Kesän kirjoittelut

Kesällä olisin halunnut osallistua erääseen kirjoituskilpailuun, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Tuossa novellikilpailussa oli vaatimuksena pituus 5000-10 000 merkkiä. Ei sanaa, vaan merkkiä. Novellini eivät todellakaan ole mitenkään pitkiä, mutta lyhimmätkin yli 15 000 merkkiä. Ja vähintään kolmasosan lyhennys editoimalla olisi ollut ihan liikaa.

 

Pitäisi tehdä vaikea päätös, mikä nimeksi toiselle romaanilleni? Vuosia työnimenä on ollut erään klassikkoteoksen nimi, suomennettuna. Eli ei se oikein käy. Ja se toisella tavalla muotoiltuna on mielestäni blääh, ja on sitä paitsi näköjään käytetty. Sitten tuli mieleen eräs toinen, mutta sekin on Stephen Kingin novellikokoelman nimi. Yksi idea on mielestäni liian paljastava. Noh yksi idea on jota ei ole kai käytetty muualla, mutta se on vähän... teennäinen? Liian vaikea päätös.

 

Ja toinen asia on kansikuva. Esikoisromaanini kanssa minulla oli niin pitkään valittuna kuvapankin kuva. Mutta vaikka olen käynyt läpi hirveästi kuvapankkien kuvia niin sitä oikeaa tähän toiseen romaaniin ei ole löytynyt. Eniten tykkään eräästä tekoälyn tekemästä kuvasta, kamalaa.

 

Tavoitteena oli saada romaanin editointikierros päätökseen heinäkuun loppuun/puolison lomaan/Ollen päivään mennessä. Noh se valmistui ensimmäinen elokuuta. Keksin myös taas yhden mahdollisen nimen, jota ei ole kai käytetty aikaisemmin. 

 

Ja tuohon se sitten jäikin. Eli tähän mennessä kevyt kuukauden loma? Ei mitään järkeä kun kohta opinnot painavat päälle.

 

 

Kesän saldo oli siis kaksi editointikierrosta. Vieläkin haluaisin tuohon tarinaan lisää lihaa luiden ympärille, sanojakin on edelleen alle 50k.

 

Ja eniten ärsyttää se ettei nimeä ja kansikuvaa ole. Uusia, kenties käyttämättömiä nimiehdotuksia on useampia. Mutta ehkä mietin näitä asioita liikaa. Jos kahdella nykyhetken suosituimmalla psykologisten trillereiden kirjoittajallakin on samanniminen kirja (One by One) niin... onko se niin vakavaa?

 

Pitäisi päättää nuo että tämä projekti toisen romaanin julkaisusta etenisi. Vuosia sitten ajattelin vielä että tarjoaisin juuri tätä romaania kustantajille, mutta en aiokaan tehdä niin. Books on demand kutsuu taas.

 

Tukossa

Juuri kun pääsin väsymyksestä eroon puoliso palasi sairaana kotiin, enkä saanut nukuttua kuorsauksen takia. En halunnut mennä sohvalle kun se on niin kova ja lonkka kipeytyi sen ainoan kerran sillä nukkuessani, mutta silti oli aamulla lonkka kipeä. Mutta sitten tuli mieleen ettei olla koskaan edes yritetty/katsottu tuon sohvan vuodesohva-puolta. Olisiko se mukavampi nukkua? Mutta liian myöhäistä kun olin jo marinoitunut puolison pöpöissä, enkä olisi muutenkaan uskaltanut nukkua sohvalla menkkojen aikaan.

 

Mutta odotettua tautia ei kuulunutkaan. Enkö muka saanutkaan tartuntaa? 

 

 

Olen tasan kerran aikaisemmin välttynyt puolison taudilta, ja se oli enterorokko. Vaikka minulla ei ole koskaan ollut enterorokkoa. Mutta luinkin vasta nyt että enterorokko on yleensä aikuisilla oireeton, joten sehän selittääkin asian.

 

Noh sitten ummetus paheni. Kun vatsa ei toimi vaikka on ottanut laksatiivia niin huolestuttavaa. On aina ollut tiedossa mitä suolistoendometrioosi voi aiheuttaa: suolitukos, avanne, kuolema. Koska jos ei pysty paskomaan ei pysty elämään, kuten sekä Nöpö että Olle ovat osoittaneet. Nöpön kuoleman jälkeen totesin että ansaitsisin kuolla yhtä kituen ja kärsien.

 

 

25 vuotta vanha Nokia kehitti ihan uudenlaisen oireen. Yksi palkki jäljellä ja se ei suostunut lataamaan koska akku oli kuulemma täysi. Piti odottaa että akku tyhjenee kokonaan. 

 

Sairasta menoa

Kesä oli lähes ohi enkä ollut vieläkään ollut baarissa suosikkikesämekossani. Halusin laittaa myös kesäkengät. Onneksi en palellut.

 

Gloria tuli niin täyteen että halusin lähteä pois tuntia normaalia aikaisemmin. Tosin sattui sieluun lähteä baarista pois juuri kun Scooterin I'm raving alkoi soida. Bussikin oli ihan täysi, wtf? Johtuiko se Sataman yöstä?

 

Väsymys vaivasi Tallinnan risteilyn jälkeen. Mistä väsymys johtuu? Raudanpuutteesta, vanhenemisesta? Ehkä vain siitä että en kestä mitään normaalista poikkeavaa toimintaa.

 

 

Ja sitten puoliso oli viikon Helsingissä. Mitä tein sen kunniaksi? Oli tarkoitus kirjoittaa mutta en jaksanut, joten tein kuolinsiivousta. Mutta aika huonoksi sen saldo jäi kun en raaski luopua (kirjoittamistani) jutuista, esim. (Karvinen-) kalenterit ja vihko toisensa jälkeen pientä tekstiä... silmiin sattuu kun yrittää lukea niitä.

 

Tuli huono olo kun riehuin vaatehuoneessa mutta löysin TPS:n lipun, tietysti alimmaisesta pahvilaatikosta. Onhan se vähän kellastunut, mutta kelpaa ensimmäiseen ja viimeiseen käyttöönsä. Ysäriltä kotoisin.

 

Noh sitten minulle selvisi sattumalta että Mafiasta on tullut PS5-versio. Mutta tietysti se hupi loppui surullisenkuuluisaan raceen, jonka hävisin johtoasemasta viimeisellä metrillä vaikka kaasu oli pohjassa. 

 

Sitten tuli Helsingistä ikävä uutinen, puoliso on sairastunut. Onko se koronaa vai tavallista flunssaa, kun kuumetta on ollut yli 38?

 

Olen ollut edellisen kerran kipeänä neljä vuotta sitten, koronassa keskellä kesää.

 

Elikkäs tautia odotellessa. 

 

 

Tallinnan risteily Tallink Victorialla

Heräsin maanantaina 17.8. puoli kahdeksalta enkä saanut enää nukuttua. Juna Kuopiosta kohti Helsinkiä lähti klo 11.15. 

 

Menin ensimmäistä kertaa opiskelija-alennuksella VR:n junassa. Vasta nyt sain tietää Frank-sovelluksesta, josta saa ilmaisen digitaalisen opiskelijakortin. Olin luullut että (digitaalisen) opiskelijakortin saadakseen pitää olla opiskelijärjestön jäsen. 

 

Nykyään jalkani eivät turpoa ja kipeydy junamatkoilla, kiitos Pycnogenolin. Mutta uusia kipuja ja vaivojahan aina tulee. Nyt pakarakipuni ärtyi kesken matkan, ja oli pakko ottaa särkylääke. Miten niitä pidempiä matkoja muka kestäisi?

 

Tällä kertaa Helsingin rautatieasemalle astuessa ei ollutkaan hiton kylmä, ja hampaat eivät lyöneet loukkua. 

 

 

Halusin Ruohonjuuresta tietyn kasvoveden. Jo pitkään niitä oli "vain muutama jäljellä". No niitä oli tasan yksi jäljellä, eli kävi hyvä tuuri. 

 

Nykyään ongelmana on se että jos haluaa Helsingistä Tukholman risteilylle niin juna ei saa olla yhtään myöhässä tai myöhästyy laivasta. Pitäisi olevinaan mennä monta tuntia aikaisemmalla junalla. Mutta Tallinnaan mennessä luppoaikaa on kaksi tuntia ennen kuin laivaan nousu alkaa. Ehdin lukea kirjan Krusifiksitappaja lähes loppuun.

 

Tällä kertaa meillä oli hyttinä Deluxe sea view, siksi koska ne sijaitsevat laivan keulassa. Ne tosin ovat kolme neliötä pienempiä kuin samanhintaiset Deluxe plus sea viewt ja ovat alemmalla, 8. kannella. 

 

 

Mutta keulassa oleminen on harvinaista herkkua. Victorialla ei edes muuten pääse laivan keulaan katselemaan maisemia kuin vain Grande buffetissa ja Conferencessa.

 

 

Olin katsonut etukäteen illallisbuffetin valikoimaa, mutta en vain onnistunut löytämään joitakin niistä ruokalajeista. Ehkä en vain osaa lukea? Pelkäsin etukäteen että söisin liikaa ja saisin vatsakipuja, mutta onneksi niin ei käynyt.

 

Tallinkin laivan viinit vaihtuivat toukokuussa, eikä mistään netistä löydy tietoa niiden uusien viinien sokeripitoisuuksista. Valkoviinin sanotaan olevan kuivaa, ja kokeilin sitä varoen puolentoista lasillisen verran, onneksi ei ongelmaa.

 

Laivalla oli yllättävän paljon porukkaa, yökerhossakin useampia tanssijoita. En tosiaankaan jaksanut valvoa klo 11 asti jolloin bändi olisi aloittanut.

 

 

Hytin telkkarista näkyi monta kanavaa enemmän kuin vuosi sitten, mm. monta Viron kanavaa. Olin kuullut että niillä näkyy La Promesa, ja totta se on. On niin hauskaa lukea vironkielisiä tekstityksiä. 

 

Muistelin että Viron laivalla ei voisi tilata erikoisaamiaisella munakasta, mutta olin väärässä. Se olikin vuosi sitten se aamiainen kun minulla oli huono olo enkä voinut syödä juuri mitään. 

 

 

Tuli ehkä valittua lounaan ajankohta vääriin. Päästiin Starlightiin juuri kun bändi lopetteli viimeistä kappalettaan. Tykkäsin tosi paljon ravintola Grillhousen taustamusiikista, cover-versioita hittibiiseistä. 

 

Viimeksi palelin Tallinnan matkalla, erityisesti kun palattiin kotiin Kuopioon. Tällä kertaa halusin varustautua takilla ja saappailla. Ja kylmä minulla oli vain kerran, kun oltiin ulkona laivan kannella ottamassa kuvia. Kädet ihan tärisi. 

 

 

Ja kuuma tuli vasta kun Helsinkiin palattua etsittiin ympäriinsä UFFia, löydettiin lopulta kaksikin. Mutta enhän minä niistä koskaan jaksa mitään etsiskellä kun porukkaa on liikaa ja tilaa liian vähän.

 

 

Kun oltiin Oodissa odottamassa junan lähtöä Kuopioon iski uutispommi: Saku Koivun paidan jäädytys. Tokihan sen täytyi tapahtua kaikista päivistä juuri silloin kun en päässyt heti ostamaan lippuja.

 

 

 

Saku Koivun jäädytys

"Nyt se on tullu."

 

Enpä arvannut mitä puolison sanomat sanat tarkoittivat. Istuttiin tiistaina Helsingin Oodissa odottamassa junan lähtöä kotiin Kuopioon.

 

TPS jäädyttää Saku Koivun paidan!

 

Olen odottanut tätä niin monta vuotta. Ja aina on pelottanut se että en saa sitten lippuja siihen otteluun. 

 

Nyt kytättiin koko junamatkan ajan että eiväthän liput myy loppuun matkan aikana. Ja samalla jouduin miettimään mistä kohti katsomoa haluan paikat, jos valinnanvaraa on.

 

Kotona, keskellä yötä, liput saatiin ostettua. 

 

 

Mutta miten vaikeaa voikin olla Turkuun pääseminen? Junat eivät ole tarpeeksi ajoissa perillä, kun ottelu alkaa klo 17. Tai olisihan tuolla kevyitä 7 tunnin matkoja, yli tunnin vaihdoilla.

 

Yksi bussi olisi, mutta sekin lähtisi klo 8 jälkeen ja olisi perillä kolmen jälkeen, eli myöskin 7 tuntia kidutusta. Eli joutuuko lähtemään jo edellisenä päivänä, ja olemaan Turussa kaksi yötä? Paitsi että puolisolla on töitä silloin. Vaikeaa on.

 

Ja entäs hotellin valinta sitten? Yhdessä niistä voi olla kylpyhuoneessa lasiseinä, että voi katsella kun toinen on paskalla, ei kiitos. Ja toisessa voi saada suihkun sijaan kylpyammeen, ei kiitos. Vaikeaa on. 

 

Olen ollut Turussa kahdessa eri hotellissa enkä tykännyt kummastakaan. Toinen oli Hamburger Börs, toinen joku Cumulus.

 

 

 

Saku Koivusta upea tieto

Raju yllätys kiekkolegenda Saku Koivulle: "Pysäyttävä tunne"

Saku Koivu saa tietää: numero 11 jäädytetään (video)

 

 

 

Yleisurheilun EM-kisat Birminghamissa

Mollivoittoiset yleisurheilun EM-kisat suosikeilleni. 

 

Kisat alkoivat hienosti kun Dylan Borlee ei päässyt jatkoon 400 metrin alkueristä, joissa ei edes ollut mukana 12 parasta. Ja Doom sekä Torttu eivät edes olleet mukana kisoissa.

 

Belgia oli hienosti viimeinen pitkässä sekaviestissä. Norja voitti, mikä tuli ennustettua juuri ennen lähtöä.

 

Harmitti miten vähän kovatasoista miesten kiekkofinaalia näytettiin. 3 kertaa CR. En etukäteen tiennyt olisinko ruotsalaisen vai slovenskon puolella. No slovensko voitti, ja ruotsalainen jäi neljänneksi. 

 

Pitkän viestin alkuerässä Belgia oli toinen. Dylan oli jopa joukkueessa, eikö Belgialla ole parempaa tarjolla? 

 

Miesten pitkän viestin finaalissa Hollanti (kukas muukaan) ohitti Belgian viime metreillä ja Belgia jäi neljänneksi. Tuohon sijaan on tottunut maailman tasolla, mutta ei Euroopan. Eikö Belgia enää pärjää pitkässä viestissä, kun paremmat Borleet ovat lopettaneet uransa? 

 

 

Game over, Hello Kitty?

Puolison loman kunniaksi olen yrittänyt lomailla itsekin. Kirjastosta varattu (kaksin)peli Baldur's Gate 3 saapui juuri sopivasti, mutta valitettavasti niskani kipeytyi pelaamisesta. Ja silmät samoin, ehkä siksi että luin "pelatessa" lähes kaksikin kirjaa päivässä. 

 

Se on se kuuluisa kauhun tasapaino, kun minun pitäisi sopivasti jakaa aikani istumisen ja makaamisen välillä, että kipuja olisi mahdollisimman vähän selässä, jaloissa ja niskassa.

 

Jos en muka saa pelata enkä lukea niin mitä sitten voin tehdä tehdä? Katsoin Areenasta minisarja Pääepäillyn, jonka pääosassa on Walking Deadin kuvernööri. Ihan jännää katseltavaa, kaksinkertaisella nopeudella tietysti.

 

Tehtiin perinteinen reissu Hermaniin ja Konttiin, vein sinne 3 muovipussillista vaatteita ja kenkiä. Kirpparilla oli yhdessä pöydässä paljon Stephen Kingin kirjoja, mutta liian kalliita. Uinu uinu lemmikkini pokkarinakin 12 euroa. Kympin olisinkin ehkä voinut maksaa. Minulla on nyt hakusessa erityisesti Kingin vanhemmat novellikokoelmat.

 

Ostin Jyskistä Hello Kitty -kylpypyyhkeen, 13.50. Tyynyjäkin katselin mutta en ostanut. 

 

 

Prismassa oli juuri edellisellä viikolla asiakasomistajapäivät, mutta minkäs teet. En sitten raaskinut ostaa Haisuli-pyyhettä, joka maksaa 30 euroa. Minulla on nyt onneksi jo kolme uudempaa kylpypyyhettä.

 

 

Ostin innolla uusia sokerittomia lonkeroita, mansikka ja puolukka. Minun nuoruudessani oli persikka- ja karpalolonkerot, muistan kun juotiin niitä junassa. Tosin suattaapa noita olla nykyäänkin, mutta ei kai sokerittomina. 

 

Ajattelin että niska tykkäisi kävelystä, mutta oli niin tuulista että olisin tarvinnut kaulaliinan. Naamakin kipeytyi, eli kommandopipo päähän kesälläkin? 

 

Varasin kirjastosta pelin Hello Kitty Island Adventure, mutta edellinen lainaaja ei palauttanut peliä. Tuo on ikävän yleistä kirjaston peleissä. Tarvitsin vaatetta festivaalista joka loppuu pelissä 16.8., eli luulin että se on sitten game over minun osaltani Hello Kittyn ja Milkin saamisen suhteen. Seuraavaa mahdollisuutta tuohon olisi joutunut odottamaan vuoden. Mutta kun kirjoitin tuon niin peli onneksi palautuikin, ja sain hankittua tarvittavaa vaatetusta.

Tapsa, älykäs kissa?

Kaksi vuotta ilman Tapsaa. 

 

 

Kun mietin postausaihetta niin muistin että äskettäin äidin luona tuli puheeksi kissojen älykkyys. Kokemukseni mukaan siinä on suuria eroja eri kissojen välillä. 

 

Pidin Tapsaa tyhmänä ennen kuin pystyin vertailemaan sitä muihin kissoihin.

 

Mustavalkoisella kissalla joita mahtuu 13 tusinaan täytyy olla takanaan satoja sukupolvia selviytyjien geenejä. 

 

 

Olle saattoi jahdata kärpästä monta päivää. Tapsa tuli paikalle ja pam - kärpänen oli syöty. 

 

 

Ainoana kolmesta kissastani Tapsa tiesi milloin se oli pahanteossa, mutta se ei välittänyt siitä, tai välitti vain siitä jäikö kiinni. 

 

 

Olemme asuneet kaksi kertaa asunnossa jossa pystyy kiertämään ympyrää keittiön ja olohuoneen välillä. Jos niin lähti tekemään Ollen kanssa, se vain seurasi perässä, ikuisesti. Tapsa sen sijaan tajusi vaihtaa suuntaa ja tulla vastaan toiselta suunnalta.

 

Kuten puolisoni on todennut: Tapsa finds a way. 

 

Tapsan biisi

 

 

Poliisi soitti sunnuntaina

Sunnuntaina säikähdin kun poliisi soitti, luulin että joku on kuollut. Mutta ei. 

 

Kaksi vuotta sitten ollut valvontaeläinlääkäri-juttu oli mennyt poliisille asti. En ymmärrä miksi, kun niiden raportti nimenomaan totesi ettei missään ole mitään vikaa. Kissoilla oli paljon ruokaa, puhtaat vessat ja oikein kehuttiin että on jopa raapimapuita.

 

Nyt siis paljastui että poliisilla oli epäilynä lievä eläinsuojelurikos, mutta "jätetty syytteeseen saattamatta". En voi ymmärtää että poliisijuttu voi olla vireillä kaksi vuotta ilman että rikoksesta epäilty saa tietää asiasta mitään. 

 

Onko tämä hyvää valvontaeläinlääkäreiden ja poliisin resurssien käyttöä? Sitä voi kysyä monen lemmikinomistajan vihaamalta Evidensialta.

 

Jo silloin kaksi vuotta sitten valvontaeläinlääkärien käydessä ajattelin että olen täysin epäonnistunut kissanomistajana, ja olin lähellä romahtaa. Olle oli juuri kuollut, Tapsa oli jatkoajalla ja puoliso oli työmatkalla Saksassa.   

 

 

Kuka oli tämän rikoksen uhri? "Tapsu". Se oli ollut eläinlääkärissä syömättömyyden vuoksi, ja sille olisi pitänyt varata uusi aika tarkastukseen. Mutta sitä ei haluttu stressata sillä niin kauan kun se jatkaa syömistä.

 

Koenko olevani syytön? En. Monen asian olisi voinut hoitaa paremmin kissojen elämien loppuvaiheissa. Mutta juuri tämän rikosepäilyssä kyseessä olleen asian suhteen en koe tehneeni väärin. Valvontaeläinlääkärien käynnin jälkeen Tapsan vointi romahti, ja se lopetti taas syömisen. Järkytys ja stressi olivat se kuuluisa viimeinen pisara.

 

Luulosairaudet lisääntyy

Söin liikaa butter chickeniä ja kärsin seuraavana yönä huonosta olosta. Oksetus ja sydämen hakkaaminen. Tällä kertaa ei ollut vatsakipua. Paitsi endokipua. Sitä paitsi olen miettinyt voisiko tuo ylensyönnistä johtuva kipu johtua sappikivistä? 

 

Olen kärsinyt kutinoista vatsalla ja rintakehällä. Välillä iho lehahtaa punaiseksi, joten kyseessä lienee nokkosihottuma. Tosin välillä kutisee ilman punoitusta, ja siihen epäilen tosiaan syyksi rasvaluomia. Paitsi että ovatko ne rasvaluomia? Mitä jos kyseessä onkin urticaria pigmentosa, ihon mastosytoosi? Ainoa mikä voisi kai auttaa kutinaan on antihistamiini. Tuntuu että koronan myötä MCAS-jutut ovat lisääntyneet ihmisillä. Olin jo aiemmin katsellut monet kerrat vähähistamiinista ruokavaliota. Liian vaikeaksi menisi, kun niin moni ruoka ällöttää jo valmiiksi, ja halpaakin pitäisi olla.

 

 

Addiktoiduin kirjastosta lainaamaani peliin No place like home. Yhtenäkin päivänä jäivät suunnitellut jutut tekemättä kun piti pelata putkeen kuusi tuntia. Noh hupi loppui nopeasti kun peli kadotti tallennuksen. Tuo peli on surullisenkuuluisa em. ongelmasta. Surkeaa.

 

Heinäkuun lopulla tänne oli tulossa huoltoihmisiä tekemään juttuja. Aloittivat talossa klo 8.30. eli aikainen herätys. Itse asiassa heräsin jo puoli 7 enkä saanut enää nukuttua sen jälkeen. Ikävintä oli että ikkunoiden edustat piti tyhjentää. Meillähän on kaikkien ikkunoiden edessä jotakin, kuten puolison tietokonepöytä, sänky ja raapimapuu. Ja meille selvisi vasta aika myöhäisessä vaiheessa mikä on "rättipatteri". Riehuin turhaan vaatehuoneessakin.

 

 

Olle: Tavat joilla petin sinut

Kaksi vuotta ilman Ollea.

 

 

Olle kärsi vuosien ajan kroonisesta ripulista. Silti ei koskaan tullut mieleen että sillä voisi olla kasvain suolistossa. Sen sijaan kun Ollen äiti Kali lakkasi syömästä ummetuksen vuoksi heti pelättiin kasvainta. Ei epäilty kasvainta edes silloin kun Ollen viimeisellä elinviikolla sen ripuli muuttui pahaksi ummetukseksi, tai pikemminkin suolitukokseksi.

 

Erityisen katkera olen siitä kun Olle kävi taas eläinlääkärissä ripulinsa vuoksi muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa. Käskettiin vain antaa psylliumia, eikä ehdotettu vatsan ultrausta. Kuten olen kertonut täälläkin, ainakin jossain päin maailmaa vanhojen kissojen terveystarkastuksiin kuuluu automaattisesti vatsan ultraus. Nykyään ymmärrän sen hyvin koska jokaisella kolmella kissallani vatsan ultra olisi paljastanut asioita.

 

 

Kun Olle siirtyi viimeisenä kesänään elämään keittiön matolle. Pidin sitä vain kuumuudesta kärsivänä ja laiskana, silloinkin kun se ei halunnut siirtyä pois imurin tieltä. En tajunnut että se johtui heikkoudesta.

 

 

Kun huomasin että Olle oli laihtunut. Kyselin täälläkin että voiko kissa kuolla nirsouteen. Ei Ollen ruokahalussa ollut vikaa edes sen viimeisenä aamuna, se ei vain tykännyt viljattomista ruuista joita sille annettiin kroonisen ripulin vuoksi, ja se söi niitä koko ajan vähemmän. Hankin sille sen viimeisenä viikkona paljon herkkuja kokeiltavaksi. Se kasa jäi käyttämättömänä keittiön pöydälle.

 

 

Kun Ollella oli viimeisellä viikollaan paha ummetus. Luulin vain että Ollen ripuli on viimein muuttunut munuaisten vajaatoiminnan aiheuttamaksi ummetukseksi, joka sillä olisi jo pitkään "kuulunut" olla.

 

 

Kun tulin perjantaina kotiin ja Ollella oli naama ruuassa. Ajattelin ja sanoin ääneenkin että jos kissa ei puhdista naamaansa syömisen jälkeen niin ei se voi kauaa elää. Mutta silti en ollenkaan ajatellut että Olle kuolisi tai että sillä olisi mitään hätää. Ehei, senkin illan keskityin vain Tapsaan, joka oli sillä viikolla ollut eläinsairaalassa hoidossa syömättömyyden vuoksi. Kunnes yöllä huomasin että Ollen jalat eivät enää kantaneet. 

 

 

Vasta viimeisinä päivinään Olle sai viljattomien ruokien sijaan herkkuruokaansa Latzia. Kuolinpäivän aamuna annoin sille puolikkaan Latzin (vain puolikas siksi ettei ahmisi ja oksentaisi), ja lupasin että se saa toisen puolikkaan kun palaa kotiin eläinlääkäristä. Valehtelin siis sille päin naamaa. 

 

 

Kaikkien näiden katumuksen aiheiden lopputulemana en ajattele että Olle olisi elänyt sen pidempään. Ei, päinvastoin. Olisi tiedetty, ja Olle olisi lopetettu aikaisemmin. 

 

 

Jokin aika sitten näin unen jossa oltiin talvella metsässä Ollen kanssa kävelyllä. Välillä oli vaikeaa nähdä valkoista Ollea lumen keskeltä. Unen lopussa Olle muuttui pikkulinnuksi, ja lensi kädelleni.  

 

 

Ja sitten laitoin Temusta tilatun Olle-sormuksen nojaamaan tietokonenäytön jalkaa vasten, että Olle voi tuijottaa minua tuomitsevasti aina kun olen koneella. Koska silloin kun se oli elossa se tuli usein istumaan näytön eteen ja vaati huomiota naukuen. Ja sitten näin unen jossa se teki juuri niin... En ole onneksi vieläkään unohtanut Ollen omalaatuista naukua. 

 

 

Pahinta on kenties se että jo vuonna 1998 marsuni Nöpö kuoli suolitukokseen/suolistosyöpään. Silläkin oli elämänsä viimeiset puoli vuotta ripuli, ja sitten lopussa ummetus/suolitukos. Eli en oppinut siitä mitään. 

 

 

Ps. Lauantaina ihan säikähdin kun luulin tiskipöydällä ollutta piimätölkkiä istuvaksi Kaliksi (Ollen äiti)...

 

 

 

 

Stranger Thingsin viimeinen kausi

Tämäkin postaus oli tarkoitus julkaista jo tammikuussa. Varo juonipaljastuksia.

 

En tykännyt Stranger Thingsin ylistetystä neljännestä kaudesta, enkä varsinkaan siitä tietystä biisistä, joka kuulostaa mielestäni hirveältä verrattuna Placebon versioon. 

 

Tiesin ennen katsomista sen että ihmiset eivät olleet tykänneet viidennestä kaudesta, eikä sarjan lopusta. Yritin suojella itseäni spoilereilta. 

 

 

Viidennen kauden alussa oli vaikea uskoa että Dustin ei kuollut tai saanut mitään pahoja vammoja. Ja se oli paskaa että kukaan ei välittänyt hänen hyvinvoinnistaan, vittuiltiin vaan että "mitäs tulit brutaalisti pahoinpidellyksi, oma moka".

 

Koska Will on suosikkihahmoni tykkäsin siitä miten hän nousi parrasvaloihin. Eli neljännen jakson/Volume 1:n loppu oli parasta, tosin vihasin suomennosta "taikuri". 

 

Kaapistatulokohtaus on saanut syystäkin kritiikkiä. Kun tajusin sen olevan tulossa lopetin katsomisen, awkward. En katsonut myöskään viimeisen jakson kosintaa, vaan skippasin sen. Ja erään parin eroamista en edes tajunnut. Sitäkö se kohtaus muka tarkoitti? 

 

Monen muun lailla olen sitä mieltä että viimeinen jakso olisi saanut olla puolet lyhyempi, ja arvasin viimeisen juonenkäänteen tuntia ennen.

 

Hiukan ovat ihmiset kritisoineet esimerkiksi sitä että armeija ei rangaissut mitenkään  päähenkilöitä jotka tappoivat rutkasti sotilaita. Päinvastoin, siitä jopa palkittiin.

 

 

 

Iso virhe: Peiton pesu

En ollut pessyt peittoani moneen vuoteen, ja ajattelin että helteiden tultua oli aika. Iso virhe. 

 

 

Vaikka linkosin peiton kaksi kertaa niin silti se painoi monta kiloa ja vettä tippui paljon. Ei todellakaan riittänyt lattialle pelkät pyyhkeet, oli pakko laittaa kippoja alle. Kiva kun on parkettilattiat. Olisi pitänyt vaan suosiolla ostaa uusi peitto, Ruskovillan villapeitto tietysti.

 

Ongelma on se ettei peittoa saisi pestä noin pienessä pyykkikoneessa. Ja minähän en enää koskaan isompaa eli edestä täytettävää pesukonetta ota koska se homehtuu. 

 

Syy sille miksen ollut pessyt peittoa moneen vuoteen on se että se kerää pestessä saumoihinsa kaiken pölyn ja paskan, ja niitä saumoja joutuu sitten putsaamaan. 

 

Elikkäs vaikka minulle vielä elinvuosia suotaisiinkin niin peittoa en enää pese.

 

Juu, en vaan osaa. 

 

Homehtuuko peitto? Onneksi pyykkikone ei hajonnut.

 

Biletystä

Olin viikon yksin kun puoliso oli työmatkalla Kreikassa. Mitäpä tein sillä aikaa? Lähinnä kai katselin Jersey Shorea Plutolta. Lauantaiyönä puoliso saapui Kuopioon, mutta matkalaukku ei.

 

Lauantaina oli kesän ensimmäiset helteet, joten halusin baariin kun en syntymäpäivänä mennyt. Viime aikoina on tuntunut siltä että ryyppääminen on liian rankkaa. On työlästä yrittää päästä känniin. Mutta nytpä tein kemiallisen kokeen, yhdistin suosikkisiideriäni Coopin vadelma-karambolaa ja vodkaa. Ja hyvää tietysti oli.

 

Join baarissa vain yhden drinkin, kun yleensä otan kaksi. Saatiin onneksi tanssia paljon. Oli tosi harvinaisia biisejäkin, kuten Boys of summer ja Anastacian Sick and tired. Juuri kun ajattelin että voisi toivoa mm. Anastaciaa. Pakara ei vaivannut tanssiessa, vaikka muuten kylläkin. Voisikohan kyseessä olla piriformis?

 

tilasin ruokatilauksen mukana tämän lautasliinan mutta sainkin Frozenin :(

 

Tultiin poikkeuksellisesti kotiin jo toiseksi viimeisellä bussilla, Norja-Englanti oli menossa. Jalkapohjat ja pohkeet ovat olleet kipeät korkkareilla tanssimisesta. 

 

Heräsin aamulla kuudelta enkä saanut enää nukuttua sen jälkeen. Argentiina-Sveitsin jatkoaika oli menossa. Jonkin aikaa tuntui siltä että voisin tehdä niin kuin Kennyn isä South Parkissa. Luulin pääseväni vähemmällä krapulan suhteen, joinhan yhteensä vain viisi drinkkiä.

 

uusi ihana vaaleanpunainen Hello Kitty-pyyhkeeni (Prisma)

 

Epänormaalia menoa

Kyllä on ollut kylymä kesä. Ei ole tarvinnut ottaa tuulettimia esille. Ei ole tarvinnut ostaa vissyä kun viime kesältä yli jääneet on juomatta. Jouduin laittamaan villasukatkin pitkästä aikaa. 

 

Syntymäpäivän iltana iskivät kamalat vatsakivut ylensyömisen vuoksi, tuli ihan paksusuolentähystys mieleen. Kun mietin asioita mitkä voisivat mennä pieleen niin tuo ei kuulunut listalle. Pitää kai jatkossa olla varovaisempi syömisen suhteen. Ja tajuta ettei syöminen ja juominen sovi yhteen.

 

Rasvaluomien aiheuttama kutina tekee minut hulluksi. Minulla on niitä kymmeniä vatsalla ja rintakehällä, ja uusia tulee koko ajan. 

 

 

Toisen romaanini editointi on edennyt niin hyvin että tavoitteena oli saada ensimmäinen versio valmiiksi ennen syntymäpäivääni, ja se onnistui! Mutta sanoja on edelleen vain se 45 000. Esikoisromaanissani on sentään 82k, ja 322 sivua pokkarina.

 

 

 

Ei ole normaalia tilata työttömänä ja lapsettomana ruokaa kotiovelle. 

Kylläpäs vitutti joutua laittamaan täysi 15 kpl kananmunapakkaus roskiin salmonella-riskin vuoksi.  

48 vuotta

Tarvitsen syntymäpäivääni varten kuohuviiniä ja vähintään 1,25 kiloa mansikoita. Teen aina mansikkarahkaa, ja mansikkaista juustokakkua mascarponella. Nautin mansikkarahkaa ja ensimmäisen kuohuviinilasillisen parvekkeella, tosin tällä kertaa kuohuviini jäi välistä. Mikä syntymäpäivä se muka olisi ilman päiväkänniä?

 

 

Mietin mitä tehdä syntymäpäivän kunniaksi. Vuosi sitten katsoin NKOTB:n konsertteja. Kun sain tietää NKOTB:n viime ja tämän kesän Las Vegasin konserteista iski idea. Että jos niitä olisi vielä kahden vuoden päästä kun täytän 50... no eipä ole. Tämän vuotiset ovat kuulemma viimeiset, ja ensi vuonna eivät tee mitään. 2028 on kuulemma tiedossa jotain isompaa. Jotkut fanit veikkaavat jäähyväiskiertuetta... Oishan tuossa Las Vegasin reissussa ollut joitakin ongelmia. Kuten se, etten ole koskaan ollut lentokoneessa, enkä sellaiseen halua. Näen jatkuvasti painajaisia joissa lentokoneet tippuvat päälle, tai että olen lentokoneessa enkä pääse pois. Ja lennot Vegasiin olisivat vähintään 15 tuntia, selkä ja jalat eivät kestäisi sitä istumista.

 

Aikasempina vuosina pelasin synttärini kunniaksi tietysti Fridaytä. Nyt huomasin juhannuksena ettei Fridayn Resurrected-modini enää toimi. Siihen on tullut päivitys, ja latauslinkit ovat tietysti vain Discordissa, jossa en enää ole. Onneksi Youtubesta löytyi Camp Forest Green -modin latauslinkki. Sen aikaisempi versio ei koskaan toiminut minulla, mutta tämä uusin onneksi toimii. Pelaajia tuntuu olevan paljon, ja jopa dedicated servers. En tiennyt uskaltaako yrittää pelata. Tuskin selviäisi hengissä ja jos selviäisi kerrankin niin olisi heti pakko lopettaa, koska sitten vaan kerjäisi verta nenästään. Perkitön pelaaminenkaan ei innosta. Mutta Fridayn pelaaminen jäi haaveeksi pelkästään siksikin koska ohjain ei toimi. Resurrectedissa kyllä toimi.

 

 

Ostin itselleni synttärilahjaksi tarjouksesta kaksi peliä, Petit Island ja Cat's Request. Viimeksi mainittu on kai samoilta tekijöiltä kuin Cat and Ghostly Road. Hankin myös Hello Kitty -kylpypyyhkeen. Minulla kun oli tasan yksi uudempi pyyhe, Kisuli. Kaikki muut pyyhkeeni ovat ikäisiäni ja lievästi sanottuna hajoamispisteessä. 

 

Lähteäkö ulos syömään vai woltata? Harmi vaan että Woltissa ei ole Kuopiossa nykyään mitään kivoja ravintoloita. Harmi myös että Pancho Villan lohisalaatti pilattiin korvaamalla parempia ainesosia (liialla) ananaksella. En tykkää ananaksesta muualla kuin pitsassa. Ainoa tavallisesta poikkeava vaihtoehto oli lehtipihvi, mutta siihen ei saa bataattiranskalaisia, buu. Mutta niinhän siinä sitten kävi että söin liikaa, ja pelkästään senkin vuoksi en halunnut lähteä baariin.

 

 

Koska synttäri osuu perjantaille olisi nimittäin päässyt poikkeuksellisesti Gloriaan, eikä olisi tarvinnut mennä Albatrossiin. Siksi kylmä sääkään ei olisi haitannut niin paljoa. En ole ollut perjantaina baarissa tyyliin vuosikymmeniin. Ennen aina sanottiin että perjantaisin baareissa käy nuoriso ja lauantaisin kypsemmät tyypit. Pakara vaan on vieläkin kipeä, kolme viikkoa tanssimisen jälkeen. Pitää siis hyväksyä ettei kyseessä ole mikään normaali lihaskipu, vaan jotain siellä on ehkä venähtänyt tai muuta vastaavaa. Korkkareiden käyttökin pelottaa. Mutta kuten todettua, jäin kotiin, vaikka juhlamekko tahtoisi ulos.