Pelko pimahtamisesta

Etsin kirpparilta lähinnä farkkuja ja Stephen Kingin kirjoja, ei löytynyt. Mutta olen jo jonkin aikaa ajatellut hankkia Chelsea Cainin naispuolisesta sarjamurhaajasta kertovan kirjasarjan. Avausosa Sydänverellä löytyi Citypörssistä hintaan 2 euroa. 

 

Minulle iski pakkomielle saada Stephen Kingin Pet Semataryn tietty painos. Tuon kirjan useassa versiossa on kannessa kissa, mutta tässäpä on lisäksi teksti "A pet isn't just for life". Näin kolmen kuolleen kissan omistajana täytyy arvostaa tuota sanomaa. 

 

 

Opinnot jatkuivat, ja heti alkoi pelottaa silmien mahdollinen pimahtaminen. Se että silmät tajuavat että nyt luetaankin koulujuttuja. Toisella kouluviikolla aloin bruksaamaan pitkästä aikaa, niin hereillä kuin valveillakin. Eiku... 

 

 

No eipä niska ja silmät tykänneet jokapäiväisestä Borderlands 4-pelin pelaamisestakaan, vaikka se oli monesti vain parisen tuntia kerrallaan. Jouduin pitämään silmäkivun vuoksi jo sairaslomaa.

 

Kirjaston kanssa kävi ikävä juttu. Varasin Nilsiässä hyllyssä olleen Baldur's gate 3-pelin. Moneen päivään ei tapahtunut mitään, ja sitten joku onnistui lainaamaan sen pelin. Ei sen olisi pitänyt olla mahdollista kun siitä oli varaus. En itsekään onnistunut jokin aika sitten lainaamaan kirjaa joka oli virheellisesti hyllyssä vaikka siitä oli varauksia.

 

Hiukan ärsytti tämä juttu kun oli tarkoitus hakea se Baldur's gate 3 samalla kun jouduin palauttamaan Borderlands 4:n. Ja nyt kun ne eräpäivät menevät jo joulukuulle asti kirjastojärjestelmän vaihdon takia niin... argh. Olisi pitänyt jäädyttää Borderlands 4:n varaus ja ottaa se vasta seuraavan varaajan jälkeen, niin olisi saanut pitää sen joulukuulle asti. Harkitsin nimittäin tuota, mutten arvannut että pidemmät laina-ajat alkaisivat jo nyt ja olisivat noin pitkiä.

 

Siilinjärven Lidlistä löytyi sekä sokeritonta suklaata että jopa leggingsejä. Joidenkin vaatteiden tilanne on usein kriittinen, kun niitä kuluu ja hajoaa jatkuvasti. En tiedä mitä alushousuja ostaisin, kun tarvitsisin Sloggeja mutta niiden laatu on nykyään niin surkea että pitää boikotoida.

 

 

Kun kaikki ruoka oksettaa

Olen jo vuosia kärsinyt on-off oksetuksesta oletetusti endometrioosin vuoksi. Kun tuohon yhdistää sen että ruoka toisensa jälkeen on alkanut oksettaa minua niin ei hyvin mene. Olen niin kyllästynyt eri ruokiin, eikä asiaa auta se että syön useimmiten samaa lämmintä ruokaa kolme päivää putkeen. 

 

Ongelmallista on sekin että haluaisin syödä lisäaineetonta ja mahdollisimman halpaa ruokaa.

 

Erityisesti lihat oksettavat minua. Katselen epätoivoisena ruokakaupan lihavalikoimaa. Mitä noista muka voisi syödä?

 

Olen aina vihannut kanasuikaleita. Viime vuonna oksetti ennen kanankoipien syömistä, ja senhän tietää miten siinä kävi. Kanoista menevät alas ainoastaan uunikanat, jotka ovat kalliita ja joita ei Suomesta kesäisin edes saa.

 

Nauta: liian kallista. Karjalanpaistiin ja vastaaviin possupatalihoihin olen kyllästynyt.

 

Punaisista lihoista käy siis vain jauheliha, ja niistäkin vain kaupassa jauhetut. Teollisesti pakatut sisältävät ällöttäviä epämääräisiä kohtia. Ja mikrossa lämmitetty edellispäivän jauheliha vasta ällöä onkin.

 

Kala (lohi) on liian kallista, ja pelkään ruotoja. 

 

Kasviproteiineissa on liikaa hiilareita, ja rautaakin pitäisi saada. Soija ei käy endometrioosin vuoksi.

 

 

 

Nykyisin syön kasviksista lähinnä pakasteporkkanaa, koska se on halvinta. 

 

Parsakaalista en ole koskaan tykännyt mutta ennen söin sitä silti koska se on niin terveellistä, mutta viime vuonna tuli raja vastaan senkin osalta. Ja onhan se liian kallistakin, kun halvimmat pakasteparsakaalit ovat ällöttävän epämääräisiä. Tuoreet parsakaalit olivat aina homeessa. 

 

Joku voisi sanoa että opettele tekemään ruokaa, mutta inhoan ruuanlaittoa ja sekin pitäisi tehdä suunnilleen nollabudjetilla. Ruoan hinnannousu ahdistaa, kun tuloni ovat olemattomat. Pitäisi syödä sitten hinnannousua vastaava määrä vähemmän ruokaa, mutta olen jo valmiiksi alipainoinen.

 

 

Mitkä ruoat sitten eivät okseta minua? Lähinnä suklaa ja jäätelö, mutta ei niistä oikein saa lämmintä päivällisruokaa. 

 

Tukossa

Juuri kun pääsin väsymyksestä eroon puoliso palasi sairaana kotiin, enkä saanut nukuttua kuorsauksen takia. En halunnut mennä sohvalle kun se on niin kova ja lonkka kipeytyi sen ainoan kerran sillä nukkuessani, mutta silti oli aamulla lonkka kipeä. Mutta sitten tuli mieleen ettei olla koskaan edes yritetty/katsottu tuon sohvan vuodesohva-puolta. Olisiko se mukavampi nukkua? Mutta liian myöhäistä kun olin jo marinoitunut puolison pöpöissä, enkä olisi muutenkaan uskaltanut nukkua sohvalla menkkojen aikaan.

 

Mutta odotettua tautia ei kuulunutkaan. Enkö muka saanutkaan tartuntaa? 

 

 

Olen tasan kerran aikaisemmin välttynyt puolison taudilta, ja se oli enterorokko. Vaikka minulla ei ole koskaan ollut enterorokkoa. Mutta luinkin vasta nyt että enterorokko on yleensä aikuisilla oireeton, joten sehän selittääkin asian.

 

Noh sitten ummetus paheni. Kun vatsa ei toimi vaikka on ottanut laksatiivia niin huolestuttavaa. On aina ollut tiedossa mitä suolistoendometrioosi voi aiheuttaa: suolitukos, avanne, kuolema. Koska jos ei pysty paskomaan ei pysty elämään, kuten sekä Nöpö että Olle ovat osoittaneet. Nöpön kuoleman jälkeen totesin että ansaitsisin kuolla yhtä kituen ja kärsien.

 

 

25 vuotta vanha Nokia kehitti ihan uudenlaisen oireen. Yksi palkki jäljellä ja se ei suostunut lataamaan koska akku oli kuulemma täysi. Piti odottaa että akku tyhjenee kokonaan. 

 

Sairasta menoa

Kesä oli lähes ohi enkä ollut vieläkään ollut baarissa suosikkikesämekossani. Halusin laittaa myös kesäkengät. Onneksi en palellut.

 

Gloria tuli niin täyteen että halusin lähteä pois tuntia normaalia aikaisemmin. Tosin sattui sieluun lähteä baarista pois juuri kun Scooterin I'm raving alkoi soida. Bussikin oli ihan täysi, wtf? Johtuiko se Sataman yöstä?

 

Väsymys vaivasi Tallinnan risteilyn jälkeen. Mistä väsymys johtuu? Raudanpuutteesta, vanhenemisesta? Ehkä vain siitä että en kestä mitään normaalista poikkeavaa toimintaa.

 

 

Ja sitten puoliso oli viikon Helsingissä. Mitä tein sen kunniaksi? Oli tarkoitus kirjoittaa mutta en jaksanut, joten tein kuolinsiivousta. Mutta aika huonoksi sen saldo jäi kun en raaski luopua (kirjoittamistani) jutuista, esim. (Karvinen-) kalenterit ja vihko toisensa jälkeen pientä tekstiä... silmiin sattuu kun yrittää lukea niitä.

 

Tuli huono olo kun riehuin vaatehuoneessa mutta löysin TPS:n lipun, tietysti alimmaisesta pahvilaatikosta. Onhan se vähän kellastunut, mutta kelpaa ensimmäiseen ja viimeiseen käyttöönsä. Ysäriltä kotoisin.

 

Noh sitten minulle selvisi sattumalta että Mafiasta on tullut PS5-versio. Mutta tietysti se hupi loppui surullisenkuuluisaan raceen, jonka hävisin johtoasemasta viimeisellä metrillä vaikka kaasu oli pohjassa. 

 

Sitten tuli Helsingistä ikävä uutinen, puoliso on sairastunut. Onko se koronaa vai tavallista flunssaa, kun kuumetta on ollut yli 38?

 

Olen ollut edellisen kerran kipeänä neljä vuotta sitten, koronassa keskellä kesää.

 

Elikkäs tautia odotellessa. 

 

 

Game over, Hello Kitty?

Puolison loman kunniaksi olen yrittänyt lomailla itsekin. Kirjastosta varattu (kaksin)peli Baldur's Gate 3 saapui juuri sopivasti, mutta valitettavasti niskani kipeytyi pelaamisesta. Ja silmät samoin, ehkä siksi että luin "pelatessa" lähes kaksikin kirjaa päivässä. 

 

Se on se kuuluisa kauhun tasapaino, kun minun pitäisi sopivasti jakaa aikani istumisen ja makaamisen välillä, että kipuja olisi mahdollisimman vähän selässä, jaloissa ja niskassa.

 

Jos en muka saa pelata enkä lukea niin mitä sitten voin tehdä tehdä? Katsoin Areenasta minisarja Pääepäillyn, jonka pääosassa on Walking Deadin kuvernööri. Ihan jännää katseltavaa, kaksinkertaisella nopeudella tietysti.

 

Tehtiin perinteinen reissu Hermaniin ja Konttiin, vein sinne 3 muovipussillista vaatteita ja kenkiä. Kirpparilla oli yhdessä pöydässä paljon Stephen Kingin kirjoja, mutta liian kalliita. Uinu uinu lemmikkini pokkarinakin 12 euroa. Kympin olisinkin ehkä voinut maksaa. Minulla on nyt hakusessa erityisesti Kingin vanhemmat novellikokoelmat.

 

Ostin Jyskistä Hello Kitty -kylpypyyhkeen, 13.50. Tyynyjäkin katselin mutta en ostanut. 

 

 

Prismassa oli juuri edellisellä viikolla asiakasomistajapäivät, mutta minkäs teet. En sitten raaskinut ostaa Haisuli-pyyhettä, joka maksaa 30 euroa. Minulla on nyt onneksi jo kolme uudempaa kylpypyyhettä.

 

 

Ostin innolla uusia sokerittomia lonkeroita, mansikka ja puolukka. Minun nuoruudessani oli persikka- ja karpalolonkerot, muistan kun juotiin niitä junassa. Tosin suattaapa noita olla nykyäänkin, mutta ei kai sokerittomina. 

 

Ajattelin että niska tykkäisi kävelystä, mutta oli niin tuulista että olisin tarvinnut kaulaliinan. Naamakin kipeytyi, eli kommandopipo päähän kesälläkin? 

 

Varasin kirjastosta pelin Hello Kitty Island Adventure, mutta edellinen lainaaja ei palauttanut peliä. Tuo on ikävän yleistä kirjaston peleissä. Tarvitsin vaatetta festivaalista joka loppuu pelissä 16.8., eli luulin että se on sitten game over minun osaltani Hello Kittyn ja Milkin saamisen suhteen. Seuraavaa mahdollisuutta tuohon olisi joutunut odottamaan vuoden. Mutta kun kirjoitin tuon niin peli onneksi palautuikin, ja sain hankittua tarvittavaa vaatetusta.

Luulosairaudet lisääntyy

Söin liikaa butter chickeniä ja kärsin seuraavana yönä huonosta olosta. Oksetus ja sydämen hakkaaminen. Tällä kertaa ei ollut vatsakipua. Paitsi endokipua. Sitä paitsi olen miettinyt voisiko tuo ylensyönnistä johtuva kipu johtua sappikivistä? 

 

Olen kärsinyt kutinoista vatsalla ja rintakehällä. Välillä iho lehahtaa punaiseksi, joten kyseessä lienee nokkosihottuma. Tosin välillä kutisee ilman punoitusta, ja siihen epäilen tosiaan syyksi rasvaluomia. Paitsi että ovatko ne rasvaluomia? Mitä jos kyseessä onkin urticaria pigmentosa, ihon mastosytoosi? Ainoa mikä voisi kai auttaa kutinaan on antihistamiini. Tuntuu että koronan myötä MCAS-jutut ovat lisääntyneet ihmisillä. Olin jo aiemmin katsellut monet kerrat vähähistamiinista ruokavaliota. Liian vaikeaksi menisi, kun niin moni ruoka ällöttää jo valmiiksi, ja halpaakin pitäisi olla.

 

 

Addiktoiduin kirjastosta lainaamaani peliin No place like home. Yhtenäkin päivänä jäivät suunnitellut jutut tekemättä kun piti pelata putkeen kuusi tuntia. Noh hupi loppui nopeasti kun peli kadotti tallennuksen. Tuo peli on surullisenkuuluisa em. ongelmasta. Surkeaa.

 

Heinäkuun lopulla tänne oli tulossa huoltoihmisiä tekemään juttuja. Aloittivat talossa klo 8.30. eli aikainen herätys. Itse asiassa heräsin jo puoli 7 enkä saanut enää nukuttua sen jälkeen. Ikävintä oli että ikkunoiden edustat piti tyhjentää. Meillähän on kaikkien ikkunoiden edessä jotakin, kuten puolison tietokonepöytä, sänky ja raapimapuu. Ja meille selvisi vasta aika myöhäisessä vaiheessa mikä on "rättipatteri". Riehuin turhaan vaatehuoneessakin.

 

 

Epänormaalia menoa

Kyllä on ollut kylymä kesä. Ei ole tarvinnut ottaa tuulettimia esille. Ei ole tarvinnut ostaa vissyä kun viime kesältä yli jääneet on juomatta. Jouduin laittamaan villasukatkin pitkästä aikaa. 

 

Syntymäpäivän iltana iskivät kamalat vatsakivut ylensyömisen vuoksi, tuli ihan paksusuolentähystys mieleen. Kun mietin asioita mitkä voisivat mennä pieleen niin tuo ei kuulunut listalle. Pitää kai jatkossa olla varovaisempi syömisen suhteen. Ja tajuta ettei syöminen ja juominen sovi yhteen.

 

Rasvaluomien aiheuttama kutina tekee minut hulluksi. Minulla on niitä kymmeniä vatsalla ja rintakehällä, ja uusia tulee koko ajan. 

 

 

Toisen romaanini editointi on edennyt niin hyvin että tavoitteena oli saada ensimmäinen versio valmiiksi ennen syntymäpäivääni, ja se onnistui! Mutta sanoja on edelleen vain se 45 000. Esikoisromaanissani on sentään 82k, ja 322 sivua pokkarina.

 

 

 

Ei ole normaalia tilata työttömänä ja lapsettomana ruokaa kotiovelle. 

Kylläpäs vitutti joutua laittamaan täysi 15 kpl kananmunapakkaus roskiin salmonella-riskin vuoksi.  

Kesäloman alku

Kesäloman alkamisen kunniaksi endokivut jäivät päälle MM-kisojen finaalin jälkeen, ja pahenivat sitten. Kovat kivut kyljissä jotka pahenivat pystyasennossa, ja pelkäsin jo etten pääse kirjastoon hakemaan varattua peliä.

 

Lupasin talvella itselleni että jos en saa töitä kesään mennessä lopetan opinnot. No, en ole saanut töitä, enkä ole vielä lopettanut koulua.

 

Ja herää sekin kysymys että mitä töitä edes pystyisin tekemään nykyään. Seisomatyötä en missään nimessä, olisin tunnin jälkeen valmis sairaseläkkeelle.

 

 

Vuosi sitten onnistuin missaamaan RE9:n julkistuksen. Tällä kertaa katselin Summer Game Festiä, ja näin kun first person modessa katseltiin jotain mummelia ja tirkisteltiin ovisilmästä. Menin tekemään jotain muuta, ja näin sitten kun näytettiin nimeä Veronica, ilman Resident Eviliä. Ajattelin siis että on tulossa peli nimeltä Veronica, vaikka se vähän oudolta vaikuttikin. Vasta 12 tuntia myöhemmin sain sattumalta tietää että tuo todellakin oli Resident Evil Code Veronican remaken julkistus! Siis mitä hittoa? First person? Ei kiitos. Ja silti toiveeni toteutui. Toivoin eniten juuri Code Veronican remakea koska Claire on suosikkihahmoni. Tosin olen pelannut Code Veronican läpi vain kerran. Tuossa pelissä on upea intro, mitähän pooppia saadaan tällä kertaa?

 

Alan olla kyllästynyt kaikkiin lukemiini kirjoihin. Luin Lucy Scoren 550-sivuista kirjaa Things we never got over kun totesin että ei kiitos, ja minulle harvinainen DNF. Olen kai lukenut liikaa romanttista paskaa, kun tuntuu siltä että kun on lukenut yhden niin on lukenut ne kaikki. Enää siis vain jännäreitä minulle. Tosin minun pitäisi saada tietää jotain uusia kirjailijoita. Sandra Brownin romanttiset jännärit ovat parhautta, mutta olen lukenut kaikki kirjastossa olevat.   

 

Katselin Youtubesta NKOTB:n viime kesän Las Vegasin konserttia. Siellä ne esiintyvät tänäkin kesänä... 

 

Sairasloma

Viime viikolla iski outoja tuntemuksia erityisesti toiseen jalkaan. Tönkköys, puutuminen, pistely. Enkä edes ollut istunut paljoa sinä päivänä. Tietokoneella istumisesta ei tullut enää yhtään mitään. Yöllä heräsin puoli viiden aikaan, sydän hakkasi enkä saanut enää nukuttua, oli pakko ottaa toinen melatoniini. Pelotti tietysti veritulpan mahdollisuus, mutta ainakaan turvotusta, punoitusta tai kuumotusta ei ollut.

 

Enpä seuraavanakaan päivänä pystynyt enkä uskaltanut olla paljoa koneella. Onneksi sitä seuraavana päivänä oli jo parempi. Olin toki ottanut aspiriinia ja pycnogenolia jotta veri kiertäisi paremmin. 

 

Ja kaikki alkoi siitä että kirjoitin puolitoista sivua uutta novellia. Kun sitten päivän tauon jälkeen jatkoin niin totesin että nämä kaksi kohtausta eivät voi olla yhtä aikaa olemassa samassa universumissa, joten jouduin jakamaan novellin kahtia. Kun on muutenkin lähes kymmeniä novelleja kesken, niin eihän siitä mitään tule jos yhdestä novelli-ideasta tuleekin kaksi. Eksponentiaalinen kasvu! Kohta niitä on miljoona!

 

 

 

Pääsin sitten käymään kirjastossa kun uskalsin jopa lähteä kävelemään. Lintu plösäytti paskansa vain muutaman metrin päähän minusta. Eikä olisi edes ollut ensimmäinen kerta kun lintu paskoo päälleni. 

 

No nyt sitten meinaa 25 vuotta vanha kännykkä (Nokia 1100) hajota. Ei meinaa aloittaa lataamista. Ei voi tietää onko vika puhelimessa vai laturissa. 

 

On tullut katsottua jääkiekon MM-kisoja. Oli ihanaa kun Norja voitti Ruotsin. Ja Tekin (sic), tosin se on ollut surkea näissä kisoissa, kuten USA:kin. Suosikkejani ovat slovenskon kissat, tanskalainen metalli (koska valmentaja on Coulthardin kaksoisolento), idolini Jalosen Italia (Clara is my hero). Haluaisin tämän Leijonat storen paidan, tosin ilman tekstiä ja Jaloselle kruunu päähän, eli AI ja Temu tulille?

 

 

Lomaviikko

Vappuaattona raahauduin viimeisillä voimillani kirjastoon hakemaan kaksi varaamaani peliä. Olin budjetoinut itselleni vapaapäivän rankan risteilyn jälkeen. Mutta idiotismini vuoksi olikin pakko lähteä kirjastoon koska haluttiin pelata peliä Cat Quest 3 vappuna. Se ei ole pitkä peli, kahdessa päivässä ja 9 tunnissa läpi. Harmittaa sekin että menetin matkan takia marsu-striimin putkeni. 149 lähetystä.

 

Eipä tuosta minun matkustelustanikaan meinaa tulla enää mitään. Huomasin eron jaksamisessani jo kahden viime muuton välillä, vaikka niiden välissä oli vain muutama vuosi. Miten ikävästi kroppani reagoi silloin vähäiseenkin tavaroiden pakkaamiseen. Pärjään arjessa hyvin jos voin toimia kroppani ehdoilla, eli levätä aina kun sille on tarve. Mutta sitten jos pitäisi oikeasti tehdäkin jotain...

 

 

Kainalotkaan ei tykänneet nyt siitä että käytin antiperspiranttia monta päivää putkeen. Lopetin antiperspiranttien käytön vuosikymmeniä sitten, kun kainaloiden iho ei kestänyt. Nykyään käytän antiperspiranttia vain harvoin, "tärkeimmissä" menoissa. Minullahan oli vuonna 1997 atopia pahana mm. kainaloissa. 

 

Koska laivalla ei voi ryypätä kunnolla halusin risteilyn jälkeen baariin, jos vain matkan rasituksiltani jaksaisin. Nykyään humaltumisen yrittäminenkin vaan tuntuu niin rasittavalta ja vaikealta toiminnalta. Avasin Absolut Citron-pullonkin, vaikka Lime on vielä kesken. Pääsin kotona drinkkiin numero neljä asti, ja baarissa aloittelin toista drinkkiä. Eli yhteensä alle 6 alkoholiannosta. Caipiroska maksaa Gloriassa nyt 11,20. Olin tällä kertaa pettynyt Glorian musiikkiin, kun oli ihan liikaa suomalaisia biisejä. Mutta minkäs teet jos ihmiset pyytävät niitä?

 

 

Törmättiin Gloriassa veljeeni, ja tultiin samalla bussilla kotiin. Krapulaa ei ollut oksetuksen muodossa, sydän tietysti hakkasi tehden nukkumisesta vaikeaa. 

 

Oli järkyttävää tajuta etten ollut blogannut ollenkaan viikkoon. Kai sitten pidin loman. 

 

Turku-Tukholma -risteily Baltic Princessillä

Olin luvannut itselleni että en enää koskaan menisi Turkuun, paitsi Saku Koivun TPS-paidan jäädytykseen. Minä odotan ja odotan, mutta ei se vaan koskaan tapahdu. Jotkut väittävät että ensin Turkuun pitäisi saada uusi halli. Ja sitten kun Saku jäädytetään, tuskin onnistuisin saamaan lippuja. Ja sitähän en todellakaan kestäisi!

 

Kun oltiin marraskuussa Tukholmassa, ihmeteltiin miksi Baltic Princess ei lähtenyt aikataulunsa mukaisesti takaisin Turkuun. Selvisi että nykyään Turusta järjestetään maanantaisin päivä Tukholmassa -risteilyjä. Normaalistihan Turun risteilyillä ei pääse maihin. Tosin nämä päivä Tukholmassa -risteilyt Turusta loppuvat toukokuun lopussa.

 

 

Kun sain ajan hammaslääkärille maanantaille 27.4. ajattelin että sitten ei pääsekään lähtemään sinä päivänä risteilylle. Mutta sitten tajusin että aika on aamulla niin aikaisin että ehtisin juuri sopivasti klo 11.15 Kuopiosta lähtevään junaan. Herätys oli minun mittapuullani hiton aikaisin, ja ruokailujenkin väliin jäi 12 tuntia. Onneksi otin junaan evääksi leipomiani vhh-muffinseja.

 

Hammaslääkärissä ei montaa minuuttia kestänyt, kun todettiin että suussani oleva (kolmas) patti on harmiton, eksostoosi. Luusta peräisin sekin, kuten alaleuan torukseni. Nuo kaksi ovat kai sama asia.

 

Minulla jäi sitten liikaa luppoaikaa junan lähtöä odotellessa, ja menin kirjastoon lukemaan kirjaa. Saavuin sopivasti juna-asemalle aika samaan aikaan kuin puolisoni, joka toi mukanaan matkalaukkuni. Kuopio-Turku junamatkoilla oli kaksi vaihtoa, Pieksämäellä ja Tampereella. Oikeastaan hyväkin niin, että pääsee välillä jaloittelemaan. 

 

Oli ikävää todeta että saappaat joiden kanssa minulla ei ollut ollut aiemmin ongelmia sattuivatkin nyt jalkoihin. Se kaiketi johtui siitä että laitoin jalkaan ylimääräisen kerroksen sukkahousuja, pelkäsin että palellun. Kuopiossa oli lämmintä, mutta Tampereella hampaat meinasivat lyödä loukkua. Oli niin vaikea päättää laittaako talvi- vai kesätakin päälle. Pärjäsin lämpötilojen suhteen lopulta aika hyvin. 

 

 

Juna saapui Turkuun 40 minuuttia myöhässä. Tampereelta ei meinattu päästä pois, koska edellä ollut (Pieksämäen) juna rikkoontui. Piti peruutella sen ohi. Sitten Lempäälän tienoilla junaliikenne keskeytettiin viranomaispäätöksellä. Meitä myöhästyminen ei onneksi haitannut, vaan oikeastaan päinvastoin. Nämä Turun lähdöt ovat kamalia, kun laiva on vain tunnin satamassa, ja siinä ajassa pitää saada vanhat ulos ja uudet sisään.

 

Muistin Turun keskustan, ja sen rautatieaseman ihan erilaisina. Kaipa se on vaihtanut paikkaa sitten viime näkemän.

 

Hyttimme oli A-premium. Deluxe-hytit olivat juuri tällä lähdöllä oudon kalliita, kalliimpia kuin sviitit, missä ei ole mitään järkeä. Jokin bugaa varaussysteemissä. Eihän kukaan ole niin hullu että suostuu maksamaan deluxesta enemmän kuin sviitistä? Muutenkin deluxet tuntuvat olevan lähes aina loppu.

 

 

Hytti oli aika lähellä keulaa, niin ei onneksi jouduttu kulkemaan loputtomia hyttikäytäviä pitkin. Mutta juuri vierestä alkoi ovella suljettava sviittien ja deluxejen alue, ja ensimmäisenä yönä liikennettä ja meteliä riitti. Toisena yönä ei ollut vastaavaa ongelmaa, en tiedä oliko melua oikeasti vähemmän vai nukuttiinko vain sen ohi. 

 

 

Starlightissa baarimikko ihmetteli voiko Caipiroskan muka tehdä ilman sokeria. Enpä muista että aiemmin olisi joku sen tekemistä vastustellut. 

 

Erikoisaamiaisella saa tilattua pöytään munakkaan. Kokeilin eri aamuina kahta erilaista, ne olivat hyviä mutta turhan pieniä. 

 

Tukholman Viikinkimuseo 

Tällä kertaa mentiin Djurgårdeniin laivayhtiön omalla bussikuljetuksella. Viikinkimuseossa oli yllättävän paljon porukkaa keskellä arkipäivää. Viereisessä viinamuseossa ei edellisellä reissulla ollut ketään. Viikinkimuseokin on aika pieni, mutta siellä on yllättävän paljon kaikenlaista. Siellä myös soi ihana biisi, "If I had a heart".

 

 

Viikinkimuseossa oli jopa opastettuja kierroksia tunnin välein. Tosin tämä "kierros" olikin pelkkää paikoillaan seisoskelua, joten jouduin epäkohteliaasti lähtemään siltä kesken pois, koska kroppani ei nykyään ollenkaan kestä tuollaista paikallaan olemista. 

 

Esillä oli myös (tuttuja) pelejä.

 

Tulipa Tukholmassa todettua että Sellpystä tilattu kotelomekko on liian tiukka vatsan ja lantionkin kohdalta. Note to self: ei enää koko päivän kestävään käyttöön, eikä varsinkaan kun meinaa syöpötellä. Joustavat neulemekot sen sijaan pelittävät matkustaessa hyvin. 

 

Haisuli 

Laivan lahjatavara-myymälästä löytyi Haisuli-jackpot! Minähän olen halunnut oikeutta Haisulille siitä asti kun se cancelloitiin New Yorkin näyttelystä. Nyt sain Haisuli-jääkaappimagneetin, avaimenperän ja uudenlaiset (kolmannet) Haisuli-sukat. Myyjäkin totesi että joku on Haisuli-fani. Vieläkin olisi ollut valikoimassa paita jonka kuvassa Haisuli ja Muumipappa keittelevät pontikkaa, mutta se on liian kallis, 25 euroa.

 

Kun mentiin viimeisenä iltana ulos laivan kannelle ottaamaan kuvia kamerastani loppui patterit. Toki varapatterit olivat matkalla mukana, mutta en tietenkään jaksanut mennä hakemaan niitä hytistä. Joten siksikin tämän postauksen kuvat ovat puolisoni kännykällä ottamia.

 

 

Koska oli juuri ollut takatalvi ja tuulista, niin pelotti etukäteen että laiva keinuu, mutta olikin yllättävän tyyntä. 

 

 

Turun Lidlistä löytyi sokeritonta maitosuklaata, mutta sielläkin ne olivat piilossa tummien suklaiden takana. 

 

Kotimatkan alkuosuudella minuun iski huono olo, koska aurinko paistoi junassa kohdalleni ja lämmitti liikaa. Myöhemmin junassa huomasin että kaksi varaamani peliä on saapunut kirjastoon. Hiukan harmitti myöhemmin kun en tajunnut että olisin voinut käydä hakemassa ne kun saavuttiin Kuopioon, kirjasto olisi ollut vielä puoli tuntia auki. Mutta minulla oli mielessäni vain Supermarket Portissa käyminen tarjous-magnesiumien vuoksi. Mutta toisaalta normaalisti en olisi edes tiennyt pelien saapumisesta, koska yleensä minulla ei ole matkoilla puhelinta mukana. Alunperin ajattelin käydä hakemassa pelit perjantaina, mutta minua muistutettiin siitä että se on vappu, ja kirjasto on kiinni. D'oh. 

 

Oli taas niin rankka reissu, kroppa ja jalat kipeinä. Ei meinaa jaksaa. 

 

 

Pettynyt bilettäjä

Tapsan syntymäpäivän kunniaksi iski silmäkipu, niskakipu ja oksetus. Yritin sitten pitää itseäni vähän sairaslomalla. Mutta mitäpä muuta sitä elämällään tekisi kuin lukisi? Jos ei tietokoneella, niin sitten ihan paperista kirjaa. Silmät ei vaan tunnu tykkäävän tuosta jostain syystä.

 

Muutenkin tekisi mieli vain luovuttaa. Miksi vaivaudun tekemään mitään elimistöni hyväksi kun kaikki menee päin persettä kuitenkin? Mitä tapahtuisi jos esimerkiksi jättäisin ottamatta kaikki päivittäiset pillerini? Kaikkeni olen tehnyt vuosikymmenten ajan, mutta nyt se ei enää riitä. No sitten onnistuin saamaan ajan YTHS:n hammaslääkärille, ja vain alle viikon päähän. Harmi vaan että juuri sinä päivänä oli tarkoitus lähteä risteilylle, mutta en kehdannut kieltäytyäkään, kun aikojen saaminen on niin vaikeaa. En ymmärrä mitä suussani on tekeillä.

 

 

Pitkään suunnittelemani Citymarketin reissu oli pettymys. En löytänyt haluamaani tarjousvärityskirjaa. En löytänyt Muumi-kynttilöitä, eivät olleet siinä missä muut kynttilät. Tarjoushammasharjat olivat loppu, kyllä kannatti poistaa hammasharja Prisman tilauksesta. Mutta sain tarjouksessa olleita Hello Kitty-sukkia, ja Haisuli-sukat.

 

Ja onneksi oli vielä viimeiset uunikanat, ja päiväystarjouksessa. Suomessa kun myydään kesällä vain grillattavaa ruokaa, niin vähätkin uuniruoat katoavat valikoimasta. Neljä oli jäljellä ja ostin vain kaksi, ehkä olisi pitänyt ottaa kaikki? Voipi olla että pakastimeen ei olisi mahtunut. Onneksi sentään Plussa-raha riitti kaikkiin ostoksiin. 

 

 

Oli rankka reissu muutenkin, kun jostain syystä toiseen jalkaan koski joka askeleella. Ovatko jalkapohjakipuni palanneet? Selkäkin kipeytyi jo aiemmin kun yritin etsiä vaatehuoneesta teippiä. No, ei löytynyt. Edellisessä asunnossa tiesin missä mitäkin on. Tässä nykyisessä kaikki on kateissa.

 

Äidin syntymäpäiväbileiden kunniaksi iski takatalvi, ja etelästä tulleiden sukulaisten auto päätyi ojaan juhlapaikan lähellä. Miehet joutuivat työntöhommiin. Väittivät että näin ainakin tuli ikimuistoiset juhlat?

 

 

 

Pimahtamispisteessä

En vaan kestä sitä että on niin monta uutta terveysongelmaa joiden vuoksi pitäisi mukamas käydä lääkärissä. Esimerkiksi vaikkapa tuo silmän alla oleva patti. Jos yrittää etsiä tietoa netistä siihen liittyen niin ei onnistu, koska tuloksina tulee vain silmäluomiin liittyviä ulospäin näkyviä patteja. Tämä minun pattini on täysin näkymätön, se vain tuntuu ihon alla.

 

Kun on niin monta asiaa vialla ja pelkästään pattejakin niin monta niin on vaikea tietää mikä näistä on se jonka vuoksi pitäisi ensimmäisenä rynnätä lääkäriin. Ja kun ei pysty päättämään niin ei tee mitään? Oletanhan kainalossakin tuntuvan kovan kohdan johtuvan endosta, koska molemmissa kainaloissa on jo vuosia ollut oletettuja endokipuja. Mutta eipä tuonne YTHS:n chattiin taida päästä läpi ikinä.

 

 

Matikan tentti oli hirveä. Mielestäni jos tentissä on sekä teoriaa että laskuja niin teoriakysymysten pitäisi olla ensin, laskuissa kestää niin pitkään. Kun on menossa vasta tyyliin tehtävässä 7 ja aika uhkaa loppua yli 20 kysymyksen tentissä. Kun ajattelee että ei pääse tehtistä läpi vain siksi koska ei ehdi tehdä kuin pienen osan tehtävistä. Hirveä stressi, ja taistele tai pakene jatkui pitkään tentin jälkeenkin. No lopulta minulla jäi aikaa jäljelle peräti 13 minuuttia puolentoista tunnin tentissä, ja pisteitä tuli 33/35.

 

Ihan kaikki ärsyttää ja vituttaa, kun on kipuja ja pms. Ärsyttää sekin että eräästä blogistani oli kopioitu tekstiä muualle, kertomatta lähdettä.

 

Tällä kertaa Lidlissä ei oikeasti ollut sokeritonta maitosuklaata, vaan pelkkää tummaa. Pelottaa että sen tekeminen on lopetettu. 

 

No sain viimein kirjastosta lainaan pelin Resident Evil Requiem... harmi vaan että selviytymiskauhu ei sovi minulle.

 

 

Pääsiäinen

Kun pitäisi valmistautua kahteen samana päivänä olevaan tenttiin on tietysti parasta viettää koko päivä pelaten peliä. Kirjastosta kun saa olla lainassa vain 3 peliä yhtä aikaa (en vieläkään pääse yli siitä että tuo ei muka ole yhdyssana, ja vastaavia sanoja on paljon).

 

Red Bull Target Jumping oli aika tylsä tänä vuonna, kun kukaan ei meinannut kuolla, ja voittajakin oli sama kuin viime vuonna. Janne Ahosen joukkue jäi viimeiseksi. Tosin tuo Red Bullin ideakin on tylsä ja typerä.

 

Toivoin että olisi saanut pääsiäiseksi jonkun varaamani pelin kirjastosta, mutta ei. Esimerkiksi RE9 on pitkään ollut statuksella "lainassa", mikä normaalisti tarkoittaa sitä että se on matkalla seuraavalle varaajalle, mutta ei. En keksi muuta selitystä kuin sen että kirjaston työntekijät pitävät pelit ensin itsellään. RE9 julkaistiin 27.2., enkä ole vieläkään saanut sitä vaikka olen ensimmäisenä varausjonossa.

 

Vuosi sitten katsoin pitkäperjantaina suosikkielokuvani Tuulen viemää. Päätin aloittaa pääsiäisperinteen katsomalla sen myös nyt. 

 

Joitain muitakin pääsiäisideoita tuli mieleen, kuten pääsiäispupuna pelaaminen (Friday), baariin meneminen, äidin luokse meneminen, metsään meneminen. En tehnyt näistä kuin viimeksimainitun. Haluaisin paidan tällä Friday-painatuksella (AI:n tekemä).

 

 

Mutta "juhlan" kunniaksi iski tietysti vatsakivut, oksetus, persekrampit ja lonkan kipu. Viimeksi mainittu yritti estää nukkumisen. Tarviisin kai tyynyn jalkojen väliin, kun jotkut väittävät että se voisi auttaa.

 

Breaking news: Pääsiäismaanantaina herätessä maa oli valkoinen. Näin sitten unta lumenvalkoisesta Ollesta. Silittelin sitä itkun partaalla. Sanoin sille että afterlifessä kissatkin voivat puhua jos haluavat. Ei se puhunut. Toisaalta en olisi varmaan kestänyt sitä mitä sillä olisi minulle sanottavaa. 

 

 

Pääsiäinen on tietysti paras aika esittää televisiossa jouluelokuvia: Yksin kotona, Yksin kotona 2, Die Hard. Katsoin vain kesäleffa Die Hard 3:n.

 

Uneton Kuopiossa

Outo, aikainen ja helppo kevät. Yleensä minun lenkkireiteilläni on joissain kohdin jäätä viikkokausia, nyt kaikki olikin kahden lenkkipäivän välillä sulanut. 

 

Tein sen virheen että tein muutaman matikan laskun. Sitten iski sellainen silmä- ja niskakipu että luulin jo että aivokalvontulehdus. Olen pelännyt aivokalvontulehdusta siitä asti kun olin yläasteella ja samassa koulussa ollut tyttö kuoli siihen. Minulla on nuoruudesta asti ollut kolme erityisesti pelkäämääni sairautta: aivokalvontulehduksen lisäksi veritulppa ja sydänlihastulehdus (koska Saku Koivulla oli sellainen nuorena).

 

Pattejakin on ilmestynyt lisää, esimerkiksi toisen silmän alapuolelle. Eipä tästä muutenkaan tule mitään kun silmien kanssa on ilmaantunut lisäongelmia niiden ruusufinnin vuoksi. Ne ovat tietysti myös niin kuivat että pitäisi käyttää silmätippoja, mutta eipä ole varaa. Kroppa kehtaa vaatia kaikenlaista mikä maksaa. Kuten olen todennut, minun kropallani on erityisen kalliit tarpeet.

 

 

Viime viikolla vietin yhden yön sohvalla kun meni hermot puolison kuorsaamiseen. Lonkka ei oikein tykännyt sohvasta. Muutenkin on välillä vaikea nukkua pelkästään senkin takia kun silmät tuntuvat niin kuivilta. 

 

Lykkäsin kaksi viikkoa sitä että yrittäisin saada aikaa YTHS:ään, mutta eipä se olekaan niin yksinkertaista. Chattiin ei pääse jonoon jos se on muka liian ruuhkainen, eli jono on yli 30 minuuttia. Kyllä sinne jonoon pitäisi silti päästä, jonottamaan. 

 

Tein inventaarion, ja varovaisestikin laskien minulla on yli 20 novellia työn alla. Ainakin yhden noista on itse asiassa tarkoitus olla romaani. Ja sitten on vielä ne kolme työn alla olevaa romaania, ja haaveilemani kaksi jatko-osaa esikoisromaanilleni. Ja yksi romaani-idea jonka kirjoittamista en ole varsinaisesti edes aloittanut. Kirjoitettavaa siis riittäisi, jos elämää riittäisi vielä vähintään muutama vuosisata. Vähänkö olen kateellinen niille jotka koko ikänsä suoltavat romaaneita liukuhihnalta. Minulla on ollut aikaa vuosikymmeniä, mutta mitään en ole saanut aikaiseksi.

 

 

Paniikkia ja patteja pukkaa

Minulla ei ole resilienssiä kestää yhtään mitään. Ensin en saanut nukuttua henkisten syiden vuoksi. Päivisin pärjää, mutta yöllä kun yrittää nukahtaa on yksin ajatustensa kanssa. Sitten stressi aiheutti ja pahensi kipuja jotka vaikeuttivat nukkumista. 

Ja kun yksi stressinaihe hiukan hellitti niin sitten alkoi täysi paniikki taas "uudesta" patista suussani. Se on ollut jo tosi pitkään. Olen käynyt alle vuoden sisällä 4 kertaa hammaslääkärissä tai suuhygienistillä, eikä kukaan ole koskaan sanonut siitä mitään. Afta se ei ole. Se on kivuton vaalea patti tai rakkula, joka on koko ajan kasvanut. En ennen pitänyt sitä minään, mutta nyt olen yhtäkkiä eri mieltä. Yritäpä siinä sitten nukkua... Ja pitäisi muka mennä taas hammaslääkäriin?! Oma vika kun en kysynyt tuosta viimeksi?

 

 

 

Jos endokipuja ei ole niin muita kipuja kyllä aina tulee. Olympialaisten jälkeen vaivasivat niska- ja silmäkivut. Ja nyt endokivut ovat olleet pahoina. Kun koskee mahaan, rintakehälle, kainaloihin ja reisiin niin kivaa on. Välillä myös herään kroonisen lonkkakipuni takia.

 

Ja nyt tein myös sen virheen että pitkästä aikaa sain kirjoitettua novellin valmiiksi asti, ja työstän toista. Niin johan silmät kipeytyivät. Pelottaa aina että iskee samanlainen kohtaus kuin noin vuosi sitten. Silloin ensin iski näköhäiriö, sitten toispuoleinen puutuminen ja kivut. Oliko se migreeni vai mikä? Luin että silmien rasitus voi laukaista migreenin.

 

Rupesin haaveilemaan uudesta paistinpannusta, ja Citymarketissa olisikin ollut sopivasti -30% tarjous. Kun viimeksi ostin paistinpannun, niin suomalaisia keraamisia ei ollut tarjolla, mutta nyt on. Minulla on paistinpannulle kaksi vaatimusta: sen täytyy olla 28cm ja keraaminen.

 

Monet Sandra Brownin vanhemmat kirjat olivat saatavilla vain Kaavin lähikirjastossa. Minulla oli vielä lainaamatta ja lukematta niistä neljä. Viimeksi varasin kaksi niistä. Sitten katselin niitä kahta viimeistä, mutta ne olivat kadonneet kirjaston valikoimasta. Enpä viimeksi arvannut että se olisi ollut viimeinen mahdollisuus.

 

Jotain outoa tapahtuu Venäjällä. Yhtenä päivänä tähän blogiin oli tultu Venäjältä 30 000 kertaa. Yrittääkö Venäjä hakkeroida Bloggeria tämän blogin kautta, vai mistä on kysymys? Epäilyttävää toimintaa.

 

Kun lääkärit eivät tunnista sydäninfarktia

Kyllä pistää vihaksi Suomen julkinen terveydenhuolto. Haluaisin niin tehdä tästä virallisen valituksen.

 

Läheiselleni tapahtunutta: 

 

Sydänoireita joiden vuoksi ei pysty kävelemään kuin muutaman metrin. Terveyskeskuksessa EKG:ssä ei kahden lääkärin mielestä muka näy mitään. KYSin kardiologi totesi myöhemmin että kyllä muuten näkyi. Otetaan verikokeita, mutta ei sitä joka paljastaisi sydäninfarktin (troponiini). 

 

Ihmettelen miten nämä ihmiset pystyvät elämään itsensä kanssa? Heidän väärät päätöksensä tappavat ihmisiä. 

 

Sitten potilas joutuu tilaamaan itselleen ambulanssin, ja lääkäri läksyttää että olisi kannattanut tulla aikaisemmin. Sydäninfarkti ja pallolaajennus. 

 

No ihme kai että ambulanssi edes tuli, ja otti vielä kyytiin. Nykypäivänä useammin käskevät tulemaan omalla kyydillä, tai taksilla.

 

 

Joskus olen miettinyt sitäkin että riippuuko ensihoitajien tulospalkkio siitä että suostuvat ottamaan kyytiin mahdollisimman vähän ihmisiä. Ja hätäkeskuspäivystäjillä siitä että suostuvat lähettämään apua paikalle mahdollisimman harvoin. 

 

Olympialaisten katselua

Huh huh, olipas rankkaa katsella talviolympialaisia. Unenpuutetta, ja milloin muka ehtii suihkuun tai lenkille? En koskaan muista katsoneeni olympialaisia näin paljon, aamukymmenestä yli puoleenyöhön. Tosin onko aiemmin näin paljon edes näytetty? 

 

 

Ystävänpäivänäkin tapahtui kaikenlaista. Ensin hiihdossa Ruotsin viestinainen vetää voltin ja juoksee ladulla suksi kainalossaan. Sitten Ruotsi oli johdossa Slovakiaa vastaan jääkiekossa, mutta otti silti maalivahdin pois ja Slovakia juhli tappiota. Sitten Domen voitti suurmäen. 

 

 

Tykkäsin katsella short track-luistelua ja kelkkailua. Neljän miehen kelkkailussa yhdessä erässä kolme kelkkaa meni nurin. Varsinkin ensimmäinen noista säikäytti koska yhtä kelkkailijaa jouduttiin hoitamaan pitkään, ja vietiin paareilla pois. 

 

 

Ja nyt kun olympialaiset ovat ohi pitäisi olevinaan tehdäkin jotain. Kuten blogata, tehdä opiskeluhommia ja kirjoittaa. 

 

On aika irtisanoa Netflixin tilaus, kahden kuukauden jälkeen. Olen saanut katsottua lähes kaiken haluamani. Viimeisimpänä Take That-dokumentin, ja nyt on menossa sopivasti perään Robbie Williams-dokkari. Kuten myös jo kolmas katselukerta Behind her eyes-minisarjasta... Toki haluaisin katsoa uudestaan myös Breaking Badin ja Stranger Thingsin kaudet 1-3, mutta enpä ala nyt makselemaan enempää Netflixiä. 

 

 

Olympialaisten aikana kävin lenkillä -19 asteen pakkasessa ja sain tosi kipeän kohdan ulkoreiteen. Kai se on paleltuma tai kylmänkyhmy, vaikka päällä oli kolme kerrosta housuja. 

 

Slovenian sekojoukueen olympiavoiton jälkeen tein kotijumppaa ja iski huono olo. Sitten heräsin yhtenä aamuna hammas/suukivun kanssa. Mitä ihmettä? Olenko taas purrut hampaita yhteen? Kipu oli samassa kohdassa kuin pari vuotta sitten, kun mielestäni hammas oli liikkunut öisen puremisen voimasta. Ei kai kyseessä pitäisi olla mikään reikään tms. liittyvä juttu, kun juuri kävin hammastarkastuksessa. En hitto halua mennä taas hammaslääkäriin. 

 

Minulla on ollut toisessa silmässä pitkään elohiiri, ärsyttävää. Netin mukaan elohiiret johtuvat stressistä ja unenpuutteesta, ja niitähän minulla riittää, haha. Tosin kuulemma raudanpuutekin voi oireilla elohiirinä. Tuli mieleen sekin voisiko tuo johtua siitä että tarvitsisin uudet silmälasit, minulla kun on ollut samat voimakkuudet 25+ vuotta. Niskakin meni paskaksi liian vähäisen jumppailun ja olympialaisten katselun vuoksi, ja siitä sitten silmäkivut sun muut. 

 

 

Elikkäs kroppani stressaa vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Mitä tapahtuu kun sitten tuli oikeasti jotain stressattavaa...

 

Pelottava patti suussa

Minuun iski täysi paniikki kun huomasin suussani kovan patin. Onhan minulla ollut suussani yksi luupatti vuosikymmeniä, mutta tästä uudesta patista ei ollut tietoa mikä se on. 

 

Olin voinut jo tätä ennen huonosti, ja stressi ja pelko tietysti vain lisäsivät kipuja ja muita oireita. Oli vaikea edes yrittää keskittyä mihinkään kun pelotti.

 

 

Tiesin että pitäisi mennä hammaslääkäriin saamaan tuomio. Mutta jos YTHS:ltä yrittäisi saada ajan se menisi varmaan monen kuukauden päähän. Huomasin että HammasHohteella on tammikuun loppuun asti tarjous, tarkastus 39 euroa. En aluksi varannut aikaa ja ne kaikki ehtivät sitten mennä. Mutta onnistuin keskiviikkona saamaan peruutusajan torstaille.

 

Kuten toivoinkin niin tuo uusikin suupatti on torus eli luupatti. Koska toinen jäljellä olevista viisaudenhampaistani tuntuu lähellä pintaa hammaslääkäri olisi halunnut ottaa röntgenkuvan, mutta kieltäydyin siitä. Halusin selvitä tuolla 39 eurolla. Olen nyt käynyt alle vuodessa neljä kertaa hammaslääkärissä ja suuhygienistillä! Hammaslääkäri valitteli myös suuni kuivuutta. En ollut sellaista aiemmin huomannut, mutta huomasin sen kyllä nyt tarkastusta tehdessä. Liekkö tuo johtuu lähestyvistä vaihdevuosista?

 

 

Ärsyttää myös pakkaset, pelkäsin että palellun. Lenkkivaatteet minulla on joo, mutta entäs ns. paremmat vaatteet? Minulla ei ole yhtäkään tarpeeksi pitkää poolopaitaa, joka suojaisi kaulan lisäksi myös vyötäröä. Vähänkö harmittaa kun en ostanut sellaista viime vuonna Citymarketista kun oli tarjous 2 euroa.