Epänormaalia menoa

Kyllä on ollut kylymä kesä. Ei ole tarvinnut ottaa tuulettimia esille. Ei ole tarvinnut ostaa vissyä kun viime kesältä yli jääneet on juomatta. Jouduin laittamaan villasukatkin pitkästä aikaa. 

 

Syntymäpäivän iltana iskivät kamalat vatsakivut ylensyömisen vuoksi, tuli ihan paksusuolentähystys mieleen. Kun mietin asioita mitkä voisivat mennä pieleen niin tuo ei kuulunut listalle. Pitää kai jatkossa olla varovaisempi syömisen suhteen. Ja tajuta ettei syöminen ja juominen sovi yhteen.

 

Rasvaluomien aiheuttama kutina tekee minut hulluksi. Minulla on niitä kymmeniä vatsalla ja rintakehällä, ja uusia tulee koko ajan. 

 

 

Toisen romaanini editointi on edennyt niin hyvin että tavoitteena oli saada ensimmäinen versio valmiiksi ennen syntymäpäivääni, ja se onnistui! Mutta sanoja on edelleen vain se 45 000. Esikoisromaanissani on sentään 82k, ja 322 sivua pokkarina.

 

 

 

Ei ole normaalia tilata työttömänä ja lapsettomana ruokaa kotiovelle. 

Kylläpäs vitutti joutua laittamaan täysi 15 kpl kananmunapakkaus roskiin salmonella-riskin vuoksi.  

Esisynttärit

Viimein toisen kesälomaviikon alkaessa aloin editoida ja kirjoittaa toista romaaniani. Siinä on vasta 40k sanaa eli työsarkaa riittää. Ensimmäisenä päivänä vain siirtelin kohtauksia parempiin kohtiin. Ongelmani on se etten ole esikoisromaanini ensimmäisten versioiden jälkeen koskaan kirjoittanut kronologisessa järjestyksessä. Sitten kaikki on yksinkertaisessakin tarinassa ihan sekaisin, ja samat asiat toistuvat monta kertaa.

 

Ensimmäisen viikon saldo 5 käsiteltyä lukua, ihan hyvin. Tavoitteenani on juuri tuo luku per (arki)päivä. 

 

Minähän olen kipuillut tyyliin vuosia kumpaan kategoriaan tämä toinen romaanini kuuluu, romanttisiin vai jännäreihin. Olen aina ajatellut että jos luokittelisin sen psykologiseksi trilleriksi niin lukijat pettyisivät. Mutta mitä enemmän luen ko. kategorian kirjoja... moni niistä on tosi tylsä lopun juonenkäänteitä lukuunottamatta. Että ehkäpä sittenkin... 

 

 

Halusin viettää esisynttäreitä koska en tiedä miten huonovointinen tulen olemaan syntymäpäivänäni. Nyt oli viimeinen mahdollisuus ennen synttäreitä, koska juhannus ei kiinnosta ja vain viikko ennen syntymäpäivää ei myöskään käy. 

 

Kuohuviinipullon kanssa kävi pelottava juttu. Sen korkki irtosi itsekseen kun en edes yrittänyt ottaa sitä pois. 

 

Sääennuste kylmeni koko ajan, rankkasadetta ja tuntuu kuin 8 astetta eli tarvitsee toppahousut? Kesämyrsky prkl. Silti en halunnut antaa periksi. Sää olisi vaatinut talvisukkahousuja ja saappaat. Halusin laittaa päälle (uuden eli Sellpystä tilatun 3,50 euroa maksaneen käytetyn) kesämekon, kesäsukkahousut ja kesäkengät.

 

Vuosi sitten en halunnut lähteä syntymäpäivänäni minnekään koska sää oli niin kylmä. Kai siinä on se ero että silloin olisi ollut pakko mennä Albatrossiin. 

 

Mutta eipä minulla onneksi ollut nyt missään vaiheessa kylmä, ja vältyimme sateeltakin. Tällä kertaa Gloriassa oli paremmat musiikit, ja saatiin tanssia paljon. Juuri kun oli tarkoitus lähteä pois baarista että ehdittäisiin viimeiseen bussiin alkoi soida Scooterin How much is the fish, ja olihan se pakko tanssia. Silti ehdittiin bussiin, jäi vielä kaksi minuuttia aikaa.

 

Heräsin puoli seitsemän aikaan koska sydän hakkasi, ja Jukola oli vielä menossa. Sen tietää etukäteen että Stora Tuna voittaa aina. 

 

Aamulla oli kipeytynyt vasen lonkka ja oikea pakara. Sen siitä saa kun vanha nainen haluaa tanssia.

 

 

 

Minkähän pelin ostaisin itselleni synttärilahjaksi? Petit Island on tarjouksessa 6 euroa, ei ehkä aiemmin ole ollut koskaan niin halpa. Se on lyhyt peli, eli ei kiinnosta maksaa paljoa. 

 

Sairasloma

Viime viikolla iski outoja tuntemuksia erityisesti toiseen jalkaan. Tönkköys, puutuminen, pistely. Enkä edes ollut istunut paljoa sinä päivänä. Tietokoneella istumisesta ei tullut enää yhtään mitään. Yöllä heräsin puoli viiden aikaan, sydän hakkasi enkä saanut enää nukuttua, oli pakko ottaa toinen melatoniini. Pelotti tietysti veritulpan mahdollisuus, mutta ainakaan turvotusta, punoitusta tai kuumotusta ei ollut.

 

Enpä seuraavanakaan päivänä pystynyt enkä uskaltanut olla paljoa koneella. Onneksi sitä seuraavana päivänä oli jo parempi. Olin toki ottanut aspiriinia ja pycnogenolia jotta veri kiertäisi paremmin. 

 

Ja kaikki alkoi siitä että kirjoitin puolitoista sivua uutta novellia. Kun sitten päivän tauon jälkeen jatkoin niin totesin että nämä kaksi kohtausta eivät voi olla yhtä aikaa olemassa samassa universumissa, joten jouduin jakamaan novellin kahtia. Kun on muutenkin lähes kymmeniä novelleja kesken, niin eihän siitä mitään tule jos yhdestä novelli-ideasta tuleekin kaksi. Eksponentiaalinen kasvu! Kohta niitä on miljoona!

 

 

 

Pääsin sitten käymään kirjastossa kun uskalsin jopa lähteä kävelemään. Lintu plösäytti paskansa vain muutaman metrin päähän minusta. Eikä olisi edes ollut ensimmäinen kerta kun lintu paskoo päälleni. 

 

No nyt sitten meinaa 25 vuotta vanha kännykkä (Nokia 1100) hajota. Ei meinaa aloittaa lataamista. Ei voi tietää onko vika puhelimessa vai laturissa. 

 

On tullut katsottua jääkiekon MM-kisoja. Oli ihanaa kun Norja voitti Ruotsin. Ja Tekin (sic), tosin se on ollut surkea näissä kisoissa, kuten USA:kin. Suosikkejani ovat slovenskon kissat, tanskalainen metalli (koska valmentaja on Coulthardin kaksoisolento), idolini Jalosen Italia (Clara is my hero). Haluaisin tämän Leijonat storen paidan, tosin ilman tekstiä ja Jaloselle kruunu päähän, eli AI ja Temu tulille?

 

 

Itsestään liikkuvan esineen mysteeri

Kun tavara on siirtynyt toiseen paikkaan keskellä yötä eikä kukaan myönnä syyllisyyttään... Joko täällä valehdellaan, unissakävellään tai paikalla on käynyt yöllä kolmaskin henkilö. En keksi mitään muuta mahdollista selitystä. Tuskin kissojen kummituksetkaan moista tekisivät. 

 

 

Mitäpä kivaa seurasikaan näytönohjaimen ja näytön vaihdosta? Uudessa näytössä on omat kaiuttimet, joten tietokone ei sitten jaksanutkaan huomata enää muiden äänilähteiden olemassaoloa, esimerkiksi kuulokkeideni.

 

Meni myös hermot kun yhtäkkiä c-asemalla olikin vain 5 gigaa vapaata tilaa kun piti olla 15 gigaa enemmän. Tuon c-aseman kanssa on aina vaikeuksissa kun ei sinne mitään mahdu. Jostain löytyi hirveä määrä jotain horrostiedostoja, jotka puoliso onnistui poistamaan. 

 

Tein parisen viikkoa töitä novellieni parissa. Kun toinen romaanini ei ole edennyt ollenkaan niin rivakasti kuin olin toivonut. Tavoitteena oli novelli päivässä, ja onnistuin siinä aika hyvin vaikka kroppa ei meinannutkaan kestää. Olin jo viimeisen eli 13:n novellin kimpussa kun lähdettiin risteilylle. Noiden novellien käsittely peräjälkeen on saanut minut tajuamaan miten huonoja ja itseääntoistavia ne ovat.

 

Olin ehtinyt olla novellien kimpussa vasta viidettä päivää kun vasen käsivarsi kipeytyi. Ei vaan kestänyt sitä kun joutuu olemaan kirjoittaessa koko ajan koukussa. Pahin riskihän tuossa on veritulppa, joita aina muutenkin pelkään.

 

 

 

Ruokarobottien kauhu

Vietin viime viikon yksin kotona, ja se oli viimeinen viikko ennen koulun lukuvuoden alkua. Sen kunniaksi kirjoitin, etsin kansikuvia ja pelasin. 

 

Alkuviikosta kirjoittaminen sujui ihan hyvin, mutta sitten tein sen virheen että aloin etsiä kansikuvia kirjoituksilleni Pixabaysta, erityisesti juuri tuolle nyt työstämälleni jonka haluaisin eniten saada valmiiksi. Jonka työnimenä on Viimeisellä rannalla, mutta joka on pakko vaihtaa koska sen niminen kuuluisa kirja jo on. 

 

Kun kävin lävitse kymmeniätuhansia kuvia niin silmät ei tykänneet. Oli lopulta pakko lopettaa kun olosta tuli niin surkea. Harmittaa muutenkin kun tuo kuvien etsimiseen käytetty aika on pois kirjoittamisesta. 

 

Elikkäs kärsin ensin silmäkivusta, niskakivusta ja pääkivusta. Ja seuraavana päivänä alkoi kamala oksetus. Näin untakin että oksensin. 

 

Että sopivasti koulun lukuvuoden alkaessa voisinkin olla sairaslomakunnossa.

 

 

Eli kun siis oksettaa jo muutenkin, niin mitä syödä kun ruokakin oksettaa? Mistä saada proteiinia ja rautaa nollahiilareilla, kun kaikki liha ällöttää? Ja tyhjä maha vielä lisää oksetusta.

 

Torstaina kiirehdin kirjastoon ennen sulkemisaikaa, hakemaan varatut kirjat. Hiukan ärsytti että en voinut varata yhtä kirjaa koska se oli pääkirjaston hyllyssä, ja oli vielä edellisenä yönä. Mutta heti aamulla joku oli ehtinyt lainata sen. Otin poikkeuksellisesti ilmaishyllystä 3 kirjaa joista yksi oli listallani.

 

Ja kiire oli että ehtisin samalla reissulla myös ostamaan sukkia, kun Clas Ohlsonkin menee kiinni jo seitsemältä. Ehkä ei olisi kannattanut, lämpösukkien hinta oli juuri noussut 3 euroa. 26 euroa kahdesta parista Heat Holders-sukkia.

 

 

Kotiin tullessa vastaan tuli pelottava näky: ruokarobotti. Se pysähtyi tietysti minun takiani, vaikka yritin kulkea tien toisessa reunassa. Eihän siitä montaa kuukautta ole kun robo seurasi minua koko matkan kotiin asti, se ei uskaltanut mennä ohitseni missään vaiheessa. Aika hidasta ruokatoimitusta jos minun kävelyvauhdillani tulee. Ruokarobotit ovat niin säälittäviä että en tajua miten kukaan voi niitä hyväksikäyttää.

 

Lauantaina olisin halunnut juhlistaa esikoisromaanini julkaisua, eli se olisi sit kai ollut kirjajulkkarit, mutta huono vointi ja oksettava olo esti sen. Oli suuret suunnitelmat: Rosekuohuviinipullon aukaisu, päiväkännit ja baarin meno, mutta ei.

 

 

 

Luulin että minulta ei onnistuisi pelin Tomb Raider 2 Remastered pelaaminen ilman cheatteja. Olin aina aiemmin pelannut kyseistä (alkuperäistä) peliä vain cheattien avulla. Alussa olikin suuria vaikeuksia kontrollien kanssa. Vaihdoin moderneihin kontrolleihin kun en voinut hyväksyä sitä että hyppynäppäin oli kuutio. Sitten piti jatkuvasti googlettaa että millä näppäimellä jokin asia tapahtuu, kuten reunaan tarttuminen tai sukeltaminen. Kun pääsin Opera housen läpi niin lopetin ainakin toistaiseksi. Ihme että pääsin edes sinne asti.

 

Pekonin kosto

Miten monella tavalla päätös ostaa pekonia ja paistaa se uunissa voi purra ihmistä perseeseen?

 

Ostin toista kertaa koskaan sian kylkiviipaleita aikomuksena tehdä ne uunissa koska en jaksa paistaa niitä pannulla ties kuinka monessa erässä. Netti on täynnä ohjeita pekonin tekemiseen uunissa, ja jokaisessa on eri lämpötila ja paistoaika. No ei niistä kypsiä tullut vaikka pidin varmaan kaksinkertaisen ajan. Minun pekonini pitää olla rapeaa eli palanutta.

 

Siitä jäi kiva siivo, leivinpaperi lainehti rasvassa ja uunipelti samoin. En tiedä miten sen voisi puhdistaa. 

 

Ja sitten kipeytyi suu koska järsin sitä lihaa kolme päivää. Ei ole koskaan ollut suu niin laaja-alaisesti kipeä. Juuri sopivasti kun oli tiedossa käynti suuhygienistillä ja ikenet eivät saisi olla turvonneet. Syöminen oli vaikeaa, ja eläminen samoin. Kasvot ja imusolmukkeetkin kipeät. Yhtenä päivänä halusin itkeä kun sähköiskumaiset kivut korvassa ja kasvoilla säikäyttelivät. En kestä enää tätä paskaa kroppaa jossa aina on jotain vialla. 

 

 

Silti jotenkin hammasta purren (kirjaimellisesti) onnistuin editoimaan esikoisromaaniani. Ei voi tajuta mitä virheitä siitä vieläkin löytyi: esimerkiksi kesken jäänyt lause, ja hieno jatkuvuusvirhe jossa ensin ovat hotellissa mutta seuraavassa sekunnissa kotonaan. D'oh! Mitä hittoa olen oikein ajatellut? Vastaus: en mitään. Luulisi hitto tuon huomanneen jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten.

 

Sandaalit siis hajosivat ja otin käyttöön toiset, lähes samanlaiset. Harmi vaan että ne aiheuttavat jalkoihin kipua, rakkuloita ja jos käyttäisi pidempään niin varmaan iho menisi rikki. Ei voi ymmärtää. Ne edelliset olivat niin hyvät. Jos ostaisi uudet sandaalit niin ei voisi mitenkään tietää voiko niillä kävellä pidempiä matkoja. Vaikea löytää hyviä ja halpoja kenkiä. Tarvitsisin oikeasti leveälestiset kengät.

Mielenkiintoinen ilmiö. Tulen lenkiltä kotiin hikisenä, mutta kädet ovat niin jäässä että eivät meinaa toimia. Tokihan 20 astetta lämmintä, tuulinen ja pilvinen sää on syy käsille reagoida noin.

Big mistake

Meni hermot jatkuviin helteisiin ja siihen että se estää minua käymästä kirjastossa. Varasin muutaman kirjan. Big mistake.

 

No sitten iski oksettava olo, ja sydänkin on tykyttänyt liian nopeasti. Seuraavaksi tulivat endokivut.

 

 

Ja taas yhdet kengät hajosivat, sandaalit. Hyvin kestivät Siilinjärveltä ja Lidlistä kotiin asti ja hajosivat lopullisesti vasta rappukäytävässä. Pohjat halki molemmista kengistä, ja pohjan palasia tippui käytävään. 

 

Kun oli aika lähteä kirjastoon heräsin kurkku kipeänä ja helteistä huolimatta palelin. Vain yksi kolmesta varaamastani kirjasta oli saapunut. Mutta pakko oli silti mennä koska tiesin että olisin tulevina päivinä vieläkin huonovointisempi. Kun palasin kirjastosta kotiin olin saanut ilmoitukset että ne kaksi muutakin kirjaa on saapunut. Ei vituttanut ei. Laitoin vahingon kiertämään, ja varasin lisää kirjoja. Meinasin myös varata saman kirjan jo uudestaankin...

 

Parin päivän päästä uusi yritys, vasta illalla kun on kylmempää, eli lähes 32 astetta lämmintä... Luulin että lintu on paskonut päälleni kun jotain kylmää valui jatkuvasti niskassani niin että säikähtelin, mutta ei, omaa hikeä vain.

 

Ei jaksa tehdä mitään, väsyttää. On alkanut kypsyä päätös lopettaa opinnot turhina ja kannattamattomina. Ei vain voi jatkaa tätä kituuttamista, kesälläkin tulot 0 euroa. Järjetöntähän se aloittaminenkin oli.

 

Kirjoittaminen 

En taida koskaan valmiiksi toista romaaniani, en vaikka eläisin vielä 50 vuotta. Kuukauden aikana sanamäärä lisääntyi vain 4000, eli on nyt 31000. Eikä tuo tarina jaksa edes kiinnostaa minua, olen ihan kyllästynyt. Ennen ajattelin että tuo on paras tarinani, mutta enpä ole enää samaa mieltä.

 

Vielä pitäisi saada se esikoisromaani julkaisukuntoon, kun ISBN-numeronkin jo varasin kun aloitin kirjaprojektin Books on Demandilla, ja siinä on aikaraja kolme kuukautta. Halusin itkeä onnesta kun BoDin kansityökalu EasyCover hyväksyi viimein kanteni. Tein kaiken samalla tavalla kuin aiemminkin, ja tällä kertaa onnistui. Vaikeaa on tietää missä mättää varsinkin kun ne virheilmoitukset ovat saksankielisiä.

 

Pahaltahan se tuntuu lähettää lapsensa maailmalle, vuosikymmenten jälkeen. Ajatuskin siitä ettei enää saisi koskaan tehdä yhtäkään muutosta tekstiin... Ja tietysti hävettää jokainen lause jonka olen koskaan kirjoittanut.