28. kesäkuuta 2016

Elokuva: Cell (Kuulolla)


Elokuva joka surkeutensa vuoksi makasi jossain hyllyllä pölyttymässä vuosia valmistumisensa jälkeen on viimein julkaistu. Kyllä kannatti odottaa?

Periaatteessa kyseessä on kai zombieleffa: Kännyköiden välityksellä leviävä signaali tekee ihmisistä raivohulluja.

Cell perustuu Stephen Kingin samanimiseen kirjaan (suomeksi Kuulolla). Pääosissa ovat John Cusack ja suosikkinäyttelijäni Samuel L. Jackson. Samat herrat tähdittivät myös toista Kingin tarinasta tehtyä leffaa 1408.

Cell on saanut umpisurkeat arvostelut. Imdb:ssä 4,5/10. Onneksi (?) en muista kirjasta juuri mitään. Varsinkin elokuvan loppua on haukuttu ja ihmetelty.


Outona yksityiskohtana voi mainita että leffan lopussa soi Liverpoolin kannatuslaulu You'll never walk alone. En ollutkaan aiemmin kuullut sitä.

25. kesäkuuta 2016

Kissa pienellä happihyppelyllä

Viime kesänä en jaksanut viedä Kalia ulos kertaakaan, eli edellisestä kerrasta oli aikaa kaksi vuotta. Silti heti kun otin valjaat esille niin Kali tuli parvekkeelta eteiseen ja vaikutti olevan innoissaan lähdössä ulos. Totta kai sitä pelotti eikä kauaa oltu. Maassa taisi olla jonkin pienen eläimen raato.. :(







24. kesäkuuta 2016

Juopunut mummo!

I wish.

Hyvää juhannusta niille jotka sitä viettävät, minä en.

23. kesäkuuta 2016

Lintu hyökkäsi kimppuun

Olin viime viikolla keskustassa ja kyykistyin laittamaan kengännauhoja kiinni. Yhtäkkiä jotakin iskeytyi päähäni. Varis. "Hit and run" päähäni. Onkohan sillä linnulla pesä ja poikaset lähistöllä? Sain traumoja tuosta kadun kohdasta. Linnuilla eli ex-dinosauruksilla on selkeästi jotain minua vastaan kun viime vuonna yksi paskoi päälle, ja nyt tämä.

Tapahtuu sitä näköjään muuallakin

Yhtenä päivänä kisuille olisi voinut käydä köpelösti. Kun ostan netistä käytettyjä vaatteita niin ihan liian usein paketista paljastuu hirveälle huuhteluaineelle haiseva vaate. Viime päivinä olen tapellut kaikista pahimmin haisevan yksilön kanssa. Kun pesin sen pesukoneessa, niin sen lemu tarttui koko muuhun koneelliseen vaatteita! Hyi hitto.

Sitten yritin ensin tuulettaa sitä paitaa parvekkeella. Laitoin illalla parvekelasituksen auki, ja vannotin Giggeliä olemaan päästämättä kissoja partsille kun ikkuna on auki. Mitäpä tein heti ensimmäisenä seuraavana aamuna? Päästin kissat parvekkeelle. Vähän ajan päästä Giggeli ihmetteli mitä Kali oikein tekee. Se oli tuolilla kahden takajalan varassa kurkottamassa kohti avointa ikkunaa. Juuh. Läheltä siis piti ettei uneni kahdesta partsin ikkunan kautta pihalle päätyneestä kissasta toteutunut.


Ja mitä tuohon lemupaitaan tulee, niin se lemuaa vieläkin vaikka sitä on liotettu päiväkaupalla etikassa ja pesuaineessa. Nettivinkkien perusteella pitäisi kai seuraavana kokeilla ruokasoodaa.

Miksi telkkarin katsomisesta on tehty niin hiton vaikeeta? Sub aloitti taas salaa Supernaturalin uusien jaksojen näyttämisen. Sattumalta huomasin että 10. kauden eka jakso oli viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. JA täysin sattumalta huomasin että kauden toinen jakso oli jo heti seuraavana yönä! Siis kaksi jaksoa viikossa.

Pahan jäljillä oli sama juttu, näytettiin uusintoja eikä missään vaiheessa kerrottu että nyt olis sit uusia jaksoja tarjolla. Onneksi sentään selvitin hyvissä ajoin etukäteen Amazing racen ja Grimmin uusien kausien alkamisen. Diiliä ei sen sijaan löytynyt MTV3:n sivuilta ollenkaan, mutta silti sekin vaan ilmestyi taas telkkariin.



Pari yötä sitten näin taas painajaisen... Sarjamurhaaja oli liikkeellä, ja sukulaiset miettivät että ei se tuosta ulko-ovesta pääse läpi. Osallistuin gaala-tilaisuuteen, olin yksi kunniavieraista. Sitten toinen vieras otti minut panttivangikseen. Hänellä oli veitsi, jolla onnistuin hiukan sohimaan tätä naista. Mutta hän sai viillettyä käsivarsiani pahasti auki. Oikein tunsin miten jokaisella sydämenlyönnillä veri pakeni ruumiistani.

22. kesäkuuta 2016

Näyttelijän kuolema

En tajua miksi näyttelijä Anton Yelchinin kuolema on vaikuttanut minuun niin suuresti. En voi edes väittää olleeni hänen faninsa tai mitään. Koskaan minkään julkkiksen kuolema ei ole tuntunut lähellekään näin pahalta. Ensimmäisenä yönä uutisen kuultuani en meinannut voida edes nukkua.

Kaipa suurin syy järkytykseeni on karmea kuolintapa (mieleen tuli heti Tuulen viemän käsikirjoittajan vastaava kuolema). Nuori, terve ihminen joutuu täysin yhtäkkiä "freak accidentin" uhriksi. Niin turha ja epäreilu kuolema.

Anton Yelchin oli lapsena pääosassa Stephen Kingin kirjaan Pedon sydän perustuvassa elokuvassa Hearts in Atlantis. Ja hänen oli tarkoitus olla nimiroolissa Kingin kirjaan Mr. Mercedes perustuvassa tv-sarjassa.

Ajattelin jo etten pysty katsomaan uusinta Star Trek-elokuvaa ollenkaan, mutta kaipa se pitää yrittää.


Toinenkin näyttelijä on surettanut viime kuukausina. Labyrintti-elokuvien pääosanesittäjä Dylan O'Brien loukkaantui maaliskuussa vakavasti viimeisen Labyrintti-leffan kuvauksissa. Virallisesti loukkaantumisesta ei ole kerrottu juuri mitään. Kuvaavaa on ehkä se että CNN:n ensimmäinen uutinen onnettomuudesta väitti hänen kuolleen.

Kuvausten piti jatkua tauon jälkeen toukokuussa, mutta ei. Sen sijaan ilmoitettiin että elokuva myöhästyy vuodella. Alunperin ensi-illan piti olla alkuvuodesta 2017, mikä sekin tuntui liian kaukaiselta. Mutta nyt? Tammikuu 2018, jos silloinkaan.

Valmistuuko kolmas Labyrintti-elokuva koskaan? Korvataanko pääosanäyttelijä toisella? Kuinka pahasti Dylan on oikeasti loukkaantunut? Mielestäni kenties oudointa on se että loukkaantumisensa jälkeen hän ei ole päivittänyt esimerkiksi Twitteriään kertaakaan: Why has there been no post from Dylan or his Reps?

21. kesäkuuta 2016

Painajaisia David Guettasta?

Käytiin lauantaina katsomassa peleihin perustuva elokuva Warcraft. Tykkäsin siitä yllättävän paljon verrattuna siihen että en ole koskaan... okei myönnetään, olen tasan kerran pelannut Wowia noin kaksi sekuntia. Kai se riittää että tykkään paljon South Parkin Wow-jaksosta? Erityisesti siinä olevasta biisistä.

Leffassa häiritsi erittäin paljon se että velhohahmo Medivh näytti ihan David Guettalta. Enkä edes tiennyt ennen jalkapallon EM-kisoja miltä David Guetta näyttää.


En vaan voi tajuta miksi ja miten David Guetta on suuri esiintyvä musiikkiartisti, kun ei koskaan laula tai soita mitään instrumenttia. Miksei aina ja kaikkialla biisien säveltäjä (tai mikälie) ole se suurin tähti, jota kaikki tulevat katsomaan? Laulajat ja soittajat olisivat aina vain sivuroolissa, jotain nobodyja verrattuna musiikin suurimpaan tähteen eli säveltäjään. En en tajua. Vaikka tykkään tosi paljon monesta Guettan biisistä niin en silti koskaan menisi hänen "keikalleen".

DJ:n ammattia piikitellään hauskalla videolla - "Toin läppärini, haluatteko nähdä kun painan nappeja?"

20. kesäkuuta 2016

Heräsin omaan itkuuni

Vähemmän kivoja unia tänä aamuna. Ilmeisesti Siilinjärvi ja bussit ovat maailman hirveimmät asiat.

Ensimmäisessä unessa äiti kertoi vasta matkalla Siilinjärvelle että ei aio enää koskaan tehdä meille ruokaa, eli ruokaa ei olisi tarjolla määränpäässä. Minulla oli karmea nälkä (oikeastikin). Aikani kärvistelin Siilinjärvellä, kunnes porukat päättivät lähteä luontoretkelle. Sanoin etten todellakaan lähde mukaan tyhjällä vatsalla, vaan menen bussilla kotiin.

Bussipysäkille tuli joukko ilkeitä miehiä, jotka kiusasivat minua. Lähdin itku kurkussa pois pysäkiltä, ja tajusin etten voisi mennä seuraavaan bussiin edes toiselta pysäkiltä, sillä en halunnut samaan bussiin niiden paskiaisten kanssa.

Myöhemmin toisella pysäkillä bussini ei pysähtynyt kohdallani, koska se oli toisen bussin takana. Katsoin aikataulua, ja totesin että seuraava bussi tulee tunnin päästä jos silloinkaan. Siinä vaiheessa itkin ja heräsin.


Toisessa unessa ollessani paikallisbussissa se ei pysähtynyt pysäkilläni ja huusin "pysähdy, saatana!" Ei pysähtynyt, kenties kiroiluni vuoksi. Päätin etten ihan periaatteen vuoksi jääkään pois seuraavalla pysäkillä, vaan vasta sitten kun bussi päätyy taas joskus uudestaan omalle pysäkilleni.

Kolmannessa unessa tulin väsyneenä kotiin, ja halusin vain tehdä ruokaa ja ruveta nukkumaan. Mutta yllättäen kotonani olikin porukkaa. Joku oli vessassa, ja hänen (minulle tuntematon) kaverinsa meni koputtelemaan vessan ovea. Ja sitten olohuone olikin täynnä ihmisiä, suurin osa minulle tuntemattomia. Yritin saada heitä lähtemään pois, mutta eivätpä suostuneet.

Ja jo toissayönkin unessa yritin päästä pois Siilinjärveltä. Silloin yritin selvittää mikä on oikean bussin numero, mutta kartassa ei näkynyt ollenkaan Kuopion keskustaa.

5. kesäkuuta 2016

Kali 11 vuotta

Pienikokoinen tyttökissa Kali on otettu aikoinaan pentuna löytöeläinsuojasta. Minullehan Kali tuli aikuisena, kolme pentuetta saaneena. Mitähän Kalin pennuille kuuluu? Kalin pennuista ensimmäisen pentueen esikoinen, kauhukakara Olivia toki "sulostuttaa" täällä äitinsä arkea joka päivä.





Muuramen päällä ollut kissanpeti eli vanhat farkut ovat muisto vain. Yhtenä aamuna viime viikolla Kali meinasi tippua niiden mukana lipaston päältä alas. Roskiin menivät sen jälkeen.