Paniikkia ja patteja pukkaa

Minulla ei ole resilienssiä kestää yhtään mitään. Ensin en saanut nukuttua henkisten syiden vuoksi. Päivisin pärjää, mutta yöllä kun yrittää nukahtaa on yksin ajatustensa kanssa. Sitten stressi aiheutti ja pahensi kipuja jotka vaikeuttivat nukkumista. 

Ja kun yksi stressinaihe hiukan hellitti niin sitten alkoi täysi paniikki taas "uudesta" patista suussani. Se on ollut jo tosi pitkään. Olen käynyt alle vuoden sisällä 4 kertaa hammaslääkärissä tai suuhygienistillä, eikä kukaan ole koskaan sanonut siitä mitään. Afta se ei ole. Se on kivuton vaalea patti tai rakkula, joka on koko ajan kasvanut. En ennen pitänyt sitä minään, mutta nyt olen yhtäkkiä eri mieltä. Yritäpä siinä sitten nukkua... Ja pitäisi muka mennä taas hammaslääkäriin?! Oma vika kun en kysynyt tuosta viimeksi?

 

 

 

Jos endokipuja ei ole niin muita kipuja kyllä aina tulee. Olympialaisten jälkeen vaivasivat niska- ja silmäkivut. Ja nyt endokivut ovat olleet pahoina. Kun koskee mahaan, rintakehälle, kainaloihin ja reisiin niin kivaa on. Välillä myös herään kroonisen lonkkakipuni takia.

 

Ja nyt tein myös sen virheen että pitkästä aikaa sain kirjoitettua novellin valmiiksi asti, ja työstän toista. Niin johan silmät kipeytyivät. Pelottaa aina että iskee samanlainen kohtaus kuin noin vuosi sitten. Silloin ensin iski näköhäiriö, sitten toispuoleinen puutuminen ja kivut. Oliko se migreeni vai mikä? Luin että silmien rasitus voi laukaista migreenin.

 

Rupesin haaveilemaan uudesta paistinpannusta, ja Citymarketissa olisikin ollut sopivasti -30% tarjous. Kun viimeksi ostin paistinpannun, niin suomalaisia keraamisia ei ollut tarjolla, mutta nyt on. Minulla on paistinpannulle kaksi vaatimusta: sen täytyy olla 28cm ja keraaminen.

 

Monet Sandra Brownin vanhemmat kirjat olivat saatavilla vain Kaavin lähikirjastossa. Minulla oli vielä lainaamatta ja lukematta niistä neljä. Viimeksi varasin kaksi niistä. Sitten katselin niitä kahta viimeistä, mutta ne olivat kadonneet kirjaston valikoimasta. Enpä viimeksi arvannut että se olisi ollut viimeinen mahdollisuus.

 

Jotain outoa tapahtuu Venäjällä. Yhtenä päivänä tähän blogiin oli tultu Venäjältä 30 000 kertaa. Yrittääkö Venäjä hakkeroida Bloggeria tämän blogin kautta, vai mistä on kysymys? Epäilyttävää toimintaa.

 

Ensimmäinen Sellpy-tilaukseni: Mekkoja

Sellpy on ruotsalainen nettikauppa joka myy käytettyjä tuotteita, joiden hinta on alimmillaan vain 3,50 euroa kappale. Kun tuote ei mene kaupaksi sen hinta laskee ollen lopulta tuon 3,50. Normaalisti käytettyjä tuotteita ostaessa pitää maksaa postikulut jokaiselle myyjälle erikseen, mutta Sellpy on siinä mielessä "oikea" nettikauppa että postikuluja on vain yhdet.

 

Tilasin yhdeksän vaatetta, joiden kappalehinta oli ensitilaajan 10% alennuksen ansiosta 3,15 euroa. Mietin jo tilatessani että kannattaisiko maksaa se kolme euroa ekstraa paketin kotiinkuljetuksesta. Se etten tehnyt niin kadutti kun kannoin pakettia kotiin lähikaupasta. Ei se painava ollut, mutta vieläkin isompi kuin pelkäsin, ja käsivarret eivät oikein tykänneet.

 

Tilasin kolme mustaa mekkoa, haaveilin edelleen kotelomekosta. Toivoin että edes joku näistä olisi sopivan kokoinen ja istuva. Yksi mekoista on pettymys, siinä on yksityiskohtia joita en huomannut kuvista, vaikka niitä pystyykin Sellpyllä kivasti zoomaamaan ja kirkastamaan. Ja juuri tämä onkin se joka on liian iso minulle, kaksi muuta mekkoa ovat onneksi oikein sopivia.

 

 

 

Joku voisi kehdata väittää että minulla oli muutenkin jo tarpeeksi mekkoja, mutta moniko niistä on oikeasti käyttökelpoinen? Ei ainakaan se musta jota kokeilin tilauspäivän aamuna, liian tiukka ja kaula-aukko on sellainen että rintsikoiden olkaimet näkyvät.

 

Harmaa kissa-aiheinen mekko, tai taitaa tuo olla virallisesti paita. Tosi tyylikäs näin mummoikäiselle. Kissan korvat ovat "koholla", mitä en tilatessani tajunnut.

 

Koska olen jo pitkään halunnut pidemmän talvitakin niin tilasin Sellpystä suomalaisen Flare Collectionin talvitakin, joka oli tuotekuvauksen mukaan käyttämätön. En tiedä onko tuossa tarpeeksi toppauksia, eli onko tarpeeksi lämmin vai onko vain kevyttoppatakki. Suurin osa alimman hintaluokan talvitakeista oli jotenkin vikaisia tai likaisia, tämä tilaamani taisi olla paraskuntoisin. Noh sittenhän tulikin sopivasti kevät, eli tämä takki on vielä testaamatta ulkona.

 

 

2 poolopaitaa, toinen musta ja toinen harmaa. Nykyiset poolopaitani ovat liian lyhyitä, ja ovat muutenkin vuosikymmeniä vanhoja ja yksi suosikkini on jopa reikäinen.

 

Kaksi mustaa ja lyhythihaista t-paitaa, joista toinen on kissa-aiheinen. Toisen näistä haluan kesän lenkkipaidakseni. Vanhaa lenkkipaitaani en oikein halua käyttää koska se haisee sipulille. Minä tykkään sipulista, mutta sipuli ei tykkää minusta. Ei riitä että minä lemuan sipulille, se pilaa myös lemullaan paidat.

 

 

Ikävää on tietysti se että jokin tai jotkut noista tilatuista vaatteista oli pesty hajusteellisella aineella, ja pesun jälkeen koko koneellinen pyykkiä lemuaa. Ihmiset eivät tiedä tai välitä siitä mitä karsinogeeneja ja hormonihäiritsijöitä nuo hajusteet ovat.

 

Ja mikä pahinta, nyt muutkin eli eri koneellisessa pestyt pyykit lemuavat hajusteelle, eli se haju tarttui pyykkikoneeseen.

 

 

Testaa miten paha olet

Testasin pahuuteni Hesarin jutun innoittamana. Testi paljasti että olen pahempi kuin puolisoni, ja sehän ei yllätä. 

 

En siltikään ole kovin paha, sain lukemaksi 1,6. Hesarin jutun mukaan D-tekijä on keski­arvoltaan noin 2,3.

 

Testaa pahuutesi täällä

 

 

 

Sain eniten pahuuspisteitä psykologisesta oikeudesta. Se tarkoittaa että mielestäni olen oikeutettu enempään kuin muut.

 

Toiseksi korkein pistemäärä oli moraalisessa irtautumisessa. Se tarkoittaa sitä että etsin syitä muista kuin itsestäni. 

 

 

 

Kun lääkärit eivät tunnista sydäninfarktia

Kyllä pistää vihaksi Suomen julkinen terveydenhuolto. Haluaisin niin tehdä tästä virallisen valituksen.

 

Läheiselleni tapahtunutta: 

 

Sydänoireita joiden vuoksi ei pysty kävelemään kuin muutaman metrin. Terveyskeskuksessa EKG:ssä ei kahden lääkärin mielestä muka näy mitään. KYSin kardiologi totesi myöhemmin että kyllä muuten näkyi. Otetaan verikokeita, mutta ei sitä joka paljastaisi sydäninfarktin (troponiini). 

 

Ihmettelen miten nämä ihmiset pystyvät elämään itsensä kanssa? Heidän väärät päätöksensä tappavat ihmisiä. 

 

Sitten potilas joutuu tilaamaan itselleen ambulanssin, ja lääkäri läksyttää että olisi kannattanut tulla aikaisemmin. Sydäninfarkti ja pallolaajennus. 

 

No ihme kai että ambulanssi edes tuli, ja otti vielä kyytiin. Nykypäivänä useammin käskevät tulemaan omalla kyydillä, tai taksilla.

 

 

Joskus olen miettinyt sitäkin että riippuuko ensihoitajien tulospalkkio siitä että suostuvat ottamaan kyytiin mahdollisimman vähän ihmisiä. Ja hätäkeskuspäivystäjillä siitä että suostuvat lähettämään apua paikalle mahdollisimman harvoin.