Kirottu siemen

September 28th, daylight. The monsters have overtaken the city. Somehow... I'm still alive.

 

Vasta viime vuosina olen alkanut juhlistaa tuota Resident Evil -juhlapäivää. Pelaan ensin (randomizerilla) alkuperäisen Resident Evil 3:n alkupuolen, sitten RE2, sitten RE3:n loppu. 

 

Mietin etukäteen että mikä menee pieleen tällä kertaa? Vuosi sitten jäi Shevan tarina RE3:ssa kirjaimellisesti puolitiehen, kun peli kaatui aina tietyssä kohtaa. 

 

Nyt Ashley ei päässyt alkua pidemmälle, kun peli kaatui aina tietystä ennen poliisiasemaa olevasta ovesta mentäessä. RE3:lla on jotakin minua vastaan. Valitettavasti jatkoin tuota seediä, peli kaatuili monessa kohtaa, ja silloin oli aina pakko hypätä debug menulla huoneesta toiseen. Liian stressaavaa. Ärsytti myös että unohdin poistaa venäläiset seedistä, argh.

 

Resident Evil 2:n kanssa ei ollut mitään ongelmia, tosin Chrisin ja Leonin välillä ei paljoa rakkautta näkynyt. Chris on Leonin vaimo, change my mind! 

 

 

 

Maailman eläinten päivä

Maailman eläinten päivän kunniaksi harvinaisia yhteiskuvia kissoistani. Kolome kissoo kerralla!

 

 

 

Tapsa tarvitsi nenäliinan kroonisen nuhansa vuoksi.

 

 

Suurin osa pyhän kolminaisuuden kuvista on vain sängyssä makoilua. Kissani eivät olleet ylimpiä ystävyksiä keskenään, mutta joskus sopu sijaa antoi.

 

 

Tämä yksi kuva kyllä ihmetyttää minua. Miten olen voinut ottaa kuvan samalla kun pelaan Fridaytä, ja olen vieläpä sweater girl?

 

 

 

  

Pelko pimahtamisesta

Etsin kirpparilta lähinnä farkkuja ja Stephen Kingin kirjoja, ei löytynyt. Mutta olen jo jonkin aikaa ajatellut hankkia Chelsea Cainin naispuolisesta sarjamurhaajasta kertovan kirjasarjan. Avausosa Sydänverellä löytyi Citypörssistä hintaan 2 euroa. 

 

Minulle iski pakkomielle saada Stephen Kingin Pet Semataryn tietty painos. Tuon kirjan useassa versiossa on kannessa kissa, mutta tässäpä on lisäksi teksti "A pet isn't just for life". Näin kolmen kuolleen kissan omistajana täytyy arvostaa tuota sanomaa. 

 

 

Opinnot jatkuivat, ja heti alkoi pelottaa silmien mahdollinen pimahtaminen. Se että silmät tajuavat että nyt luetaankin koulujuttuja. Toisella kouluviikolla aloin bruksaamaan pitkästä aikaa, niin hereillä kuin valveillakin. Eiku... 

 

 

No eipä niska ja silmät tykänneet jokapäiväisestä Borderlands 4-pelin pelaamisestakaan, vaikka se oli monesti vain parisen tuntia kerrallaan. Jouduin pitämään silmäkivun vuoksi jo sairaslomaa.

 

Kirjaston kanssa kävi ikävä juttu. Varasin Nilsiässä hyllyssä olleen Baldur's gate 3-pelin. Moneen päivään ei tapahtunut mitään, ja sitten joku onnistui lainaamaan sen pelin. Ei sen olisi pitänyt olla mahdollista kun siitä oli varaus. En itsekään onnistunut jokin aika sitten lainaamaan kirjaa joka oli virheellisesti hyllyssä vaikka siitä oli varauksia.

 

Hiukan ärsytti tämä juttu kun oli tarkoitus hakea se Baldur's gate 3 samalla kun jouduin palauttamaan Borderlands 4:n. Ja nyt kun ne eräpäivät menevät jo joulukuulle asti kirjastojärjestelmän vaihdon takia niin... argh. Olisi pitänyt jäädyttää Borderlands 4:n varaus ja ottaa se vasta seuraavan varaajan jälkeen, niin olisi saanut pitää sen joulukuulle asti. Harkitsin nimittäin tuota, mutten arvannut että pidemmät laina-ajat alkaisivat jo nyt ja olisivat noin pitkiä.

 

Siilinjärven Lidlistä löytyi sekä sokeritonta suklaata että jopa leggingsejä. Joidenkin vaatteiden tilanne on usein kriittinen, kun niitä kuluu ja hajoaa jatkuvasti. En tiedä mitä alushousuja ostaisin, kun tarvitsisin Sloggeja mutta niiden laatu on nykyään niin surkea että pitää boikotoida.

 

 

Kun kaikki ruoka oksettaa

Olen jo vuosia kärsinyt on-off oksetuksesta oletetusti endometrioosin vuoksi. Kun tuohon yhdistää sen että ruoka toisensa jälkeen on alkanut oksettaa minua niin ei hyvin mene. Olen niin kyllästynyt eri ruokiin, eikä asiaa auta se että syön useimmiten samaa lämmintä ruokaa kolme päivää putkeen. 

 

Ongelmallista on sekin että haluaisin syödä lisäaineetonta ja mahdollisimman halpaa ruokaa.

 

Erityisesti lihat oksettavat minua. Katselen epätoivoisena ruokakaupan lihavalikoimaa. Mitä noista muka voisi syödä?

 

Olen aina vihannut kanasuikaleita. Viime vuonna oksetti ennen kanankoipien syömistä, ja senhän tietää miten siinä kävi. Kanoista menevät alas ainoastaan uunikanat, jotka ovat kalliita ja joita ei Suomesta kesäisin edes saa.

 

Nauta: liian kallista. Karjalanpaistiin ja vastaaviin possupatalihoihin olen kyllästynyt.

 

Punaisista lihoista käy siis vain jauheliha, ja niistäkin vain kaupassa jauhetut. Teollisesti pakatut sisältävät ällöttäviä epämääräisiä kohtia. Ja mikrossa lämmitetty edellispäivän jauheliha vasta ällöä onkin.

 

Kala (lohi) on liian kallista, ja pelkään ruotoja. 

 

Kasviproteiineissa on liikaa hiilareita, ja rautaakin pitäisi saada. Soija ei käy endometrioosin vuoksi.

 

 

 

Nykyisin syön kasviksista lähinnä pakasteporkkanaa, koska se on halvinta. 

 

Parsakaalista en ole koskaan tykännyt mutta ennen söin sitä silti koska se on niin terveellistä, mutta viime vuonna tuli raja vastaan senkin osalta. Ja onhan se liian kallistakin, kun halvimmat pakasteparsakaalit ovat ällöttävän epämääräisiä. Tuoreet parsakaalit olivat aina homeessa. 

 

Joku voisi sanoa että opettele tekemään ruokaa, mutta inhoan ruuanlaittoa ja sekin pitäisi tehdä suunnilleen nollabudjetilla. Ruoan hinnannousu ahdistaa, kun tuloni ovat olemattomat. Pitäisi syödä sitten hinnannousua vastaava määrä vähemmän ruokaa, mutta olen jo valmiiksi alipainoinen.

 

 

Mitkä ruoat sitten eivät okseta minua? Lähinnä suklaa ja jäätelö, mutta ei niistä oikein saa lämmintä päivällisruokaa.