Veri ja oksennus lentää (taas)

Jokin aika sitten olin jättänyt sanomalehden sängyn ja yöpöydän viereen ja huomasin seuraavana aamuna että sanomalehdellä on veripisaroita. Myöhemmin niitä löytyi kahdesta muustakin paikasta. Vieläkään ei ole selvinnyt kuka kissoista on syyllinen ja mistä ruumiinosasta veri on peräisin. Vuosia sittenhän veri lensi usein kun Tapsan korvassa oli patti. (EDIT 31.1: Syyllinen on Tapsa. Tapsan nenästä vuotaa verta aivastaessa)

 

 

Sain sattumalta tietää kissojen kivuliaasta suusairaudesta nimeltä Feline orofacial pain (FOPS), en tiedä onko sille olemassa suomenkielistä nimeä. Olemme alkaneet epäillä että on ihan mahdollista että Kalilla on se. Oireet ainakin sopivat. Pahimmassa tapauksessa edes hampaiden poisto ei auttaisi vaan Kalin suukivut jatkuisivat.

 

Pelattiin viime perjantaina perjantaita, ja otin muutaman vodkakokis-drinkin. Yleensä pidän maksimina viittä drinkkiä, mutta nyt join kuusi. Siitä on tosi monta vuotta kun olen viimeksi oksentanut krapulan takia. Onneksi sängyn viereen oli otettu muovikulho (ämpärit ovat entisellä kämpällä), muuten olisi tullut aikamoinen siivo.

 

Inspiraatio vähän iski. Aloitin viime viikon tiistai-iltana kirjoittamaan kokonaan uutta tarinaa ja viikkoa myöhemmin kasassa oli jo 15 000 sanaa. Jos kirjoittaisi aina noin nopealla tahdilla niin kuukaudessa olisi jo romaani kasassa. En tiedä olenko koskaan kirjoittanut noin nopeaa tahtia. (Korkeintaan joskus ysärillä, jolloin en malttanut edes käydä suihkussa moneen päivään ja isäni oli jo vähän huolissaan.)

 

 

Mutta sitten kroppani sai tarpeekseen. Ensin kipeytyi pää ja niska, sitten alaselkä liiasta istumisesta.

 

Luin Christina Sweeney-Bairdin kirjan The End of Men, jossa leviää vain miehiä tappava virus. Kirja ei ollut kovin hyvä, kertojia oli liikaa ja he olivat keskenään liian samanlaisia. Mutta jotain hyötyä oli siitäkin että suurin osa maailman miehistä kuoli:

 

 

Painajainen pakkorokotuksesta

Stressaa, ahdistaa, masentaa. Kali, korona. Olle. Oma olo. Eilen Kuopiossa 640 uutta tartuntaa. Ja kun siinä on vain osa tartunnoista...  Taitaa olla mahdotonta enää väistellä tartuntaa. Ja kun kukaan paitsi kiinalaiset ei vielä tiedä mitä covid-tartunta tarkoittaa loppuelämän osalta... aids? Tuhoutuneet t-solut? Aivot? Prionitaudit? Kaikki? Jos siis jotenkin ihmeellisesti selviäisi ensi-infektiosta hengissä.

 

Ja kun itselläni on ihan ilman koronaakin hengenahdistusta. Joka johtuu osan ajasta fyysisistä syistä. Osan ajasta henkisistä syistä. Varmaan suurimman osan ajasta molemmista yhtä aikaa. Kun mahaa ja rintakehää kiristää endon takia eikä pysty hengittämään syvään niin paniikki siitä vain pahentaa oiretta.

Kali stressaa syömättömyydellään. Pitäisi päättää poistattaako sen kipeät hampaat. Mutta kun sekin nukutus voi tappaa. Kali selvisi jo yhdestä nukutuksesta. Jos toinen tappaisi sen se olisi minun vikani koska en tajunnut viedä sitä heti Jynkkään.

 

Viime yön unessa kaikki lentokoneet ja helikopterit alkoivat tippua maahan. Minne seuraavaksi iskettäisiin? Juna-asemalle? Juniin? Keskustasta muualle oli kansanvaellus. Menin eri reittiä kuin muut, jos väkijoukkoon iskettäisiin. Eräs nainen neuvoi minulle tuntematonta reittiä.

Jokin aika sitten näin unen jossa olin koulussa, jostain syystä tunnilla katseltiin Squid Gamen ensimmäistä jaksoa. Odottelin että se loppuisi että pääsisin kotiin. Yhtäkkiä tunsin miten käsivarteeni laitettiin laastari. Vieressäni istuva eräs Squid Gamen hahmo/näyttelijä oli salaa tuikannut minuun koronarokotuksen. Hän vakuutteli aspiroineensa kyllä. Ihmettelin miten hän edes tiesi että olen rokottamaton. Hän kertoi lukeneensa blogiani. Ihmettelin osaako hän muka suomea. Suuntasin kauhuissani ja huutoitkien kotia kohti, matkalla alkoivat rokotuksen sivuvaikutukset tuntua. Koti oli entinen asuntomme ja siellä olivat äitini, isäni ja joitakin remonttimiehiä. Menin äidin luokse itkemään että mitä minä nyt oikein teen. En ehtinyt edes kertoa hänelle että minut on pakkorokotettu ennen kuin heräsin.

 

 

Pitäisi saada uusi tietokone. Nykyään tietokoneen kanssa saa tapella joka aamu koska se ei tahdo käynnistyä. Joku päivä se ei käynnisty ollenkaan. Mies katseli ensin uutta konetta minulle mutta päättikin hankkia uuden koneen itselleen jo nyt, että minä saisin hänen nykyisen koneensa. Kuten viimeksikin. On nimittäin yllättävän vaikeaa löytää konetta joka täyttäisi vaatimukseni. Pitää olla dvd-asema. Pitää voida pelata Sims 2:a. Pitää toimia Windows 7.

 

Pelasin kuukauden Red Dead onlinea talvisen maiseman takia. Kuukauden jälkeenhän daily challenge-putki katkeaa, ja oli siksi "pakko" lopettaa. Vaikeaa se oli, miksi jään koukkuun tuohon? Kun kerää miljoonannen kerran saman kerättävän niin herää kysymys miksi oikein teen tätä? No päätin jatkaa story moden puolella, toista läpipeluutani, evil Arthuria, olin menossa vasta lumessa, mutta nyt toki jo Horseshoe Overlookissa. Eilen yritin pelastaa Rhodesin asekauppiaan kellarissa vankina olleen pojan, mutta se meni vähän pieleen. Ensin ammuin vahingossa asekauppiaan. Sitten vankipojan. Yritin ampua hänen kahleitaan joita en edes nähnyt. Ammuin vain jalkojen väliin ja poika kuolikin. Hän oli siis oikeassa sanoessaan "en koskaan pääse pois tästä kellarista", niisk. 

 

Luin Stephen Kingin kirjan Billy Summers. Billy on palkkatappaja jolla on kultainen sydän. Billy tappaa vain pahiksia, vähän niin kuin Dexter. Halusin kovasti olla pitämättä tästä kirjasta, mutta niin vain kävi että lopussa se särki sydämeni, vähän niin kuin Kingin 22.11.63. Toki paljon pienemmässä mittakaavassa, ja skippasin kirjasta paljon.

 

Kääntymykseni persuksi on täydellinen.

Olivia 14 vuotta

Nuorin kissani Olle täyttää tänään jo 14 vuotta. Viime aikoina se on alkanut pissiä selkeästi aikaisempaa enemmän, joten todennäköinen munuaisten vajaatoiminta etenee. Usein katselen Ollea ja ajattelen miten epäreilua sen kohtalo on. Mitä pahaa se on tehnyt ansaitakseen paskat munuaiset? Kaipa se Ollen tapauksessa on perinnöllistä. Sen isällä on munuaisten vajaatoiminta ja Ollen sisaruksia on jo siihen kuollutkin.

Ollea pitäisi käyttää eläinlääkärissä, josko vajaatoiminta jo näkyisi munuaisarvoissa. Vajaa kaksi vuotta sitten ei näkynyt. Juuri kun olin silloin lähtemässä pois eläinlääkäri mainitsi vain ohimennen että Ollen henki haisee virtsalta mutta munuaisarvo oli normaali. Olin vain että aha, eläinlääkäri on sekaisin kun haistaa omiaan, eihän kissan hengitys voi haista pissiltä. Vasta viime kesänä minulle selvisi että virtsan hajuinen hengitys nimenomaan on munuaisten vajaatoiminnan oire ja se vajaatoiminta näkyy veriarvoissa vasta sitten kun tuho on edennyt pitkälle. Kiitti vaan eläinlääkäri kun kerroit kaiken tuon?!

 

Olenhan minä jo tyyliin vuosia ihmetellyt miksi kissanhiekkasäkki kesti ennen yli kuukaudenkin mutta nykyään hyvä jos kolme viikkoa. Olle pissii aina vaan enemmän ja se on aina pissinyt vessan seinille kuin luulisi olevansa leikkaamaton poikakissa. Ehkä se syntyi väärään ruumiiseen. Olle kärsii myös herkästä vatsasta eikä se harrasta jätöstensä peittelyä, joten olen tuomittu elämään kivoissa hajuissa. Sieraimiin leijuva löysän paskan haju on erityisen kivaa öisin.

Viime vuonna Olle kehitti ihan uudenlaisen nau'un. Tosi valittavan. Kutsun sitä elämäntuskaksi. Nykyään Olle herättää lähes joka aamu naukumalla, kävelemällä päältä ja syömällä hiuksia. Ei ärsytä ei.

Vanhan kissan syömisongelmat

Kali on 16-vuotias alle kolmekiloinen kissa. Kaikki kulmahampaat sillä on tippuneet jo vuosia sitten. Märkäruoan syöminen on näyttänyt vaikealta jo pitkään. Mutta uusimpana vaivana on se että yrittäessään syödä Kali tunkee jatkuvasti tassuaan suuhun niin kuin siellä olisi jotain vialla tai jumissa. Kun joulun jälkeen alkoi olla vaikeuksia jo kuivaruoankin syömisessä niin oli korkea aika viedä Kali eläinlääkäriin.

 

Siellä paljastui että Kalilla on jäljellä vain 5 hammasta, ja niissäkin on syöpymiä. Syöpymät voivat olla kivuliaita, ja Kali saikin kipulääkettä Metacam, johon on kuulemma moni kissa kuollut. Kali pitäisi viedä sellaiselle eläinlääkärille missä on käytössä hammasröntgen, ja sellainenhan on Kuopiossa vain Jynkässä (ja siellähän Olle käytettiin kaksi vuotta sitten).

 

En vaan ymmärrä miksei niitä syöpyneitä hampaita voinut ottaa samantien pois. Tuskin niistä on muuta kuin haittaa. Pelotti jo tuo yksikin nukutus, saati sitten että se pitäisi tehdä hetikohta uudelleenkin. Olen kuullut liikaa nukutukseen kuolleista seniorikissoista. Mutta joskus kissa on vain pakko nukuttaa vaikka siksi kun hampaat mätänevät suuhun. Suo siellä vetelä täällä.

Kalin tultua kotiin hammaslääkäristä sama vaiva on jatkunut eli tassun tunkeminen suuhun, mutta vieläkin pahempana. Lisäksi se nyt narskuttaa suutaan mitä se ei aiemmin tehnyt. Sitä juuri pelkäsinkin että eläinlääkärikäynnistä ei olisi mitään hyötyä. 

 

Jos kissa ei pysty syömään niin ennuste ei ole kovin hyvä. Jäljellä olevien hampaiden poistaminen on viimeinen toivo.