Pelko pimahtamisesta

Etsin kirpparilta lähinnä farkkuja ja Stephen Kingin kirjoja, ei löytynyt. Mutta olen jo jonkin aikaa ajatellut hankkia Chelsea Cainin naispuolisesta sarjamurhaajasta kertovan kirjasarjan. Avausosa Sydänverellä löytyi Citypörssistä hintaan 2 euroa. 

 

Minulle iski pakkomielle saada Stephen Kingin Pet Semataryn tietty painos. Tuon kirjan useassa versiossa on kannessa kissa, mutta tässäpä on lisäksi teksti "A pet isn't just for life". Näin kolmen kuolleen kissan omistajana täytyy arvostaa tuota sanomaa. 

 

 

Opinnot jatkuivat, ja heti alkoi pelottaa silmien mahdollinen pimahtaminen. Se että silmät tajuavat että nyt luetaankin koulujuttuja. Toisella kouluviikolla aloin bruksaamaan pitkästä aikaa, niin hereillä kuin valveillakin. Eiku... 

 

 

No eipä niska ja silmät tykänneet jokapäiväisestä Borderlands 4-pelin pelaamisestakaan, vaikka se oli monesti vain parisen tuntia kerrallaan. Jouduin pitämään silmäkivun vuoksi jo sairaslomaa.

 

Kirjaston kanssa kävi ikävä juttu. Varasin Nilsiässä hyllyssä olleen Baldur's gate 3-pelin. Moneen päivään ei tapahtunut mitään, ja sitten joku onnistui lainaamaan sen pelin. Ei sen olisi pitänyt olla mahdollista kun siitä oli varaus. En itsekään onnistunut jokin aika sitten lainaamaan kirjaa joka oli virheellisesti hyllyssä vaikka siitä oli varauksia.

 

Hiukan ärsytti tämä juttu kun oli tarkoitus hakea se Baldur's gate 3 samalla kun jouduin palauttamaan Borderlands 4:n. Ja nyt kun ne eräpäivät menevät jo joulukuulle asti kirjastojärjestelmän vaihdon takia niin... argh. Olisi pitänyt jäädyttää Borderlands 4:n varaus ja ottaa se vasta seuraavan varaajan jälkeen, niin olisi saanut pitää sen joulukuulle asti. Harkitsin nimittäin tuota, mutten arvannut että pidemmät laina-ajat alkaisivat jo nyt ja olisivat noin pitkiä.

 

Siilinjärven Lidlistä löytyi sekä sokeritonta suklaata että jopa leggingsejä. Joidenkin vaatteiden tilanne on usein kriittinen, kun niitä kuluu ja hajoaa jatkuvasti. En tiedä mitä alushousuja ostaisin, kun tarvitsisin Sloggeja mutta niiden laatu on nykyään niin surkea että pitää boikotoida.

 

 

Kun kaikki ruoka oksettaa

Olen jo vuosia kärsinyt on-off oksetuksesta oletetusti endometrioosin vuoksi. Kun tuohon yhdistää sen että ruoka toisensa jälkeen on alkanut oksettaa minua niin ei hyvin mene. Olen niin kyllästynyt eri ruokiin, eikä asiaa auta se että syön useimmiten samaa lämmintä ruokaa kolme päivää putkeen. 

 

Ongelmallista on sekin että haluaisin syödä lisäaineetonta ja mahdollisimman halpaa ruokaa.

 

Erityisesti lihat oksettavat minua. Katselen epätoivoisena ruokakaupan lihavalikoimaa. Mitä noista muka voisi syödä?

 

Olen aina vihannut kanasuikaleita. Viime vuonna oksetti ennen kanankoipien syömistä, ja senhän tietää miten siinä kävi. Kanoista menevät alas ainoastaan uunikanat, jotka ovat kalliita ja joita ei Suomesta kesäisin edes saa.

 

Nauta: liian kallista. Karjalanpaistiin ja vastaaviin possupatalihoihin olen kyllästynyt.

 

Punaisista lihoista käy siis vain jauheliha, ja niistäkin vain kaupassa jauhetut. Teollisesti pakatut sisältävät ällöttäviä epämääräisiä kohtia. Ja mikrossa lämmitetty edellispäivän jauheliha vasta ällöä onkin.

 

Kala (lohi) on liian kallista, ja pelkään ruotoja. 

 

Kasviproteiineissa on liikaa hiilareita, ja rautaakin pitäisi saada. Soija ei käy endometrioosin vuoksi.

 

 

 

Nykyisin syön kasviksista lähinnä pakasteporkkanaa, koska se on halvinta. 

 

Parsakaalista en ole koskaan tykännyt mutta ennen söin sitä silti koska se on niin terveellistä, mutta viime vuonna tuli raja vastaan senkin osalta. Ja onhan se liian kallistakin, kun halvimmat pakasteparsakaalit ovat ällöttävän epämääräisiä. Tuoreet parsakaalit olivat aina homeessa. 

 

Joku voisi sanoa että opettele tekemään ruokaa, mutta inhoan ruuanlaittoa ja sekin pitäisi tehdä suunnilleen nollabudjetilla. Ruoan hinnannousu ahdistaa, kun tuloni ovat olemattomat. Pitäisi syödä sitten hinnannousua vastaava määrä vähemmän ruokaa, mutta olen jo valmiiksi alipainoinen.

 

 

Mitkä ruoat sitten eivät okseta minua? Lähinnä suklaa ja jäätelö, mutta ei niistä oikein saa lämmintä päivällisruokaa. 

 

Elokuva: The Odyssey (2026)

The Odyssey on tarina miehestä joka tapattaa kaikki alaisensa ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti.

 

Miksi Odysseuksesta kerrotaan sankaritarinoita? Kyseessä on itsekäs luuseri joka ei ansaitse onnellista loppua. En vaan kestä tuontyyppisiä hahmoja jotka johdattavat muut tuhoon. Vihaan ikuisesti Detroit: Become Human -pelin Markusta, vaikka joku voisi väittää että tein siitä hahmosta itse sellaisen.

 

Olen jäävi arvostelemaan The Odysseytä koska en tykkää tämäntyyppisistä elokuvista. Eeppisistä taisteluelokuvista joissa on liikaa väkivaltaa.

 

Silti itkin kun Odysseus kohtasi koiransa 20 vuoden jälkeen.

 

 

Tässä leffaversiossa Odysseuksesta on tehty puhtoisempi, hän pysyy uskollisena vaimolleen Penelopelle.

 

Alkuperäisteos ei ole minulle tuttu. Kuulemma Kirke päätyy yhteen Odysseun pojan kanssa. Isä ja poika? Molemmat kelpaavat Kirkelle.  

 

 

Kesän kirjoittelut

Kesällä olisin halunnut osallistua erääseen kirjoituskilpailuun, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Tuossa novellikilpailussa oli vaatimuksena pituus 5000-10 000 merkkiä. Ei sanaa, vaan merkkiä. Novellini eivät todellakaan ole mitenkään pitkiä, mutta lyhimmätkin yli 15 000 merkkiä. Ja vähintään kolmasosan lyhennys editoimalla olisi ollut ihan liikaa.

 

Pitäisi tehdä vaikea päätös, mikä nimeksi toiselle romaanilleni? Vuosia työnimenä on ollut erään klassikkoteoksen nimi, suomennettuna. Eli ei se oikein käy. Ja se toisella tavalla muotoiltuna on mielestäni blääh, ja on sitä paitsi näköjään käytetty. Sitten tuli mieleen eräs toinen, mutta sekin on Stephen Kingin novellikokoelman nimi. Yksi idea on mielestäni liian paljastava. Noh yksi idea on jota ei ole kai käytetty muualla, mutta se on vähän... teennäinen? Liian vaikea päätös.

 

Ja toinen asia on kansikuva. Esikoisromaanini kanssa minulla oli niin pitkään valittuna kuvapankin kuva. Mutta vaikka olen käynyt läpi hirveästi kuvapankkien kuvia niin sitä oikeaa tähän toiseen romaaniin ei ole löytynyt. Eniten tykkään eräästä tekoälyn tekemästä kuvasta, kamalaa.

 

Tavoitteena oli saada romaanin editointikierros päätökseen heinäkuun loppuun/puolison lomaan/Ollen päivään mennessä. Noh se valmistui ensimmäinen elokuuta. Keksin myös taas yhden mahdollisen nimen, jota ei ole kai käytetty aikaisemmin. 

 

Ja tuohon se sitten jäikin. Eli tähän mennessä kevyt kuukauden loma? Ei mitään järkeä kun kohta opinnot painavat päälle.

 

 

Kesän saldo oli siis kaksi editointikierrosta. Vieläkin haluaisin tuohon tarinaan lisää lihaa luiden ympärille, sanojakin on edelleen alle 50k.

 

Ja eniten ärsyttää se ettei nimeä ja kansikuvaa ole. Uusia, kenties käyttämättömiä nimiehdotuksia on useampia. Mutta ehkä mietin näitä asioita liikaa. Jos kahdella nykyhetken suosituimmalla psykologisten trillereiden kirjoittajallakin on samanniminen kirja (One by One) niin... onko se niin vakavaa?

 

Pitäisi päättää nuo että tämä projekti toisen romaanin julkaisusta etenisi. Vuosia sitten ajattelin vielä että tarjoaisin juuri tätä romaania kustantajille, mutta en aiokaan tehdä niin. Books on demand kutsuu taas.