Tänään olisi ollut Kalin syntymäpäivä.
Kali oli ainoa kissa jota käytettiin ulkona, koska muille se oli liian pelottavaa.
Kissapeliin Little Kitty, Big City on tullut päivityksiä. Nyt pitäisi kai olla mahdollista valita kissan ulkonäkö jo ennen pelin alkua (edit: ei ole), vielä huhtikuussa niin ei ollut. Mutta kaikista kissoistani Kalin näköisen kissan luominen on vaikeinta. Ja 12.6. asti pelissä on asunnossa kissalle synttärilahja, joten pakkohan se on käydä tsekkaamassa.
Viimeinen kissani Kali kuoli tasan vuosi sitten 19-vuotiaana. Kaksi muuta kissaani kuolivat jo elokuussa 2024.
Pitäisi kai hävettää myöntää että kolmesta kissastani Kali on ainoa jonka kuolinpäivää en muistanut ulkoa, se piti luntata.
Kali oli aina se kolmas kissa, jonka sain sen ollessa jo 4-vuotias. Tapsa oli esikoiseni, ja Olle kuopukseni ja minun sylikissani. Mitä Kali oli?
Itsehän olen sitä mieltä että Kalin sydän särkyi kun muut kissat mystisesti katosivat, ja sen elimistö vain luovutti. Ilman kuukausi ennen kuolemaa ollutta virtsatulehdusta ei oltaisi tiedetty mitään kasvaimesta.
Ja taas ajattelin pelata jotain kissapeliä päivän kunniaksi.
Stray oli tarkoituksena pelata jo Ollen kuoleman vuosipäivänä, mutta Cat and Ghostly Roadin valkoinen kissa sopi siihen paremmin.
Ja nyt olen säästellyt tarjouksesta ostettua peliä Cats and the Other Lives tähän tarkoitukseen, saa nähdä onko se mistään kotoisin.
Pahinta on se että kaikki kolme kissaa kuolivat niin lyhyen ajan sisällä. 17 vuoden päivittäisen huolenpidon jälkeen elämältä putosi pohja.
Joku voisi kai pitää hulluna sitä että täällä on vieläkin entisillä paikoillaan kissojen raapimapuut, pedit ja lelut.
Viime lokakuussa kuollut vanhin kissani Kali olisi täyttänyt tänään 20 vuotta.
Kali muutti luokseni lokakuussa 2009 nelivuotiaana. Se oli saanut edellisen omistajan luona kolme pentuetta, joista esikoinen Olle asusti jo luonani.
Kalin ottaminen oli väärin, kolme kissaa oli liikaa pienessä asunnossa. Vaikka muutettiin isompiin asuntoihin niin vuosien varrella tuli monta kertaa mietittyä Kalin antamista toiseen kotiin. Tapsa ei koskaan Kalista tykännyt, kuten ei muistakaan kissoista.
Kalia ei oltu vielä silloin steriloitu, ja ensimmäisen kiimansa aikana se yritti tarjota itseään tyttärelleen Ollelle.
Kali ei osannut käyttää ovellisia kissanvessoja, ja aluksi otin oven pois vain yhdestä vessasta. Kali ei siitä tykännyt, ja pissi vääriin paikkoihin.
Kali oli pienikokoinen, kiltti ja sosiaalinen kissa. Siksi oli erityisen ikävää että se jäi elonsa lopussa ainoaksi kissaksi.
Ennen kuolemaansa Kali halusi jatkuvasti parvekkeelle, mutta siellä oli liian kylmä. Nyt on taas kesä, mutta Kali ei ole enää täällä nauttimassa siitä. (parvekekuvat ovat huhtikuulta 2011)
Viime kuussa 19-vuotiaalla Kalilla diagnisoitiin kasvain pernan luona. Vain kuukaudessa se oli levinnyt kaikkialle. Todella aggressiivinen syöpä, mahdollisesti lymfooma.
Ei siis ihmekään ettei Kalille enää ruoka maistunut. Ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Eniten ihmetyttää se että Kali ei osoittanut samanlaista kipukäyttäytymistä kuin viime joulukuussa, jolloin se oli selkeästi kipeä ja kärsivä. Nyt se vietti elämänsä viimeiset viikot olohuoneen raapimapuun ylimmällä tasolla.
Ennen tietoa kasvaimesta elättelin toivoa siitä että Kali eläisi ensi kesään asti, eli 20-vuotiaaksi. Mutta sen haaveen sai unohtaa kun kasvain paljastui.
Vajaata viikkoa ennen kuolemaansa Kali tuli päälleni makaamaan viimeisen kerran.
Muutama päivä ennen Kalin kuolemaa huomasin että sen vatsa pullotti. Ensin tietysti ajattelin että vain kuvittelin sen. Ihmettelin miksei Kalin paino laskenut vaikka se söi niin vähän. Mutta Kalin vatsaonteloon oli siis kerääntynyt nestettä.
Kalin munuaisarvot olivat kuukaudessa nousseet pilviin. Annettiin Kalille kolmena päivänä kipulääke Metacamia, ja aluksi se saikin Kalin syömään. Mutta Metacam on vaarallinen lääke, se voi aiheuttaa juuri munuaisten tuhoa. Ennen tietoa kasvaimen leviämisestä pelkäsinkin että me tapettiin Kali Metacamilla. Vaikka annettiin sitä ohjetta pienempi annos.
Viimeisinä päivinään Kalia kiinnosti enää vain parvekkeella käyminen. Harmi että siellä oli liian kylmä. Lauantaina lämpö tosin helli vielä hetken verran.
Vaikka ruoka ei enää kiinnostanutkaan, niin kuolemaansa edeltävänä päivänä eli sunnuntaina Kali kiinnostui vielä ulkona lentävistä linnuista. Teki jopa sitä säksättävää ääntä jota kissa tekee turhautuneena kun ei pääse saaliin kimppuun. Eipä Kali olisi enää lähes hampaattomana voinut saalille mitään tehdä.
Kalin äiti oli koditon kissa, ja ystäväni hankki Kalin pentuna eläinsuojasta.
Edellisen omistajansa luona Kali sai kolme pentuetta. Ensimmäisen pentueen esikoinen oli nuorin kissani Olivia, joka kuoli elokuussa 16-vuotiaana.
Sain Kalin itselleni aika tasan 15 vuotta sitten, lokakuussa 2009, sen ollessa 4-vuotias.
Kali oli äärimmäisen kiltti kissa ja todella sosiaalinen, se ei pelännyt tuntemattomia ihmisiä tai ylipäänsä uusia tilanteita.
Kali oli ainut kissoistani jota käytettiin valjaissa ulkona, muille se oli liian pelottavaa.
RIP Kali Elektra 5.6.2005-14.10.2024
Kali syö liian vähän. Muutos viime päivinä verrattuna aikaisempaan on silmiinpistävä. Se vaikuttaa alistuneelta ja masentuneelta, ja muistuttaa yhä enemmän Tapsaa sen viimeisinä aikoina. Kali ei enää huuda, kuten Tapsakin lopetti huutamisen sairastuessaan. Tiedossahan on se että Kalilla on kasvain, mutta minun mielestäni sillä on myös särkynyt sydän. Kun tytär ei vaan tule enää koskaan takaisin kotiin.
Minunkin sydämestäni ottaa, enkä tiedä johtuuko se Fridayn pelaamisesta vai Kalista. Vai kaikesta.
Tein viimein Zooplussan tilauksen, oletettavasti viimeisen koskaan. Käytin palkkiopisteet loppuun. Zooplussassa ärsyttää nykyään se että suuri osa tarjouksista on voimassa vain sovelluksessa. Ja sitähän minulla ei ole kun ei ole älypuhelintakaan. Ja huomasinpa sitten ettei Zooplussalla ole enää ollenkaan toimitusvaihtoehtona Postia, on vaan Matkahuolto ja DHL. Maksoin siis turhaan premium-kuljetuksesta siinä pelossa että eräs tietty postipoika on taas liian aikaisin liikenteessä (kun ovikoodi ei vielä toimi).
Teho-osasto alkoi Suomen televisiossa uusintana alusta asti TV5:llä ja Friillä, aikamoinen yllätys. Ja huono ajoitus minun kannaltani, kun olen juuri sitä katsonut Maxilta.
Nyt tarvittais vielä Sunset Beach uusintana! Näen joskus unta siitä ihanuudesta että se näkyisi Suomen töllössä.
Tässähän kävi niin että PS5-asetuksiin ilmestyi joku mystinen kuulokemikrofoni JOTA EI SAA POIS. Tämä aiheutti sen että äänet eivät kuuluneet pelissä. Koska niiden äänien pitäisi ilmeisesti kuulua tuosta headsetistä. Joka ei edes ole mikään meidän headseteistä. Naapurinko se sitten on?! Ja sitten kun äänet sai kuulumaan pelissä niin ohjaimen mikrofoni ei toimi. Pitäisikö siis käyttää naapurin mikrofonia? Jos naapurin headset on yhdistetty meidän Pleikkariin (eikä sitä saa pois) niin kuuleeko naapuri kaiken? No sitten paljastui että tuo "headset" olikin toinen, latauksessa ollut PS5-ohjain. Outoa, ei noin ole koskaan aiemmin vuosien aikana tapahtunut. Että tämmösenkin ongelman piti tulla häiritsemään Fridayn viimeisiä aikoja.
Päätin laittaa pelin My Time at Evershine Kickstarteriin sen 35 dollaria. Ihan vaan senkin takia kun Friday päättyy vuodenvaihteessa, ja tuon pelin alpha accessin pitäisi tulla alkuvuodesta. Jotain odotettavaa?
Päätin myös että Kalin (ja Fridayn) kuoltua haluan pelata uudestaan pelin Spiritfarer. Siinähän Stella-tyttö kissansa Daffodilin kanssa kuljettaa sieluja tuonpuoleiseen. Ihana peli.
Kali huolettaa. Se on jo vuosia elänyt kuivaruualla ja kuivilla herkuilla, ja nyt ne eivät ole oikein maistuneetkaan. Sen sijaan Royal Caninin kitten-mousse kelpaisi, eli siis märkäruoka. Oon koko ajan lykännyt Zooplus-tilauksen tekemistä, koska pelkään että sen saapuessa Kali voi olla jo kuollut. Hukun muutenkin kissanruokaan, ja vielä lisää pitäisi hankkia että olisi Kalille mieleistä.
Kali on alkanut kanavoida Ollea. Se haluaa koko ajan parvekkeelle tarkastamaan lämpötilan, joko kesä olisi tullut takaisin ja tarkenisi? Mutta pahoin pelkään että kesää ei enää koskaan tule. Ei ainakaan Kalille.
Kalilla on myös alkanut olla välillä aika pelottavan näköinen nukkumisasento.
Minulla on ollut yleensä ollut tapana tehdä maailman eläintenpäivänä tähän blogiin kuvapostaus kissoistani, mutta nyt se jää tekemättä. Ennen Tapsan kuolemaa minun oli tarkoitus tehdä siitä postaus otsikolla "Kuopion kalteva kissa". Meillä kun on parvekkeella hiukan vinossa oleva kissojen raapimapuu...
Fridayn jokapäiväinen pelaaminen on alkanut ihan hyvin. Kunhan vaan tajusin ottaa tavoitteekseni tehdä ragequitin joka matsissa... tai siis sen etten edes haaveile pakoon pääsystä. On pakko toimia näin että idiootit eivät häiritse mielenrauhaani. When idiots happen kylmänrauhallisesti vaan ragequit. Mutta se oli erityisen kivaa kun ruotsalainen Jason teki ragequitin minun takiani. RUOTSI ON LYÖTY
Raaskin tehdä pitkästä aikaa Iherb-tilauksen kun sai kaikesta 28 prosenttia alennusta. Olihan minun ihan pakko saada huulirasvaa, ja sitähän ei muualta saa? Lähettäessään paketin Iherb väitti että sen toimittaa Matkahuolto. Mutta pian tulikin Budbeeltä viesti että paketti onkin tulossa heille. Se vois olla hiukkasen ongelma kun ainakin nettisivujensa mukaan Budbee ei toimi Kuopiossa. Paketti saapui Suomeen perjantaina, ja sen jälkeen statuksena oli vaan "Tilauksesi on matkalla lähimpään lajittelukeskukseemme". Budbeellä kesti VIIKON saada paketti kulkeutumaan Suomen sisällä Kuopioon. Eli pidempään kuin paketilla kesti tulla USA:sta Suomeen... No ihme kyllä paketti tuli lopulta perille, ja kotiinkuljetuksella kuten pitikin.
Kali huutaa vieläkin enemmän kuin ennen. Koska tuo huutaminen alkoi muiden kissojen kuolemien jälkeen niin siihen sen yhdistää. Tapsakinhan huusi enemmän loppua kohti, mutta lopetti sen kun sairastui ja lopetti syömisen. Ei enää huutanut viimeisinä viikkoinaan. Koko ajan toivottiin että vielä huutaisi, koska vasta sitten olisi tuntunut siltä että Tapsa on terve. Joten en vaan ajattele että tuo Kalin huutaminen johtuisi jostakin fyysisestä (kivusta). Olisi eri asia jos se huutaisi esim. vessakäyntien yhteydessä. Kyllähän se nyt pelottaa kun tietää että pissatulehdus voi olla kissalla vaikka oireeton.
Ja kylläpäs harmittaakin se että sijoitin kissoihin kymmeniätuhansia euroja, ja palkinnoksi sain vain pari kasaa tuhkaa. Kaliakin silitellessä ajattelen että kohta sekin on vain kasa tuhkaa.
Suosikkipelilläni on enää kolmisen kuukautta elinaikaa jäljellä. Olisi tarkoitus pelata sitä joka päivä, mutta kestääkö terveyteni sen? Fridayn pelaaminen aiheuttaa minulle stressiä ja sydämentykytystä. Kumpi loppuu ensin, minä vai Friday? Tuo peli saa minut myös hiton huonolle tuulelle. Eli onko järkeä? No ei tosiaankaan. Mutta pakko on pelata, koska kohta ei enää voi. Ei enää koskaan, ja sitä en kestä.
Ja mitäs sen jälkeen? Sen jälkeen kun Fridaytä ei enää ole? Elämässä ei muutenkaan tunnu enää olevan mitään järkeä tai tarkoitusta Ollen ja Tapsan kuolemien jälkeen.
Mitäpä muutakaan tekisin päivät pitkät kuin päivittelisin jatkuvasti, jo ennen sen alkamista, pelin My Time at Evershine Kickstarter-sivua? Aikamoinen menestys se on ollut. Itse haluaisin sijoittaa kyseiseen peliin peräti 35 dollaria, koska sitten saisi alpha accessin, joka kai tulee jopa puolitoista vuotta ennen pelin varsinaista julkaisua. Tosin siinä on tietty se pulma että en oikein tykkää pelata pelejä tietokoneella, varsinkin kun selkäni, jalkani ja perseeni eivät kestä pitkään istumista. Toimisiko Evershinessä edes ohjain? Ainoa peli jota olen pelannut hiirellä ja näppämistöllä on Sims 2. Onneksi Resident Evil Randomizereissa toimii ohjain.
Rupesin sitten työkseni katsomaan Teho-osastoa. George Clooneyn ja Doug
Rossin toisen kauden erikoisjakso "Hell and High Water" oli Tehiksen
kaikkien aikojen katsotuin, vähän yllättävää. Tuossa jaksossahan Doug
pelastaa pojan hukkumiselta. Itse olen aina vihannut Dougia, on se niin
vastenmielinen hahmo. Carter on aina ollut suosikkini, ja Carterin
tarinahan Tehis onkin. Nyt olen edennyt jo kolmannelle kaudelle.
Ja taas pelottava viikko yksin kotona, kun kissa sairasti. Onneksi Kali suostui ottamaan antibioottinsa vapaaehtoisesti Latz soppansa mukana. Kalihan on nyt periaatteessa saattohoidossa, kun sillä on diagnisoitu kasvain. Ei sillä vielä näkyviä oireita ole ollut, mutta aikapommi on sisuksissa.
Ja taas kun aloin olla yksin rupesin pelkäämään öisin, ja säikähdin kerran jo tuuletintakin. Leuat, suu ja hampaat ihan kipeet stressin takia.
Ja sitten mies sairastui kesken matkansa. Tieto siitä että kohta se tulee kotiin todennäköisen koronansa kanssa ei ainakaan vähentänyt stressiä. Kun vielä olisi opintojen monta deadlineä lähiaikoina.
Ja mitä opintoihin tulee niin meinasin vetää itseni burnoutiin jo ensimmäisen viikon aikana, ja oli pakko hellittää tahtia. Silmätkin oireili, tuntuivat väsyneiltä ja kuivilta, vaikka en ollut normaalia enemmän koneella tai lukenut enemmän.
Stressaan opinnoista ihan liikaa. Sitten kun onnistuin olemaan stressaamatta päiväsaikaan niin heräsin yöllä monta kertaa siihen että leuat on ihan väärässä, jännittyneessä asennossa. Osa tuosta stressistä tuli varmaan siitä kun luulin että Kela perii opintotukea takaisin jos opinnot eivät edisty tarpeeksi eli vähintään sen 5 op kuukaudessa. Mutta ei se onneksi olekaan niin, luulin ihan väärin.
Mutta silti vaan stressaan vieläkin liikaa mikä on aivan naurettavaa, koska kyseessä on sentään etäopinnot. Mutta eipä se stressi järjellä ajattelemalla helpotu ollenkaan.
Mutta toki keskityin oleelliseen tekemällä avoimen yliopiston kurssin Minä ja kissani! Suosittelen kaikille kissanomistajille, kyseinen kurssi on ilmainen. Tosin törkeästi opintopisteitä ei saa jos ei maksa...
Rupesin kattelemaan Teho-osastoa ihan järjestyksessä alusta asti, ensimmäisen kauden loppu lähestyy. Oli kiva kun mainittiin Joliet-vankila, siellähän Prison Break myöhemmin kuvattiin. Ja Tehiksessähän vierailee vaikka ketä näyttelijöitä, esim. Wentworth Miller (esitti 28-vuotiaana 17-vuotiasta).
Eilisaamuna ennen kahdeksaa heräsin siihen kun 19-vuotias kissani Kali oksensi. Huomasin sitten että sillä on muutakin ongelmaa. Se yritti etsiä paikkaa jossa olisi hyvä olla, ja nuoli persettään. Luulin että kyse on (taas) ummetuksesta. Sitten huomasin verta lattialla. Kali pissi ympäriinsä veristä virtsaa. Lattioille, tuoleille, sänkyyn, kissojen vessojen reunoille.
Eläinlääkärissä tuli huono uutinen. Ultrassa näkyi että Kalilla on kasvain pernan luona.
Virtsanäyte saatiin otettua, bakteereja löytyi. Kali sai antibiootin virtsatietulehdukseen. Virtsatietulehdusten riskiä lisää ikä, munuaisten vajaatoiminta ja ummetus. Jotka kaikki siis Kalilta löytyy.
Munuaisarvot ovat jopa paremmat kuin viimeksi eli joulukuussa. Eli auttaako Ipakitine? Kalilla ei myöskään ole esim. kilpirauhasen liikatoimintaa.
Kalia kehuttiin eläinlääkärissä hyväkuntoiseksi ja virkeäksi ikäisekseen. Se on tullut itsekin huomattua. Kali pääsee vieläkin hyppimään pöydille, ja jaksaa joskus jopa riehua.
Taas maksoi Savon murre 560 euroa, ja saatiin vain 5 päivän antibioottikuuri. Olin luullut että virtsatietulehduksissa aloitetaan 10 päivällä, ja sitten lisää tarvittaessa.
Jokin aika sitten Kali rupesi huutamaan aiempaa kovemmin ja enemmän. Ja kun nyt ei voi tietää kummastako syystä se johtuu: Fyysisistä syistä (vanhalla kissalla esim. dementia, kuulon huononeminen tai korkea verenpaine voi aiheuttaa huutamista), vai muiden kissojen katoamisesta.
Kali on myöskin hyljännyt minut. Se ei enää koskaan tule päälleni makaamaan. Milloin lie tuli viimeksi? Se tapahtui joskus Ollen vielä eläessä. Päälleni pääseminen oli kai sitten Kalille vain kilpailu Ollen kanssa.
Jo aiemmin päätin että yritän nyt pysyä
kärryillä Kalin painosta. Sekä Olle että Tapsa pääsivät loppuaikoinaan
laihtumaan liikaa. Olen vitsaillut että Kali on pätkäpaastolainen. Välillä se
syö enemmän ja välillä vähemmän. Nyt eläinlääkärikäynnin jälkeen Kalille ei oikein ruoka maistunut. Aluksi Kali oli tietysti "pöllyssä" rauhoituksen takia, kuten kielikuvista näkyy. Mutta kun laitoin tänään Kalille Miratazia korvaan niin parin tunnin sisällä alkoi syödä.
Viime viikot ovat olleet hirveitä. Ollen kuolema, stressi Tapsan syömisestä ja voinnista, epäonnistumiseni kissojenhoitajana. Sitten Tapsakin kuoli. Liikaa minulle kestettäväksi. Luulin että Tapsan kuolema olisi helpompaa kestää koska Olle "avasi pelin" ja koska Tapsan kuolemaan sai valmistautua etukäteen viikkojen ajan, mutta ei. En vain kestä ajatusta siitä, ettei Ollea ja Tapsaa enää ole.
Kun 17 vuoden ajan koko elämä ja rutiinit ovat rakentuneet kissojen hoitamisen ympärille 24/7, niin koko elämältä putoaa pohja. Kun ei enää tarvitse huolehtia Ollesta ja Tapsasta niin elämä muuttuu ihan erilaiseksi. Tyhjäksi. Sisällöttömäksi. Kuinka ison osan elämästäni olen käyttänyt esimerkiksi kissojen ruokkimiseen?
Vietinkö tarpeeksi aikaa Tapsan ja Ollen kanssa? Silittelinkö niitä tarpeeksi? Osasinko arvostaa jokaista päivää, jokaista hetkeä? En. Mutta ei mikään maailman aika olisi tietenkään ollut tarpeeksi.
Välillä iskee paniikki ja haluaisin palata ajassa taaksepäin ja tehdä erilaisia valintoja. Vaikka tiedän että ne valinnat olisivat olleet vääriä. Silti kissan lopettaminen tuntuu hirveältä. Kuin viimeiseltä petokselta kissaa kohtaan. Vaikka sen tarkoitus onkin säästää sitä kärsimykseltä.
Pari
yötä ennen Tapsan kuolemaa näin ensimmäisen kerran unta Ollesta. Se
tuli sänkyyn lohduttamaan minua. Unessa tiesin ettei se ollut Olle vaan sen
henki, mutta se tuntui niin aidolta. Pari yötä sitten unessa Olle tuli sängyn viereiselle matolle. Silittelin sitä onnessani vaikka tiesin taas ettei se ollut aito Olle. Mutta viime yön unen olivat painajaisia. Ensin Olle tuli heikossa kunnossaan eläinlääkäristä kotiin, vaikka se olisi pitänyt lopettaa. Sitten Tapsa oli ulkona ja kettu kyttäsi sitä. Yritin päästä Tapsan luokse ennen kettua, mutta vaikka juoksin kuinka, niin en koskaan päässyt perille.
Avaan yhä suihkun jälkeen kylpyhuoneen oven, koska tiedän että Ollen henki haluaa juoda vettä kylppärin lattialta.
Enää ei kukaan kärky päivälliseni tähteitä. Siitäkin tiesi Tapsan voivan huonosti kun se ei enää tehnyt niin.
Nyt voin vaihtaa lakanat rauhassa, eikä tarvitse tapella Tapsan kanssa lakanoiden herruudesta.
Kun tajusin että voin nyt laittaa oksennusastiani yöpöydälle koska Tapsa ei enää voi jäädä sen vuoksi jumiin yöpöydän taakse. Enää Tapsa ei kulje yöllä yöpöydän ja ikkunalaudan kautta Muuramen päälle nukkumaan. Makkarin oven voi läväyttää auki tarkistamatta onko Tapsa sen takana. Ei ole enää kissoja tunkemassa itseään vaatekaappeihin.
Tapsa ei enää odota iltaisin päästäkseen puolisoni kanssa suihkuun ja hampaiden pesuun. Eikä enää koskaan makaa hänen tyynyllään kehräämässä.
Koti tuntuu hiljaiselta ja tyhjältä. Enää ei tarvitse laskea kolmeen. On vain yksi kissa jäljellä. Vanhin kissani, 19-vuotias Kali. Seurallisin kissa jäi yksin. Kali ei ole koskaan ollut ainut kissa. Kali on selkeästi ihmetellyt ja katsellut että missä ne muut kissat oikein on. Minne lie katosivat?
Kali ei paljoa tarvitse. Latz soup-märkäruokaa ja Bilanxin energy snaxeja, eikä juuri muuta. Pääsee niin paljon halvemmalla kuin aikaisemmin.
Yhdelle kissalle on kolme vessaa, neljä raapimapuuta, kolme kuivaruokakippoa, neljä vesikippoa ja juoma-automaatti.
Tajusin pian Ollen kuoleman jälkeen että haluaisin lohdukseni valkoisen kissapehmolelun jonka kanssa nukkua.
Ps. Olle kuoli Linnean nimipäivänä, joka on hahmo esikoisromaanissani. Sunnuntai-iltana huomasin että tiistaina on Jessen nimipäivä, joka on myös hahmo kyseisessä tarinassa. Ajattelin että jos Tapsa kuolee tiistaina niin alan kirkua. Tapsa kuoli tiistaina. Nyt pelottaa että Kali kuolee myös jonkin hahmon nimipäivänä. Seuraava on ensi kuussa.
Kolmen vanhan ja monisairaan kissan omistaminen on kivaa. Suosittelen.
Kissat (pääasiassa Olle mutta myös Kali) ovat aloittaneet uuden jutun. Pissivät niin lähellä kissanvessan oviaukkoa että pissi tulee ulos vessasta. Meillähän on kissojen vessojen edessä muoviset edusmatot. Niin nyt on joka aamu ollut vessan edusmatto pississä. Ärsyttävää. Pahimmillaan olen saanut pissiä päällenikin siivotessani.
Olle aloitti vessan suuaukolle pissimisen kun vaihdoin halvempiin kissanhiekkoihin. Edelleen käytän samaa kalliimpaa hiekkaa silloin kun pesen vessat, mutta halvempia hiekkoja täydennykseen pesujen välissä. Ja ne halvemmatkin ovat ihan hajusteettomia mikrohiekkoja kuten se kalliimpikin (Extreme Classic). Jos jokin halvempi hiekka ei täytä laatuvaatimuksiani niin en osta sitä uudestaan. No Ollen laatuvaatimuksia on näköjään vaikeampi täyttää.
Olle on pelkkää luuta ja nahkaa. Se ei tykkää viljattomista ruuista. Aina kun se pääsee Latz-kipolle niin ahmii menemään. Olle saa märkäruokaa 4 kertaa päivässä ja monenlaista kuivaruokaa on tarjolla 24/7. Eli kysymys kuuluu voiko kissa kuolla nälkään nirsouden takia?
Ollella on vatsan sivuilla (ei siis alla) ihopussit. Ja me vitsaillaan että se on saanut jostain Red Bullia. Että se on evoluution ensimmäinen kissa joka kasvattaa siivet. Ja kutsutaan sitä flappy catiksi Goat Simulatorin flappy goatin mukaan. Mutta jotenkin Olleen pitäisi saada lisää ravintoa. Viljattomia paljon kaloreita sisältäviä ruokia/herkkuja jotka kelpaisivat Ollelle. No laitoin Ollen korvaan Miratazia. Että se raukka aivopestäisiin uskomaan että viljattomat ruuat ovat namia. Vaikutti auttavan.
Eilen illalla Olle paskoi mm. makkarin matolle. Viime yönä ennen viittä heräsin siihen kun Kali oksensi. Sitten se tuli sänkyyn yrittämään paskomista. Nostin sen pois ja se meni kissanvessaan paskomaan. Mutta ryntäsi heti sen jälkeen takaisin sänkyyn. Nostin sen taas pois mutta sänkyyn oli ehtinyt tulla paskaa. Eilen vaihdetuille lakanoille. Sitten se suuntasi sohvalle ja tietokonetuolilleni.
Myöhemmin tänä aamuna Olle sekä paskoi että yritti paskoa makkarin lattialle. Ollella (taas) ripuli ja ummetus tappelevat. Kumpi voittaa? Ja vielä myöhemmin aamulla lattioilta löytyi kuulemma kolme paskapökälettä, ja oli taas pissitty vessan edusmatolle.
No nythän Tapsa ei sitten syö. Eilen söi vielä sentään lääkkeensä pienen ruokamäärän kanssa, mutta tänään ei sitäkään. Saattaa johtua sen nuhasta, tai sitten ei. Yritin saada sitä syömään aamulääkettään sängyssäni. Olin mikrottanut ruuan saadakseni sen haisemaan, ja siksikin Olle yritti epätoivoisesti ruuan kimppuun. Jätin Tapsan hetkeksi hakeakseni sille lisää räkäpaperia. Sillä aikaa se oli ehtinyt räkiä ympäriinsä sängyssä. Eilen vaihdetuille lakanoille.
Jotenkin asiaan liittyen: Zooplussaan oli ilmestynyt uusi toimitusvaihtoehto, Matkahuolto. Huomasin sen vasta kun olin tehnyt tilauksen johon en jostain syystä saanut valittua kuljetusmuodoksi Posti premiumia. Siksi pelkäsin että innokas postipoika tuo painavat paketit taas aamuseitsemältä, jos kyseinen tyyppi ei satu olemaan lomalla. Kun silloin aamuseitsemältä ovikoodi ei vielä toimi joten ne paketit joutuu hakemaan alaovelta. Mutta nyt toimitustavaksi tulikin siis yllättäen Matkahuolto. Pelotti miten se toimii. Jos vaikka missaa pakettien tuonnin ja joutuu muka hakemaan ne jostain hornasta. No yllättäen tuohon kuuluikin viesti jolla kyselivät että milloin paketit saa tuoda, toisin kuin Zooplussan sivuilla väitetään. Eli ei ongelmia.
Vanhin kissani Kali täyttää tänään 19 vuotta. Ihmisvuosissa se vastaa kuulemma 92 vuotta, eli Kali on periaatteessa samanikäinen kuin mummoni.
Kali tuli minulle 4-vuotiaana, saatuaan edellisen omistajansa luona kolme pentuetta. Ensimmäisen pentueen esikoinen on nuorin kissani Olivia... jolla on tosi kuuluisa kaima.
Viime joulukuussa Kalilla oli terveysongelma, ja me jo ajateltiin että se ei välttämättä enää tule takaisin kotiin eläinlääkärireissulta. Kali oli todella kipeän oloinen, ei syönyt eikä pystynyt paskomaan. Diagnoosi oli yllättävä, munuaisten vajaatoiminta.
Nyt Kalilla on käytössä päivittäinen laksatiivi (Pegorion) sekä fosforinsitoja (Ipakitine), ja se voi ihan hyvin.
Alla olevassa kuvassa Kali 10 viikon ikäisenä.
