Kaksi vuotta kissattomana

Kaksi vuotta Kalin kuolemasta. Edelleen en muistanut ulkoa Kalin kuolinpäivää, mutta ehkä se jäi nyt mieleen muistisäännön avulla.

 

 

Kun kissat olivat vielä elossa mietin joskus että missähän järjestyksessä ne tulevat kuolemaan. Toki en halunnut koskaan saada sitä selville. Jos minun olisi pitänyt päättää se olisi tietysti tapahtunut ikäjärjestyksessä, mutta se menikin päinvastoin. Ensin kuoli Kalin pentu Olle, ja viimeisenä sosiaalisin Kali. 

 

 

En arvannut että kaikki kolme kissaa kuolisivat niin lyhyen ajan sisällä. Paremmalla onnella edes yksi olisi elänyt pidempään. Joillakin ihmisillä ottaa koville yhden lemmikin kuolema, miten voisi olettaa että minä selviäisin kolmesta menetyksestä? 

 

 

Vieläkin olen näkeväni joskus Kalin jossakin, erityisesti raapimapuun ylätasolla jossa se vietti elämänsä viimeiset viikot.

 

 

Olen yrittänyt epätoivoisesti löytää jotain uutta kissapeliä pelattavaksi, mutta ei kai sellaisia ole. Minulla on Sherlock Purr 2 pelaamatta, pitää kai yrittää sitä.

 

 

Vikaa päässä, polvessa ja pelissä?

Pimahdin turhasta, vihastuin siksi itselleni, sen vuoksi iski kovat alavatsakivut, ja sitten vasta itkettikin. Ihan itse aiheutetut kivut, ja sehän vasta helpottaakin henkistä oloa. Jatkuva vitutus. Tätäkö se naisen kuuluisa keski-ikä on? Joku voisi tosin väittää että tuota se on ollut minulla aina.

 

Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Menin kyykkyyn ja tuntui siltä että polvi menee pois sijoiltaan. Yhtäkkiä jotain on vialla polvessa. Ei kipua, ei turvotusta, pystyn kävelemään normaalisti. Vain outo kiristävä tunne polven alapuolella sitä koukistaessa, en tiedä mitä tämä on. Koko ajan pelottaa että jokin menee vikaan mikä estää pääsemisen Saku Koivun jäädytykseen. 

 

 

Luulin että PS5 hajosi. Yritin käynnistää Hello Kittyä levyltä, ja PS5 sammutti itse itsensä. Sitten PS5 ei suostunut enää käynnistymään. Juuri kun olin sateisena päivänä hakenut Borderlands 4:n taas kirjastosta, kun edellistä varaajaa ei jostain syystä kiinnostanutkaan. Noh onneksi PS5 alkoi taas toimimaan virtajohdon irrottamisen jälkeen.

 

Jotain hyvääkin sentään. En ollut voinut pelata suosikkipeliäni Fridaytä pitkään aikaan. Camp Forest Greenissä ohjain ei koskaan toiminut. Nyt on ollut uusi modi jossa pääsee pelaamaan AI Jasonia vastaan, mutta eipä ohjain toiminut aluksi siinäkään. Onneksi puoliso lopulta sai ohjaimen toimimaan. Ihanaa että voi pelata moninpeliä ilman muita ihmisiä, eikä ole edes riippuvainen privaattiservereistä.

 

Viinalla rennoksi?

Viime ajat ovat olleet jatkuvaa säätämistä kipeiden silmien kanssa, mitä uskaltaa tai kannattaa tehdä. Olen pitänyt opiskelun minimissä. 

Silmät ovat kipeät, ylirasittuneet, kuivat, ruusufinniset. En koe että tyrniöljykapseleista olisi ollut mitään apua. Niitä pitäisi kai muutenkin syödä ties kuinka monta päivässä, ei ole varaa.

Niska, hartiat, kasvolihakset ja silmät niin jumissa että halusin epätoivoisesti rentoutua. Haaveilin jopa vanhentuneista lihasrelaksanteista. Mutta mitäpä muuta voisi tehdä kuin yrittää juoda viinaa? 

Viimein oli aika avata kallis Grey Goose -vodkapullo, ja se vasta olikin odottamattoman vaikea operaatio. Ei onnistunut minulta. Siinä ei ole samanlainen korkki kuin muissa vodkapulloissa. 

Olipa taas hyvä päätös lähteä baariin. Ensinnäkin minulla oli päällä vääränväriset sukkahousut. Jotenkin luulin että hame ja saappaat ovat niin pitkät että sukkahousut eivät näy ollenkaan, väärin luultu. Sitten jyräsin erään naisen kun halusin istumaan. Ei viihdytty Gloriassa kauaa koska oli taas liian täyttä. Ja taksin valitseminen vasta vaikeaa olikin. Tosin ei ollenkaan niin vaikeaa kuin turvavyön laittaminen. 

 

Sunnuntaina luulin jo että selviän ilman krapulaa, mutta sitten vessassa ollessa alkoi tosissaan oksettaa. Olin lähellä tehdä Kennyn isät. Tuli kamala tuskanhikikin.

 

Katselin parina viikonloppuna Youtubesta livenä mäkihypyn Continental Cupia kun Domen hyppeli siellä. Krapulasunnuntain kunniaksi lykkäsi myrkyn, kun Domen hylättiin. Se tietää sitä että talvikauden alkaessa yksikin hylkäys merkitsee kolmen kisan kilpailukieltoa. 

 

 

Kirottu siemen

September 28th, daylight. The monsters have overtaken the city. Somehow... I'm still alive.

 

Vasta viime vuosina olen alkanut juhlistaa tuota Resident Evil -juhlapäivää. Pelaan ensin (randomizerilla) alkuperäisen Resident Evil 3:n alkupuolen, sitten RE2, sitten RE3:n loppu. 

 

Mietin etukäteen että mikä menee pieleen tällä kertaa? Vuosi sitten jäi Shevan tarina RE3:ssa kirjaimellisesti puolitiehen, kun peli kaatui aina tietyssä kohtaa. 

 

Nyt Ashley ei päässyt alkua pidemmälle, kun peli kaatui aina tietystä ennen poliisiasemaa olevasta ovesta mentäessä. RE3:lla on jotakin minua vastaan. Valitettavasti jatkoin tuota seediä, peli kaatuili monessa kohtaa, ja silloin oli aina pakko hypätä debug menulla huoneesta toiseen. Liian stressaavaa. Ärsytti myös että unohdin poistaa venäläiset seedistä, argh.

 

Resident Evil 2:n kanssa ei ollut mitään ongelmia, tosin Chrisin ja Leonin välillä ei paljoa rakkautta näkynyt. Chris on Leonin vaimo, change my mind!