Miten monella tavalla päätös ostaa pekonia ja paistaa se uunissa voi purra ihmistä perseeseen?
Ostin toista kertaa koskaan sian kylkiviipaleita aikomuksena tehdä ne uunissa koska en jaksa paistaa niitä pannulla ties kuinka monessa erässä. Netti on täynnä ohjeita pekonin tekemiseen uunissa, ja jokaisessa on eri lämpötila ja paistoaika. No ei niistä kypsiä tullut vaikka pidin varmaan kaksinkertaisen ajan. Minun pekonini pitää olla rapeaa eli palanutta.
Siitä jäi kiva siivo, leivinpaperi lainehti rasvassa ja uunipelti samoin. En tiedä miten sen voisi puhdistaa.
Ja sitten kipeytyi suu koska järsin sitä lihaa kolme päivää. Ei ole koskaan ollut suu niin laaja-alaisesti kipeä. Juuri sopivasti kun oli tiedossa käynti suuhygienistillä ja ikenet eivät saisi olla turvonneet. Syöminen oli vaikeaa, ja eläminen samoin. Kasvot ja imusolmukkeetkin kipeät. Yhtenä päivänä halusin itkeä kun sähköiskumaiset kivut korvassa ja kasvoilla säikäyttelivät. En kestä enää tätä paskaa kroppaa jossa aina on jotain vialla.
Silti jotenkin hammasta purren (kirjaimellisesti) onnistuin editoimaan esikoisromaaniani. Ei voi tajuta mitä virheitä siitä vieläkin löytyi: esimerkiksi kesken jäänyt lause, ja hieno jatkuvuusvirhe jossa ensin ovat hotellissa mutta seuraavassa sekunnissa kotonaan. D'oh! Mitä hittoa olen oikein ajatellut? Vastaus: en mitään. Luulisi hitto tuon huomanneen jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten.
Sandaalit siis hajosivat ja otin käyttöön toiset, lähes samanlaiset. Harmi vaan että ne aiheuttavat jalkoihin kipua, rakkuloita ja jos käyttäisi pidempään niin varmaan iho menisi rikki. Ei voi ymmärtää. Ne edelliset olivat niin hyvät. Jos ostaisi uudet sandaalit niin ei voisi mitenkään tietää voiko niillä kävellä pidempiä matkoja. Vaikea löytää hyviä ja halpoja kenkiä. Tarvitsisin oikeasti leveälestiset kengät.
Mielenkiintoinen ilmiö. Tulen lenkiltä kotiin hikisenä, mutta kädet ovat niin jäässä että eivät meinaa toimia. Tokihan 20 astetta lämmintä, tuulinen ja pilvinen sää on syy käsille reagoida noin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti