Saku Koivun jäädytys Turussa - 11 on ikuinen!

Olin nähnyt Saku Koivun livenä vain kaksi kertaa.

 

90-luvulla menin jääkiekko-otteluihin vain nähdäkseni Saku Koivun. Joka kerta hän ei pelannutkaan. Oli joko lepovuorossa tai loukkaantunut. Muistan aina sen kirvelevän pettymyksen.

 

Mutta vuosia myöhemmin onnisti NHL Premieressä Jokerit-Anaheim ja Kimmo Timosen juhlaottelussa. 

 

Olin odottanut hyvin pitkään että TPS viimein jäädyttäisi Sakun numeron. Siitä kerrottiin elokuussa, ja onneksi sain heti tietää tämän suuren uutisen enkä jäänyt ilman lippua. 

 

 

Kun saavuttiin Turkuun perjantai-iltana klo 23 sääennustuksen mukaisesti satoi. Hotelliksemme Turussa valikoitui keskustassa sijaitseva Scandic Julia. Siksi koska en halunnut kylpyhuoneeseen läpinäkyviä seiniä enkä kylpyammetta. No arvaa vaan oliko Julian huoneessamme kylpyamme?! Tietysti oli. Suihkussa käyminen kylpyammeessa on pelottavaa ja vaarallista. Vessapaperiteline oli hajalla, telkkari jumiutui jatkuvasti ja hotellien nykyisen kierrätyskiiman vuoksi roskat eivät mahtuneet roskiin. Toki on parempi että roskat ovat muualla kuin roskiksessa? Aamupala oli onneksi ok ja vapaa pöytäkin löytyi molempina aamuina. Aamupala ei kuulu huoneen hintaan.

 

 

En ollut koskaan aiemmin käynyt Turkuhallissa/Gatorade Centerissä, minä tosin tunnen sen edelleen Elysée Arenana. Jostain syystä turkulaiset ovat rakentaneet hallinsa hornaan, matka keskustasta oli pitkä. Mentiin hallille ensimmäisellä bussilla, joka oli pikkuisen täysi.

 

Toivoin että hallilla olisi myynnissä Saku Koivun fanituotteita ja niin olikin. Shopissa jonka näimme oli kuitenkin vain lippiksiä, pipoja ja kiekkoja. Muualla olisi tainnut olla tarjolla muitakin vaihtoehtoja, mutta hirveän ryysiksen takia ei voinut katsella ympärilleen. Olisin toivonut tavallista t-paitaa, ja tiesin kyllä että magneetti olisi turha toivo. Minulle kelpaisi myös #11-pinssi joita juhlavierailla näkyi.

 

Olin loppuun asti varma että jokin menee pieleen ja missaan tilaisuuden. Kun jo istuttiin paikoillamme ajattelin että vielä ehdin saada joukkueiden lämmittelyn aikana kiekon naamaani. Ihanaa että kaikki TPS:n pelaajat olivat Koivuja.

 

 

Vaikka paikkamme olivat eturivissä ne olivat lopulta aika huonot, olisi pitänyt olla toisella puolella hallia että olisi nähnyt paremmin.

 

 

Tilaisuus oli toteutettu hyvin, ja oli jopa hienompi kuin odotin. Musiikitkin olivat kohdillaan, esimerkiksi Saimaan Yks ja yks, joka on cover ysärihitistä One & One.

 

Itkin yllättävän vähän. Olin etukäteen varma että vollottaisin hirveästi koska tiedossa on että tämä on viimeinen juttu Sakun uralla. Sen ennustin oikein että saisin rytmihäiriöitä.

 

 

Kun yli 10 000 ihmistä kasaantuu samaan paikkaan niin ryysis on ikävä. Lähdettiin pois jo ensimmäisen erän jälkeen, koska jääkiekko ei enää nykyisin kiinnosta minua ja halusin välttää ruuhkan. Jouduttiin hiukan kävelemään lähimmälle bussipysäkille koska suora yhteys hallille on vain ennen ja jälkeen otteluiden.

 

Kun tultiin sunnuntai-iltana kotiin Kuopioon oli kiva huomata että nauhalle ottamani MTV3:n ohjelma Hockey Night Lauantai sisälsi toiveeni mukaisesti tuon tilaisuuden. Ja onneksi se on myös Youtubessa. 

 

Tämä tilaisuus oli sellainen jota en olisi halunnut missata mistään hinnasta. Nyt en keksi enää mitään pakollista mitä haluaisin vielä kokea. 

 

Saku Koivu koki Turussa jotain ainutlaatuista – liikuttui kyyneliin

Saku Koivu liikuttui ja kiitti koskettavasti perhettään

Saku Koivu muistelee koskettavaa paluutaan pelikentille syövän jälkeen

Saku Koivu herkistyi puheessaan – numero 11 nousi kattoon hienolla tavalla

 

Kiitos #11

 

 

 

Vain rutto puuttuu reissusta?

Mietin että kannattaako mennä käymään äidin luona vajaata viikkoa ennen matkaa, jos vaikka sieltä saa jonkun taudin. Plot twist: minä olen se joka oli tartuttava. Ei olisi voinut olla huonompi ajoitus. 

 

Juuri sillä sekunnilla kun palattiin kotiin alkoi ensimmäiset oireet. Ensin aivastelin. Pari tuntia myöhemmin nenä alkoi vuotaa, tuntui että kuume yrittää nousta ja kurkku kipeytyä. Ikään kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi surkea olo muutenkin endokipujen vuoksi.

 

 

Sanoin ääneen että tästä ei enää puutu kuin rutto matkan ajaksi. 

 

Seuraavaksi menikin vatsa sekaisin.

 

Oletus oli että seuraavana aamuna tauti on iskenyt kunnolla. Yllätys olikin suuri kun heräsin terveenä. Mikä ihmeen parin tunnin tauti tuo oli?

 

 

Olen löytänyt uuden harrastuksen. Olen katsonut Cincinnatin eläintarhan livelähetystä kirahveista, yksi niistä synnyttää pian.

 

Livelähetys arkkuun?

Yritin selvittää mikä voisi olla vialla polvessani, kun sen alapuolta kiristää koukistaessa. Mahdollisia syitä ovat ainakin jokin jänteeseen liittyvä juttu tai nesteen kertyminen. Sitä voi aiheuttaa esimerkiksi endo.

 

Uutena oireena ilmestyi kielen ja suun polttelu. Muistin lukeneeni aiemmin että sitä voi aiheuttaa esimerkiksi raudanpuute ja vaihdevuodet. 

 

Voisi kai yksinkertaistettuna todeta että ei ole mitään mitä endometrioosi, raudanpuute ja vaihdevuodet eivät voisi aiheuttaa. 

 

Ja mitäs sitten tapahtui? Löin takaraivoni ikkunalautaan. Ensimmäinen ajatus oli taas että tämäkö estää Turun reissun? Puoliso lupasi mennä Turkuun ja livestriimata minulle Saku Koivun jäädytyksen. Kysyin että arkkuuniko jos kuolen? Päävammat pelottavat aina kun tietää että ne voivat ajan kanssa viedä hengen. Niska kipeytyi välittömästi, kuten myös silmät jotka olin juuri saanut paremmiksi. "Lievää" vitutusta taas kerran. 

 

 

Pesin farkkuja, iso virhe taas kerran. Yleensä pelkona on se että ne hajoavat pesussa, luusereita kun ovat. Mutta tällä kertaa pesun jälkeen koneellinen farkkuja ja pyykkikone haisevat tupakalle, eli hiukkasen vituttaa. Pyykissä olivat mukana farkut jotka minulla oli päällä Nightwishin konsertissa vuonna 2012. Toki ne oli pesty sen jälkeen, eivätkä mielestäni haisseet ennen pesua miltään. Mutta nyt uuden pesun jälkeen kävi näin. Joudun nyt kärsimään lemuavista farkuista ja pyykkikoneesta, ja pelkona on että tulevatkin pestyt pyykit lemuavat. Näin kevyet 14 vuotta myöhemmin.

 

 

Kaksi vuotta kissattomana

Kaksi vuotta Kalin kuolemasta. Edelleen en muistanut ulkoa Kalin kuolinpäivää, mutta ehkä se jäi nyt mieleen muistisäännön avulla.

 

 

Kun kissat olivat vielä elossa mietin joskus että missähän järjestyksessä ne tulevat kuolemaan. Toki en halunnut koskaan saada sitä selville. Jos minun olisi pitänyt päättää se olisi tietysti tapahtunut ikäjärjestyksessä, mutta se menikin päinvastoin. Ensin kuoli Kalin pentu Olle, ja viimeisenä sosiaalisin Kali. 

 

 

En arvannut että kaikki kolme kissaa kuolisivat niin lyhyen ajan sisällä. Paremmalla onnella edes yksi olisi elänyt pidempään. Joillakin ihmisillä ottaa koville yhden lemmikin kuolema, miten voisi olettaa että minä selviäisin kolmesta menetyksestä? 

 

 

Vieläkin olen näkeväni joskus Kalin jossakin, erityisesti raapimapuun ylätasolla jossa se vietti elämänsä viimeiset viikot.

 

 

Olen yrittänyt epätoivoisesti löytää jotain uutta kissapeliä pelattavaksi, mutta ei kai sellaisia ole. Minulla on Sherlock Purr 2 pelaamatta, pitää kai yrittää sitä.