31. maaliskuuta 2015

Videoesittely: Kosto - Almost Here

Olen halunnut pitkään tehdä videon rakastamastani biisistä Almost here. Alunperin ajattelin tehdä siitä Yölento-videon, mutta tiesin että siitä tulisi ehkä jopa liian vaikeaa. Mutta täytyypä todeta että niin monella tavalla Kosto on minulla ottanut Yölennon paikan.

Tällä kertaa otin hiukan erilaisen lähestymistavan. Kun suunnitteilla on niin monta Kosto-videota niin ajattelin hiukan helpottaa hommaa. Kun niitä jaksoja kuitenkin on monta kymmentä. Eli aluksi vain keräsin yhteen projektitiedostoon jaksopätkiä joita kenties voisi jossain Kosto-videossa käyttää. Että olisi olemassa yksi tiedosto jonka pohjalta voisi alkaa työstää montaa eri Kosto-videota, eikä tarvitsisi koko ajan olla metsästämässä kohtauksia eri jaksoista. Jokaisen jakson lataamisessa Movie Makeriin kun kestää aikaa. Niin, se ei nykyään oikein jaksa tallentaa mitään 'kokoelmia'.

Mutta eipä sekään suunnnitelma kovin hyvä ollut. Tajusin sen kun tällä "raakatiedostolla" alkoi olla pituutta jo 16 minuuttia. En niinku ollut ollenkaan kartalla siitä mitä kohtauksia on missäkin kohti videota, se alkoi olla jo aivan liian pitkä hallittavaksi. Joten luovuin siitä ideasta kesken kaiken.

Almost here on taas yksi ihana biisi jolle halusin tehdä kunnianosoituksen videon muodossa, mutta lopputulos ei vastaa ollenkaan haavekuvitelmiani. Kun sopivia kohtauksia ei vaan ole niin niitä ei ole. Kuten olen saanut huomata monta kertaa aikaisemminkin niin rakkaustarinan kirjoittaminen sinne missä sitä ei oikeasti ole voipi olla aika hiton vaikeaa.

Joo. En ole ollenkaan tyytyväinen tähän videoon, vaikka 'hienosäädinkin' sitä pari päivää. Ja siinä kesti kauemmin kuin itse videon tekemisessä... Jotkut kohtaukset vain eivät 'sovi'. Mutta en vain jaksa enää. Nyt. Ehkä joskus jonain vuonna.



Itse asiassa kun mietin nimeä Kosto-fanficilleni niin otin sille lopulta tämän biisin nimen. Aika tasan kymmenen vuotta sitten eli alkuvuodesta 2005 Almost here soi radiossa koko ajan, ja helpotti kummasti ylimaallisen rankkoja työpäiviä hotellisiivoojana. Siinä on työ jota minun kroppani ei todellakaan kestänyt.

Mitäs Kosto-videota seuraavaksi? Vain Emilyyn keskittyvä video Anastacian biisistä Everything burns. Olen halunnut tehdä tuosta biisistä jonkin videon pitkään, ja nyt löytyi viimein oikeastaan täydellisen sopiva aihekin.

Toinen Kosto-video jonka haluan tehdä on Rihannan Farewell-biisistä, mutta sehän edellyttää ja olettaa että sarja loppuu tähän neljänteen kauteen. Tuon biisinhän olisin halunnut lopulta laittaa myös Tehis-jäähyväisvideoni musiikiksi, mutta se oli siinä vaiheessa jo vähän niin kuin too late.

27. maaliskuuta 2015

Ei kurjuutta kummempaa

Kivut ja muut oireet ovat olleet pahimpia koskaan, ja jonkinlainen apaattisuus on alkanut vallata alaa. Alan ymmärtää miksi masennusta ja ahdistusta on lähes kaikilla endometrioosia sairastavilla. Ai niin mutta eihän minulla ole endoa, olen vain luulosairas kunnes toisin (ruumiinavauksessa?) todistetaan.

Kun koskee niin ei hitto vie jaksa mitään. Ja kun vielä henkeä ahdistaa kivun ja kiristyksen takia. Ja fyysinen hengenahdistus aiheuttaa henkistä hengenahdistusta. Ensimmäistä kertaa ruokahalukin kärsi kipujen takia. Vain kaksi ateriaa päivässä normaalien 4-5 sijaan. Minulla ei ole varaa laihtua. Noh kuulemma tuossa keskellä ylävatsaa oleva kipu voi johtua palleaendometrioosista, sillähän se hengenahdistuskin selittyisi. Mutta olen ymmärtänyt että palleaendoon liittyy aina hartiapistos, ja sitä minulla ei ole.


Viime viikonloppuna töiden jälkeen oli taas vaihteeksi paha toispuoleinen puutumiskohtaus, niin en ole halunnut niskan takia edes pelata. Niska otti oiretta kun otin liian tosissani Saints Row: Gat out of hell-pelissä viimeisten clustereiden ottamisen. Ja yritin heti perään avata säilykepurkkia joka ei totellut kuria.

Muuta ei jaksa kuin katella jotain paskaa, vaikka siinähän se niska juuri eniten kärsiikin. Ensin katsoin Paon ensimmäisen kauden. Sitten Dexterin ensimmäisen kauden. Seuraavaksi lisää Pakoa, ostin sen kolmannenkin kauden. Neljännelle eli pyhäinhäväistykselle sanon yhä ei kiitos. Haaveilen 24:n koko sarjasta, eihän se maksaisi CDONissa kuin 45 euroa. Kostoa haluan ostaa vasta sitten kun ilmestyy koko sarja-boksi.


Tein Zooplussalle yli 200 euron tilauksen. Arvasin etukäteen ettei sieltä enää saa 3%:n alennusta yli sadan euron tilauksesta. 60 kiloa kissanhiekkaa, 14 kiloa kuivaruokaa ja lisäksi muuta kivaa, postinainen tykkäsi ja pyysi kantoapua. No eipä sitä ollut tarjolla, selkäni kipeytyi pelkästään siitä kun siirsin paketteja pitkin asunnon lattiaa. Tuo sama nainen on ollut aikaisemminkin ja kertonut valkoisesta kissastaan. Ihmetteli kun tyttökissa-Olle on niin isokokoinen, no kun siinä on norjalaista verta.

Asumistukeni lakkautettiin. On se niin kiva että miehen rikastuessa minä köyhdyn. Suomen lain mukaan avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta, mutta jostain kumman syystä Kelalla on aina ollut eri lait.

5. maaliskuuta 2015

Ei kiitos kakkukahveille

Juuri tänään onkin se suuri päivä. Olen ollut töissä samassa firmassa 10 vuotta ja olisin siksi saanut halutessani kahvituskakku-tilaisuuden. No enpä halunnut. Luulisi että noita kahvituksia olisi vain kun jää eläkkeelle tai täyttää 50 vuotta. Mutta saan silti lahjan, harmi vaan että vaihtoehtoina oli vain kaikenlaista ylikallista turhuutta: mm. Iittalan Aalto-maljakko, Sarpanevan teräsvati, Finlaysonin kylpytakki- ja pyyhe, Polarin sykemittari tai aktiivisuusranneke. Olisin mieluummin ottanut sen 100 euron lahjakortin S-ryhmälle tai Citymarketiin.


Vajaa kuukausi sitten lauantaiyönä säikähdin kun löin töissä pääni aika pahasti. Täysin oma moka, en yhtään katsonut mihin olin menossa. Kyllä vitutti. Ja pelotti. Olen viime vuosina ollut täysin hysteerinen kaikkien pään kolautusten suhteen. Eipä nytkään tullut muuta kuin pientä päänsärkyä, ja outoa tuntemusta korvissa. Ja valmiiksi paskana oleva niska tietysti kipeytyi entisestään. En huomannut edes mitään kuhmua.

3. maaliskuuta 2015

GTA V: 100%

Reilu vuosi siinä meni. Viime viikolla sain pelissä GTA V 100% täyteen. Elämäni suurin saavutus? Viimeisenä tein stunt jumppeja. Rupesi hiukan vituttamaan kun usein quick savea ladatessa auto tai moottoripyörä hävisi alta!!

Seuraavaksi on pakko aloittaa peli alusta, sillä jäljellä on enää trophyjä joita ei voi saada ilman Trevoria. Pitikin mennä tappaamaan Trevor... Toki jäljellä on vielä 70 goldia-trophy, mutta not gonna happen.

Keksinpä ruveta pelaamaan onlinessa invite only-sessiossa, niin eivät pääse idiootit tappamaan minua. Normaalisti onlinessa verenpaine nousee pilviin aina kun näkee valkoisen (tai mikä pahinta, punaisen) pisteen. Niillä on nimittäin aina vain yksi asia mielessään: MURDER MURDER KILL KILL

Selfie gta online-hahmostani, huomaa ihananvärinen taivas. (snapmatic photoni sisältävät lähinnä hienosti parkkeerattuja ajoneuvoja) GTA 5:ssa on aivan ihanat maisemat.


Olen siis omistanut PS3:n vuoden verran. Suosikkipelini tähän mennessä: GTA V, LA Noire, Saints Row 3. Jokin noita kolmea yhdistää: open world sandbox, kaupunkimaisema?