Jokin aika sitten olin jättänyt sanomalehden sängyn ja yöpöydän viereen ja huomasin seuraavana aamuna että sanomalehdellä on veripisaroita. Myöhemmin niitä löytyi kahdesta muustakin paikasta. Vieläkään ei ole selvinnyt kuka kissoista on syyllinen ja mistä ruumiinosasta veri on peräisin. Vuosia sittenhän veri lensi usein kun Tapsan korvassa oli patti. (EDIT 31.1: Syyllinen on Tapsa. Tapsan nenästä vuotaa verta aivastaessa)
Sain sattumalta tietää kissojen kivuliaasta suusairaudesta nimeltä Feline orofacial pain (FOPS), en tiedä onko sille olemassa suomenkielistä nimeä. Olemme alkaneet epäillä että on ihan mahdollista että Kalilla on se. Oireet ainakin sopivat. Pahimmassa tapauksessa edes hampaiden poisto ei auttaisi vaan Kalin suukivut jatkuisivat.
Pelattiin viime perjantaina perjantaita, ja otin muutaman vodkakokis-drinkin. Yleensä pidän maksimina viittä drinkkiä, mutta nyt join kuusi. Siitä on tosi monta vuotta kun olen viimeksi oksentanut krapulan takia. Onneksi sängyn viereen oli otettu muovikulho (ämpärit ovat entisellä kämpällä), muuten olisi tullut aikamoinen siivo.
Inspiraatio vähän iski. Aloitin viime viikon tiistai-iltana kirjoittamaan kokonaan uutta tarinaa ja viikkoa myöhemmin kasassa oli jo 15 000 sanaa. Jos kirjoittaisi aina noin nopealla tahdilla niin kuukaudessa olisi jo romaani kasassa. En tiedä olenko koskaan kirjoittanut noin nopeaa tahtia. (Korkeintaan joskus ysärillä, jolloin en malttanut edes käydä suihkussa moneen päivään ja isäni oli jo vähän huolissaan.)
Mutta sitten kroppani sai tarpeekseen. Ensin kipeytyi pää ja niska, sitten alaselkä liiasta istumisesta.
Luin Christina Sweeney-Bairdin kirjan The End of Men, jossa leviää vain miehiä tappava virus. Kirja ei ollut kovin hyvä, kertojia oli liikaa ja he olivat keskenään liian samanlaisia. Mutta jotain hyötyä oli siitäkin että suurin osa maailman miehistä kuoli:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti