Stressaa, ahdistaa, masentaa. Kali, korona. Olle. Oma olo. Eilen Kuopiossa 640 uutta tartuntaa. Ja kun siinä on vain osa tartunnoista... Taitaa olla mahdotonta enää väistellä tartuntaa. Ja kun kukaan paitsi kiinalaiset ei vielä tiedä mitä covid-tartunta tarkoittaa loppuelämän osalta... aids? Tuhoutuneet t-solut? Aivot? Prionitaudit? Kaikki? Jos siis jotenkin ihmeellisesti selviäisi ensi-infektiosta hengissä.
Ja kun itselläni on ihan ilman koronaakin hengenahdistusta. Joka johtuu osan ajasta fyysisistä syistä. Osan ajasta henkisistä syistä. Varmaan suurimman osan ajasta molemmista yhtä aikaa. Kun mahaa ja rintakehää kiristää endon takia eikä pysty hengittämään syvään niin paniikki siitä vain pahentaa oiretta.
Kali stressaa syömättömyydellään. Pitäisi päättää poistattaako sen kipeät hampaat. Mutta kun sekin nukutus voi tappaa. Kali selvisi jo yhdestä nukutuksesta. Jos toinen tappaisi sen se olisi minun vikani koska en tajunnut viedä sitä heti Jynkkään.
Viime yön unessa kaikki lentokoneet ja helikopterit alkoivat tippua maahan. Minne seuraavaksi iskettäisiin? Juna-asemalle? Juniin? Keskustasta muualle oli kansanvaellus. Menin eri reittiä kuin muut, jos väkijoukkoon iskettäisiin. Eräs nainen neuvoi minulle tuntematonta reittiä.
Jokin aika sitten näin unen jossa olin koulussa, jostain syystä tunnilla katseltiin Squid Gamen ensimmäistä jaksoa. Odottelin että se loppuisi että pääsisin kotiin. Yhtäkkiä tunsin miten käsivarteeni laitettiin laastari. Vieressäni istuva eräs Squid Gamen hahmo/näyttelijä oli salaa tuikannut minuun koronarokotuksen. Hän vakuutteli aspiroineensa kyllä. Ihmettelin miten hän edes tiesi että olen rokottamaton. Hän kertoi lukeneensa blogiani. Ihmettelin osaako hän muka suomea. Suuntasin kauhuissani ja huutoitkien kotia kohti, matkalla alkoivat rokotuksen sivuvaikutukset tuntua. Koti oli entinen asuntomme ja siellä olivat äitini, isäni ja joitakin remonttimiehiä. Menin äidin luokse itkemään että mitä minä nyt oikein teen. En ehtinyt edes kertoa hänelle että minut on pakkorokotettu ennen kuin heräsin.
Pitäisi saada uusi tietokone. Nykyään tietokoneen kanssa saa tapella joka aamu koska se ei tahdo käynnistyä. Joku päivä se ei käynnisty ollenkaan. Mies katseli ensin uutta konetta minulle mutta päättikin hankkia uuden koneen itselleen jo nyt, että minä saisin hänen nykyisen koneensa. Kuten viimeksikin. On nimittäin yllättävän vaikeaa löytää konetta joka täyttäisi vaatimukseni. Pitää olla dvd-asema. Pitää voida pelata Sims 2:a. Pitää toimia Windows 7.
Pelasin kuukauden Red Dead onlinea talvisen maiseman takia. Kuukauden jälkeenhän daily challenge-putki katkeaa, ja oli siksi "pakko" lopettaa. Vaikeaa se oli, miksi jään koukkuun tuohon? Kun kerää miljoonannen kerran saman kerättävän niin herää kysymys miksi oikein teen tätä? No päätin jatkaa story moden puolella, toista läpipeluutani, evil Arthuria, olin menossa vasta lumessa, mutta nyt toki jo Horseshoe Overlookissa. Eilen yritin pelastaa Rhodesin asekauppiaan kellarissa vankina olleen pojan, mutta se meni vähän pieleen. Ensin ammuin vahingossa asekauppiaan. Sitten vankipojan. Yritin ampua hänen kahleitaan joita en edes nähnyt. Ammuin vain jalkojen väliin ja poika kuolikin. Hän oli siis oikeassa sanoessaan "en koskaan pääse pois tästä kellarista", niisk.
Luin Stephen Kingin kirjan Billy Summers. Billy on palkkatappaja jolla on kultainen sydän. Billy tappaa vain pahiksia, vähän niin kuin Dexter. Halusin kovasti olla pitämättä tästä kirjasta, mutta niin vain kävi että lopussa se särki sydämeni, vähän niin kuin Kingin 22.11.63. Toki paljon pienemmässä mittakaavassa, ja skippasin kirjasta paljon.
Kääntymykseni persuksi on täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti