17. huhtikuuta 2020
20. maaliskuuta 2020
Maailmanloppu nimeltä koronavirus
Tosin olisi parempi jos asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä. Tämä on SARS2.
Sitä ihmettelen miten tämä pääsi yllättämään minut näin pahasti. Sikainfluenssapaniikin ja ebolapelon jälkeen totuus pääsi jossain vaiheessa unohtumaan.
En jälkikäteen mietittynä muistaisi tarkkaa päivämäärää ilman Kobe Bryantin kuolemaa. Vielä lauantaina 25.1. juhlistin uuttavuotta ilman huolen häivää, mutta jo seuraavana päivänä koronavirus iskeytyi tajuntaani. Muistan ihmetelleeni miksi Bryantin kuolema on ykkösuutinen kun sen pitäisi olla korona.
Kauan sitä joutui odottamaan mutta nyt korona on ainoa uutinen maailmanlaajuisesti. Tässä odotellessa tuli mieleen muutama Stephen Kingin kirjoittama juttu, varsinkin kun minulla on työn alla projekti lukea kaikki hänen kirjansa uudelleen. Tietysti Tukikohta, jonka lukemisen ehdin aloittaa ennen koronaa. Enpä olisi voinut silloin uskoa että siitä tulisi todellisuutta. Tukikohdassahan USA:n sotilaslaboratoriosta pääsee karkuun superinfluenssavirus, joka tappaa 99.4% maailman väestöstä. Yhden huhun mukaan korona pääsi karkuun kun Wuhanin labran työntekijä vei koe-eläimiä myyntiin sille kuuluisalle torille. Jos tuo on totta niin olisiko kyseessä kaikkien aikojen massamurha?
Toinen mieleen tullut Kingin juttu on novelli jonka nimi on ehkä Aurinkokoira. Mies ostaa polaroid-kameran. Jokaisessa hänen ottamassaan kuvassa näkyy koira. Aluksi vain taustalla pienenä, mutta sitten koko ajan lähestyen ja yhä enemmän raivoisan näköisenä.
Ja toinen vastaava novelli on Maantievirus matkalla pohjoiseen. Mies ostaa pihamyyjäisistä taulun joka kuvaa ilkeännäköistä miestä. Matkalla kotia kohti hän huomaa maalauksen muuttuvan aina kuvaamaan paikkaa jossa hän on juuri ollut. Ja lopulta maantievirus saa hänet kiinni. Ahdistavia tarinoita, ne jäävät minulla mieleen parhaiten.
Samalta on tuntunut koronan tullessa yhä lähemmäksi. Kun on täysin voimaton tekemään mitään, Suomen valtio ei tehnyt mitään sen leviämisen estämiseksi, THL:n pomot ja muut "asiantuntijat" ovat valehdelleet ja mutuilleet toiveajatteluitaan. Vaikka se kuuluisa totuus on ollut nähtävissä jo pitkään. Leviää oireettomista, leviää ilman välityksellä. Silti näiden aasiantuntijoiden mielestä mitään epidemiaa ei ollut Suomeen tulossa.
Varmaan tuossa tammi-helmikuun vaihteen tienoilla olin maksimissaan kai parisen viikkoa ihan paniikissa. Taistele tai pakene-moodissa. Edes Fridayn pelaaminen ei kiinnostanut, joten asia oli vakava! No sitten tuo paniikki väistyi. Ehkä mun kroppa ei vaan jaksa olla jatkuvasti paniikissa.
Käytiin la 22.2. baarissa tanssimassa sillä ajatuksella että se on viimeinen kerta kun vielä uskaltaa. Ei olisi kannattanut. Dj:llä oli yskä. Ei yskinyt hihaansa kertaakaan, vaan aina eteensä tai käsiinsä. Juup. Vaikka pysyteltiin mahdollisimman kaukana kyseisestä tautipesäkkeestä niin ei se auttanut.
24.2. vein Olivian Jynkkään eläinlääkäriin, kun siellä on hammasröntgen. Se päivä oli yksi elämäni pahimmista. Jouduin odottamaan Ollea kolme tuntia ja en meinannut pysyä tolpillani pahojen endo-oireiden vuoksi. Olle-raukka oli ihan veressä kun pääsi kännissä kotiin, ja levitti verta tassuissaan ympäriinsä, 4 hammasta jouduttiin poistamaan.
Pian kotiintulon jälkeen aloin tuntea ensimmäisiä oireita, ja mieskin tuli etuajassa töistä kotiin sairastuttuaan. Saatiin siis dj:n tauti. On tässä tullut jälkikäteen naurettua että oireet sopivat täydellisesti koronaan: kuiva yskä ilman nuhaa, kuume, toisella kamalat lihaskivut silmiä myöten, toisella väsymys. En silti tietenkään hetkeäkään usko että kyseessä oli korona, vaikkakin kiinnostaisi kyllä tietää kyseisen dj:n matkustushistoria.
Valmistautumisen epidemiaan aloitin jo helmikuun alkupuolella tilaamalla kissoille märkäruokaa 79 kiloa, kuivaruokaa vajaa 11 kiloa ja viiden kuukauden kissanhiekat. Pahintahan tässä olisikin jos kissa sairastuisi tai kuolisi. Tai jos itselle tulisi jokin akuutti juttu. Pari viikkoa sitten se olikin lähellä kun kaaduin perseelleni pelatessani Fridaytä. Vaarallinen peli. Tällä kertaa ei onneksi häntäluu murtunut, mutta pakara, niska ja kieli kipeytyivät.
Nyt sitten tehtiin kaksi isoa ruokatilausta kotiinkuljetuksella. Toisessa oli aika paljon tuotepuutteita ei pelkästään hamstrauksen vuoksi vaan siksi koska rekka oli ajanut ojaan. No onneksi aloitin vessapaperin hamstrauksen jo ajat sitten. Ja viimeisimpänä hain pullon Absolut Limeä Alkosta. Kaiken tämän ajan olin luullut ettei sitä myydä Kuopion Alkoissa! Maistuu mielestäni Spriteltä. En edes ole Sprite-fani mutta Absolut Lime on parasta ikinä.
Pelkään eristäytyneeni liian myöhään. Viime viikolla kävin keskustassa kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla joku yski suoraan päälle! En muista että tämmöistä olisi aiemmin ollut. Varsinkin tuo jälkimmäinen kerta tuntui jopa tahalliselta.
Tällä viikolla on ollut flunssan oireita. Taas. Tänä tehostetun käsihygienian aikakautena olen ollut useammin kipeä kuin koskaan aiemmin. Käsien peseminen ei merkitse paskaakaan kun ihmiset yskivät päälle. Näinä aikoina ei voi mitenkään tietää onko tämä koronaa. Tuskin. Eihän Pohjois-Savossa ole virallisesti kuin 4 tapausta, joista korkeintaan 3 Kuopiossa. No silti eristäydyn. Ei antaisi moraali myöten mennä töihin tartuttamaan kaikki.
Olen ollut täysin paniikissa koronan suhteen koska pelkään kuolevani siihen pahasti levinneen endometrioosini vuoksi. Jos saa yhtäaikaa ilmarinnan ja koronan, mitkä ovat mahdollisuudet selvitä hengissä? Tuskin kovin hyvät. Monet koronaan sairastuvat saavat sydänoireita, jotka kuvailujen perusteella ovat samanlaisia joita minulla on pelkän endon vuoksi. Sydämeni on hätää kärsimässä ihan ilman koronaakin.
Noh olisinhan minä doomed muutenkin. Käsiä pitäisi pestä jatkuvasti mutta en pysty koska iho menee rikki. Kyynärpää on mustelmilla koska vesihana pitää avata sillä ettei likaisten käsien pöpöt tarttuisi hanaan. Kasvoja ei saisi kosketella enkä niin teekään tuolla ulkona, mutta nenää on pakko niistää ja silloin nenäliina kontaminoituu paskaisilla käsillä. Kotona on pakko kosketella kasvoja jatkuvasti, koska niissä on kissankarvoja. Ja silmiä on pakko kosketella lukemattomia kertoja päivässä koska ihosairaudet.
Ja kaikki tämä vain siksi että ihmisten on pakko saada matkustaa silloinkin kun tappajavirus leviää jo maailmalla. Pakko mikä pakko.
Aiemmin suuri unelmani oli Karibian tai Välimeren risteily. No kiitos koronaristeilyjen eipä ole enää, vaikka tästä pandemiasta hengissä selviäisikin.
Enpä olisi uskonut että elämässäni tulisi aika jolloin ruokakaupassakin käyminen on hengenvaarallista. Kaipaan viatonta elämää jossa suurin huolenaiheeni oli endon aiheuttama sydänkohtaus.
#STAYHOME
Sitä ihmettelen miten tämä pääsi yllättämään minut näin pahasti. Sikainfluenssapaniikin ja ebolapelon jälkeen totuus pääsi jossain vaiheessa unohtumaan.
En jälkikäteen mietittynä muistaisi tarkkaa päivämäärää ilman Kobe Bryantin kuolemaa. Vielä lauantaina 25.1. juhlistin uuttavuotta ilman huolen häivää, mutta jo seuraavana päivänä koronavirus iskeytyi tajuntaani. Muistan ihmetelleeni miksi Bryantin kuolema on ykkösuutinen kun sen pitäisi olla korona.
Kauan sitä joutui odottamaan mutta nyt korona on ainoa uutinen maailmanlaajuisesti. Tässä odotellessa tuli mieleen muutama Stephen Kingin kirjoittama juttu, varsinkin kun minulla on työn alla projekti lukea kaikki hänen kirjansa uudelleen. Tietysti Tukikohta, jonka lukemisen ehdin aloittaa ennen koronaa. Enpä olisi voinut silloin uskoa että siitä tulisi todellisuutta. Tukikohdassahan USA:n sotilaslaboratoriosta pääsee karkuun superinfluenssavirus, joka tappaa 99.4% maailman väestöstä. Yhden huhun mukaan korona pääsi karkuun kun Wuhanin labran työntekijä vei koe-eläimiä myyntiin sille kuuluisalle torille. Jos tuo on totta niin olisiko kyseessä kaikkien aikojen massamurha?
Toinen mieleen tullut Kingin juttu on novelli jonka nimi on ehkä Aurinkokoira. Mies ostaa polaroid-kameran. Jokaisessa hänen ottamassaan kuvassa näkyy koira. Aluksi vain taustalla pienenä, mutta sitten koko ajan lähestyen ja yhä enemmän raivoisan näköisenä.
Ja toinen vastaava novelli on Maantievirus matkalla pohjoiseen. Mies ostaa pihamyyjäisistä taulun joka kuvaa ilkeännäköistä miestä. Matkalla kotia kohti hän huomaa maalauksen muuttuvan aina kuvaamaan paikkaa jossa hän on juuri ollut. Ja lopulta maantievirus saa hänet kiinni. Ahdistavia tarinoita, ne jäävät minulla mieleen parhaiten.
Samalta on tuntunut koronan tullessa yhä lähemmäksi. Kun on täysin voimaton tekemään mitään, Suomen valtio ei tehnyt mitään sen leviämisen estämiseksi, THL:n pomot ja muut "asiantuntijat" ovat valehdelleet ja mutuilleet toiveajatteluitaan. Vaikka se kuuluisa totuus on ollut nähtävissä jo pitkään. Leviää oireettomista, leviää ilman välityksellä. Silti näiden aasiantuntijoiden mielestä mitään epidemiaa ei ollut Suomeen tulossa.
Varmaan tuossa tammi-helmikuun vaihteen tienoilla olin maksimissaan kai parisen viikkoa ihan paniikissa. Taistele tai pakene-moodissa. Edes Fridayn pelaaminen ei kiinnostanut, joten asia oli vakava! No sitten tuo paniikki väistyi. Ehkä mun kroppa ei vaan jaksa olla jatkuvasti paniikissa.
Käytiin la 22.2. baarissa tanssimassa sillä ajatuksella että se on viimeinen kerta kun vielä uskaltaa. Ei olisi kannattanut. Dj:llä oli yskä. Ei yskinyt hihaansa kertaakaan, vaan aina eteensä tai käsiinsä. Juup. Vaikka pysyteltiin mahdollisimman kaukana kyseisestä tautipesäkkeestä niin ei se auttanut.
24.2. vein Olivian Jynkkään eläinlääkäriin, kun siellä on hammasröntgen. Se päivä oli yksi elämäni pahimmista. Jouduin odottamaan Ollea kolme tuntia ja en meinannut pysyä tolpillani pahojen endo-oireiden vuoksi. Olle-raukka oli ihan veressä kun pääsi kännissä kotiin, ja levitti verta tassuissaan ympäriinsä, 4 hammasta jouduttiin poistamaan.
Pian kotiintulon jälkeen aloin tuntea ensimmäisiä oireita, ja mieskin tuli etuajassa töistä kotiin sairastuttuaan. Saatiin siis dj:n tauti. On tässä tullut jälkikäteen naurettua että oireet sopivat täydellisesti koronaan: kuiva yskä ilman nuhaa, kuume, toisella kamalat lihaskivut silmiä myöten, toisella väsymys. En silti tietenkään hetkeäkään usko että kyseessä oli korona, vaikkakin kiinnostaisi kyllä tietää kyseisen dj:n matkustushistoria.
Valmistautumisen epidemiaan aloitin jo helmikuun alkupuolella tilaamalla kissoille märkäruokaa 79 kiloa, kuivaruokaa vajaa 11 kiloa ja viiden kuukauden kissanhiekat. Pahintahan tässä olisikin jos kissa sairastuisi tai kuolisi. Tai jos itselle tulisi jokin akuutti juttu. Pari viikkoa sitten se olikin lähellä kun kaaduin perseelleni pelatessani Fridaytä. Vaarallinen peli. Tällä kertaa ei onneksi häntäluu murtunut, mutta pakara, niska ja kieli kipeytyivät.
Nyt sitten tehtiin kaksi isoa ruokatilausta kotiinkuljetuksella. Toisessa oli aika paljon tuotepuutteita ei pelkästään hamstrauksen vuoksi vaan siksi koska rekka oli ajanut ojaan. No onneksi aloitin vessapaperin hamstrauksen jo ajat sitten. Ja viimeisimpänä hain pullon Absolut Limeä Alkosta. Kaiken tämän ajan olin luullut ettei sitä myydä Kuopion Alkoissa! Maistuu mielestäni Spriteltä. En edes ole Sprite-fani mutta Absolut Lime on parasta ikinä.
Pelkään eristäytyneeni liian myöhään. Viime viikolla kävin keskustassa kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla joku yski suoraan päälle! En muista että tämmöistä olisi aiemmin ollut. Varsinkin tuo jälkimmäinen kerta tuntui jopa tahalliselta.
Tällä viikolla on ollut flunssan oireita. Taas. Tänä tehostetun käsihygienian aikakautena olen ollut useammin kipeä kuin koskaan aiemmin. Käsien peseminen ei merkitse paskaakaan kun ihmiset yskivät päälle. Näinä aikoina ei voi mitenkään tietää onko tämä koronaa. Tuskin. Eihän Pohjois-Savossa ole virallisesti kuin 4 tapausta, joista korkeintaan 3 Kuopiossa. No silti eristäydyn. Ei antaisi moraali myöten mennä töihin tartuttamaan kaikki.
Olen ollut täysin paniikissa koronan suhteen koska pelkään kuolevani siihen pahasti levinneen endometrioosini vuoksi. Jos saa yhtäaikaa ilmarinnan ja koronan, mitkä ovat mahdollisuudet selvitä hengissä? Tuskin kovin hyvät. Monet koronaan sairastuvat saavat sydänoireita, jotka kuvailujen perusteella ovat samanlaisia joita minulla on pelkän endon vuoksi. Sydämeni on hätää kärsimässä ihan ilman koronaakin.
Noh olisinhan minä doomed muutenkin. Käsiä pitäisi pestä jatkuvasti mutta en pysty koska iho menee rikki. Kyynärpää on mustelmilla koska vesihana pitää avata sillä ettei likaisten käsien pöpöt tarttuisi hanaan. Kasvoja ei saisi kosketella enkä niin teekään tuolla ulkona, mutta nenää on pakko niistää ja silloin nenäliina kontaminoituu paskaisilla käsillä. Kotona on pakko kosketella kasvoja jatkuvasti, koska niissä on kissankarvoja. Ja silmiä on pakko kosketella lukemattomia kertoja päivässä koska ihosairaudet.
Ja kaikki tämä vain siksi että ihmisten on pakko saada matkustaa silloinkin kun tappajavirus leviää jo maailmalla. Pakko mikä pakko.
Aiemmin suuri unelmani oli Karibian tai Välimeren risteily. No kiitos koronaristeilyjen eipä ole enää, vaikka tästä pandemiasta hengissä selviäisikin.
Enpä olisi uskonut että elämässäni tulisi aika jolloin ruokakaupassakin käyminen on hengenvaarallista. Kaipaan viatonta elämää jossa suurin huolenaiheeni oli endon aiheuttama sydänkohtaus.
#STAYHOME
15. tammikuuta 2020
Joku on vähän pelannut Fridaytä
Ja joku on vähän pelannut muutenkin.
Tämän kunniaksi yksi miljoonasta F13-videostani. Jasonin tappo numero joku Pingviinin kanssa.
Tämän kunniaksi yksi miljoonasta F13-videostani. Jasonin tappo numero joku Pingviinin kanssa.
9. tammikuuta 2020
Olivia 12 vuotta
Olle ei ole vieläkään sairastunut samaan virustautiin kuin muut kissani. Sillä on siis parempi vastustuskyky?
Mutta tulipa myös mieleen se että kun Olivia oli lähellä luovutusikää se ja Kali sairastivat vatsataudin. Voiko se olla syynä siihen että Olivia ei ole sairastunut ja Kalin tauti oli lievempi kuin Tapsalla?
3. tammikuuta 2020
Tapsa kävi lähellä kuolemaa
Nyt uskaltaa jo vähän hengittääkin. Maanantaina 23.12. tein sen virheen että vein täysin terveen Tapsan Kuopion Omaeläinsairaalaan seniorikissan terveystarkastukseen (240 euroa!). Keskiviikkona Tapsa lakkasi syömästä, ja alkoi pian oksennella. En tiedä mistä sillä riitti nesteitä oksennuksiin, kun ei juonut eikä syönyt mitään. Perjantaina Tapsa vietiin eläinlääkäriin, missä se joutui kuivumisen vuoksi tiputukseen ja sai myös pahoinvoinninestolääkettä ja ruokahalua stimuloivaa lääkettä (ihmisten masennuslääke). Eläinlääkäri oli sitä mieltä että Tapsalla on virusperäinen tauti, itsehän olin miettinyt lähinnä suolitukoksen mahdollisuutta. No se tautitartunta oli ilmiselvästi saatu Omaeläinsairaalasta.
Perjantain eläinlääkärikäynnistä oli se hyöty että Tapsa lakkasi oksentelemasta ja alkoi juoda, mutta syömään se ei suostunut vielä lauantainakaan. Torstaista alkaen olin monen päivän ajan varma siitä että Tapsa tulee kuolemaan. Kun normaalisti älyttömän ruuanahne kissa ei suostu syömään mitään vaikka kaikki herkut kantaa eteen... Itselläkin jäi syöminen ja unet vähiin, mutta kyyneleitä riitti.
Sunnuntaina Tapsa alkoi viimein syödä, aluksi vähän kerrallaan mutta usein. Kun Tapsa söi ensimmäisiä kertoja uskalsin hädintuskin hengittää. Luulin etten enää koskaan saisi nähdä Tapsan syövän. Outoa oli se että Tapsa tuntui unohtaneen miten syödään, aluksi kuivaruokanappulat ja herkut tippuivat sen suusta pois.
Mutta sunnuntaina Kali puolestaan lakkasi syömästä. Samalla varmistui se että kyseessä todella on tarttuva tauti. Kali ei onneksi oksennellut ollenkaan, mutta sitkeästi oli syömättä. Kali on jo 14-vuotias ja pienikokoinen kissa, mutta sen yleistila pysyi koko ajan Tapsaa parempana kun oksentelua ei ollut ollenkaan. Lopulta Kali noudatti samaa "aikataulua" kuin Tapsa eli oli syömättä yhtä monta päivää, sunnuntaista torstaihin.
Kissat eivät valitettavasti tajua omaa parastaan. Kun yrittää pitää syömisestä kieltäytyviä kissoja elossa monen päivän ajan... niin hauskaa ei ole kenelläkään, ei kissoilla eikä ihmisillä. Onneksi on Nutri-plus geeli. Tapsa vihasi sen (ja Recovery-ruuan) hajuakin, Kali oli hoitomyönteisempi. Mutta ei ne raukat tajua miksi niitä niin kidutetaan, vaikka kuinka yritän sanoa että joko syöt itse tai pakolla.
Vielä saa pelätä sairastuuko Olle. En tiedä miten kauan aikaa pitäisi kulua että voisi huokaista helpotuksesta.
Kaikki tämä olisi ollut vältettävissä jos en olisi ollut niin tyhmä että vein terveen kissan eläinlääkäriin. Ja kynnys tehdä niin enää koskaan on helvetin korkea, jos seurauksena voi näköjään olla lähes kuolleita kissoja.
Perjantain eläinlääkärikäynnistä oli se hyöty että Tapsa lakkasi oksentelemasta ja alkoi juoda, mutta syömään se ei suostunut vielä lauantainakaan. Torstaista alkaen olin monen päivän ajan varma siitä että Tapsa tulee kuolemaan. Kun normaalisti älyttömän ruuanahne kissa ei suostu syömään mitään vaikka kaikki herkut kantaa eteen... Itselläkin jäi syöminen ja unet vähiin, mutta kyyneleitä riitti.
Sunnuntaina Tapsa alkoi viimein syödä, aluksi vähän kerrallaan mutta usein. Kun Tapsa söi ensimmäisiä kertoja uskalsin hädintuskin hengittää. Luulin etten enää koskaan saisi nähdä Tapsan syövän. Outoa oli se että Tapsa tuntui unohtaneen miten syödään, aluksi kuivaruokanappulat ja herkut tippuivat sen suusta pois.
Mutta sunnuntaina Kali puolestaan lakkasi syömästä. Samalla varmistui se että kyseessä todella on tarttuva tauti. Kali ei onneksi oksennellut ollenkaan, mutta sitkeästi oli syömättä. Kali on jo 14-vuotias ja pienikokoinen kissa, mutta sen yleistila pysyi koko ajan Tapsaa parempana kun oksentelua ei ollut ollenkaan. Lopulta Kali noudatti samaa "aikataulua" kuin Tapsa eli oli syömättä yhtä monta päivää, sunnuntaista torstaihin.
Kissat eivät valitettavasti tajua omaa parastaan. Kun yrittää pitää syömisestä kieltäytyviä kissoja elossa monen päivän ajan... niin hauskaa ei ole kenelläkään, ei kissoilla eikä ihmisillä. Onneksi on Nutri-plus geeli. Tapsa vihasi sen (ja Recovery-ruuan) hajuakin, Kali oli hoitomyönteisempi. Mutta ei ne raukat tajua miksi niitä niin kidutetaan, vaikka kuinka yritän sanoa että joko syöt itse tai pakolla.
Vielä saa pelätä sairastuuko Olle. En tiedä miten kauan aikaa pitäisi kulua että voisi huokaista helpotuksesta.
Kaikki tämä olisi ollut vältettävissä jos en olisi ollut niin tyhmä että vein terveen kissan eläinlääkäriin. Ja kynnys tehdä niin enää koskaan on helvetin korkea, jos seurauksena voi näköjään olla lähes kuolleita kissoja.
4. marraskuuta 2019
Spooks are among us
An oldie but goodie.
En ollut ollut Halloween-bileissä tasan viiteen vuoteen. Kannattaako olematonpalkkaisen osa-aikatyön takia missata koko elämä? Ei.
Olin elätellyt toivetta että tänä vuonna tärppäisi, kun oikea Halloween oli lähimpänä vapaata viikonloppuani. Mutta sitten Passion lopetti olemassaolonsa, ja kun kävin läpi Kuopion baareja yhdessäkään ei ollut Halloween-bileitä "oikeana" viikonloppuna.
Kunnes sitten sattumalta sain Facebookissa tietää että Nousuun oli tulossa toisetkin Halloween-bileet, niin olin suunnilleen valmis tekemään kärrynpyöriä. Viisi vuotta, saatana! Ja kuinka monta Halloween-asua käyttämättömänä?!
Mutta sittenpä oli semmonen juttu että ei tiennyt varmaksi ehtiikö mies ajoissa kotiin työmatkalta Englannista. Onneksi brexit ei toteutunutkaan nyt kuunvaihteessa, eivätkä lennot myöhästyneet.
Sain viimein pukeutua ihanaan mustaan mekkoon jonka ostin jo vuosia sitten mutta jota en ollut kertaakaan käyttänyt kun olin odottanut Halloweenia. Ihme kyllä mekko mahtui vielä päälle.
Oltiin käyty Nousussa tasan kerran aikaisemmin, ja silloinhan Savon sanomien toimittaja tuli kyselemään mielipidettä baarien pidennetyistä aukioloajoista. No tällä kertaa viihdyttiin Nousussa hyvin vähän aikaa. Se vaan on aika iso ongelma baarissa kun istumapaikkoja on varattu ehkä noin kymmenelle. En tajua miten kukaan tuolla pystyy ja haluaa viettää aikaa. Ihme kyllä muissakin baareissa näkyi ihmisiä Halloween-asuissa. Minun ehdoton suosikkini oli Nousussa bongattu Handmaid's talen orjattaren asu.
Tämähän selittääkin paljon...
En ollut ollut Halloween-bileissä tasan viiteen vuoteen. Kannattaako olematonpalkkaisen osa-aikatyön takia missata koko elämä? Ei.
Olin elätellyt toivetta että tänä vuonna tärppäisi, kun oikea Halloween oli lähimpänä vapaata viikonloppuani. Mutta sitten Passion lopetti olemassaolonsa, ja kun kävin läpi Kuopion baareja yhdessäkään ei ollut Halloween-bileitä "oikeana" viikonloppuna.
Kunnes sitten sattumalta sain Facebookissa tietää että Nousuun oli tulossa toisetkin Halloween-bileet, niin olin suunnilleen valmis tekemään kärrynpyöriä. Viisi vuotta, saatana! Ja kuinka monta Halloween-asua käyttämättömänä?!
Mutta sittenpä oli semmonen juttu että ei tiennyt varmaksi ehtiikö mies ajoissa kotiin työmatkalta Englannista. Onneksi brexit ei toteutunutkaan nyt kuunvaihteessa, eivätkä lennot myöhästyneet.
Sain viimein pukeutua ihanaan mustaan mekkoon jonka ostin jo vuosia sitten mutta jota en ollut kertaakaan käyttänyt kun olin odottanut Halloweenia. Ihme kyllä mekko mahtui vielä päälle.
Oltiin käyty Nousussa tasan kerran aikaisemmin, ja silloinhan Savon sanomien toimittaja tuli kyselemään mielipidettä baarien pidennetyistä aukioloajoista. No tällä kertaa viihdyttiin Nousussa hyvin vähän aikaa. Se vaan on aika iso ongelma baarissa kun istumapaikkoja on varattu ehkä noin kymmenelle. En tajua miten kukaan tuolla pystyy ja haluaa viettää aikaa. Ihme kyllä muissakin baareissa näkyi ihmisiä Halloween-asuissa. Minun ehdoton suosikkini oli Nousussa bongattu Handmaid's talen orjattaren asu.
Tämähän selittääkin paljon...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
