27. huhtikuuta 2004

The Sims

Olen viime aikoina pelannut taas vaihteeksi Simsiä ja sen Get a life-moodia. Olen pelannut Get a lifen läpi kerran aikaisemmin. Tuon pelimuodon kolmas talo on aina ollut minulle vaikein. Nytkin jouduin pitämään kolmet bileet ennen kuin sain jonkun suostumaan kämppäkaverikseni. Outoja juttuja tapahtui...

Ensimmäisten bileiden jälkeen kaksi vierasta jäi taloon, eivät siis lähteneet pois vaikka olisivat voineet, en ollut edes poistanut ovia niin kuin joskus :D Nämä kaksi vierasta kusivat alleen, olivat ruokaa vailla ja kaatuivat koko ajan maahan umpiväsyneinä. Luulin että ne eivät lähtisi pois ollenkaan vaan kuolisivat talooni, typerykset. Mutta jossain vaiheessa toisten bileiden jälkeen huomasin että nuo kaksi olivatkin häipyneet, hyvä niin.

Poliisihan tulee bileisiin noin kello 10/11 illalla. Luulin että jos vierasta pyytää liian myöhään kämppäkaveriksi, vastaus on kielteinen. Olinkin eilen todella ihmeissäni kun pyysin yhtä vierasta kämppäkaveriksi klo 1.30 yöllä, ja vastaus oli myönteinen!! :D Kannattaa näköjään aina yrittää.

7. huhtikuuta 2004

CV

Olen parina viime päivänä pelannut Code Veronicaa ensimmäisen kerran sen jälkeen kun tuon pelin läpi pääsin. Tosin olen pelannut vain battle modea... Kertaakaan en ole päässyt loppuun asti vaan olen kuollut koko ajan. Toisella Clairella ja Chrisillä olen päässyt kaksi kertaa lopariin asti, mutta sitten joko tyrant on tiputtanut minut katolta tai Alexia tappanut... Stevellä en ole päässyt kovin pitkälle, hänen aseensa eivät ole kovin hyvät. Mielestäni tuossa battle modessa ei ole paljoakaan järkeä kun aseissa on loppumattomat ammukset.

Pääsiäisen aikaan ajattelin pelata Code Veronican lisäksi Zeroa ja Simsiä. Saas nähdä pelaanko sittenkään... Olen niin laiska etten yleensä suunnitelmistani huolimatta jaksa pelata vaan katselen mieluummin töllöä. Tekisi hirveästi mieli pelata Resident Evil 2:sta, mutta se edellyttäisi Pleikkarin asentamista Gamecuben paikalle... Ei jaksa.

Eilen poltin itselleni cd-levyllisen Sarah Connorin biisejä. I-H-A-N-A-A musiikkia. Nyt hurahdin täysillä "Just one last dance"-biisiin...

Just one last dance
before we say goodbye
when we sway and turn round and round and round
it's like the first time

Just one more chance
hold me tight and keep me warm
cause the night is getting cold
and I don't know where I belong...

but I know, tomorrow I'll lose the one I love...


Nyyh.

21. maaliskuuta 2004

Läpi!

Pääsin sitten Code Veronican läpi... Ja pelinhän piti olla pisin ja vaikein Ressa?! Kuolin pelin aikana ehkä viisi kertaa, ja niistäkin vain kerran johonkin monsteriin, nimittäin noin toiseksi viimeiseen Alexiaan... Kuolin kerran kaasuun, noin kolme kertaa murskauduin ansan alle (hyvä minä!!). Ammukset loppuivat yhdessä vaiheessa, kun saavuin Chrisinä Antarktikselle. Olin pienessä kusessa kun piti päästä seinälonkeroiden ohi, mutta pääsinpä kuitenkin ohi.

Peli oli siis pettymys, sen voin sanoa. Jos verrataan vaikkapa Zeroon, niin sitä peliä pelasin yhä uudelleen ja uudelleen ja olin siitä todella innoissani. Samaa ei todellakaan voi sanoa Code Veronicasta. Missään vaiheessa ei tullut mitään innostumista tuon pelin suhteen. Tällä hetkellä sanoisin että Code Veronica on kaikista huonoin Ressa. En voi uskoa että odotin tätä peliä monta vuotta...

Pelasin jo battle gamenkin läpi Clairena, mutta se ei todellakaan ollut vaikeaa loppumattomilla ammuksilla...

Arvosanani oli D ja aika 9.52:40. Tuli vähän haahuiltua ympäriinsä... Luulin tosissaan että Alexia olisi paha vastus... Mutta kun olin kuollut siihen kerran tajusin että parempi ampua ne pikkuörkitkin, ja sitten en ehtinyt edes vaihtaa magnumiin kun Alexia jo "kuoli"... Se vihoviimeinen vaihe eli linear launcherilla ampuminen olikin sitten vaikeampaa. Luulin etten ikinä osuisi... Mutta osuinpa kuitenkin!

20. maaliskuuta 2004

Antarktis...

Tuli pelattua taas Codea (yllätys yllätys). Olin tulostanut vain muutaman ensimmäisen sivun läpipeluuohjeesta, ja jouduinkin sitten pakenemaan saarelta ihan ilman ohjetta. Olen oikeasti yllättynyt että onnistuin pakenemaan sieltä ihan omin avuin. :O

Weskerikin tuli tavattua, punaisine silmineen... Luulisi että Claire olisi saanut pahojakin vammoja siitä höykytyksestä.

Ensimmäinen tyrant oli naurettavan helppo (tyrantiinhan kannattaa käyttää bow gunin powderilla terästettyjä nuolia). Toinen, lentokoneessa oleva, olikin sitten jo vähän vaikeampi. Monet ovat jääneet tuohon kohtaa jumiin, siksi olinkin yllättynyt kun en kuollut. Hilkulla se tosin oli... Olin käyttänyt kaikki parannusvälineet ja olin cautionilla kun laatikko oli viimein valmis. Tyrant iski minua vielä pari kertaa ennen kuin osuin nappiin... Mutta osuinpa kuitenkin!

Nyt Antarktiksella olen haahuillut ilman ohjetta sinne tänne, ja olen ollut koko ajan poisonilla. Tein vielä riskaabelin homman ja tallensin poisonilla ollessani, toivottavasti blue herbejä on vielä jäljellä... Tulostin nimittäin nyt läpipeluuohjeen. Olisi vain pitänyt tajuta ampua nuo myrkyttävät ötökät jo ajat sitten...

Olen siis jo toisella disketillä eli ilmeisesti yli puolenvälin.

19. maaliskuuta 2004

Codea taas...

Tuli taas pelattua Codea. Claire kuoli ensimmäisen kerran, ja ihan vain minun tyhmyyteni vuoksi. Ohje sanoi selvästi että käännä vipua vastapäivään, mutta veivasin sitä silti myötäpäivään. Niinpä huone täyttyi kaasulla ja Claire-parka kuoli.

Pelistä täytyy sanoa sen verran, että sen tapahtumapaikat ovat tylsiä, mitäänsanomattomia ja harmaita. Koko peli on harmaa. RE2:ssa ja RE3:ssa oli mahtavan mielenkiintoiset ja kaikin tavoin värikkäät tapahtumapaikat. Ja Code Veronicaan verrattuna jopa Zeron paikat olivat paljon, paljon paremmat.

Tuossa läpipeluuohjeessa sanotaan jokaisesta Bandersnatchista "tapa se, tapa se". En ole ensimmäisen Bandersnatchin eli ensimmäisen pomon jälkeen tappanut niistä yhtäkään vaan olen aina juossut niitä karkuun. Eivät ne ole osuneet minuun isolla kourallaan kuin muutaman kerran. Piece of cake.

Kävin viemässä Rodrigolle lääkkeen. Aika tylysti Rodrigo kohteli Clairea saatuaan tältä apua... Oli aika tyhmää kun etsin yhtä ovea palatsista joka puolelta. Vain sattumalta huomasin että se oli tallennushuoneessa, eli juuri siellä missä ohje sanoi sen olevan... Argh. Minä olla tyhmä.

18. maaliskuuta 2004

Codea...

Pelasin tänään tuntikausia Code Veronicaa. On se kiva peli, vaikka toistaiseksi se on ollut tuhottoman tylsä. Monta kertaa olen kuitenkin nauranut kunnolla ääneen. Alfredin ääni on todella naurettava. :D Toistaiseksi peli on ollut myöskin helpompi kuin luulin. En ole edes kuollut kertaakaan. :O Tai ollut edes dangerilla. Ensimmäinen Bandersnatchkin oli yllättävän helppo tappaa, vaikka se ehtikin huitaista minua monta kertaa. Minua on varoiteltu ammusten loppumisella, mutta toistaiseksi niitä on riittänyt vaikka olenkin ampunut lähes jokaisen vastaantulevan zombin. Toki olen juossut karkuun silloin kun siihen on ollut mahdollisuus.

Tällä hetkellä olen menossa... No, seuraavaksi minun täytyy mennä laittamaan maalaukset oikeaan järjestykseen. Yritin sitä jo mutta mokasin, joten päätin lopettaa koska olin jo pelannut monta tuntia ja halusin katsoa Kauniit ja rohkeat. :D

IHANAA, tänään jatkuu Pelkokerroin!! Se on yksi suosikkiohjelmistani, suurimmaksi osaksi sen toisen stuntin takia. On aina kiva jännätä mitä ne tällä kertaa joutuvat syömään... :D

Janne Ahosen olisi kuulemma pitänyt olla haastateltavana tänään Huomenta Suomessa, mutta herra oli nukkunut pommiin :D Ja puhelinhaastattelukin oli katkennut kesken :> Niinköhän Janne on hyvässä iskussa lauantaina? Taitaa Puijo-peikko palata kummittelemaan...

17. maaliskuuta 2004

Code Veronica

Pelasin sitten eilen ensimmäisen kerran Code Veronicaa. Alkureaktiot olivat kyllä aika hämmentyneet ja jopa pettyneet. Pelin grafiikat näyttivät todella vanhoilta. Kyllähän minä tiesin mitä on tulossa, mutta olen sitten ilmeisesti tottunut viime aikoina liian hyvään. Zeron ja Remaken grafiikat olivat niin mahtavat, että nyt tämän vanhan CV:n kuvamaailma vain oli pettymys.

Clairenkaan liikkeet eivät olleet sulavia, hän vaikutti puupökkelöltä. Alkuvideo ei ollut sellainen kuin luulin/muistin, Clairen ilmeet olivat outoja ja jopa naurettavia. Aluksi pelissä ärsytti kuitenkin kaikkein eniten askelten äänet. Ne olivat aivan liian kovat ja epäluonnolliset.

Onneksi jo toisella pelikerralla CV vaikuttikin jo sitten paljon paremmalta peliltä. Vanhat grafiikat eivät enää häirinneet yhtään, eikä askelten äänetkään, koska pelistä oli äänet pois (kuuntelin samalla musiikkia, hyi minua. Tällä hetkellä eniten rokkaa 70-luvun discomusa ja Bee Gees).

Tiedän että lupasin olla käyttämättä läpipeluuohjetta, mutta eihän siitä mitään tullut. Tietenkään. Olen jo kaksi kertaa ollut jumissa, en ole tiennyt minne pitää mennä tai mitä tehdä seuraavaksi. Oli siis pakko turvautua ohjeeseen, ja tulostinkin sitten sen suosiolla. Kumma juttu muuten, en ole vielä törmännyt yhteenkään tavaralootaan. Häiritsevää! Enkä ole vielä edes vaivautunut tallentamaan kertaakaan.

Aluksi luulin muuten, ettei pelissä ole edes automaattitähtäystä. Häiritsee se, että Claire ei ammu sarjatulta vaan koko ajan pitää painaa tulitusnappia uudestaan. Claire on vaikuttanut pelissä avuttomalta pikkutytöltä, joka huokailee kauhuissaan sen sijaan että pötkisi karkuun tai ampuisi zombien päät pois. Ainoa asennetta osoittava kohtaus on toistaiseksi ollut se, kun Claire tapasi Steven: "Shut up! Make one wrong move and I'll shoot!"

Janne Ahonen oli kuulemma juhlinut ainakin kaksi päivää maailmancupin voittoaan. Hyvä Janne! :D Juhlat oli kuitenkin pakko lopettaa turhan lyhyeen, sillä lauantaina kisaillaan Puijolla suomenmestaruuksista. Pitäisiköhän mennä paikan päälle katsomaan? Paikalle kun on vapaa pääsy... En jaksanut viime viikolla lähteä edes maailmancupia katsomaan, olin niin poikki. Lauantaina on Puijolla myös yhdistetyn SM. Onkohan Hannu Manninen mukana? Siinä sitten on söpö poika. Ja luonteeltaankin ihanan ujo ja vaatimaton. Toinen suomalainen maailmancupin voittaja tällä kaudella! Toivottavasti Hannun hyppykunto kestää myös arvokisavuonna.

16. maaliskuuta 2004

Aloitus

Ei voi sanoin kuvailla kuinka upeaa oli Janne Ahosen maailmancupin voitto mäkihypyssä. Janne johti ennen viimeisiä kisoja niin reilulla erolla seuraavaan, että hänen voittonsa vaikutti jo varmalta. Mutta sitten Roar hiipi aivan liian lähelle... Olin koko ajan pelko perseeessä että Janne vielä ryssii homman, mutta onneksi ei. Meni tosi tiukalle!

Tämä on yksi Jannen uran parhaista saavutuksista. Ihanaa Janne ihanaa!!

Code Veronica-pelini tuli tänään viimein. Luulin että saisin odottaa ensi vuoteen asti. ;) Olin eilen todella kade Weskerille kun hänen pelinsä jo saapui. Mutta sain omani tänä aamuna ERIKOISLÄHETYKSENÄ. :O Toivottavasti ehdin tänään pelailemaan. Vaikka väitin toisin, aion nyt pärjätä kokonaan ilman läpipeluuohjetta. Saa nähdä kuinka monta vuotta minulla menee pelin läpipääsemiseeen!! Tätä päivää on odotettu vuosia...

Perustan tämän login jotta voin kirjoittaa tänne nettisivujeni aiheista päiväkirjamaiseen tyyliin. Eli tänne tulee tekstiä silloin, kun olen liian laiska päivittämään sivujani. ;)