Syksyn mekkomania

Syksy tuli rytinällä. Oli kirjaimellisesti viimeinen hetki lähteä risteilylle jos halusi mennä kesätamineissa. Päiväkin myöhemmin niin ei olisi enää onnistunut.

 

Ja täsmälleen sama juttu oman voinnin suhteen. Ihmettelin matkan jälkeen vatsan turvotusta, ja päivä pari myöhemmin iski kovat endokivut. 

 

Tietokoneen näyttö on alkanut pelotella. Välillä se pimenee yllättäen, ja tokenee vasta kun sen sulkee ja avaa uudestaan.

 

Mekkoja 

 

Ostin mekkoja huuto.netistä. Kaksi mekkoa samalta myyjältä niin säästi postikuluissa, itse mekot maksoivat vain yhden ja kaksi euroa. Nämä olivat myynnissä pitkään mutta ei vaan kelvannut kellekään. Musta juhlamekko (koko 38) ja violetinharmaa kotelomekko (38).

 

Mutta sitten kun yritin ostaa kolmatta mekkoa (musta kotelomekko, koko 36) niin huutis ei antanutkaan tehdä niin. Joka kerta tuli vaan viesti "Tarjouksen tekeminen epäonnistui. Tarkista syöttämäsi tiedot ja yritä uudelleen." Kyseinen tuote oli myynnissä Huuto Turvalla. Tosi turvallista ostamista kun ei pysty ostamaan ollenkaan. Kävin sitten kirjeenvaihtoa huuto netin asiakaspalvelun kanssa, ja lopulta mekon ostaminen onnistui.

 

 

Sitten olikin ikävää todeta että kaikki nämä mekot ovat liian isoja minulle. Se tavallinen tarina, vaatteita on paljon mutta ei mitään päällepantavaa. Liian pieniä, liian isoja, läpinäkyviä, liian lyhyitä, huonosti istuvia. En vieläkään tiedä mitä laittaisin päälle mummon hautajaisiin.

 

Elokuvia 

 

Tänä syksynä haluaisin tehdä monia asioita, mutta ne kaikki maksaa (liikaa).

 

Kirja Pitkä marssi (The Long Walk) on yksi suosikeistani Stephen Kingin tuotannossa. Olen odottanut vuosikymmeniä että siitä tehtäisiin elokuva. Ja nyt se tulee ensi-iltaan mummoni hautajaispäivänä. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi käynyt elokuvissa, vieläköhän lippuja saa ostettua samalla tavalla kuin ennen? Eli ostaa netistä ja hakea kassalta? Mutta leffaliput maksavat nykyään kuulemma 20 euroa...

 

Samana päivänä tulee ensi-iltaan myös viimeinen Downton Abbey-elokuva. Mutta minähän vihaan erästä DA-hahmoa niin paljon että en kestä. Tappoi Sybilin, stna.

 

 

Perjantaina 12.9.: mummoni hautajaiset, Pitkän marssin ja Downton Abbeyn ensi-illat, Borderlands 4-pelin julkaisupäivä, yleisurheilun MM-kisat alkavat.

 

Kuopion kaupunginteatterissa esitetään tänä syksynä näytelmä Idän pikajunan arvoitus, joka aina kyllä kiinnostaisi. Mutta liput maksavat yli 40 euroa. Vähänkö harmittaa että minulla ei ole opiskelijakorttia, moniin juttuihin voisi saada alennusta.

 

Hohtokeilaamaankin olisi kiva mennä. En ole koskaan käynyt Kuopion uudessa keilahallissa. 

 

Surkeutta ja pimahdus

Viime viikko oli paska. Endokipuja. Piti yrittää opiskella tenttiä varten. Kävin lenkeillä kipulääkkeiden voimilla. Perjantaina alkoi vielä nivelkivut, joista ei nykypäivänä enää tiedä johtuvatko ne esivaihdevuosista vaiko vain sukuni vahvoista reumageeneistä. Joo, voihan nekin johtua ihan vaan endometrioosista.

 

 

Oli taas rankka viikonloppu. Lahdessa maailmancupia, ja yleisurheilun halli-MM-kisat jossain hornassa. Ei niska kestä moista katsomisrääkkiä. Yleisurheilussa oli kyllä oudot pitkät viestit, tai pitäisikö sanoa oudot maat mukana. Ei Belgiaa eikä Hollantia kummassakaan, ei miehissä eikä naisissa.

 

Ja sitten tänä maanantaina oli tentti. Ajattelin että olen valmis luovuttamaan opintojen suhteen jos en pääse tuota pakollisen kurssin tenttiä läpi. Pääsin nimittäin tuon kurssin ensimmäisen osatentin läpi vain rimaa hipoen. Mutta tuosta toisesta osasta tulikin lähes täydet pisteet. En voi ymmärtää.

 

Jotenkin onnistuin viime viikolla pakottamaan itseni kirjoittamaan taas yhden novellin valmiiksi. Perjantaina sain 2 uutta novelli-ideaa, ja sunnuntaina kolmannen. Mutta tiesin minkä novellin halusin saada valmiiksi seuraavaksi, tällä viikolla. Ja sekin tuli jo tehtyä tänään. Mitähän seuraavaksi? Milloinkahan sitä lomaa tai taukoa tai jonkin valmiiksi saamisen tunnetta olisi? Ei voi iloita novellin valmiiksi saamista kun miljoona seuraavaa on jonossa, ja romaaneja en ole edistänyt yhtään.

 

 

Tämä viikko sujui paremmin kipujen suhteen. Meninkin jo ajattelemaan että onpa ihan ok olo, ja suosikkistriimaajanikin striimasi tiistaina pitkästä aikaa. Mutta tiistai-iltana iski vatsakivut. Ei voi koskaan tajuta miten eksynyt pieru voi aiheuttaa niin kovat kivut.

 

Ja sitten tänään keskiviikkona tietokoneeni hajosi, eli mihinkään ei voi enää luottaa. Ensin hiiri ei liikkunut, ja sitten näyttö sekosi. Puoliso diagnisoi heti näytönohjaimen pimahtaneen, ja näytönohjaimen vaihto auttoi. Jos ei olisi tietokoneista tietävää kotona niin kusessa olisi. Joutuisi roudaamaan koneen jonnekin hornaan korjattavaksi. Niin mitenkä? Taksillako? Onko olemassa tietokoneiden korjauspalvelua johon kuuluu haku ja tuonti? Mutta enpä edes pystyisi ilman toimivaa tietokonetta mitenkään etsimään korjauspalveluiden tietoja. Ja korjaajat saisivat täyden pääsyn kaikkiin koneella oleviin tiedoistoihin, oh the horror. Pitääkö tässä ruveta tekemään koneelle kevätsiivousta? Yksi vaihtoehto olisi tietysti opiskella itse tietokoneen korjausta ja sisälmyksiä, mutta not gonna happen. Kamalaa kun koko elämä on koneella. Esimerkiksi kaikki kirjautumistiedot ja salasanat. Ilman juuri tätä tietokonetta en pääsisi kirjautumaan enää minnekään. 

 

Hiirihän on vittuillut jo pidempään. Aina kun yritän maalata tekstiä, niin ei se maalaa kuin vasta useamman yrityksen jälkeen. Ja kun yritän liimata tekstiä kursorin kohtaan, niin aivan liian usein se teksti menee ihan muualle kuin kursorin kohdalle. Niin tekstinkäsittelyohjelmassa kuin täällä Bloggerissakin. Eikä edes ole kovin vanha hiiri.

 

 

Ja silmät ei vaan kestä tätä elämää. Mitähän niillekin voisi tehdä? Jotain kosteuttavia tippoja kai, mutta no can do koska nekään eivät ole ilmaisia. Edellisestä näöntarkastuksesta on 25 vuotta aikaa. Mutta eipä YTHS:llä ole silmälääkäriä tai mitään muutakaan mistä voisi saada apua ylirasittuneille silmille. Asiaa ei tietysti auta yhtään sekään että minulla on silmissä ruusufinnikin. Monisairasta touhua tää elämä.

 

Odottelen innolla mäkihyppykauden huipennusta tänä viikonloppuna Planicassa. Mutta en odota innolla liian aikaisia kisoja. Miksi niiden pitää alkaa jo puoli 11?

 

Ensi viikolla on tiedossa ikävä juttu, saa nähdä mikä on tuomio. Mutta ensi viikon lopulla alkaa myös GTA Marathon, jee? 

Ei minulla mitään asiaa ole

Joitakin viikkoja sitten yhtenä yönä alkoi polttava kipu keskellä rintakehää. Siitä se sitten välillä siirtyili esim. sydämen kohdalle ja alemmaksi vatsalle. Tämä kipu alkoi kun ajattelin asioita. Ajattelun pitäisi siis olla kiellettyä minulta. Kun jopa ns. positiivinen stressi ja asioista innostuminen voi aiheuttaa noin pahat kivut. Eli hyvin menee. 

Ihmettelin yhtenä sunnuntaina miksi vatsalihakset on niin kipeet. No sehän johtui edellispäivän rajuista bileistä. Kun istuin sohvan käsinojalla huonossa asennossa. Sitten olikin kivaa kun oli yhtä aikaa endokivut ja vatsalihaskivut. Alan olla entistäkin vakuuttuneempi siitä että veri nenässäni menkkojen aikaan johtuu endometrioosista. Juu, luulosairashan minä vaan olen.

 

Olin taas äskettäin viikon yksin kotona. Yllättävää kyllä tällä kertaa ei ollut nukkumisvaikeuksia. En ehtinyt ajattelemaan kirjaimellisesti pahoja asioita kun oli muuta mielessä.

 

Yritin etsiä vaatehuoneen laatikoista kännykän käyttöohjetta, että voisin vaihtaa halvempaan puhelinliittymään. Ei sitä ohjetta löytynyt. Ja turhaan etsin kun onhan se netissä. Vaikeinta on aina se etten muista puhelimeni mallia, onneksi olin kirjoittanut sen tähän blogiin (Nokia 1100). Avasin puhelimen jo ilman ohjettakin, mutta en uskaltanut poistaa akkua. Saa nähdä onko Globetel huijarifirma, ja mikä kaikki menee pieleen.

 

Pitäisi käydä läpi tavaroitani muutenkin, kai kuolinsiivouksen merkeissä, mutta en vaan jaksa. Minulla on laatikkokaupalla esimerkiksi päiväkirjoja, kalentereita, vihkoja, kirjeitä ja muita papereita. Esimerkiksi muistikirjoja joihin on kirjattu ylös mäkihyppykisojen tuloksia ja tapahtumia.

 

Noh sain viimein laitettua vaatehuoneeseen pahvilaatikollisen kissojen tavaroita. Se oli odottanut keittiössä siirtämistä aika monta kuukautta. En ole vieläkään saanut käytyä läpi kissojen leluja.

 

 

Noinkin vähästä riehumisesta kärsi kroppa, selkään rupesi koskemaan. Ja seuraavana aamuna herätessä oli ikävää vatsakipua, aattelin jo että jos se jatkuu niin en voi lähteä lenkille. 

 

Avasin viimein joitakin kuukausia sitten vanhentuneen Floravital-pullon. Siksi vasta nyt koska raudan sivuvaikutukset pelottaa. Luin taas uusista oireista joita raudanpuute voi aiheuttaa, kuten bruksismi. Lopputulema on kai se että ei ole olemassa mitään mitä raudanpuute ei voisi aiheuttaa.

Kipu lisää kipua

Voin kertoa ilouutisena etten tällä hetkellä kärsi ummetuksesta. Siihen on riittänyt vain kaksi magnesiumoksidi-pilleriä päivässä. Rupesin ottamaan noita juuston kanssa estääkseni sen ummettavan vaikutuksen, ja olin yllättynyt miten hyvin se toimii. 

 

Tein YTHS:n terveyskyselyn, ja yllättäen sen perusteella minulle varattiin automaattisesti aika hammastarkastukseen. Väitin kyselyssä että en ole käynyt hammaslääkärissä ainakaan viiteen vuoteen. En muista miten pitkä aika siitä oikeasti on. Olen kyllä käynyt suuhygienistillä. Olen lykännyt hammaslääkärissä käyntiä koska pelkään mitä siellä paljastuu. Toissakeväänä se alkoi, purin nukkuessa hampaita yhteen ja ne kärsivät.

 

Ja valitettavasti YTHS:llä ei taida olla enää gynekologin palveluita ollenkaan. Ainakin sanovat nettisivuillaan että tarjoavat naistentaudeissa vain yleislääkäritasoisia palveluita. Haluaisin edelleen siihen ultraan. Itse asiassa kun asiaa selvittelin niin YTHS:llä on nykyään kai pelkästään yleislääkäreitä. Pilattu koko juttu, eli opiskelijat pakotetaan maksamaan turhasta. 

 

"En jaksa enää"

- viesti Facebookin endoryhmässä 

 

Ja niinhän siinä sitten kävi että heti sen jälkeen kun sain ajan hammaslääkärille niin alkoivat kamalat suukivut. Endokivut olivat pahana ja purin taas nukkuessa hampaita yhteen. En tiedä johtuuko suukivut ja -oireet pelkästään siitä, vai myös jostain muustakin. Ien oli yhdestä kohtaa tosi turvonnut ja kipeä. Meni taas jo usko siihen että tuo voisi itsestään parantua. Sama kohta on oirellut monta kertaa aiemminkin, mutta ei näin pahasti. Kyseessä on siis kohta josta jotain 20 vuotta sitten poistettiin viisaudenhammas.

Että kun endokivut väistyy niin suu on ollut niin kipeä että syöminenkin vaikeaa. Ei mitään järkeä että kehitän näin "vanhalla" iällä tällaisen bruksismiongelman. Ja kun suu on kipeä niin se lisää stressiä ja bruksismia entisestään.

Ei tästä elämästä mitään tule kun aina on jotakin. Alan olla fyysisesti ja henkisesti niin loppu.

 

Carol of Duty

 

Nämä oireet saivat alkunsa yönä jona en pystynyt nukkumaan kun sydän hakkasi stressin takia, ja näin sattumalta telkkarista Walking Deadin Daryl-sarjan jakson lopun. Siinä oli Carol! Olinkin jo pitkään miettinyt mitä Carolille kuuluu. Carol oli tuttuun tyyliinsä badass, ja special guest star. Ja myöhemmin minulle selvisi että tuo taisikin olla kauden päätösjakso... Toivoin aina että Daryl ja Carol päätyisivät yhteen...

 

Minullahan oli aikoinaan paha Walking Dead-addiktio, en pystynyt lopettamaan sen katsomista vaikka olisin halunnut. Mutta sitten tuli raja vastaan kun Carl kuoli, ja lopetin samantien katsomisen.

 

TMI eli mikä auttaisi ummetukseen

TMI tarkoittaa "too much information" eli tätä postausta ei kannata lukea.

 

 

Tuntuu siltä että seuraan kissani Ollen (ja marsuni Nöpön!) jalanjäljissä. Ja se on minulle ihan oikein?

Vuoden vaihtumisen kunniaksi ummetukseni pahentui. Vuosia sitten kärsin ripulista menkkojen aikaan. Sitten se vaihtui ummetukseksi. Eli oletan tämän johtuvan suolistoendometrioosista.

 

 

Mistä apua ummetukseen?

 

Syön normaalistikin lähes joka päivä sokerittomia karkkeja.

 

Kuivatuissa luumuissa on se ongelma että niissä on liikaa hiilareita. Ja avattu pussi ei säily kauaa. Yleensä suosinkin Piltin luumusosetta. Tosin nykyään päärynä-luumusosetta, koska se on paljon halvempaa.

 

Kalilta jäi Pegorionia, ja olen joutunut käyttämään sitä. Tässä ja muissa apteekin laksatiiveissa on potentiaalisia pahoja sivuvaikutuksia, eikä ainakaan joitakin niistä saisi käyttää pitkäaikaisesti.

 

Cokis auttaa tutkitusti suolitukoksiin, mutta hampaani eivät kestä sitä. Mietin että laksatiivien ottaminen yhdessä cokiksen kanssa voisi olla erityisen tehokasta.

 

Olin kokonaan unohtanut magnesiumnoksidin, ja huomasinkin että minulla on lähes täysi purkki sitä.

 

Psylliumin väitetään auttavan ummetuksen, mutta se voi myös pahentaa sitä ja jopa aiheuttaa suolitukoksen, varsinkin jos sen kanssa ei ota tarpeeksi vettä. Minulla olisi Ollen jäljiltä lähes täysi pussi psylliumia, mutta en ole vielä uskaltanut kokeilla. 

Alkoholi. Krapulapaska ftw? Olenhan Absolutisti. Vodka+cokis on parhautta.

 

Kuten olen valittanut monta kertaa aiemminkin niin vituttaa joutua maksamaan paskomisesta. Mutta pitää ajatella positiivisesti, en enää joudu maksamaan kissojeni Ollen ja Kalin paskomisesta.

 

 

En muka saisi enää syödä ummettavaa juustoa, ja hampaat ovatkin jo valittaneet siitä. Juusto on ainoa joka minulla auttaa tuhottuun hammaskiilteeseen. 

 

Ja alusta asti on tuntunut siltä että tuo siemennäkkileipä pahentaa tilannetta. Tuntuu vähän siltä että jos söisin sitä joka päivä aamupalaksi niin en paskoisi enää koskaan. Pitänee ostaa kananmunia, ja vuorotella noiden kanssa aamuisin.

 

Minullehan tehtiin paksusuolen tähystys (ja samalla myös gastroskopia) joskus kymmenisen vuotta sitten. Se oli aivan älyttömän kivulias kokemus. Voin vain kuvitella miten vieläkin hirveämpää se olisi nyt, kun tilanne on selkeästi pahentunut. Suolen mutkat entisestäänkin kiristyneet. Silloin en vielä edes kärsinyt ummetuksesta.

 

Hirvittää mitä tuhoja endometrioosi on suolistolle tehnyt. "Parhaassakin" tapauksessa tehtäisiin leikkaus, jossa poistettaisiin suolta ja todennäköisesti saisi avanteen, joko väliaikaisen tai pysyvän. En tiedä miten sellaista kestäisi. Pelkästään ne teippien liimat kutittaisivat hirveästi, kaikesta muusta nyt puhumattakaan.

 

Huonoimmassa tapauksessa kuolee endon aiheuttamaan suolitukokseen hoitoa saamatta, kuten eräs nuori nainen Ruotsissa joitakin vuosia sitten. Juu, endometrioosiin tai ainakin hoitovirheisiin voi kuolla.

 

Mutta kuten kissojen kohdalla tuli todettua, jos elämisen perusedellytyksiä ei ole... niin silloin elämä ei voi jatkua.

Esivaihdevuodet

Vaihteeksi jotain muuta kuin kissoja, eli vanhoja kuulumisiani. 

Silloin viattomampaan aikaan jolloin en vielä elänyt painajaisessa nimeltä Ollea ja Tapsaa ei enää ole, kärsin kivuista pitkään. Menkat eivät vaan alkaneet, ja siksi menkkoja edeltävät pahemmat endokivut vain jatkuivat ja jatkuivat. Jo pitkään minulla on ollut välillä lyhyempiä kiertoja esivaihdevuosien takia, mutta nyt oli ensimmäinen pidempi kierto. Siitä on varmaankin vuosikymmeniä kun minulla on viimeksi ollut niin pitkä kierto. Ja sekin taisi silloin johtua siitä että olin liian laiha/söin liian vähän. Oon minä nytkin laihtunut ja syönyt liian vähän, mutta kyllä tämän syy on ne esivaihdevuodet. 

 

 

 

Ja sitten menkat viimein alkoivat. Vuoto oli aivan hirveän runsasta, lorisi vain kuin hanasta. Ikään kuin minulla ei olisi tarpeeksi raudanpuutetta muutenkin. Jos tämmöinen meno jatkuu vaihdevuosia lähestyttäessä niin taidan vuotaa kuiviin.  

 

Eli ensin oli liian pitkä kierto, ja sitten hirveä vuoto. Seuraava vuoto alkoikin aivan liian aikaisin, ja vieläpä Tapsan kuolinpäivänä. Olisi syytä päästä ultraan kattomaan onko mulla esim. myoomia, ne ovat yleisiä tässä iässä. Saa nähdä tarjoaako YTHS sellaista palvelua. Ja jos tarjoaakin niin onko sinne mitään mahdollisuutta päästä.

 

Ja mitäs muuta kivaa sitten? Kun Olle kuoli lauantaina niin olin ollut edellisen kerran ulkona sen viikon perjantaina. Ja sitten olin varmaan jo pari päivää ihmetellyt mitä yläreidessäni on. Vasta maanantain ja tiistain välisenä yönä tutkin asiaa tarkemmin. Punkki! Kuljen luonnossa nilkat paljaina, miksi punkki oli halunnut kiivetä yläreidelle asti? Luulin että ne pysyvät siinä kohdassa mihin tarttuvat. 

 

Punkin irrottaminen oli vaikeaa, mutta onnistui onneksi niin että se oksensi vasta irrottamisen jälkeen. Mutta se sai olla siinä rauhassa ihan liian pitkään, saan varmaan kaikki taudit. En ollut tehnyt mitään punkkisyynejä. Tuon jälkeen on pitänyt muuttaa kävelyreittejä niin ettei paljaat nilkat altistu aluskasvillisuudelle.

 

Saapa nähdä mitä tuostakin seuraa. Aikapommi sisälläni? Ei kiinnostaisi tippaakaan joku antibioottikuuri mahdollisesti uhkaavan borrelioositartunnan takia. 

 

 

Pian alkaisivat opinnotkin. Suoraan sanottuna ei kiinnostaisi paskaakaan. Varsinkin kun minulta puuttuu monta niihin pakollisena vaadittavaa juttua. Kuten älypuhelin ja tietokoneen kamera. Eli ei taida tulla mittään.

 

 

 

Persekipua ja kissanpaskaa

Viikko sitten perjantaina kipeytyi perse. Kesti vain hetken aikaa tajuta mistä se johtui. Olin parina päivänä istunut kovalla jakkaralla. En edes paljoa tai pitkään. Ja syynä tähän oli se että Tapsa tykkää olla tietokonetuolillani. Perseeni tilanne on huonontunut jo vuosia endometrioosin vuoksi. Mutta onhan se nyt aikamoinen ongelma jos en pysty istumaan, pitäisi saada asioita tehtyä tietokoneella.

 

Sunnuntaiyönä Olle paskoi kolme kertaa. Ja jokaisen kerran jälkeen sen perse pitää puhdistaa. Yhdellä kerralla paskaa oli sen jalassakin.

 

Sitten Kali kävi vessassa, ja tuli sänkyyn pyyhkimään perseensä. Lakana meni vaihtoon, ja tarkempi tarkastelu osoitti että Kalin perseestä roikkui pari paskapalleroa, ja paskaa ja paskarantuja oli ympäriinsä. Täältä kuului kissan huutoa kahden jälkeen yöllä, kun Kali ei arvostanut perseensä putsausta. Saamistani naarmuista onneksi vain 1-2 oli oikeasti iho mennyt rikki. Pelkään aina että kissa puree koska se on tosi vaarallista. Rupesin miettimään onko kissa koskaan purrut minua. Kerran vuosia sitten Kali yritti, kun pidin sen jalasta kiinni katsoakseni mikä siinä on vialla. Muita kertoja en ainakaan heti muista.

 

 

 

Tuon jälkeen oli vaikea nukkua, ja oksennustakin tuli suuhun. Persekivut, endokivut.

Seuraavana aamuna löin pääni täysillä yöpöydän kulmaan. Ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, mutta varmasti pahin. Korkea aika ostaa tuohon jokin kulmasuojus.

 

Vappuaaton alkajaisiksi jokainen kissoista oksensi. Ei ollut alunperin tarkoitus pelata Fridaytä, mutta lenkin aikana muutin mieleni. Tosin aikaa pelata ei ollut kovin paljon, kun yhdeltätoista alkoi Yölennon uusinta. Minähän en pitänyt tuota leffaa mitenkään spesiaalina ensimmäisen katsomiskerran jälkeen, mutta sitten törmäsin netissä sen faniyhteisöön, ja menin mukaan joukkopsykoosiin.

 

Vappuna tuli kuluneeksi 30 vuotta Roland Ratzenbergerin ja Ayrton Sennan kuolemista. Kun Senna kuoli olin leikkimässä Barbeilla. Rupesin seuraamaan formuloita vasta Sennan kuoleman jälkeen, ja siitä lajista tulikin nuoruuteni pakkomielle. Eräs David Coulthard korvasi Sennan Williamsilla...

Verta suussa

Herätessäni yhtenä aamuna tyynylläni oli verta, ja suuni oli veressä. Edellisenä iltana hampaita pestessä ei ollut ollut mitään verenvuotoa. Rupesin pelkäämään että tuo johtui endosta. Tämän tapahtuessa minulla oli ollut pahat endometrioosikivut viikon verran. Mutta olin kaiketi purrut poskeeni nukkuessani. Mikä tosin myöskin mielestäni johtuu endosta...

 

Pari päivää myöhemmin avasin suuni syödäkseni päivällistä, ja purentalihaksiin iski kipu. Eikä se ole ensimmäinen kerta kun nuo oireilevat. Jo kauan sitten on joskus esim syödessä tai haukotellessa tuntunut siltä että nuo purentalihakset meinaavat mennä ns. sijoiltaan.

 

Minunhan on tarkoitus mennä hammaslääkärille viimeistään kesällä. Jos vaan löytyy joku sopiva hammastarkastustarjous. Vähän pelkään että ei löydy. Tai jos sellainen jossain olisikin niin minä en saisi siitä tietää.

 

Kun endokivut viimein väistyivät niin iski siis kipu kasvoihin, niskaan ja päähän.

 

 

Ja sitten purnausta paskomisesta ja sen hinnasta. 

Tässä kun joutuu maksamaan kolmen hengen paskomisesta: Omasta, Kalin ja Ollen. Omat laksatiivit, Kalin laksatiivit, Ollen ripulilääkkeet. Kuten olen aiemminkin todennut niin minulla ei ole varaa tähän paskaan. Oma ummetukseni johtuu luulosairaudestani eli oletetusta suolistoendometrioosista. Nuorempana oli aina menkkojen yhteydessä ripulia, nykyään on päinvastoin. Olenhan minä diagnisoinut itselläni jo hyvin monta vuotta sitten jonkinasteisen suolitukoksenkin.

Makeisten ja suklaan veroa nostetaan jotta ihmisten terveys hyötyisi siitä. Miten minun terveyteni hyötyy siitä etten pysty paskomaan? Ja laihdun lisää? Suklaan syömisen aioin lopettaa muutenkin, ei vain ole varaa.

Käytän sokerittomia karkkeja ja magnesiumoksidia laksatiiveina. Pitäisikin joskus laskea miten paljon niinsanottujen oikeiden eli apteekista saatavien laksatiivien käyttäminen maksaisi. Käytän halvinta mahdollista magnesiumoksidia. Harmi vaan että S-ryhmä muutti halvimman magnesiumoksidinsa muuksi magnesiumiksi kuin oksidiksi, eli joutuu ryhtymään käyttämään jotain kalliimpaa. Iso ongelma on myös se että lähes kaikissa halvimmissa magnesiumoksideissa on sorbitolia joka ei käy minulle.

 

 

Hermoromahdukseni innoittamana rupesin muistelemaan aikaisempia itkemiskokemuksiani. Yksi niistä liittyi sarjaan Life goes on (Elämä voittaa), Beccaan ja Jesseen. Menin sitten tarkistamaan että muistinko oikein ettei tuon sarjan suosikkikausiani 3-4 ole julkaistu dvd:llä. Ja joo, vain eka kausi on julkaistu. Ja samalla sitten törmäsin tietoon että tästä sarjasta on ollut tekeillä jatko-osa! Huh huh. Jos sinne on tarkoitus jotenkin Jessekin tunkea niin ei kiitos. Ja en tiedä missä limbossa tuo jatko on, viimeisin uutinen asiaa koskien tuntuu olevan vuodelta 2022.

 

 

Tilastokeskus valittaa että ihmiset eivät osallistu heidän tutkimuksiinsa. Minuakin on sattumoisin Tilastokeskus ahdistellut moneen eri otteeseen varmaan tässä vuoden aikana. Sähköpostitse, puhelimitse, en muista ehkä kirjeilläkin. Aivan hemmetin ärsyttävää.

Ja mikä on suurin syy etten halua vastata heidän tutkimuksiinsa?

 

Kaikki ohjeet kirkuvat että sähköpostiviesteissä olevia linkkejä ei saa klikkailla, eikä varsinkaan sitten kirjautua niille linkeistä avautuville nettisivuille pankkitunnuksilla.

 

Ja juuri noin Tilastokeskus käskee tekemään... "Klikkaa viestin linkkiä ja tunnistaudu verkkopankkitunnuksilla"!

Pelottaa joka kerta että jospa se onkin huijaus... mutta pakko on vastata, koska muuten ahdistelu vain jatkuu.

Haiseva hermoromahdus

Naurettavaltahan se kuulostaa että mikä lopulta katkaisi kamelin selän.

 

Olin tehnyt liikaa omaan jaksamistasooni nähden, ja haaveilin vain siitä että suihkun jälkeen vaihtaisin lakanat ja pääsisin viimein Tapsan räästä vapaisiin lakanoihin nukkumaan. Tapsakin suljettiin lakanoiden vaihdon ajaksi makuuhuoneen ulkopuolelle, koska en olisi nyt jaksanut sen häiriköintiä. Normaalisti se tulee aina häiritsemään minun lakanoiden vaihtoa, mutta ei koskaan puolison. En ymmärrä, koska Tapsa on enemmän mieheni perään kuin minun. 

 

 

Meni noin puoli tuntia viimeisillä voimillani tehdystä lakanoiden vaihdosta kun Tapsa räki puhtaisiin lakanoihin.

 

Silloin aloin itkeä.

 

 

Jouduin siis vaihtamaan lakanat toisenkin kerran, eikä minulla ole hirveästi lakanoita. Ei varsinkaan ehjiä, koska Olle tykkää repiä niitä. Enkä voi pestä montaa koneellista pyykkiä, koska pyykeille ei ole paljoa kuivaamistilaa. Nyt olisi siis pestävänä normaaleiden pyykkien lisäksi kolmet lakanat. 

 

Ja kun sekin on liikaa pyydetty että pyykit oikeasti puhdistuisivat. Ne ovat aivan nukassa ja ties missä, ja haisevatkin pahalta. Juu, on konetta pyöritetty tyhjänä useasti eri myrkyillä, viimeksi sitruunahapolla. Käytössä on aina ollut zeoliititon pyykinpesuaine, ja pesen lähes kaiken pyykin 60 asteessa. Mutta ei auta, kaikki tekstiilit haisee. Edellinen (edestätäytettävä) pesukone ilmeisesti homehtui, koska en vain osannut hoitaa sitä. Totesin silloin että ei enää koskaan edestätäytettävää pesukonetta minulle. Uuden asunnon myötä hankittiin uusi (päältätäytettävä) kone, mutta ei auta. Tekstiilit on haisevia ja pysyy. Ei ole tod. varaa uusia niitä kaikkia. 

 

Kun kuivaan itseni tai kädet "puhtaaseen" pyyhkeeseen olen sen jälkeen ihan nukassa ja ties missä, ja haisen pahalta. Elämä on kivaa, eikö olekin? En vaan osaa.

 

Yksi elämän suurimmista tragedioista on se että joutuu kestämään omia hajujaan. En kaipaa siihen vielä lisää ulkopuolisia pahoja hajuja.

Mutta eihän tuo Tapsan räkä ollut se oikea syy itkuun, se oli vaan se kuuluisa viimeinen pisara. Kun esimerkiksi tulotilanne on se mikä se on. Kun rahat loppuu, loppuu ruokakin. Ja kun ruoka loppuu, loppuu lopulta elämäkin. Rupesin miettimään onko olemassa sellaista kuin taloudellinen anoreksia.

 

Toivottavasti kissat ovat kuolleet siihen mennessä. Voisihan ne toki yrittää antaa parempiin eli rahakkaisimpiin koteihin, mutta vanhat ja sairaat kissat eivät ole kovin haluttuja niillä markkinoilla.

 

Ja nyt on itkemisen takia kurkku kipeä ja pää kipeä. Mutta ei ole sentään silmä turvonnut niin kuin silloin kun itkin Supernaturalin viimeisen jakson takia.

Jo edellinen yö oli ikävä. Olle ripuloi makkarin lattialle keskellä yötä. Paskan käry hiukan häiritsi nenässä.

 

 

 

Ja mitäs kertoisin viime viikosta jonka vietin yksin kotona. Yhtenä yönä heräsin kissan kynsien jatkuvaan ääneen. Tapsa oli (taas!) jumissa yöpöydän takana. Se ei päässyt sieltä pois koska yöpöydällä oli oksennusastiani. Sen etutassujen kynnet hinkkasivat yöpöytää kun se yritti löytää hyppäämismahdollisuutta, mutta uskalsi hypätä vasta kun otin oksennusastian pois sen edestä. Miksi minulla on oksennusastia? Joskus minua oksettaa luulosairauteni vuoksi. Tätä on jatkunut jo vuosia, enkä ole koskaan oikeasti oksentanut sen vuoksi. Paitsi muutaman kerran olen yöllä herännyt siihen että oksennusta tulee suuhun.

 

Se on endometrioosiviikkokin nyt, ja sen kunniaksi hiukan vittuilin ja pelailin. Oikeasti tietysti pelasin paljon enemmänkin, mutta vain tuon pätkän kehtaan laittaa online, muuten meni niin huonosti. Eniten ärsytti eräs Tommy joka houkutteli minut majalle... ja kuoli sitten massukipuun, eli häippäsi matsista!! Oli muuten viimeinen kerta kun lähden Tommyn matkaan kun pollarit on tulossa. Ja heti ekassa matsissa kuolin counselor trapin takia. Yrittäkää counselorit nyt tajuta että ne counselor trapit haittaa enemmän counseloreita kuin Jasonia.

 

Naistenpäivä

Hyvää naistenpäivää niille jotka vielä uskovat naisten olemassaoloon.

 

Jos tämä nykyhapatus olisi ollut muodissa minun nuoruudessani, olisin varmasti silloin itsekin uskonut olevani muunsukupuolinen. Kun en mahdu siihen ahtaaseen naiseuden muottiin.

 

 

Olen myös aina ajatellut ja sanonut ääneenkin sen että en tule koskaan kokemaan mitään naiseuden hyviä puolia, ainoastaan negatiivisia. Voi olla että naiseus vielä tappaakin minut.

 

 

Ja mitäpä muuta tekisinkään naistenpäivän kunniaksi kuin pelaisin suosikkipeliäni. Tosin naiseus yrittää tietysti estää senkin huonolla voinnilla. 

 

 

Tosin toki sitä endometrioosia on joskus harvoin todettu miehilläkin. Tuntuu vähän siltä että ne harvat endoa sairastavat miehet saavan diagnoosin ja hoidon huomattavasti naisia nopeammin. Koska miehen kipu otetaan tosissaan, naisen ei. Luenkin tällä hetkellä kirjaa Sairas ja viallinen, joka kertoo siitä miten naisia on kohdeltu lääketieteen historiassa.

 

Mutta mitä tulee naiseuden juhlistamiseen pelaamisella niin en osannut päättää pitäisikö minun naisten kunniaksi pelata vain naishahmoilla. Vaiko sittenkin uimapöksyisellä miehellä?

 

Salapaskoja

Kalin Mirataz-kuuri kesti lopulta aika tasan viisi viikkoa. Normaalisti yhden voideputkilon pitäisi kai riittää kaksi viikkoa, mutta eläinlääkäri antoi vähän erilaisen annostusohjeen, ja oli se annostelu muutenkin vähän sinnepäin. Ainakin toistaiseksi Kali on jatkanut syömistä kuurin loppumisesta huolimatta.

 

Mutta mitä tulee mustiin täpliin Kalin nenässä ja korvissa, googlettelin ja ne taitavat olla kissojen kesakoita (lentigo englanniksi). Tietty tuo ajoitus vähän hämää, kun ne ilmestyivät juuri masennusvoiteen käytön aikana.

 

 

Kali sai aiemmin laksatiivia joka toinen päivä, mutta sillä alkoi olla taas paskomisvaikeuksia, joten annan sille nyt Pegorionia joka päivä. Tosin Kali taitaa nykyään paskoa lähinnä öisin, joten sen tilannetta ei oikein tiedä. 

Ja mitä minuun tulee niin vuosia sitten minulla oli aina ripuli menkkojen aikaan, mutta nykyään tilanne on päinvastainen. Kehitys kehittyy eli endometrioosi leviää ja laittaa suolta koko ajan enemmän tukkoon. Vaikka olin syönyt sokerittomia karkkeja eli laksatiiveja joka päivä kuin leipää niin se ei viimeksi riittänyt. Päätin kokeilla Kalin laksatiivia eli Pegorionia, mutta vain yhden pussin kun aikuisen ihmisen pitäisi ottaa kerralla kaksi. Ei minulla ole varaa tähän... paskaan. Pun intended!! Kun jätin viljat pois ruokavaliosta vuonna 2005 vatsa alkoi toimia täydellisesti, mutta sitten endo tuli mukaan bileisiin pilaamaan kaiken.

Suuni on alkanut tosissaan ärsyttää minua. Kun yksi kohta paranee niin toinen alkaa oireilla. Tiesin kyllä että minun olisi kannattanut mennä hammaslääkärille jo viime kesänä, mutta en vaan halunnut kuulla tuomiota siitä mitä vahinkoja hampaiden pureminen yhteen on aiheuttanut. 

 

Jumpatessa tuli mieleen että onpa niska ollut hyvässä kunnossa viime aikoina. Istuin sitten syömään sipsejä ja katsomaan Twitchistä Biorand randomizer-turnauksen finaalia, kun iski huono ja outo olo niskaan, päähän ja silmiin. Myöhemmin myös raajat puutuivat, erityisesti oikea jalka ja vasen käsi.

 

Mutta sitten vasta hauskuus alkoikin. Tiistaina alkoi polttaa varpaita illalla suihkussa. Seuraavana aamuna herätessä sisäistä kutinaa rinnoissa ja kainaloissa. Viime yönä en voinut nukkua erityisesti varpaiden polttelun, mutta myös laksatiivien aiheuttaman vatsakivun, kutinan ja niskan, pään ja silmien kipujen vuoksi. En tajua miksi nuo varpaat nyt niin polttelee, kun jalat on ollut ns. normaalissa kunnossa viime kuukaudet. Polttelun iskiessä ensimmäinen ajatus oli tietysti korona.

 

"Onko minulla korona kun en haista kissanpaskaa?"

Pahimmillaan Olle ripuloi 3-4 kertaa peräkkäin ja saattaa oksentaakin jossain välissä. Yhtenäkin iltana olin pesemässä käsiä toisen tai kolmannen paskomiskerran jälkeen kun Olle oksensi. Hetken päästä istuin sängyllä enkä huomannut että Olle ripuloi makkarin lattialle...

Kali on alkanut hylkiä Latz-soppaansa, johon piilotetaan sen lääkkeitä, laksatiivia ja Wenefroa. Päätin sitten kokeilla sille munuaisten vajaatoimintaan Ipakitinea, joka aiheutti sisältämänsä laktoosin vuoksi Ollelle ripulia. No Kalilla ei ole vielä monen päivän jälkeenkään ollut havaittavissa samaa vaikutusta. Ipakitine on kelvannut Kalille hyvin, ja jopa laksatiivin kanssa. Tuntuu vähän siltä että se voisi tarvita jopa vähän enemmän laksatiivia. 

Lääkityksensä myötä Kalista on tullut levottomampi. Käytämme siitä  nykyään nimitystä adhd-kissa. Se nukkuu vähemmän kuin ennen, ja haahuilee usein ympäriinsä. Outoa on myös se että sairastumisensa/lääkityksensä jälkeen Kalin nenä on alkanut tummua. Tuntuu että siinä on koko ajan enemmän tummia kohtia.

 

 

Kipustressin kipuseuraukset?

 

Itse olen kärsinyt erityisesti hampaiden, suun ja leuan alueen kivuista ja tulehtuneesta tuntemuksesta. Kipu siinä viisurin paikassa säikäytti, mutta lähti onneksi pois. 

En vaan kestä sitä miten epäreilua on että kipu lisää kipua. Noh kuulemma leuan ja kaulan kipu on yleistä rintaontelon endossa. (tutkimus endon ja leukanivelen kipujen yhteydestä) En toki tiedä mikä johtuu mistäkin, mutta hampaiden pureminen yhteen ja leukojen pitäminen väärässä asennossa ei ainakaan vähennä kipuja.

 

Endometrioosikipujen suhteen minulla alkoi viikko sitten perjantai-iltana Fridayn pelaamisen aikana alaselkää välillä ikävästi vihlaiseva kipu. Lauantaina aikaväli vihlaisujen välillä lyheni koko ajan. Oli myös kovempaa kipua yhdessä kohtaa yläreittä, niin että yhtenä iltana oli jopa vaikeampi jumpata. Nuo kivut lähtivät pois, kunnes taas torstaina alkoi alaselkää vihloa, tällä kertaa pysyvämmin niin että tuntuu siltä ettei hirveästi voi istua. 

 

 

Ja olisi olevinaan niin paljon tekemistä tietokoneella. En ole vieläkään "ehtinyt" kirjoittaa tai editoida romaanejani tänä vuonna. Ja toissapäivänä aloitin uuden novellin kirjoittamisen...

Tuhannen yötä kanssasi valvon

Jouduin stressaamaan että soittelevatko töihin kun viimeinen työvuoroni oli jo ennen irtisanomisajan loppua, koska muutokset tapahtuivat ennen sitä. No eivät onneksi soittaneet, mutta eivätpä ole muutenkaan antaneet mitään ohjeita työkamojen kuten työpuhelimen ja avainten palauttamiseen, vaikka viimeisestä työvuorostani on kohta 2 viikkoa. Ja nyt olen joutunut stressaamaan työkkärin soittoa. Olivat yrittäneet soittaa yhtenä päivänä, ja seuraava yhteydenotto tuli vasta viikon päästä: viesti jossa kerrottiin milloin soittavat seuraavan kerran. 

 

Ja stressihän ei tee hyvää terveydelleni. Nuorempana stressasin vain vatsallani. Sitten niskallani. Sitten endollani. Sitten sydämelläni. Ja nyt all of the above?

Syksyn kunniaksi veri ei taaskaan meinaa kiertää jaloissa. Yhtenä päivänä kävin lenkillä ja illalla oli sitten niin kylmät jalat että oli pakko ottaa aspiriinia että pystyisin nukkumaan. Ja mistä se kertoo että lenkin aikana sormet turpoaa? 

 

No toissayö eli F13-hääpäivää edeltävä yö oli vielä karmeampi. Oksetti niin että piti ottaa ämpäri sängyn viereen. Jalkoja poltteli kamalasti, eli päinvastainen ongelma kuin normaalisti. Aamua kohti endokipujen lisäksi alkoi sisäinen kutina, jota en kestä. Se kutinahan on minulla samoissa kohdissa kuin endokivutkin, ja välillä on sellaista inhottavaa kutinan ja kivun yhdistelmää.

Olle herätti kaksi kertaa eikä meinannut millään luovuttaa. Naukui ja repi lakanoita ja minua. En voinut laittaa makkarin ovea kiinni koska Tapsa oli siellä. Tapsaa etsiessäni astuin oksennukseen. 

Olin tuolloin yöllä ihan varma etten pystyisi pelaamaan Fridayta vaikka minulla siis oli eilen viisivuotishääpäivä kyseisen pelin kanssa. Päivän aikana en pystynyt keskittymään mihinkään tuon sisäisen kutinan takia, jalkoja ei onneksi poltellut. Lopulta pelasin Fridaytä nelisen tuntia, "juhlan" kunniaksi randomeilla counseloreilla, ja aika surkeasti se meni. Yleensä aina kun on joku spesiaalipäivä niin pieleen menee. Striimikin katkesi yhdessä vaiheessa, mutta tällä kertaa Youtube jaksoi jopa kertoa siitä.

Surkea vointi, eikä voi tietää mistä mikin oire johtuu. Pitäisi kai yrittää syödä lisärautaa, mutta ainakin viimeksi se pahensi endoa.

 

Mulla on uusi hiiri ja näppäimistö. Hiiri on ollut jo jonkin aikaa, ja sen kanssa on alusta asti ollut se ongelma etten saa rullalla avattua linkkejä uuteen välilehteen. Se ei vaan rekisteröi painalluksia. Samoin tuo rulla tekee omiaan eli menee nettisivulla itsekseen alemmaksi kuin olen antanut luvan. Näppäimistö on valittu ainoastaan sillä perusteella että siinä oli valmiiksi mukana rannetuki, joka oli aikaisemmassakin näppäimistössäni. Ehkä olisi kannattanut miettiä niitä muitakin ominaisuuksia... Ja minähän vihaan aina kaikkia muutoksia.

 

Kuulemma ruoan hinta on noussut 20%. Eli pitää syödä 20% vähemmän ja painaa 20% vähemmän? Eli jotain 41 kiloa. Paino onkin jo tippunut, ei vaan ole viime aikoina ollut tippaakaan nälkä fyysisestä voinnista johtuen. En ole syönyt edes suklaata, ennen söin sitä jopa 2 kertaa päivässä. Puolitin myös syömieni porkkanoiden määrän. Ennen söin 2 pussia pakasteporkkanoita kerralla, mutta se oli vähän liikaa, vähempikin riittää.

Onko tämä loppu?

Onko peli F13 eli elämäni tarkoitus tullut tiensä päähän? Se on monella lakannut toimimasta Pleikkareilla. Pelaajat menettävät perkit, levelin ja cp:n pysyvästi. Aiemminhan noin on voinut käydä väliaikaisesti. Ja sitten kun yrittää pelata iskee vaan database login error. Pelottaa että tuota vikaa ei koskaan korjata, vaan annetaan F13:n kuolla. 

 

 

F13:n tilanne surettaa koska olisin halunnut pelata sitä tänä viikonloppuna. Mutta sitten oloni meni niin surkeaksi että pelkään kuolevani. Olkapää kipeytyi sunnuntaina, en tiedä miksi. Onneksi sentään kyseessä on vasen olkapää. Keskiviikkona iski huono olo, sydämestä ottaa. Sitten iski kivut, sitten oksetus. Kiristää, puristaa, henkeä ahdistaa. Oli tarkoitus pelata F13 nyt lauantai-iltana mutta niinköhän koskaan enää? Kohta iskee varmaan tämän katastrofin päälle koronakin tietystä syystä johtuen. Sydän ei vaan kestä.

 

Ja jotkut vaan kehtaavat väittää että korona on "pelkkä nuha"... Mitäs kivaa uusimmat koronatutkimukset kertovat? Lievä tai oireetonkin korona vanhentaa aivoja 10 vuotta. Korona nostaa kuolemisriskiä yli kolminkertaiseksi ainakin vuodeksi (veikkaan että loppuelämäksi). Suomessahan ylikuolleisuutta on ollut yli viisinkertaisesti virallisten koronakuolemien määrän. Korona tappaa t-soluja (muistisolut). Koronan saaminen uudelleen nostaa riskiä joutua tehohoitoon kolminkertaiseksi. Ja kaikkea muuta kivaa.

 

Huonoa ystävänpäivää

 

 

Ennakkotilasin Woltin kautta ruokaa ravintola Komilfosta, mutta tilaukseni hylättiin. Taas. Kokemus on osoittanut että Komilfosta on lähes mahdotonta saada ruokaa tilaamalla. Silloinkin kun tuo ravintola on Woltissa olevinaan auki niin se on yleensä "tilapäisesti suljettu". Vaikeaa tuntuu olevan. (EDIT: Tilattiin Barot'sista ruokaa Foodoran kautta. Kuskilla kesti valehtematta puoli tuntia yrittää autolla ylös pihatietä. Lopulta tajusi luovuttaa ja pysäköi auton mäen juurelle. Sitten soi puhelin. Kuski oli mennyt väärään taloon. Ja sitten halusi vielä hoitaa ruuan luovutuksen face to face näin korona-aikana.)

 

On se ollut rankkaa kun on joutunut heräämään niin aikaisin olympialaisten takia, jopa ennen yhdeksää. Ihme kyllä Olle ei herättänyt tänä aamuna. Päivä alkoi Tapsan räkien pyyhkimisellä pakastimen päältä, ihme ettei ollut verta mukana tällä kertaa.

 

Ärsyttää. Ensin oli viikon kovat endokivut. Koski yläreiteenkin niin kovaa monta päivää että pelkäsin miten pystyn töihin. Sitten kun ne hellittivät alkoi koskea suuhun siihen kohtaan mistä viisaudenhammas poistettiin joskus ehkä 16+ vuotta sitten. On siihen koskenut monta kertaa aikaisemminkin mutten muista että noin pahasti. Sitten alkoi koskea korvaan, joka on taas vaihteeksi ollut tukossa jo viikkoja. Sitten heräsin aamulla lonkkakivun kanssa, sitä oletettua lonkan limapussin tulehdusta taas. Sitten iski kipu perseeseen ja sen ympäristöön. Tietty perseeseen on koskenut miljoona kertaa aikaisemminkin endon takia mutta ei kai ihan tällä tavalla. Ja nyt sitten koskee niskaan. Ja viime aikoina on ollut outoa kipua leuassakin. Kivuton ei voi olla koskaan.

Voihan paska mikä joukkuemäen kisa. Ensimmäisellä kierroksella näytti siltä että Norja uhkaa Slovenian voittoa, mutta sitten Marius epäonnistuikin ja Slovenia oli johdossa ensimmäisen kierroksen jälkeen. Tuuliolosuhteet oli mitä oli ja ensin pelkäsin ja sitten toivoin että kisa jäisi yhden kierroksen mittaiseksi. Toisella kierroksella sitten Itävalta nousi yllättäen Slovenian uhkaajaksi ja törkeästi voitti koko paskan. Buu. Ja niisk. No onneksi Markus sai balsamia haavoilleen kun Saksa otti pronssia. Nämä olympialaisethan olivat minulle suuri pettymys pelkästään siksi että ykkös- ja kakkossuosikkini Andreas Wellinger ja Domen Prevc eivät edes mahtuneet maidensa joukkueisiin. Surkeasti on männy ja menee. Kannattaisi vaihtaa Suomen kansalaisuuteen niin pääsisi joukkueeseen.

 

Ja ei mitenkään aiheeseen liittyen...