Tapsa, älykäs kissa?

Kaksi vuotta ilman Tapsaa. 

 

 

Kun mietin postausaihetta niin muistin että äskettäin äidin luona tuli puheeksi kissojen älykkyys. Kokemukseni mukaan siinä on suuria eroja eri kissojen välillä. 

 

Pidin Tapsaa tyhmänä ennen kuin pystyin vertailemaan sitä muihin kissoihin.

 

Mustavalkoisella kissalla joita mahtuu 13 tusinaan täytyy olla takanaan satoja sukupolvia selviytyjien geenejä. 

 

 

Olle saattoi jahdata kärpästä monta päivää. Tapsa tuli paikalle ja pam - kärpänen oli syöty. 

 

 

Ainoana kolmesta kissastani Tapsa tiesi milloin se oli pahanteossa, mutta se ei välittänyt siitä, tai välitti vain siitä jäikö kiinni. 

 

 

Olemme asuneet kaksi kertaa asunnossa jossa pystyy kiertämään ympyrää keittiön ja olohuoneen välillä. Jos niin lähti tekemään Ollen kanssa, se vain seurasi perässä, ikuisesti. Tapsa sen sijaan tajusi vaihtaa suuntaa ja tulla vastaan toiselta suunnalta.

 

Kuten puolisoni on todennut: Tapsa finds a way. 

 

Tapsan biisi

 

 

Poliisi soitti sunnuntaina

Sunnuntaina säikähdin kun poliisi soitti, luulin että joku on kuollut. Mutta ei. 

 

Kaksi vuotta sitten ollut valvontaeläinlääkäri-juttu oli mennyt poliisille asti. En ymmärrä miksi, kun niiden raportti nimenomaan totesi ettei missään ole mitään vikaa. Kissoilla oli paljon ruokaa, puhtaat vessat ja oikein kehuttiin että on jopa raapimapuita.

 

Nyt siis paljastui että poliisilla oli epäilynä lievä eläinsuojelurikos, mutta "jätetty syytteeseen saattamatta". En voi ymmärtää että poliisijuttu voi olla vireillä kaksi vuotta ilman että rikoksesta epäilty saa tietää asiasta mitään. 

 

Onko tämä hyvää valvontaeläinlääkäreiden ja poliisin resurssien käyttöä? Sitä voi kysyä monen lemmikinomistajan vihaamalta Evidensialta.

 

Jo silloin kaksi vuotta sitten valvontaeläinlääkärien käydessä ajattelin että olen täysin epäonnistunut kissanomistajana, ja olin lähellä romahtaa. Olle oli juuri kuollut, Tapsa oli jatkoajalla ja puoliso oli työmatkalla Saksassa.   

 

 

Kuka oli tämän rikoksen uhri? "Tapsu". Se oli ollut eläinlääkärissä syömättömyyden vuoksi, ja sille olisi pitänyt varata uusi aika tarkastukseen. Mutta sitä ei haluttu stressata sillä niin kauan kun se jatkaa syömistä.

 

Koenko olevani syytön? En. Monen asian olisi voinut hoitaa paremmin kissojen elämien loppuvaiheissa. Mutta juuri tämän rikosepäilyssä kyseessä olleen asian suhteen en koe tehneeni väärin. Valvontaeläinlääkärien käynnin jälkeen Tapsan vointi romahti, ja se lopetti taas syömisen. Järkytys ja stressi olivat se kuuluisa viimeinen pisara.

 

Luulosairaudet lisääntyy

Söin liikaa butter chickeniä ja kärsin seuraavana yönä huonosta olosta. Oksetus ja sydämen hakkaaminen. Tällä kertaa ei ollut vatsakipua. Paitsi endokipua. Sitä paitsi olen miettinyt voisiko tuo ylensyönnistä johtuva kipu johtua sappikivistä? 

 

Olen kärsinyt kutinoista vatsalla ja rintakehällä. Välillä iho lehahtaa punaiseksi, joten kyseessä lienee nokkosihottuma. Tosin välillä kutisee ilman punoitusta, ja siihen epäilen tosiaan syyksi rasvaluomia. Paitsi että ovatko ne rasvaluomia? Mitä jos kyseessä onkin urticaria pigmentosa, ihon mastosytoosi? Ainoa mikä voisi kai auttaa kutinaan on antihistamiini. Tuntuu että koronan myötä MCAS-jutut ovat lisääntyneet ihmisillä. Olin jo aiemmin katsellut monet kerrat vähähistamiinista ruokavaliota. Liian vaikeaksi menisi, kun niin moni ruoka ällöttää jo valmiiksi, ja halpaakin pitäisi olla.

 

 

Addiktoiduin kirjastosta lainaamaani peliin No place like home. Yhtenäkin päivänä jäivät suunnitellut jutut tekemättä kun piti pelata putkeen kuusi tuntia. Noh hupi loppui nopeasti kun peli kadotti tallennuksen. Tuo peli on surullisenkuuluisa em. ongelmasta. Surkeaa.

 

Heinäkuun lopulla tänne oli tulossa huoltoihmisiä tekemään juttuja. Aloittivat talossa klo 8.30. eli aikainen herätys. Itse asiassa heräsin jo puoli 7 enkä saanut enää nukuttua sen jälkeen. Ikävintä oli että ikkunoiden edustat piti tyhjentää. Meillähän on kaikkien ikkunoiden edessä jotakin, kuten puolison tietokonepöytä, sänky ja raapimapuu. Ja meille selvisi vasta aika myöhäisessä vaiheessa mikä on "rättipatteri". Riehuin turhaan vaatehuoneessakin.

 

 

Olle: Tavat joilla petin sinut

Kaksi vuotta ilman Ollea.

 

 

Olle kärsi vuosien ajan kroonisesta ripulista. Silti ei koskaan tullut mieleen että sillä voisi olla kasvain suolistossa. Sen sijaan kun Ollen äiti Kali lakkasi syömästä ummetuksen vuoksi heti pelättiin kasvainta. Ei epäilty kasvainta edes silloin kun Ollen viimeisellä elinviikolla sen ripuli muuttui pahaksi ummetukseksi, tai pikemminkin suolitukokseksi.

 

Erityisen katkera olen siitä kun Olle kävi taas eläinlääkärissä ripulinsa vuoksi muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa. Käskettiin vain antaa psylliumia, eikä ehdotettu vatsan ultrausta. Kuten olen kertonut täälläkin, ainakin jossain päin maailmaa vanhojen kissojen terveystarkastuksiin kuuluu automaattisesti vatsan ultraus. Nykyään ymmärrän sen hyvin koska jokaisella kolmella kissallani vatsan ultra olisi paljastanut asioita.

 

 

Kun Olle siirtyi viimeisenä kesänään elämään keittiön matolle. Pidin sitä vain kuumuudesta kärsivänä ja laiskana, silloinkin kun se ei halunnut siirtyä pois imurin tieltä. En tajunnut että se johtui heikkoudesta.

 

 

Kun huomasin että Olle oli laihtunut. Kyselin täälläkin että voiko kissa kuolla nirsouteen. Ei Ollen ruokahalussa ollut vikaa edes sen viimeisenä aamuna, se ei vain tykännyt viljattomista ruuista joita sille annettiin kroonisen ripulin vuoksi, ja se söi niitä koko ajan vähemmän. Hankin sille sen viimeisenä viikkona paljon herkkuja kokeiltavaksi. Se kasa jäi käyttämättömänä keittiön pöydälle.

 

 

Kun Ollella oli viimeisellä viikollaan paha ummetus. Luulin vain että Ollen ripuli on viimein muuttunut munuaisten vajaatoiminnan aiheuttamaksi ummetukseksi, joka sillä olisi jo pitkään "kuulunut" olla.

 

 

Kun tulin perjantaina kotiin ja Ollella oli naama ruuassa. Ajattelin ja sanoin ääneenkin että jos kissa ei puhdista naamaansa syömisen jälkeen niin ei se voi kauaa elää. Mutta silti en ollenkaan ajatellut että Olle kuolisi tai että sillä olisi mitään hätää. Ehei, senkin illan keskityin vain Tapsaan, joka oli sillä viikolla ollut eläinsairaalassa hoidossa syömättömyyden vuoksi. Kunnes yöllä huomasin että Ollen jalat eivät enää kantaneet. 

 

 

Vasta viimeisinä päivinään Olle sai viljattomien ruokien sijaan herkkuruokaansa Latzia. Kuolinpäivän aamuna annoin sille puolikkaan Latzin (vain puolikas siksi ettei ahmisi ja oksentaisi), ja lupasin että se saa toisen puolikkaan kun palaa kotiin eläinlääkäristä. Valehtelin siis sille päin naamaa. 

 

 

Kaikkien näiden katumuksen aiheiden lopputulemana en ajattele että Olle olisi elänyt sen pidempään. Ei, päinvastoin. Olisi tiedetty, ja Olle olisi lopetettu aikaisemmin. 

 

 

Jokin aika sitten näin unen jossa oltiin talvella metsässä Ollen kanssa kävelyllä. Välillä oli vaikeaa nähdä valkoista Ollea lumen keskeltä. Unen lopussa Olle muuttui pikkulinnuksi, ja lensi kädelleni.  

 

 

Ja sitten laitoin Temusta tilatun Olle-sormuksen nojaamaan tietokonenäytön jalkaa vasten, että Olle voi tuijottaa minua tuomitsevasti aina kun olen koneella. Koska silloin kun se oli elossa se tuli usein istumaan näytön eteen ja vaati huomiota naukuen. Ja sitten näin unen jossa se teki juuri niin... En ole onneksi vieläkään unohtanut Ollen omalaatuista naukua. 

 

 

Pahinta on kenties se että jo vuonna 1998 marsuni Nöpö kuoli suolitukokseen/suolistosyöpään. Silläkin oli elämänsä viimeiset puoli vuotta ripuli, ja sitten lopussa ummetus/suolitukos. Eli en oppinut siitä mitään. 

 

 

Ps. Lauantaina ihan säikähdin kun luulin tiskipöydällä ollutta piimätölkkiä istuvaksi Kaliksi (Ollen äiti)...

 

 

 

 

Stranger Thingsin viimeinen kausi

Tämäkin postaus oli tarkoitus julkaista jo tammikuussa. Varo juonipaljastuksia.

 

En tykännyt Stranger Thingsin ylistetystä neljännestä kaudesta, enkä varsinkaan siitä tietystä biisistä, joka kuulostaa mielestäni hirveältä verrattuna Placebon versioon. 

 

Tiesin ennen katsomista sen että ihmiset eivät olleet tykänneet viidennestä kaudesta, eikä sarjan lopusta. Yritin suojella itseäni spoilereilta. 

 

 

Viidennen kauden alussa oli vaikea uskoa että Dustin ei kuollut tai saanut mitään pahoja vammoja. Ja se oli paskaa että kukaan ei välittänyt hänen hyvinvoinnistaan, vittuiltiin vaan että "mitäs tulit brutaalisti pahoinpidellyksi, oma moka".

 

Koska Will on suosikkihahmoni tykkäsin siitä miten hän nousi parrasvaloihin. Eli neljännen jakson/Volume 1:n loppu oli parasta, tosin vihasin suomennosta "taikuri". 

 

Kaapistatulokohtaus on saanut syystäkin kritiikkiä. Kun tajusin sen olevan tulossa lopetin katsomisen, awkward. En katsonut myöskään viimeisen jakson kosintaa, vaan skippasin sen. Ja erään parin eroamista en edes tajunnut. Sitäkö se kohtaus muka tarkoitti? 

 

Monen muun lailla olen sitä mieltä että viimeinen jakso olisi saanut olla puolet lyhyempi, ja arvasin viimeisen juonenkäänteen tuntia ennen.

 

Hiukan ovat ihmiset kritisoineet esimerkiksi sitä että armeija ei rangaissut mitenkään  päähenkilöitä jotka tappoivat rutkasti sotilaita. Päinvastoin, siitä jopa palkittiin.

 

 

 

Iso virhe: Peiton pesu

En ollut pessyt peittoani moneen vuoteen, ja ajattelin että helteiden tultua oli aika. Iso virhe. 

 

 

Vaikka linkosin peiton kaksi kertaa niin silti se painoi monta kiloa ja vettä tippui paljon. Ei todellakaan riittänyt lattialle pelkät pyyhkeet, oli pakko laittaa kippoja alle. Kiva kun on parkettilattiat. Olisi pitänyt vaan suosiolla ostaa uusi peitto, Ruskovillan villapeitto tietysti.

 

Ongelma on se ettei peittoa saisi pestä noin pienessä pyykkikoneessa. Ja minähän en enää koskaan isompaa eli edestä täytettävää pesukonetta ota koska se homehtuu. 

 

Syy sille miksen ollut pessyt peittoa moneen vuoteen on se että se kerää pestessä saumoihinsa kaiken pölyn ja paskan, ja niitä saumoja joutuu sitten putsaamaan. 

 

Elikkäs vaikka minulle vielä elinvuosia suotaisiinkin niin peittoa en enää pese.

 

Juu, en vaan osaa. 

 

Homehtuuko peitto? Onneksi pyykkikone ei hajonnut.

 

Biletystä

Olin viikon yksin kun puoliso oli työmatkalla Kreikassa. Mitäpä tein sillä aikaa? Lähinnä kai katselin Jersey Shorea Plutolta. Lauantaiyönä puoliso saapui Kuopioon, mutta matkalaukku ei.

 

Lauantaina oli kesän ensimmäiset helteet, joten halusin baariin kun en syntymäpäivänä mennyt. Viime aikoina on tuntunut siltä että ryyppääminen on liian rankkaa. On työlästä yrittää päästä känniin. Mutta nytpä tein kemiallisen kokeen, yhdistin suosikkisiideriäni Coopin vadelma-karambolaa ja vodkaa. Ja hyvää tietysti oli.

 

Join baarissa vain yhden drinkin, kun yleensä otan kaksi. Saatiin onneksi tanssia paljon. Oli tosi harvinaisia biisejäkin, kuten Boys of summer ja Anastacian Sick and tired. Juuri kun ajattelin että voisi toivoa mm. Anastaciaa. Pakara ei vaivannut tanssiessa, vaikka muuten kylläkin. Voisikohan kyseessä olla piriformis?

 

tilasin ruokatilauksen mukana tämän lautasliinan mutta sainkin Frozenin :(

 

Tultiin poikkeuksellisesti kotiin jo toiseksi viimeisellä bussilla, Norja-Englanti oli menossa. Jalkapohjat ja pohkeet ovat olleet kipeät korkkareilla tanssimisesta. 

 

Heräsin aamulla kuudelta enkä saanut enää nukuttua sen jälkeen. Argentiina-Sveitsin jatkoaika oli menossa. Jonkin aikaa tuntui siltä että voisin tehdä niin kuin Kennyn isä South Parkissa. Luulin pääseväni vähemmällä krapulan suhteen, joinhan yhteensä vain viisi drinkkiä.

 

uusi ihana vaaleanpunainen Hello Kitty-pyyhkeeni (Prisma)

 

Epänormaalia menoa

Kyllä on ollut kylymä kesä. Ei ole tarvinnut ottaa tuulettimia esille. Ei ole tarvinnut ostaa vissyä kun viime kesältä yli jääneet on juomatta. Jouduin laittamaan villasukatkin pitkästä aikaa. 

 

Syntymäpäivän iltana iskivät kamalat vatsakivut ylensyömisen vuoksi, tuli ihan paksusuolentähystys mieleen. Kun mietin asioita mitkä voisivat mennä pieleen niin tuo ei kuulunut listalle. Pitää kai jatkossa olla varovaisempi syömisen suhteen. Ja tajuta ettei syöminen ja juominen sovi yhteen.

 

Rasvaluomien aiheuttama kutina tekee minut hulluksi. Minulla on niitä kymmeniä vatsalla ja rintakehällä, ja uusia tulee koko ajan. 

 

 

Toisen romaanini editointi on edennyt niin hyvin että tavoitteena oli saada ensimmäinen versio valmiiksi ennen syntymäpäivääni, ja se onnistui! Mutta sanoja on edelleen vain se 45 000. Esikoisromaanissani on sentään 82k, ja 322 sivua pokkarina.

 

 

 

Ei ole normaalia tilata työttömänä ja lapsettomana ruokaa kotiovelle. 

Kylläpäs vitutti joutua laittamaan täysi 15 kpl kananmunapakkaus roskiin salmonella-riskin vuoksi.  

48 vuotta

Tarvitsen syntymäpäivääni varten kuohuviiniä ja vähintään 1,25 kiloa mansikoita. Teen aina mansikkarahkaa, ja mansikkaista juustokakkua mascarponella. Nautin mansikkarahkaa ja ensimmäisen kuohuviinilasillisen parvekkeella, tosin tällä kertaa kuohuviini jäi välistä. Mikä syntymäpäivä se muka olisi ilman päiväkänniä?

 

 

Mietin mitä tehdä syntymäpäivän kunniaksi. Vuosi sitten katsoin NKOTB:n konsertteja. Kun sain tietää NKOTB:n viime ja tämän kesän Las Vegasin konserteista iski idea. Että jos niitä olisi vielä kahden vuoden päästä kun täytän 50... no eipä ole. Tämän vuotiset ovat kuulemma viimeiset, ja ensi vuonna eivät tee mitään. 2028 on kuulemma tiedossa jotain isompaa. Jotkut fanit veikkaavat jäähyväiskiertuetta... Oishan tuossa Las Vegasin reissussa ollut joitakin ongelmia. Kuten se, etten ole koskaan ollut lentokoneessa, enkä sellaiseen halua. Näen jatkuvasti painajaisia joissa lentokoneet tippuvat päälle, tai että olen lentokoneessa enkä pääse pois. Ja lennot Vegasiin olisivat vähintään 15 tuntia, selkä ja jalat eivät kestäisi sitä istumista.

 

Aikasempina vuosina pelasin synttärini kunniaksi tietysti Fridaytä. Nyt huomasin juhannuksena ettei Fridayn Resurrected-modini enää toimi. Siihen on tullut päivitys, ja latauslinkit ovat tietysti vain Discordissa, jossa en enää ole. Onneksi Youtubesta löytyi Camp Forest Green -modin latauslinkki. Sen aikaisempi versio ei koskaan toiminut minulla, mutta tämä uusin onneksi toimii. Pelaajia tuntuu olevan paljon, ja jopa dedicated servers. En tiennyt uskaltaako yrittää pelata. Tuskin selviäisi hengissä ja jos selviäisi kerrankin niin olisi heti pakko lopettaa, koska sitten vaan kerjäisi verta nenästään. Perkitön pelaaminenkaan ei innosta. Mutta Fridayn pelaaminen jäi haaveeksi pelkästään siksikin koska ohjain ei toimi. Resurrectedissa kyllä toimi.

 

 

Ostin itselleni synttärilahjaksi tarjouksesta kaksi peliä, Petit Island ja Cat's Request. Viimeksi mainittu on kai samoilta tekijöiltä kuin Cat and Ghostly Road. Hankin myös Hello Kitty -kylpypyyhkeen. Minulla kun oli tasan yksi uudempi pyyhe, Kisuli. Kaikki muut pyyhkeeni ovat ikäisiäni ja lievästi sanottuna hajoamispisteessä. 

 

Lähteäkö ulos syömään vai woltata? Harmi vaan että Woltissa ei ole Kuopiossa nykyään mitään kivoja ravintoloita. Harmi myös että Pancho Villan lohisalaatti pilattiin korvaamalla parempia ainesosia (liialla) ananaksella. En tykkää ananaksesta muualla kuin pitsassa. Ainoa tavallisesta poikkeava vaihtoehto oli lehtipihvi, mutta siihen ei saa bataattiranskalaisia, buu. Mutta niinhän siinä sitten kävi että söin liikaa, ja pelkästään senkin vuoksi en halunnut lähteä baariin.

 

 

Koska synttäri osuu perjantaille olisi nimittäin päässyt poikkeuksellisesti Gloriaan, eikä olisi tarvinnut mennä Albatrossiin. Siksi kylmä sääkään ei olisi haitannut niin paljoa. En ole ollut perjantaina baarissa tyyliin vuosikymmeniin. Ennen aina sanottiin että perjantaisin baareissa käy nuoriso ja lauantaisin kypsemmät tyypit. Pakara vaan on vieläkin kipeä, kolme viikkoa tanssimisen jälkeen. Pitää siis hyväksyä ettei kyseessä ole mikään normaali lihaskipu, vaan jotain siellä on ehkä venähtänyt tai muuta vastaavaa. Korkkareiden käyttökin pelottaa. Mutta kuten todettua, jäin kotiin, vaikka juhlamekko tahtoisi ulos.

 

 

 

Toinen Sellpy-tilaukseni: Lisää mekkoja, ja kissoja?

Vituttaa kun vitkuttelin liian kauan Sellpyn tilauksen kanssa. Kerran jo täyttelin ostoskoria, ja tuotteita kertyi yli 60 euron edestä, ainakin 15 vaatetta. Oli järkytys tajuta että Sellpy tyhjentää ostoskorin puolen tunnin kuluttua välilehden sulkemisesta.

 

Mutta sitten kun yritin oikeasti tehdä tilauksen iski ongelma. "Siirry maksamaan"-kohdasta ei päässytkään maksamaan, vaan selain palasi vain takaisin ostoskoriin. Aina, yhä uudelleen. Limbo. Ilmiselvästi keksit olivat taas vaihteeksi seonneet, koska vain selaimen vaihtaminen toiseen auttoi.

 

16 vaatetta maksoi yhteensä 66,50 euroa plus postikulut. Tällä kertaa otin suosiolla sen kaksi euroa enemmän maksavan kotiinkuljetuksen. Onneksi, sillä tälläkin kertaa paketti oli aika iso. Ensimmäinen kokemus Budbeestä, ja kaikki meni hyvin.

 

Sellpyn selaaminen käy kokopäivätyöstä, valikoimaa on niin paljon. Sellpy on kuin vedonlyöntiä. Lisään suosikkilistalle vaatteita, mutta haluan odottaa että niiden hinta laskee. Siinä on riski että joku muu suostuu ostamaan kalliimmalla. 

 

Tällä kertaa tilasin useamman vaaleansinisen vaatteen. Vaaleansininen on yksi suosikkiväreistäni, erityisesti vaatteissa. Tykkään tästä vaaleansinisestä pitsimekosta.

 

 

 

Toinen tilaamani vaaleansininen mekko on viskoosia. 

 

 

 

 

Vuosia sitten minulla oli kaksi ihanaa hihatonta toppia, vaaleansinen ja musta. Niissä oli venepääntiet. Jouduin luopumaan niistä koska ne kävivät liian lyhyiksi, eli mahani kasvoi liikaa. Siitä asti olen etsinyt vastaavia ja tarpeeksi pitkiä toppeja. No ei todellakaan löydy. Ei varsinkaan vaaleansinistä, ja venepääntiestä on ihan turha haaveilla. Sellpyssä oli nyt pari kivaa. Yhtä samanlaista toppia oli kahdessa eri koossa. Pienempi ja halvempi olisi kuvan perusteella ollut liian lyhyt. Mutta se isompi oli kalliimpi. Sen hinta ehti laskea 7,50 euroon ennen kuin minun oli "pakko" tehdä tilaus. Onneksi toppi on hyvä päälläni kun oli niin "kallis".

 

 

 

Vaikka Sellpyssä onkin paljon kivoja ominaisuuksia, kuten hameiden vyötärönympärysten kertominen, niin joitakin puuttuu. Kuten yläosien pituuksien kertominen. Itse arvostaisin myös sen kertomista onko takissa huppu. 

 

Halusin pidemmän hameen sen vuoksi että jos lähtee reissuun ja tulee kesken sen kylymä. Tämän Carin Westerin kissahameen pitäisi olla vyötärömitaltaan minulle sopiva, mikä yleensä tarkoittaa sitä että on muualta liian iso. Koko 40, vyötärö 76 cm. Tämä on onneksi sopivankokoinen minulle, eikä edes liian pitkä. Tosin tajusin ettei minulla taida olla tähän sopivaa paitaa/yläosaa. En edes tiedä millainen sen kannattaisi olla. Valkoinen?

 

 

 

Olen tajunnut että minun kannattaisi harrastaa vain joustovyötäröisiä hameita, ja niissäkin olisi parasta olla naru jolla vyötäröä voi kiristää. Tilasinkin yhden sellaisen (ei kuvaa). Mutta Sellpystä on vaikea löytää joustovyötäröisiä hameita, monesti sitä on vaikeaa nähdä kuvistakin. 

 

Myös parhaimmat kissapaidat ehtivät mennä kaupaksi, ja jouduin tyytymään huonompiin vaihtoehtoihin. Olin yllättynyt siitä että tuossa harmaassa on glitteriä.

 

 

 

 

Mutta sain sentään alla näkyvän kissamekon. Se on jopa puuvillaa eikä polyesteriä (kuten vastaavanlainen Aladdin-mekkoni), mutta poikkileikkaukset eivät tietysti sovi minulle. Olin jo luvannut itselleni etten enää harrastaisi tällaisia mekkoja, mutta kissa houkutteli liikaa? Oli kiva yllätys että mekko onkin oikein kiva päällä, ei kiristä vyötäröltä. Tietty mahan koko saattaa vaihdella turvotuksen asteen mukaan.

 

 

 

Tilasin aika monta t-paitaa, eli niistä ei ole nyt pulaa. Yksi on Farmville-aiheinen, tästä kuva-aiheestahan minulla on mukikin. Toki en tykkää näistä unisex-malleista, hirveät hihat.

 

 

 

Tarvitsin oikeasti sandaalit, koska minulla ei enää ollut sellaisia. Mutta koska vitkuttelin muut ehtivät ostaa suosikkilistani parhaat sandaalit. Valikoimaa toki on Sellpyssä sandaaleissakin paljon, mutta minulle liian kallista. Varsinkin kun ei ole mitään takeita että niitä sandaaleita pystyy oikeasti käyttämään. Minullahan oli yhdet varalla, mutta ne saivat jalat rikki eli Konttiin menevät.

 

Sandaaleissa on se ongelma että niissä pitää olla tarpeeksi pohjaa, liian ohut pohja sattuu jalkoihini. Toisaalta pohjaa ei saa olla liikaa. Ja jalkapöydän yli ei saa mennä vain yhtä paksua remmiä, vaan pitää olla useampia ohuita. Sellaisella paksulla olen saanut jalkani verille ja rikki. 

 

Tilasin kolmet sandaalit. Sporttisandaalit näyttivät käyttämättömiltä, ja ovat hyvät jalassa koska remmit ja pohjakin on pehmustettu. 

 

Olin haaveillut vuosia kiilakorkosandaaleista, mutta monissa on se ongelma että korko on liian korkea, nykyään pelkään aina nilkkamurtumaa. Tilasin kahdet aika samanlaiset, ja ainakin toiset niistä ovat ok jaloissani. Eivät ole liian pienet tai kapeat. 

 

 

 

 

Jätin tilaamatta tämän kissa-aiheisen hupparimekon. Materiaalia ei kerrottu, eli se olisi varmaankin ollut polyesteriä. Taskuja ei kuvien perusteella ole. Tuollainen mekko olisi hyvä lenkille helteellä, mutta en varmaankaan kehtaisi käyttää tällaista julkisesti.

 

 

 

 

 

Idiootin juhannus

Tarvitsisin lisää caprileggingsejä, mutta Lidlin leggingsit olivat pettymys. Vain isot koot puuvillaisia, muut saisivat tyytyä polyesteriin, ei kiitos. Puuvillapaidat maksoivat vain kolme euroa, ja olin innoissani vaaleansinisestä värivaihtoehdosta. Ostin sekä S- että M-koot. Noh S on liian iso.

 

Mietin mikä elokuva sopisi juhannukseen. Jostain syystä ensimmäisenä tuli mieleen Melancholia. Kävin Citypörssissä etsimässä sitä, ei löytynyt. Vasta kotiin tullessa tajusin että kirjastossahan se olisi ollut.

No lainasin juhannukseksi kaksinpelin Split Fiction. Jouduin uhraamaan Hello Kittyn sen vuoksi, koska kirjastosta saa olla lainassa vain kolme konsolipeliä yhtä aikaa.

 

Lainasin myös vahingossa kirjan jonka olen lukenut aikaisemminkin, Federico Axatin Viimeinen mahdollisuus. Rupesi epäilyttämään että kannen kissa näyttää turhan tutulta. Juonesta ei kyllä ole mitään muistikuvaa.  

 

Joulutee loppui juuri juhannuksena, kun en raaskinut hamstrata koko vuoden tarpeeksi. Eikö muka joulujuttuja aleta myydä jo heti juhannuksen jälkeen? 

 

 

Sunnuntaina Siilinjärvellä ei oikein sujunut. Ensin luulin meneväni S-marketiin, mutta olinkin Lidlissä. Ja sitten mokasin taas S-marketin kassalla huonon kuuloni (korva tukossa) vuoksi. Ei näin nolon ihmisen pitäisi käydä kaupassa.

 

Esisynttärit

Viimein toisen kesälomaviikon alkaessa aloin editoida ja kirjoittaa toista romaaniani. Siinä on vasta 40k sanaa eli työsarkaa riittää. Ensimmäisenä päivänä vain siirtelin kohtauksia parempiin kohtiin. Ongelmani on se etten ole esikoisromaanini ensimmäisten versioiden jälkeen koskaan kirjoittanut kronologisessa järjestyksessä. Sitten kaikki on yksinkertaisessakin tarinassa ihan sekaisin, ja samat asiat toistuvat monta kertaa.

 

Ensimmäisen viikon saldo 5 käsiteltyä lukua, ihan hyvin. Tavoitteenani on juuri tuo luku per (arki)päivä. 

 

Minähän olen kipuillut tyyliin vuosia kumpaan kategoriaan tämä toinen romaanini kuuluu, romanttisiin vai jännäreihin. Olen aina ajatellut että jos luokittelisin sen psykologiseksi trilleriksi niin lukijat pettyisivät. Mutta mitä enemmän luen ko. kategorian kirjoja... moni niistä on tosi tylsä lopun juonenkäänteitä lukuunottamatta. Että ehkäpä sittenkin... 

 

 

Halusin viettää esisynttäreitä koska en tiedä miten huonovointinen tulen olemaan syntymäpäivänäni. Nyt oli viimeinen mahdollisuus ennen synttäreitä, koska juhannus ei kiinnosta ja vain viikko ennen syntymäpäivää ei myöskään käy. 

 

Kuohuviinipullon kanssa kävi pelottava juttu. Sen korkki irtosi itsekseen kun en edes yrittänyt ottaa sitä pois. 

 

Sääennuste kylmeni koko ajan, rankkasadetta ja tuntuu kuin 8 astetta eli tarvitsee toppahousut? Kesämyrsky prkl. Silti en halunnut antaa periksi. Sää olisi vaatinut talvisukkahousuja ja saappaat. Halusin laittaa päälle (uuden eli Sellpystä tilatun 3,50 euroa maksaneen käytetyn) kesämekon, kesäsukkahousut ja kesäkengät.

 

Vuosi sitten en halunnut lähteä syntymäpäivänäni minnekään koska sää oli niin kylmä. Kai siinä on se ero että silloin olisi ollut pakko mennä Albatrossiin. 

 

Mutta eipä minulla onneksi ollut nyt missään vaiheessa kylmä, ja vältyimme sateeltakin. Tällä kertaa Gloriassa oli paremmat musiikit, ja saatiin tanssia paljon. Juuri kun oli tarkoitus lähteä pois baarista että ehdittäisiin viimeiseen bussiin alkoi soida Scooterin How much is the fish, ja olihan se pakko tanssia. Silti ehdittiin bussiin, jäi vielä kaksi minuuttia aikaa.

 

Heräsin puoli seitsemän aikaan koska sydän hakkasi, ja Jukola oli vielä menossa. Sen tietää etukäteen että Stora Tuna voittaa aina. 

 

Aamulla oli kipeytynyt vasen lonkka ja oikea pakara. Sen siitä saa kun vanha nainen haluaa tanssia.

 

 

 

Minkähän pelin ostaisin itselleni synttärilahjaksi? Petit Island on tarjouksessa 6 euroa, ei ehkä aiemmin ole ollut koskaan niin halpa. Se on lyhyt peli, eli ei kiinnosta maksaa paljoa. 

 

Kesäloman alku

Kesäloman alkamisen kunniaksi endokivut jäivät päälle MM-kisojen finaalin jälkeen, ja pahenivat sitten. Kovat kivut kyljissä jotka pahenivat pystyasennossa, ja pelkäsin jo etten pääse kirjastoon hakemaan varattua peliä.

 

Lupasin talvella itselleni että jos en saa töitä kesään mennessä lopetan opinnot. No, en ole saanut töitä, enkä ole vielä lopettanut koulua.

 

Ja herää sekin kysymys että mitä töitä edes pystyisin tekemään nykyään. Seisomatyötä en missään nimessä, olisin tunnin jälkeen valmis sairaseläkkeelle.

 

 

Vuosi sitten onnistuin missaamaan RE9:n julkistuksen. Tällä kertaa katselin Summer Game Festiä, ja näin kun first person modessa katseltiin jotain mummelia ja tirkisteltiin ovisilmästä. Menin tekemään jotain muuta, ja näin sitten kun näytettiin nimeä Veronica, ilman Resident Eviliä. Ajattelin siis että on tulossa peli nimeltä Veronica, vaikka se vähän oudolta vaikuttikin. Vasta 12 tuntia myöhemmin sain sattumalta tietää että tuo todellakin oli Resident Evil Code Veronican remaken julkistus! Siis mitä hittoa? First person? Ei kiitos. Ja silti toiveeni toteutui. Toivoin eniten juuri Code Veronican remakea koska Claire on suosikkihahmoni. Tosin olen pelannut Code Veronican läpi vain kerran. Tuossa pelissä on upea intro, mitähän pooppia saadaan tällä kertaa?

 

Alan olla kyllästynyt kaikkiin lukemiini kirjoihin. Luin Lucy Scoren 550-sivuista kirjaa Things we never got over kun totesin että ei kiitos, ja minulle harvinainen DNF. Olen kai lukenut liikaa romanttista paskaa, kun tuntuu siltä että kun on lukenut yhden niin on lukenut ne kaikki. Enää siis vain jännäreitä minulle. Tosin minun pitäisi saada tietää jotain uusia kirjailijoita. Sandra Brownin romanttiset jännärit ovat parhautta, mutta olen lukenut kaikki kirjastossa olevat.   

 

Katselin Youtubesta NKOTB:n viime kesän Las Vegasin konserttia. Siellä ne esiintyvät tänäkin kesänä... 

 

Kissani Kalin muistopäivä

Tänään olisi ollut Kalin syntymäpäivä. 

 

Kali oli ainoa kissa jota käytettiin ulkona, koska muille se oli liian pelottavaa.

 

 

 

 

 

Kissapeliin Little Kitty, Big City on tullut päivityksiä. Nyt pitäisi kai olla mahdollista valita kissan ulkonäkö jo ennen pelin alkua (edit: ei ole), vielä huhtikuussa niin ei ollut. Mutta kaikista kissoistani Kalin näköisen kissan luominen on vaikeinta. Ja 12.6. asti pelissä on asunnossa kissalle synttärilahja, joten pakkohan se on käydä tsekkaamassa.