Benton Carterin munuaisensiirtoleikkauksen jälkeen
3 vuotta, 15 kautta ja 331 jaksoa myöhemmin. Tehis on katsottu. Elämäni suurin saavutus? Aikamoinen urakka. Kai siinä kolmisen vuotta meni, en mene vannomaan. Aikakäsitykseni on... olematon.
Miten olen voinut kokonaan unohtaa niinkin oleellisen asian kuin Carterin sydämenpysähdyksen ja elvytyksen? Huh huh.
Ja vasta nyt huomasin senkin että Tehis-blogissani kolmesta viimeisestä jaksosta puuttui selostus. JA viimeisen jakson suomenkielinen nimi. En tule sitä mistään saamaan selville, joten...
Old friends long gone...
Huokaus. Ja sitten asiaa siitä vittumaisimmasta asiasta eli Tehis-videon tekemisestä. Kun on ottanut videoonsa jaksosta pätkän ja poistanut sitten sen jakson koneelta niin pätkä häviää myös omasta videosta... Olen avautunut asiasta aikaisemminkin. Minulla on joskus siis ollut esimerkiksi Teho-osaston ensimmäinen jakso koneella. Olen poistanut sen ja koska videosta poistui myös tarvitsemani pätkä niin tarvitsin sen jakson uudestaan koneelle. Minullahan on kaksi ensimmäistä Teho-osaston kautta peräti dvd:llä. Mutta eipä siitä mitään hyötyä ollut, oli pakko ladata eka jakso taas koneelle.
Pari viime päivää olen siis jopa jaksanut tehdä kolme vuotta sitten aloittamaani Jäähyväiset Teho-osastolle videotani. Tai no, tuollaisen otsikon video olisi ihan liian iso urakka tehdä. Joten kyseessä on kylläkin jäähyväiset Carterille. Juonipaljastus: Musiikkina on Linkin Parkin In the end. Saa nähdä onko valmista toisenkaan kolmen vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti