Kissaani Tapsaa muistellen

Tänään olisi ollut esikoiskissani Tapsan syntymäpäivä. Tämän postauksen teemana oli tarkoitus olla muistoja Tapsasta, mutta tästä taisikin tulla postaus kissan palloleikeistä.

 

Toisin kuin Olle joka oli sylikissa, Tapsa tuli päälleni makaamaan hyvin harvoin. Yksi niistä harvinaisista kerroista oli silloin kun Tapsalla oli kauluri korvapattileikkauksensa takia, ja se oli ihan raukkana siitä.

 

Tasan kerran elämänsä aikana Tapsa hyppäsi syliini: kun sillä oli kiima ja kuvasin siitä videota. Se hyppäsi syliini ja laittoi kameran pois päältä. Aivan kuin sanoen että "älä kuvaa kärsimystäni"!

 

 

Varsinkin edellisessä asunnossa asuessa Tapsalla oli ikävä iltarutiini. Aina kun ruvettiin nukkumaan se otti suosikkipallonsa ja alkoi huutaa "heittäkää minulle palloa". Nuoruudessaan Tapsa kulutti noita karvapalloja jatkuvasti rikki. Ostin niitä sitten "muutaman" varastoon, ja ne ovat vieläkin jäljellä käyttämättöminä. 

 

 

Pomppivien pallojen kanssa minulla oli Tapsan kanssa oma leikki. Otin pallon käteeni ja Tapsa maukui että "heitä jo". Heitin pallon ja Tapsa yritti ottaa sen kiinni. Tätä leikkiä Tapsa halusi leikkiä vielä vanhanakin. Sanonpa vaan että Tapsasta olisi tullut hyvä maalivahti.

 

 

Näitä kuvia on niin paljon...

 

 

Mietin jo etten pelaisikaan tänään mitään kissapeliä, kun oli vaan ne samat vanhat. Ja varsinkin kun sain kirjastosta lainaan Resident Evil Requiemin, mutta sainkin sen pelattua läpi jo tiistaina.

 

Ostin Copycat-pelin koska se oli tarjouksessa PS Storessa, joten sillä mennään tänään.

 

Pimahtamispisteessä

En vaan kestä sitä että on niin monta uutta terveysongelmaa joiden vuoksi pitäisi mukamas käydä lääkärissä. Esimerkiksi vaikkapa tuo silmän alla oleva patti. Jos yrittää etsiä tietoa netistä siihen liittyen niin ei onnistu, koska tuloksina tulee vain silmäluomiin liittyviä ulospäin näkyviä patteja. Tämä minun pattini on täysin näkymätön, se vain tuntuu ihon alla.

 

Kun on niin monta asiaa vialla ja pelkästään pattejakin niin monta niin on vaikea tietää mikä näistä on se jonka vuoksi pitäisi ensimmäisenä rynnätä lääkäriin. Ja kun ei pysty päättämään niin ei tee mitään? Oletanhan kainalossakin tuntuvan kovan kohdan johtuvan endosta, koska molemmissa kainaloissa on jo vuosia ollut oletettuja endokipuja. Mutta eipä tuonne YTHS:n chattiin taida päästä läpi ikinä.

 

 

Matikan tentti oli hirveä. Mielestäni jos tentissä on sekä teoriaa että laskuja niin teoriakysymysten pitäisi olla ensin, laskuissa kestää niin pitkään. Kun on menossa vasta tyyliin tehtävässä 7 ja aika uhkaa loppua yli 20 kysymyksen tentissä. Kun ajattelee että ei pääse tehtistä läpi vain siksi koska ei ehdi tehdä kuin pienen osan tehtävistä. Hirveä stressi, ja taistele tai pakene jatkui pitkään tentin jälkeenkin. No lopulta minulla jäi aikaa jäljelle peräti 13 minuuttia puolentoista tunnin tentissä, ja pisteitä tuli 33/35.

 

Ihan kaikki ärsyttää ja vituttaa, kun on kipuja ja pms. Ärsyttää sekin että eräästä blogistani oli kopioitu tekstiä muualle, kertomatta lähdettä.

 

Tällä kertaa Lidlissä ei oikeasti ollut sokeritonta maitosuklaata, vaan pelkkää tummaa. Pelottaa että sen tekeminen on lopetettu. 

 

No sain viimein kirjastosta lainaan pelin Resident Evil Requiem... harmi vaan että selviytymiskauhu ei sovi minulle.

 

 

Pääsiäinen

Kun pitäisi valmistautua kahteen samana päivänä olevaan tenttiin on tietysti parasta viettää koko päivä pelaten peliä. Kirjastosta kun saa olla lainassa vain 3 peliä yhtä aikaa (en vieläkään pääse yli siitä että tuo ei muka ole yhdyssana, ja vastaavia sanoja on paljon).

 

Red Bull Target Jumping oli aika tylsä tänä vuonna, kun kukaan ei meinannut kuolla, ja voittajakin oli sama kuin viime vuonna. Janne Ahosen joukkue jäi viimeiseksi. Tosin tuo Red Bullin ideakin on tylsä ja typerä.

 

Toivoin että olisi saanut pääsiäiseksi jonkun varaamani pelin kirjastosta, mutta ei. Esimerkiksi RE9 on pitkään ollut statuksella "lainassa", mikä normaalisti tarkoittaa sitä että se on matkalla seuraavalle varaajalle, mutta ei. En keksi muuta selitystä kuin sen että kirjaston työntekijät pitävät pelit ensin itsellään. RE9 julkaistiin 27.2., enkä ole vieläkään saanut sitä vaikka olen ensimmäisenä varausjonossa.

 

Vuosi sitten katsoin pitkäperjantaina suosikkielokuvani Tuulen viemää. Päätin aloittaa pääsiäisperinteen katsomalla sen myös nyt. 

 

Joitain muitakin pääsiäisideoita tuli mieleen, kuten pääsiäispupuna pelaaminen (Friday), baariin meneminen, äidin luokse meneminen, metsään meneminen. En tehnyt näistä kuin viimeksimainitun. Haluaisin paidan tällä Friday-painatuksella (AI:n tekemä).

 

 

Mutta "juhlan" kunniaksi iski tietysti vatsakivut, oksetus, persekrampit ja lonkan kipu. Viimeksi mainittu yritti estää nukkumisen. Tarviisin kai tyynyn jalkojen väliin, kun jotkut väittävät että se voisi auttaa.

 

Breaking news: Pääsiäismaanantaina herätessä maa oli valkoinen. Näin sitten unta lumenvalkoisesta Ollesta. Silittelin sitä itkun partaalla. Sanoin sille että afterlifessä kissatkin voivat puhua jos haluavat. Ei se puhunut. Toisaalta en olisi varmaan kestänyt sitä mitä sillä olisi minulle sanottavaa. 

 

 

Pääsiäinen on tietysti paras aika esittää televisiossa jouluelokuvia: Yksin kotona, Yksin kotona 2, Die Hard. Katsoin vain kesäleffa Die Hard 3:n.

 

Uneton Kuopiossa

Outo, aikainen ja helppo kevät. Yleensä minun lenkkireiteilläni on joissain kohdin jäätä viikkokausia, nyt kaikki olikin kahden lenkkipäivän välillä sulanut. 

 

Tein sen virheen että tein muutaman matikan laskun. Sitten iski sellainen silmä- ja niskakipu että luulin jo että aivokalvontulehdus. Olen pelännyt aivokalvontulehdusta siitä asti kun olin yläasteella ja samassa koulussa ollut tyttö kuoli siihen. Minulla on nuoruudesta asti ollut kolme erityisesti pelkäämääni sairautta: aivokalvontulehduksen lisäksi veritulppa ja sydänlihastulehdus (koska Saku Koivulla oli sellainen nuorena).

 

Pattejakin on ilmestynyt lisää, esimerkiksi toisen silmän alapuolelle. Eipä tästä muutenkaan tule mitään kun silmien kanssa on ilmaantunut lisäongelmia niiden ruusufinnin vuoksi. Ne ovat tietysti myös niin kuivat että pitäisi käyttää silmätippoja, mutta eipä ole varaa. Kroppa kehtaa vaatia kaikenlaista mikä maksaa. Kuten olen todennut, minun kropallani on erityisen kalliit tarpeet.

 

 

Viime viikolla vietin yhden yön sohvalla kun meni hermot puolison kuorsaamiseen. Lonkka ei oikein tykännyt sohvasta. Muutenkin on välillä vaikea nukkua pelkästään senkin takia kun silmät tuntuvat niin kuivilta. 

 

Lykkäsin kaksi viikkoa sitä että yrittäisin saada aikaa YTHS:ään, mutta eipä se olekaan niin yksinkertaista. Chattiin ei pääse jonoon jos se on muka liian ruuhkainen, eli jono on yli 30 minuuttia. Kyllä sinne jonoon pitäisi silti päästä, jonottamaan. 

 

Tein inventaarion, ja varovaisestikin laskien minulla on yli 20 novellia työn alla. Ainakin yhden noista on itse asiassa tarkoitus olla romaani. Ja sitten on vielä ne kolme työn alla olevaa romaania, ja haaveilemani kaksi jatko-osaa esikoisromaanilleni. Ja yksi romaani-idea jonka kirjoittamista en ole varsinaisesti edes aloittanut. Kirjoitettavaa siis riittäisi, jos elämää riittäisi vielä vähintään muutama vuosisata. Vähänkö olen kateellinen niille jotka koko ikänsä suoltavat romaaneita liukuhihnalta. Minulla on ollut aikaa vuosikymmeniä, mutta mitään en ole saanut aikaiseksi.