Nuorin kissani Olle täyttää tänään jo 14 vuotta. Viime aikoina se on alkanut pissiä selkeästi aikaisempaa enemmän, joten todennäköinen munuaisten vajaatoiminta etenee. Usein katselen Ollea ja ajattelen miten epäreilua sen kohtalo on. Mitä pahaa se on tehnyt ansaitakseen paskat munuaiset? Kaipa se Ollen tapauksessa on perinnöllistä. Sen isällä on munuaisten vajaatoiminta ja Ollen sisaruksia on jo siihen kuollutkin.
Ollea pitäisi käyttää eläinlääkärissä, josko vajaatoiminta jo näkyisi munuaisarvoissa. Vajaa kaksi vuotta sitten ei näkynyt. Juuri kun olin silloin lähtemässä pois eläinlääkäri mainitsi vain ohimennen että Ollen henki haisee virtsalta mutta munuaisarvo oli normaali. Olin vain että aha, eläinlääkäri on sekaisin kun haistaa omiaan, eihän kissan hengitys voi haista pissiltä. Vasta viime kesänä minulle selvisi että virtsan hajuinen hengitys nimenomaan on munuaisten vajaatoiminnan oire ja se vajaatoiminta näkyy veriarvoissa vasta sitten kun tuho on edennyt pitkälle. Kiitti vaan eläinlääkäri kun kerroit kaiken tuon?!
Olenhan minä jo tyyliin vuosia ihmetellyt miksi kissanhiekkasäkki kesti ennen yli kuukaudenkin mutta nykyään hyvä jos kolme viikkoa. Olle pissii aina vaan enemmän ja se on aina pissinyt vessan seinille kuin luulisi olevansa leikkaamaton poikakissa. Ehkä se syntyi väärään ruumiiseen. Olle kärsii myös herkästä vatsasta eikä se harrasta jätöstensä peittelyä, joten olen tuomittu elämään kivoissa hajuissa. Sieraimiin leijuva löysän paskan haju on erityisen kivaa öisin.
Viime vuonna Olle kehitti ihan uudenlaisen nau'un. Tosi valittavan. Kutsun sitä elämäntuskaksi. Nykyään Olle herättää lähes joka aamu naukumalla, kävelemällä päältä ja syömällä hiuksia. Ei ärsytä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti