koskaan edes yritetty/katsottu tuon sohvan vuodesohva-puolta. Olisiko se mukavampi nukkua? Mutta liian myöhäistä kun olin jo marinoitunut puolison pöpöissä, enkä olisi muutenkaan uskaltanut nukkua sohvalla menkkojen aikaan.

 

Mutta odotettua tautia ei kuulunutkaan. Enkö muka saanutkaan tartuntaa? 

 

 

Olen tasan kerran aikaisemmin välttynyt puolison taudilta, ja se oli enterorokko. Vaikka minulla ei ole koskaan ollut enterorokkoa. Mutta luinkin vasta nyt että enterorokko on yleensä aikuisilla oireeton, joten sehän selittääkin asian.

 

Noh sitten ummetus paheni. Kun vatsa ei toimi vaikka on ottanut laksatiivia niin huolestuttavaa. On aina ollut tiedossa mitä suolistoendometrioosi voi aiheuttaa: suolitukos, avanne, kuolema. Koska jos ei pysty paskomaan ei pysty elämään, kuten sekä Nöpö että Olle ovat osoittaneet. Nöpön kuoleman jälkeen totesin että ansaitsisin kuolla yhtä kituen ja kärsien.

 

 

25 vuotta vanha Nokia kehitti ihan uudenlaisen oireen. Yksi palkki jäljellä ja se ei suostunut lataamaan koska akku oli kuulemma täysi. Piti odottaa että akku tyhjenee kokonaan. 

 

Sairasta menoa

Kesä oli lähes ohi enkä ollut vieläkään ollut baarissa suosikkikesämekossani. Halusin laittaa myös kesäkengät. Onneksi en palellut.

 

Gloria tuli niin täyteen että halusin lähteä pois tuntia normaalia aikaisemmin. Tosin sattui sieluun lähteä baarista pois juuri kun Scooterin I'm raving alkoi soida. Bussikin oli ihan täysi, wtf? Johtuiko se Sataman yöstä?

 

Väsymys vaivasi Tallinnan risteilyn jälkeen. Mistä väsymys johtuu? Raudanpuutteesta, vanhenemisesta? Ehkä vain siitä että en kestä mitään normaalista poikkeavaa toimintaa.

 

 

Ja sitten puoliso oli viikon Helsingissä. Mitä tein sen kunniaksi? Oli tarkoitus kirjoittaa mutta en jaksanut, joten tein kuolinsiivousta. Mutta aika huonoksi sen saldo jäi kun en raaski luopua (kirjoittamistani) jutuista, esim. (Karvinen-) kalenterit ja vihko toisensa jälkeen pientä tekstiä... silmiin sattuu kun yrittää lukea niitä.

 

Tuli huono olo kun riehuin vaatehuoneessa mutta löysin TPS:n lipun, tietysti alimmaisesta pahvilaatikosta. Onhan se vähän kellastunut, mutta kelpaa ensimmäiseen ja viimeiseen käyttöönsä. Ysäriltä kotoisin.

 

Noh sitten minulle selvisi sattumalta että Mafiasta on tullut PS5-versio. Mutta tietysti se hupi loppui surullisenkuuluisaan raceen, jonka hävisin johtoasemasta viimeisellä metrillä vaikka kaasu oli pohjassa. 

 

Sitten tuli Helsingistä ikävä uutinen, puoliso on sairastunut. Onko se koronaa vai tavallista flunssaa, kun kuumetta on ollut yli 38?

 

Olen ollut edellisen kerran kipeänä neljä vuotta sitten, koronassa keskellä kesää.

 

Elikkäs tautia odotellessa. 

 

 

Tallinnan risteily Tallink Victorialla

Heräsin maanantaina 17.8. puoli kahdeksalta enkä saanut enää nukuttua. Juna Kuopiosta kohti Helsinkiä lähti klo 11.15. 

 

Menin ensimmäistä kertaa opiskelija-alennuksella VR:n junassa. Vasta nyt sain tietää Frank-sovelluksesta, josta saa ilmaisen digitaalisen opiskelijakortin. Olin luullut että (digitaalisen) opiskelijakortin saadakseen pitää olla opiskelijärjestön jäsen. 

 

Nykyään jalkani eivät turpoa ja kipeydy junamatkoilla, kiitos Pycnogenolin. Mutta uusia kipuja ja vaivojahan aina tulee. Nyt pakarakipuni ärtyi kesken matkan, ja oli pakko ottaa särkylääke. Miten niitä pidempiä matkoja muka kestäisi?

 

Tällä kertaa Helsingin rautatieasemalle astuessa ei ollutkaan hiton kylmä, ja hampaat eivät lyöneet loukkua. 

 

 

Halusin Ruohonjuuresta tietyn kasvoveden. Jo pitkään niitä oli "vain muutama jäljellä". No niitä oli tasan yksi jäljellä, eli kävi hyvä tuuri. 

 

Nykyään ongelmana on se että jos haluaa Helsingistä Tukholman risteilylle niin juna ei saa olla yhtään myöhässä tai myöhästyy laivasta. Pitäisi olevinaan mennä monta tuntia aikaisemmalla junalla. Mutta Tallinnaan mennessä luppoaikaa on kaksi tuntia ennen kuin laivaan nousu alkaa. Ehdin lukea kirjan Krusifiksitappaja lähes loppuun.

 

Tällä kertaa meillä oli hyttinä Deluxe sea view, siksi koska ne sijaitsevat laivan keulassa. Ne tosin ovat kolme neliötä pienempiä kuin samanhintaiset Deluxe plus sea viewt ja ovat alemmalla, 8. kannella. 

 

 

Mutta keulassa oleminen on harvinaista herkkua. Victorialla ei edes muuten pääse laivan keulaan katselemaan maisemia kuin vain Grande buffetissa ja Conferencessa.

 

 

Olin katsonut etukäteen illallisbuffetin valikoimaa, mutta en vain onnistunut löytämään joitakin niistä ruokalajeista. Ehkä en vain osaa lukea? Pelkäsin etukäteen että söisin liikaa ja saisin vatsakipuja, mutta onneksi niin ei käynyt.

 

Tallinkin laivan viinit vaihtuivat toukokuussa, eikä mistään netistä löydy tietoa niiden uusien viinien sokeripitoisuuksista. Valkoviinin sanotaan olevan kuivaa, ja kokeilin sitä varoen puolentoista lasillisen verran, onneksi ei ongelmaa.

 

Laivalla oli yllättävän paljon porukkaa, yökerhossakin useampia tanssijoita. En tosiaankaan jaksanut valvoa klo 11 asti jolloin bändi olisi aloittanut.

 

 

Hytin telkkarista näkyi monta kanavaa enemmän kuin vuosi sitten, mm. monta Viron kanavaa. Olin kuullut että niillä näkyy La Promesa, ja totta se on. On niin hauskaa lukea vironkielisiä tekstityksiä. 

 

Muistelin että Viron laivalla ei voisi tilata erikoisaamiaisella munakasta, mutta olin väärässä. Se olikin vuosi sitten se aamiainen kun minulla oli huono olo enkä voinut syödä juuri mitään. 

 

 

Tuli ehkä valittua lounaan ajankohta vääriin. Päästiin Starlightiin juuri kun bändi lopetteli viimeistä kappalettaan. Tykkäsin tosi paljon ravintola Grillhousen taustamusiikista, cover-versioita hittibiiseistä. 

 

Viimeksi palelin Tallinnan matkalla, erityisesti kun palattiin kotiin Kuopioon. Tällä kertaa halusin varustautua takilla ja saappailla. Ja kylmä minulla oli vain kerran, kun oltiin ulkona laivan kannella ottamassa kuvia. Kädet ihan tärisi. 

 

 

Ja kuuma tuli vasta kun Helsinkiin palattua etsittiin ympäriinsä UFFia, löydettiin lopulta kaksikin. Mutta enhän minä niistä koskaan jaksa mitään etsiskellä kun porukkaa on liikaa ja tilaa liian vähän.

 

 

Kun oltiin Oodissa odottamassa junan lähtöä Kuopioon iski uutispommi: Saku Koivun paidan jäädytys. Tokihan sen täytyi tapahtua kaikista päivistä juuri silloin kun en päässyt heti ostamaan lippuja.