Korona-ajan biletystä

On yö. Haluatko mennä etsimään huoria? (Saints Row 3)

 

En saanut syntymäpäivänäni haluamaani ravintolaruokaa, mutta nyt Burgundinpata oli ilmestynyt takaisin ravintola Komilfon ruokalistalle. Ihanan mureaa naudanlihaa, mutta suolaa tässä annoksessa on liikaa minun makuuni.

 

 

Krapulapäivän rutiini on ollut jo pitkään sama. Ensin Skyrin persikkarahkaa. Sitten keitetyt nakit tomaattisoseella. Päivälliseksi mieluiten ruokaa Mäkkäristä. Double Quarter Pounder with Cheese ja isot ranskalaiset. Näin jo untakin että mies varasti mäkkäriruokani. Ja jos ei mäkkäriruokaa niin sitten Findus Dagens-pakasteateria. Kanafilee on suosikkini. (Ja kun menin valmistajan nettisivuille niin sitä ja kakkossuosikkiani ei enää löydy, ovat siis kaiketi poistumassa valikomasta. PASKAA [EDIT: Niistä onkin tullut spesiaaleja]) En muutenkaan koskaan tee ruokaa sunnuntaisin.

 

Krapulapäivän ruokalistalle kuuluu tietysti myös pillereitä. Vaikka joisin vain yhden drinkin sydän alkaa hakata siinä vaiheessa kun elimistö saa alkoholin käsiteltyä. Siksipä minun täytyy ottaa beetasalpaajan korviketta orapihlajaa. Ja toki tietysti myös magnesiumia mutta sitä syön joka päivä muutenkin. Sitten myös glutationia tai NACia krapulan ehkäisyyn. NAChan auttaa tutkitusti myös endoon.

 

Jos peliä F13 ei olisi niin elämä olisi tosi ankeaa. Ensinnäkään ei olisi mitään erityistä kivaa mitä tehdä kännissä. Ja F13 pysyy elossa vain tasan niin pitkään kuin pelaajia riittää. Serverit suljettiin jo viime marraskuussa.

 

 

 

Viime yö oli ikävä. Sydämestä oli ottanut koko päivän. Ja sitten illalla Kali ei saanut vessassa tehtyä mitään vaikka kuinka yritti. Pelotti siis että se paskoisi yöllä sänkyyni. Ja heräsinkin varmaan puoli viiden aikaan siihen kun Kali kaapi peittoani. Sängystä ei onneksi löytynyt paskaa. Mutta aamulla keittiön matolla oli paskapalleroita. Toivon että ne olivat Kalin tuotoksia. Toivottavasti kissanmallas auttaa Kalin ummetukseen.

Kipua ja toivottomuutta

Näin unta maailmanlopusta. Tai no, ihmiskunnan lopusta. Vihreinä mönjäpilvinä ympäriinsä lentäneet homeitiöt olivat tappaneet suurimman osan ihmisistä. Yksi selviytyjäryhmä aikoi eristäytyä vanhaan koulurakennukseen, ja ennen eristäytymistä aiottiin järjestää tanssiaiset lumisateessa. Välillä näytettiin toista selviytyjäryhmää jotka olivat supply runilla mutta homeparvi iski heidän kimppuunsa. Yksi heistä oli Miehen puolikkaiden näyttelijä Ryan Stiles. 

 

Nyt sanotaan että kaikki tulevat saamaan deltan. Mitään toivoa ei siis ole. Se on vain ajan kysymys. Eniten olen huolissani kissoista, kuka niitä hoitaa jos joudun sairaalaan tai kuolen. En halua että kukaan läheiseni altistuu koronalleni, that's the problem. Kissatkin voivat saada koronan ja kämppä olisi täynnä koronaa, ei tänne kukaan voisi tulla kissoja hoitamaan. 

Laaja-alaisten endokipujen lisäksi minulla on viime aikoina ollut toisenlaistakin kipua josta en tiedä mitä se on. Ja lisäksi on nivelkipuja. Olkapäät, käsivarsi, sormi, jalka, varpaat. Reumaa vai normaalia vanhenemista? Lonkka. Pandemian alkaessa lonkkakipuni loppui koska sain viimein levätä tarpeeksi. Mutta kuulemma lonkan limapussin tulehdus ei koskaan varsinaisesti parane, vaan palaa aina takaisin. Ja kuulemma endokivuista johtuva väärin käveleminen voi aiheuttaa sen.

Viime aikoina kurkku on ollut kipeä koko ajan, jo viikkoja. Rupesin miettimään voisiko se johtua siitä että tässä uudessa asunnossa sänky on ikkunan vieressä ja tuuletusaukon alla, josta näin helteiden loputtua on tuullut kylmää ilmaa suoraan päälle. Ainakin se kurkkukipu on usein alkanut/pahentunut yöllä. Reikä on nyt kiinni mutta en tiedä riittääkö se. 

Lueskelin vanhoja blogikirjotuksiani. Ihan kiva että arkielämää on täällä tallessa koska mitään en itse muista. Päädyin lukemaan vanhoja tekstejä Photobucketin vuoksi. Ensin siltä tuli sähköpostiviestejä että koska et ole loggautunut pitkään aikaan niin menetät kohta kuvasi. No loggauduin mutta silti sähköposteja tuli vaan. Tällä kertaa valittivat siitä että ilmaisella tilillä saa olla vain alle 250 kuvaa. Minulla oli yli tuhat sen yli... Aluksi kävin blogitekstejä läpi ja korvasin Photobucketin kuvia muilla. Mutta sitten vain poistin kaikki Prison Break-kuvani ja siirsin ne muualle. Nyt on alle 250 kuvaa mutta silti vaan sähköpostia tulee..

 

Rupesin haaveilemaan leivänpaahtimesta Ketoinen-karppileivän vuoksi. Tuota kuopiolaista leipää onkin tullut puputettua jostain toukokuusta asti. Ihanaa kun ei tarvitse itse tehdä aamupalaleipiään. Mutta kaikki leivänpaahtimet on tehty Kiinassa, nekin jotka maksavat yli 200 euroa. Ihme kyllä muuton yhteydessä löytyi vielä ei-kiinalainen keraaminen paistinpannu (Tefal). Jouduin uusimaan paistinpannuni koska vanha ei olisi soveltunut induktioliedelle. Good riddance, se entinen olikin jo aika... entinen.

Pitäisi vähitellen yrittää päättää mitä kissanruokaa rupeaa antamaan Latzin sijaan. Sellaista jossa on vieläkin 100 gramman pussit. Niitä ei ole montaa jäljellä. Pirkka, Whiskas, Catessy, Kitekat.

 

MTV3 on esittänyt Amazing Racen 31. kautta lauantaisin klo 21. Tänään olisi season finalen vuoro, mutta ohjelmapaikalla esitetäänkin Masked Singer ja Kaiken maailman ennätykset. Ei näin, MTV3.

Paita

Naapuri yritti polttaa koko talon

Mitä naapureihin tulee... suo siellä vetelä täällä.

 

Viime viikon torstaina iltapäivällä vähän ennen kolmea (juuri kun olympialaisissa olisi ollut kolmelta 400 metrin finaali... onneksi siis suosikkejani ei sinne asti eksynyt) naapurista alkoi kuulua palovaroittimen ääni. Ja haista palaneen ruuan käry. 

 

Yleensä kun ihmisillä palovaroittimet huutavat niin ne myös laitetaan nopeasti pois päältä. Mutta tämä ujellus vain jatkui ja alkoi käydä selväksi että ei siellä kyseisessä asunnossa ole ainakaan ketään tajuissaan olevaa. Niinpä soitin hätänumeroon elämäni toisen kerran.

 

Hätäkeskuspäivystäjä käski minut rappukäytävään ottamaan selvää mistä asunnosta palovaroittimen ääni tulee, ja se olikin vaikeaa. Kyseessä oli kerrosta alempana oleva asunto, ei tosin suoraan alapuolellamme oleva. Ei mitään reaktiota vaikka kuinka soitin ovikelloa ja hakkasin ovea. Jouduin myös käymään avaamassa alaoven palomiehille, se kun on lukossa päiväsaikaankin. Vaikka savua ei rappukäytävässä ollut kurkussani tuntui ikävältä pitkään.

Palomiesten tullessa paikalle kyseisen asunnon yläpuolella asuvat kertoivat näkevänsä savua parvekkeeltaan, ja sitä kävi palomieskin katsomassa. Lopulta palomiehet ilmeisesti saivat asukkaan hereille, ovea ei tarvinnut hajottaa. Naapureiden mukaan kyseessä on kuulemma juoppo joka oli sammunut ruokaa laittaessaan. Täytyy olla ammattilainen jos sammuu arki-iltapäivänä.

Turha kai toivoa että hän olisi oppinut tästä jotain. On joitakin asioita joita ei kännissä tehdä, kuten ruuan laittaminen ja suihkussa käyminen. Saattavat joutua viattomat naapuritkin kärsimään.

 

 

Se on selvää että kissojen pelastaminen tulipalosta olisi vaikeaa. Kun otin kantokopat varmuuden vuoksi esille Tapsa ryntäsi heti piiloon.

Tokion kesäolympialaiset 2020 (2021)

Olympialaisissa minua ei kiinnostanut juuri muu kuin yleisurheilu ja siellä tietysti erityisesti Borleen veljekset. Ensimmäinen pettymys oli se että 400 metrin alkuerissä heistä oli mukana vain Kevin, joka onneksi juoksi itsensä välieriin. Välieräpäivänä meillä ei toiminut televisio eikä netti ja vähän vitutti, mutta sitten paljastui että Kevin ei edes ole mukana. Hän oli hiukan loukannut itseään ja halusi säästellä itseään pitkää viestiä varten.

No siltipä Kevin ei ollut mukana joukkueessa pitkän viestin alkuerissä. Jonathan sai juuri ja juuri juostua Belgian mukaan loppukilpailuun, mutta loukkasi samalla itseään. Minua alkoi jo pelottaa riittääkö Belgialta juoksijoita finaaliin, saati sitten onko mukana vain yksi Borlee. Lopulta pitkän viestin finaalissa oli Borleista mukana Dylan ja Kevin. Pelotti kestääkö Kevinin jalka maaliin asti.

 

Lopulta Belgia oli pitkän viestin finaalissa neljäs - taas. Kevinin pettymys oli kuulemma hirveä, vaikka Belgian ennätys tulikin eli ei voisi paljoa enempää vaatia. Tällä kertaa ero pronssiin oli niin iso että mitään jossiteltavaa ei jäänyt. Erityisesti ärsytti se että Hollanti otti mitalin.

Surullista on se että nämä todennäköisesti olivat 33-vuotiaiden kaksosten viimeiset olympialaiset.

 

Minulle kisojen kohokohta oli miesten lyhyt viesti ja Italian ankkurin Tortun uskomaton suoritus. Juuri ennen finaalin alkua sanoin että en usko Torttuun. Halusin kyllä uskoa mutta en voinut. Sainpahan nenilleni.

 

Suomen Posti mokailee

Alkaa pikkuhiljaa mennä hermot Suomen Postin toimintaan. Tai oikeastaan suoraan sanottuna tekisi mieli itkeä.

 

Tein tilauksen Saksan Amazonista ja kaiken hyvän lisäksi maksoin epätoivoissani postikulujakin peräti 25 euroa, tuotteesta jonka tekeminen on lopetettu ja jota ei saa enää juuri mistään.

 

Kun paketti saapui Suomeen sain ilmoituksen että tulehan hakemaan tämä pakettisi täältä Jyväskylän R-kioskilta!

 

Tein valituksen ja paketti saatiinkin lajiteltua Kuopiossa. Sitten kului epäilyttävän monta päivää ja aavistin jo pahaa. Sitten sainkin taas viestin että tulehan hakemaan pakettisi Jyväskylän R-kioskilta! Taas.

 

Valitin taas asiasta ja asiakapalvelija lupasi ja vannoi että hoitaa asian nyt varmasti kuntoon. JA PASKANMARJAT. Olen nyt tällä toisella Jyväskylän keikalla valittanut asiasta jo KOLME kertaa ja paketti on edelleen sitkeästi Jyväskylässä. Viimeksi tänään sain viestin että haehan pakettisi jo pois Jyväskylän R-kioskilta.

 

En tiedä mitä enää voisin tehdä. Tässä käy nyt siis niin että paska posti lähettää kallisarvoisen pakettini takaisin Saksaan. En saa tarvitsemaani tuikitärkeää tuotetta ja maksoin turhaan postikuluja 25 euroa. 

 

 

 

Olen aiemmin lukenut vastaavista tapauksista mutta eipä ole aiemmin osunut omalle kohdalle.

 

Päivitys 11.8: Neljännen valituksen jälkeen paketti lähti viimein matkaan vain palatakseen Jyväskylään KOLMANNEN kerran.

 

Päivitys 17.8: Ihmeiden aika ei ole ohi! Valitin asiasta taas eilen kun paketin viimeiseen säilytyspäivään Jyväskylässä oli enää vain kaksi päivää aikaa. Asiakaspalvelija lupasi laittaa paketin selvitykseen, ja luulin sen menevän Helsinkiin sitä varten. Tänä aamuna ennen puoli kymmentä ovikello soi ja paketti saapui perille KOTIINKULJETUKSELLA! Oletin että sitä ei olisi, ja siksikin olin stressannut asiasta viikkokausia.

Kissa paskoi päälleni

Tuli muutettua pahimpaan mahdolliseen aikaan. Uusi asunto on paljon edellistä lämpimämpi ja kun sisälämpötila on ollut 30 astetta viikkokausia putkeen niin ei paljoa naurata. Hiukan on ikävä vanhan asunnon pohjoiseen päin olevia viileitä huoneita. Toisaalta uudessa asunnossa on ollut hiirenhiljaista. Outoa kun naapurit eivät metelöi 24/7.

 

Mutta toisaalta muutto ja kaikki muukin ympäriinsä riehuminen sattui onnekkaasti olemaan juuri ennen deltavariantin leviämistä Suomessa. Jos kuolen sen vuoksi että Suomi pääsi jalkapallon arvokisoihin...

 

Olinpa iloinen siitä että päätin pysyä kotona syntymäpäivänäni. Nimittäin jos olisin jonnekin mennyt niin Albatrossiin, ja siellähän oli kyseisenä iltana joukkoaltistuminen ja tartuntoja tuli. Hieman olisi ollut hysteriaa ilmassa täälläpäin.

 

Enpä ole helteillä juuri muuta tehnyt kuin katsellut Miehen puolikkaita. Otin sitä varten Amazon Primen.

 

Yhtenä aamuna heräsin siihen että kissa kaapi peittoani. Luulin että se on Tapsa joka yrittää päästä peiton alle. Tapsa kun on ilmeisesti ollut myyrä entisessä elämässään, se usein haluaa peiton alle. Mutta ei, se olikin Kali joka yritti epätoivoisesti peittää paskaansa. Kalilla on ollut ummetusta ja ilmeisesti paskominen sattuu ja se yrittää löytää paikkaa jossa se ei sattuisi. Onneksi tuon jälkeen Kali on paskonut onnistuneesti ja ihan vessoihin.

Tuskinpa mikään muu peli on saanut minut näkemään niin punaista kuin A Plague Tale: Innocence. Hyi mikä kirosana, yäk. Kun missasin yhden trophyn tein rage quitin ja poistin pelin. Plagueta pelatessa teki mieli itkeä. Ei siksi että stoori olisi koskettava tai jotain. Vaan siksi että peli on niin turhauttavan vaikea. Kun kuolee pelin aikana satoja kertoja ja joutuu pelaamaan samat kohdat uudelleen ja uudelleen... Tämä peli ei todellakaan sovellu minulle. Yksikin väärä askel tai virhe tai sekunninkin hidastelu --> kuolet.