Vain rutto puuttuu reissusta?

Mietin että kannattaako mennä käymään äidin luona vajaata viikkoa ennen matkaa, jos vaikka sieltä saa jonkun taudin. Plot twist: minä olen se joka oli tartuttava. Ei olisi voinut olla huonompi ajoitus. 

 

Juuri sillä sekunnilla kun palattiin kotiin alkoi ensimmäiset oireet. Ensin aivastelin. Pari tuntia myöhemmin nenä alkoi vuotaa, tuntui että kuume yrittää nousta ja kurkku kipeytyä. Ikään kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi surkea olo muutenkin endokipujen vuoksi.

 

 

Sanoin ääneen että tästä ei enää puutu kuin rutto matkan ajaksi. 

 

Seuraavaksi menikin vatsa sekaisin.

 

Oletus oli että seuraavana aamuna tauti on iskenyt kunnolla. Yllätys olikin suuri kun heräsin terveenä. Mikä ihmeen parin tunnin tauti tuo oli?

 

 

Olen löytänyt uuden harrastuksen. Olen katsonut Cincinnatin eläintarhan livelähetystä kirahveista, yksi niistä synnyttää pian.

 

Livelähetys arkkuun?

Yritin selvittää mikä voisi olla vialla polvessani, kun sen alapuolta kiristää koukistaessa. Mahdollisia syitä ovat ainakin jokin jänteeseen liittyvä juttu tai nesteen kertyminen. Sitä voi aiheuttaa esimerkiksi endo.

 

Uutena oireena ilmestyi kielen ja suun polttelu. Muistin lukeneeni aiemmin että sitä voi aiheuttaa esimerkiksi raudanpuute ja vaihdevuodet. 

 

Voisi kai yksinkertaistettuna todeta että ei ole mitään mitä endometrioosi, raudanpuute ja vaihdevuodet eivät voisi aiheuttaa. 

 

Ja mitäs sitten tapahtui? Löin takaraivoni ikkunalautaan. Ensimmäinen ajatus oli taas että tämäkö estää Turun reissun? Puoliso lupasi mennä Turkuun ja livestriimata minulle Saku Koivun jäädytyksen. Kysyin että arkkuuniko jos kuolen? Päävammat pelottavat aina kun tietää että ne voivat ajan kanssa viedä hengen. Niska kipeytyi välittömästi, kuten myös silmät jotka olin juuri saanut paremmiksi. "Lievää" vitutusta taas kerran. 

 

 

Pesin farkkuja, iso virhe taas kerran. Yleensä pelkona on se että ne hajoavat pesussa, luusereita kun ovat. Mutta tällä kertaa pesun jälkeen koneellinen farkkuja ja pyykkikone haisevat tupakalle, eli hiukkasen vituttaa. Pyykissä olivat mukana farkut jotka minulla oli päällä Nightwishin konsertissa vuonna 2012. Toki ne oli pesty sen jälkeen, eivätkä mielestäni haisseet ennen pesua miltään. Mutta nyt uuden pesun jälkeen kävi näin. Joudun nyt kärsimään lemuavista farkuista ja pyykkikoneesta, ja pelkona on että tulevatkin pestyt pyykit lemuavat. Näin kevyet 14 vuotta myöhemmin.

 

 

Kaksi vuotta kissattomana

Kaksi vuotta Kalin kuolemasta. Edelleen en muistanut ulkoa Kalin kuolinpäivää, mutta ehkä se jäi nyt mieleen muistisäännön avulla.

 

 

Kun kissat olivat vielä elossa mietin joskus että missähän järjestyksessä ne tulevat kuolemaan. Toki en halunnut koskaan saada sitä selville. Jos minun olisi pitänyt päättää se olisi tietysti tapahtunut ikäjärjestyksessä, mutta se menikin päinvastoin. Ensin kuoli Kalin pentu Olle, ja viimeisenä sosiaalisin Kali. 

 

 

En arvannut että kaikki kolme kissaa kuolisivat niin lyhyen ajan sisällä. Paremmalla onnella edes yksi olisi elänyt pidempään. Joillakin ihmisillä ottaa koville yhden lemmikin kuolema, miten voisi olettaa että minä selviäisin kolmesta menetyksestä? 

 

 

Vieläkin olen näkeväni joskus Kalin jossakin, erityisesti raapimapuun ylätasolla jossa se vietti elämänsä viimeiset viikot.

 

 

Olen yrittänyt epätoivoisesti löytää jotain uutta kissapeliä pelattavaksi, mutta ei kai sellaisia ole. Minulla on Sherlock Purr 2 pelaamatta, pitää kai yrittää sitä.

 

 

Vikaa päässä, polvessa ja pelissä?

Pimahdin turhasta, vihastuin siksi itselleni, sen vuoksi iski kovat alavatsakivut, ja sitten vasta itkettikin. Ihan itse aiheutetut kivut, ja sehän vasta helpottaakin henkistä oloa. Jatkuva vitutus. Tätäkö se naisen kuuluisa keski-ikä on? Joku voisi tosin väittää että tuota se on ollut minulla aina.

 

Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Menin kyykkyyn ja tuntui siltä että polvi menee pois sijoiltaan. Yhtäkkiä jotain on vialla polvessa. Ei kipua, ei turvotusta, pystyn kävelemään normaalisti. Vain outo kiristävä tunne polven alapuolella sitä koukistaessa, en tiedä mitä tämä on. Koko ajan pelottaa että jokin menee vikaan mikä estää pääsemisen Saku Koivun jäädytykseen. 

 

 

Luulin että PS5 hajosi. Yritin käynnistää Hello Kittyä levyltä, ja PS5 sammutti itse itsensä. Sitten PS5 ei suostunut enää käynnistymään. Juuri kun olin sateisena päivänä hakenut Borderlands 4:n taas kirjastosta, kun edellistä varaajaa ei jostain syystä kiinnostanutkaan. Noh onneksi PS5 alkoi taas toimimaan virtajohdon irrottamisen jälkeen.

 

Jotain hyvääkin sentään. En ollut voinut pelata suosikkipeliäni Fridaytä pitkään aikaan. Camp Forest Greenissä ohjain ei koskaan toiminut. Nyt on ollut uusi modi jossa pääsee pelaamaan AI Jasonia vastaan, mutta eipä ohjain toiminut aluksi siinäkään. Onneksi puoliso lopulta sai ohjaimen toimimaan. Ihanaa että voi pelata moninpeliä ilman muita ihmisiä, eikä ole edes riippuvainen privaattiservereistä.