Kesäloman alku

Kesäloman alkamisen kunniaksi endokivut jäivät päälle MM-kisojen finaalin jälkeen, ja pahenivat sitten. Kovat kivut kyljissä jotka pahenivat pystyasennossa, ja pelkäsin jo etten pääse kirjastoon hakemaan varattua peliä.

 

Lupasin talvella itselleni että jos en saa töitä kesään mennessä lopetan opinnot. No, en ole saanut töitä, enkä ole vielä lopettanut koulua.

 

Ja herää sekin kysymys että mitä töitä edes pystyisin tekemään nykyään. Seisomatyötä en missään nimessä, olisin tunnin jälkeen valmis sairaseläkkeelle.

 

 

Vuosi sitten onnistuin missaamaan RE9:n julkistuksen. Tällä kertaa katselin Summer Game Festiä, ja näin kun first person modessa katseltiin jotain mummelia ja tirkisteltiin ovisilmästä. Menin tekemään jotain muuta, ja näin sitten kun näytettiin nimeä Veronica, ilman Resident Eviliä. Ajattelin siis että on tulossa peli nimeltä Veronica, vaikka se vähän oudolta vaikuttikin. Vasta 12 tuntia myöhemmin sain sattumalta tietää että tuo todellakin oli Resident Evil Code Veronican remaken julkistus! Siis mitä hittoa? First person? Ei kiitos. Ja silti toiveeni toteutui. Toivoin eniten juuri Code Veronican remakea koska Claire on suosikkihahmoni. Tosin olen pelannut Code Veronican läpi vain kerran. Tuossa pelissä on upea intro, mitähän pooppia saadaan tällä kertaa?

 

Alan olla kyllästynyt kaikkiin lukemiini kirjoihin. Luin Lucy Scoren 550-sivuista kirjaa Things we never got over kun totesin että ei kiitos, ja minulle harvinainen DNF. Olen kai lukenut liikaa romanttista paskaa, kun tuntuu siltä että kun on lukenut yhden niin on lukenut ne kaikki. Enää siis vain jännäreitä minulle. Tosin minun pitäisi saada tietää jotain uusia kirjailijoita. Sandra Brownin romanttiset jännärit ovat parhautta, mutta olen lukenut kaikki kirjastossa olevat.   

 

Katselin Youtubesta NKOTB:n viime kesän Las Vegasin konserttia. Siellä ne esiintyvät tänäkin kesänä... 

 

Vuosi vaihtui

Maanantaina 29.12. olin pakotettu menemään pitkästä aikaa kirjastoon. Edellisestä käynnistä taisi olla kaksi kuukautta, kun sain lokakuun lopussa kirjastosta Hello Kittyn. Vielä aamulla ennen kirjastoon lähtöä Hell Kittyä ei oltu vieläkään varattu, mutta kun palasin kotiin se karmeus oli viimein tapahtunut. Pelien laina-aika kun on 2 viikkoa, mutta tähän asti olin aina saanut lainan uusittua.

 

Syy miksi jouduin nyt menemään kirjastoon oli se että Kotiapulainen-kirjasarjan kolmanteen osaan oli yhtäkkiä ilmestynyt 5 varausta. Johtuuko yllättävä suosio siitä että ensimmäiseen Kotiapulaiseen perustuva leffa saa juuri ensi-iltansa? Sain ihan sattumalta tietää ko. leffasta, en edes tiennyt sellaisen olevan tulossa. Täytyy kyllä sanoa että tuo kirjasarjan kolmas osa oli kyllä ihan paska, enkä edes ole mielipiteeni kanssa yksin.

 

Mutta kiroukseni Coletten kirjan Kissa suhteen vain jatkuu. Tiesin että sekä Puijonlaakson että pääkirjaston Kissalla on eräpäivä juuri 29.12. Ennen kirjastoon lähtöä Puijonlaakson kappale oli jo palautettu, mutta pääkirjaston ei. Silti katsoin pääkirjastolla "tänään palautetut"-hyllyn, ei. Mutta kun palasin kotiin Kissa oli ilmestynyt pääkirjastolle. Minulla on ollut jo puolen vuoden ajan pakkomielle Kissasta, mutta olen kirottu sen suhteen. Koskaan ei onnista. Kai se on pakko varata.

 

Uudenvuodenaattona en tehnyt mitään normaalista poikkeavaa, paitsi join yhden limevodkadrinkin ja söin sipsejä. Ennen olen sentään juhlan kunniaksi juonut kuohuviiniä ja pelannut Fridaytä. Nyt harkitsin pelaamista, mutta jätin lopulta tekemättä. Erityisesti ihastutti eräs naapuruston ilotulitus joka oli pitkä ja hieno, melkein kuin ammattilaisen.

 

 

Lauantaina heti Innsbruckin pieleen menneen karsinnan jälkeen Facebook mainosti minulle tätä kustomoitavaa kissojen muistotuotetta, ja kylläpäs itketti. Ja kommenttien perusteella en ole edes ainoa.

 

 

Pelotti Innsbruckin kisa niin paljon että mietin pystynkö edes nukkumaan, ja luulin etten pystyisi katsomaan Domenin ensimmäisen kierroksen hyppyä. Mutta tästä aiheesta tietysti lisää eri postauksessa. 

 

Ostin muuten Citymarketista mammutti-sukat kun halvalla sai, 2 paria neljällä eurolla. Harmi vaan että ovat oudon kapeat sukat, ja siksi ne on vaikea laittaa jalkaan ja ottaa pois jalasta. Buu.

 

Koska Lindtin sokeriton suklaa on kadonnut myynnistä kaikkialta sen tekeminen on varmaan lopetettu. Pelottaa että samoin on käynyt samanlaiselle Lidlin sokerittomalle suklaalle. 

 

 

Vuodenvaihteessa Miehen puolikkaiden esittäminen telkkarissa lopetettiin. Mitähän sitä nyt elämällään tekisi?

 

Raivon voimalla

Kaikki kenkäni sitten hajosivat yhdellä kertaa. Olin lähdössä kirjastoon ja oli tarkoitus laittaa jalkaan kesälenkkarini. No niissä olikin jo vähän liian iso reikä, valkoinen sukka pilkotti liikaa. Laitoin sitten toiset, vuosikymmeniä vanhat, Anttilasta ostetut lenkkarit jalkaan ja lähdin jo ovesta ulos. Sitten onneksi rappukäytävässä huomasin että toisesta kengästä alkaa pohja irrota. Oli pakko laittaa talvikenkäni, joissa on molemmilla puolilla molemmissa kengissä reikiä, vähän hirvitti että kestävätkö koko matkan.

 

Katselin jo Citymarketin halpaa Kiinakenkävalikoimaa sillä silmällä, mutta löysin sitten vaatehuoneen kaapista 7 (!!) paria lenkkareita, joista 6 käyttämättömiä. Tiesin noista ehkä kahdesta parista... Luulin että minulla on lähinnä korkkareita, mutta näköjään lenkkareitakin löytyy. Olen siis joskus ostanut halpoja kenkiä varastoon, lenkkarit ei työssäni koskaan kauaa kestäneet.

 

 

Lainasin sitten kirjastosta kirjan jonka olen jo lukenut. Nyt kun rupesin pitkästä aikaa taas käymään kirjastossa niin jo kerran aikaisemminkin meinaisi käydä noin. Ja silloinkin kyseessä oli Tess Gerritsenin kirja... mitä se kertoo? En pysyisi ilman Goodreadsia kärryillä siitä mitä kirjoja olen lukenut.

 

Aikaisemmin luin aina Stephen Kingin kirjat englanninkielisinä tuoreeltaan, nyt olen niin perässä että suomennoksetkin ovat jo ehtineet ilmestyä. Ei vaan inspiroi Holly, eikä edes King itse. Lakkasinhan hänen seuraamisensa Twitterissä koronarokotekiiman ollessa kuumimmillaan. 

 

 

Ja niinhän siinä sitten kävi että vika ei ollutkaan minussa kun en päässyt tenttiä läpi. Juuri kukaan ei päässyt, vaikka olisi saanut harjoitustenteistä täydet pisteet kuten minäkin. Mutta opettaja ei silti näe itsessään tai tentissä mitään vikaa. Noh ainakin olen sitten luusereiden enemmistössä, enkä ole ainoa joka stressaa hitosti uusintatenttiä. Sanoin jo ääneen että opinnot loppuvat jos en pääse tuota uusintatenttiä läpi, koska kyseessä on pakollinen kurssi enkä omasta mielestäni voisi osata tuon osion asioita paremmin vaikka kävisin koko kurssin uudelleen.

 

 

Vapun kunniaksi kuva vuoden ikäisestä ilmapallosta. Enpä vuosi sitten arvannut että se tulisi olemaan olemassa pidempään kuin kissani. Ei ole enää kissoja joita kiusata ilmapalloilla, ne kun pelkäsivät niitä.

 

 

Kesä ja Ketoinen on mennyttä

Kylläpä elämä potkiikin päähän. Ketoinen meni konkurssiin. En hitto jaksa tai halua ruveta tekemään taas omia leipiäni, ne tulisivat kalliimmaksikin kuin Ketoisen leivät. Ja pitäisi olevinaan syödäkin jotain kun paino on tippunut jo 47 kiloon. Ei vaan ole varaa syödä niin paljon kuin olisi tarpeen. Tuntuu siltä että voisin vaihteeksi taas vähän romahtaa. Oikeasti on kyyneleet valuneet tuon(kin) takia.

 

Säikäyttipä tosissaan kun kävin helteellä lenkillä, ja kotiin tullessa silmissä meinasi sumeta. Oli pakko levätä ennen kuin uskalsin mennä suihkuun. Oli tarkoitus ottaa juomaa mukaan ulos, mutta vyölaukku olikin muuttunut minimiasetuksillaankin liian isoksi minulle ja tippui päältä.

Koska Maxia jatkettiin vielä lisäkuukaudella olen katsellut sieltä Teho-osaston suosikkijaksojani. Ensimmäisenä ensimmäisen kauden Love's Labor Lost, joka oli aikoinaan ensimmäinen jakso jonka Tehiksestä näin, ja jäin heti koukkuun. Osasin hyvin valita aloitushetken, sillä kyseinen jakso on voittanut palkintoja ja päässyt monille "kaikkien aikojen parhaat tv-jaksot"-listoille.

Rupesin sitten miettimään että kun nykyään on muotia tehdä paskoja jatkoja lopetettuihin sarjoihin, niin eikö Tehikseen? No sitten paljastui että jatkoa tosiaan oli yritetty, mutta sarjan luojan perikunta esti sen. No sepä ei paskapäitä lannistanut, vaan päättivät tehdä kokonaan "uuden" sairalaasarjan nimeltä The Pitt, joka alkaa Maxilla ensi vuonna. Michael Crichtonin leski on haastanut tekijät oikeuteen, ja mielestäni syystäkin...

Luin kesän aikana paljon kirjoja, koska Helmetin e-kirjasto lopetetaan kesän jälkeen. Tai niin ne alunperin väittivät. Nyt olikin aika muuttunut loppusyksyyn. Kiitti kun kerrotte asiasta tarkasti! Aina kun sain yhden kirjan luettua lainasin uuden lukulistaltani. Sellaisen joka on heti lainattavissa, koska Helmetissä ei enää voi varata kirjoja. Tein suuren työn kun Kuopion e-kirjaston lopettaessa yritin siirtää lukulistani kirjoja Helmetin lukulistalle. Eipä niistä ollut Helmetissä kuin osa. Ja nyt siis menetän senkin lukulistan. Kohta en enää tiedä mitä kirjoja lukea. Eikä sillä ole väliäkään kun sitten käytössäni ei enää ole nettikirjastoa ollenkaan.

 

 

Siitä on jo pitkä aika kun aloin tapella Youtuben kanssa, kun se aina näytti videota maksimissaan pari minuuttia ja rupesi sitten bufferoimaan ja oli pakko ladata video uudestaan. Ja uudestaan. Ärsyttävää. Luulin todella että vika on Youtubessa. Mutta kun kokeilin videoiden katselua Chromella niin toimikin normaalisti. Eli vika olikin Firefoxissa. Edes evästeiden poisto ei auttanut. Ja nyt sitten Chromen kanssa on se ongelma että Youtuben livestriimi ei etene jos sitä välilehteä ei ole katsomassa. Eli jos palaa katsomaan ja luulee olevansa ajan tasalla niin paskat on. Firefoxilla ei ollut tuota ongelmaa. Eli suo siellä ja vetelä täällä ja Youtube ei toimi kunnolla missään!

Painajainen pakkorokotuksesta

Stressaa, ahdistaa, masentaa. Kali, korona. Olle. Oma olo. Eilen Kuopiossa 640 uutta tartuntaa. Ja kun siinä on vain osa tartunnoista...  Taitaa olla mahdotonta enää väistellä tartuntaa. Ja kun kukaan paitsi kiinalaiset ei vielä tiedä mitä covid-tartunta tarkoittaa loppuelämän osalta... aids? Tuhoutuneet t-solut? Aivot? Prionitaudit? Kaikki? Jos siis jotenkin ihmeellisesti selviäisi ensi-infektiosta hengissä.

 

Ja kun itselläni on ihan ilman koronaakin hengenahdistusta. Joka johtuu osan ajasta fyysisistä syistä. Osan ajasta henkisistä syistä. Varmaan suurimman osan ajasta molemmista yhtä aikaa. Kun mahaa ja rintakehää kiristää endon takia eikä pysty hengittämään syvään niin paniikki siitä vain pahentaa oiretta.

Kali stressaa syömättömyydellään. Pitäisi päättää poistattaako sen kipeät hampaat. Mutta kun sekin nukutus voi tappaa. Kali selvisi jo yhdestä nukutuksesta. Jos toinen tappaisi sen se olisi minun vikani koska en tajunnut viedä sitä heti Jynkkään.

 

Viime yön unessa kaikki lentokoneet ja helikopterit alkoivat tippua maahan. Minne seuraavaksi iskettäisiin? Juna-asemalle? Juniin? Keskustasta muualle oli kansanvaellus. Menin eri reittiä kuin muut, jos väkijoukkoon iskettäisiin. Eräs nainen neuvoi minulle tuntematonta reittiä.

Jokin aika sitten näin unen jossa olin koulussa, jostain syystä tunnilla katseltiin Squid Gamen ensimmäistä jaksoa. Odottelin että se loppuisi että pääsisin kotiin. Yhtäkkiä tunsin miten käsivarteeni laitettiin laastari. Vieressäni istuva eräs Squid Gamen hahmo/näyttelijä oli salaa tuikannut minuun koronarokotuksen. Hän vakuutteli aspiroineensa kyllä. Ihmettelin miten hän edes tiesi että olen rokottamaton. Hän kertoi lukeneensa blogiani. Ihmettelin osaako hän muka suomea. Suuntasin kauhuissani ja huutoitkien kotia kohti, matkalla alkoivat rokotuksen sivuvaikutukset tuntua. Koti oli entinen asuntomme ja siellä olivat äitini, isäni ja joitakin remonttimiehiä. Menin äidin luokse itkemään että mitä minä nyt oikein teen. En ehtinyt edes kertoa hänelle että minut on pakkorokotettu ennen kuin heräsin.

 

 

Pitäisi saada uusi tietokone. Nykyään tietokoneen kanssa saa tapella joka aamu koska se ei tahdo käynnistyä. Joku päivä se ei käynnisty ollenkaan. Mies katseli ensin uutta konetta minulle mutta päättikin hankkia uuden koneen itselleen jo nyt, että minä saisin hänen nykyisen koneensa. Kuten viimeksikin. On nimittäin yllättävän vaikeaa löytää konetta joka täyttäisi vaatimukseni. Pitää olla dvd-asema. Pitää voida pelata Sims 2:a. Pitää toimia Windows 7.

 

Pelasin kuukauden Red Dead onlinea talvisen maiseman takia. Kuukauden jälkeenhän daily challenge-putki katkeaa, ja oli siksi "pakko" lopettaa. Vaikeaa se oli, miksi jään koukkuun tuohon? Kun kerää miljoonannen kerran saman kerättävän niin herää kysymys miksi oikein teen tätä? No päätin jatkaa story moden puolella, toista läpipeluutani, evil Arthuria, olin menossa vasta lumessa, mutta nyt toki jo Horseshoe Overlookissa. Eilen yritin pelastaa Rhodesin asekauppiaan kellarissa vankina olleen pojan, mutta se meni vähän pieleen. Ensin ammuin vahingossa asekauppiaan. Sitten vankipojan. Yritin ampua hänen kahleitaan joita en edes nähnyt. Ammuin vain jalkojen väliin ja poika kuolikin. Hän oli siis oikeassa sanoessaan "en koskaan pääse pois tästä kellarista", niisk. 

 

Luin Stephen Kingin kirjan Billy Summers. Billy on palkkatappaja jolla on kultainen sydän. Billy tappaa vain pahiksia, vähän niin kuin Dexter. Halusin kovasti olla pitämättä tästä kirjasta, mutta niin vain kävi että lopussa se särki sydämeni, vähän niin kuin Kingin 22.11.63. Toki paljon pienemmässä mittakaavassa, ja skippasin kirjasta paljon.

 

Kääntymykseni persuksi on täydellinen.

Stephen Kingin Se ennen ja nyt

Luin viimein Stephen Kingin Sen ensimmäisen kerran kokonaan, ja katsoin tietysti sen kunniaksi siitä tehdyn minisarjan taas kerran.

Ja Siitähän on tunnetusti tekeillä uusi leffaversio, joten tässä joitakin kuvia asiaan liittyen.

Georgie on aina ollut suosikkini. Uuden Sen sanotaan olevan uskollisempi kirjalle kuin alkuperäisen tekeleen. Moni asia siis muuttuu, mutta Georgien keltainen sadetakki ei. Niisk.

Odotan innolla.

Kevyttä kesälukemista

Stephen Kingin Se: 1136 sivua

Justin Croninin The City of Mirrors: 600 sivua (ja englanniksi lukeminen on minulla niin hidasta suomeen verrattuna)

Juomareiden valtakunta: 543 sivua (ilman viitteitä, joita on lähes sata sivua)

Kiirettä pitää vaikka kirjaston laina-aika onkin kesällä kaksi kuukautta. Ja tarvitsisin jonkin telineen kun en meinaa jaksaa pidellä tiiliskivi-kirjoja käsissäni.

Minisarja: Childhood's End

Luin viime kuussa vuosikymmenien taon jälkeen Arthur C. Clarken scifiklassikon Lapsuuden loppu. Ajoitukseni oli täydellinen sillä heti sen jälkeen sain tietää että kirjasta on tulossa minisarja, joka esitettiin USA:ssa tällä viikolla.

Sarja oli minulle pettymys. Ensimmäinen kolmesta osasta oli vielä ihan hyvä, mutta kaksi viimeistä olivat aikamoista kuraa. Ehkä eniten ärsytti se että päähenkilöä Stormgreniä roikotettiin mukana alusta loppuun, vaikka kirjan aikataulun mukaan hän olisi kuollut vanhuuteen jo ennen ensimmäisen osan loppua.

Ilmeisesti jotta näyttelijöitä ei olisi tarvinnut vanhentaa tai vaihtaa niin kirjan tapahtumien aikaväliä lyhennettiin huomattavasti. Se mikä tapahtui kirjassa 50 vuoden päästä alun jälkeen vei sarjassa vain kymmenisen vuotta ja niin edelleen.

Ja silti mukaan piti ympätä täysin turhia romanttisia juonikuvioita joita ei todellakaan kirjassa ollut. Kerrottiinko kirjassa yhtään mitään Stormgrenin rakkauselämästä? Ei. Silti tuntui siltä että sarjassa päähuomio oli hänen pallottelunsa kahden vaimonsa välillä, joista toinen sattui olemaan jo kuollut. Ja sekin ärsyttää että Stormgrenistä oli sarjassa tehty tavallinen maajussi, kun kirjassa hän joutui asemaansa työnsä (YK:n pääsihteeri) vuoksi.

Kirja: Ruokavalio ja syöpä

Richard Beliveau: Ruokavalio ja syöpä

En voi mitään sille että mielestäni on aika yksisilmäistä ylistää jotain ruoka-ainetta syövänestäjänä. Otetaanpa tästä kirjasta esimerkkinä vaikkapa vihreä tee. Varmaan se on ihan terveellistä, mutta asiat eivät ole koskaan niin yksinkertaisia. Kaikissa teissä on paljon fluoria, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia terveydelle.

Ja uusimpana löydöksenäni tämä: Erään tutkimuksen mukaan endometrioosia sairastavilla on enemmän nikkeliä veressään kuin terveillä verrokeilla. Ja missäpä on paljon nikkeliä? Teessä ja margariinissa. Voisinkin piirtää nätin kuvaajan siitä miten endoni on pahentunut samaa tahtia teen kulutukseni kasvun kanssa. Mutta tokihan kyse on vain sattumasta, vai mitä?

Angiogeneesi on päivän sana tässä kirjassa ja syövän hoidossa/estossa ylipäänsäkin. Kyseessä on siis verisuonten muodostuminen syöpäkasvaimiin ja sen estäminen. Endohan on kuin syöpä sillä endometrioosipesäkkeisiin kasvaa verisuonia ihan niin kuin syöpäkasvaimiin. Ja endometrioosi leviää elimistöön veren välityksellä ihan niin kuin syöpien etäpesäkkeet. Juuri viime viikolla tuli vastaan tutkimus jossa resveratroli esti/hidasti verisuonten kasvua endometrioosipesäkkeissä. Punaviinin lisäksi resveratrolia on myös mm. karpalomehussa.

Absolutisti ei elä pisimpään. Eli parasta olisi siis näin naisena juoda tasan yksi lasi punaviiniä jokaikinen päivä. Paitsi että ei, sillä alkoholi on pahasta maksalle ja sillä on estrogeenivaikutus.

Kalaa kirjassa neuvotaan "tietysti" syömään enemmän. Harmi vaan että toisessa syöpäkirjassa Syötkö riskiruokaa? kalaa käsketään välttämään, sillä ne ovat täynnä syöpää aiheuttavia myrkkyjä.

Ja soijaa kehutaan estoitta. Itse en suosittelisi sitä edes pahimmalle vihamiehelleni. Jos soijalla on vähäistäkään estrogeenivaikutusta elimistössä, niin kyseessä on kaikkea muuta kuin terveysruoka. Ja ehkä tumma suklaa/kaakao on terveellistä, mutta siinä on kofeiinia joka ei ole terveellistä ja jolla on estrogeenivaikutus.

Kannattiko tämän kirjan takia kävellä helteisenä maanantaipäivänä Puijonlaakson kirjastoon? Säästinhän euron varausmaksun! Poltin tietysti itseni auringossa, sillä aurinkorasvojahan ei voi käyttää sillä ne aiheuttavat syöpää. Eniten harmitti se että joku oli ehtinyt viedä hyllystä nenäni edestä Charlie Hustonin uutuuskirjan Kuolleena palannut. (paitsi että netin saatavuustietojen mukaan se kirja on siellä edelleen hyllyssä! No eipä ollut. Niin monesti kirjaston kirjat onnistuvat ihmeellisesti piiloutumaan minulta.) Jouduin sitten tyytymään kyseisen kirjoittajan vanhempaan kirjaan Kalmasiivouksen salattu taito. Auto meinasi ajaa päälleni liikennevaloissa ja kehtasi töötätä. En todellakaan nopeuttanut kävelyäni yhtään.

Miksi kaikissa kirjoissa haukutaan karppausta?

Siis niissäkin kirjoissa joilla ei ole mitään tekemistä ruokavalioiden kanssa.

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja
Jotain tapahtuu, psykoosi leviää, ja kohta koko kolmansien simpanssien lauma järjestää pogromeja tai karttaa hiilareita, pysähtymättä kysymään itseltään onko tässä nyt oikeastaan mitään järkeä.

Karppaajat ovat siis psykoosissa. Mutta ei se mitään, onneksi psykoosi paranee kun syö enemmän hiilihydraatteja. Tosin oikeissa tutkimuksissa on todettu että viljattomalla ruokavaliolla psykoosipotilaat paranevat nopeammin. Ja eihän se toki haittaa että enemmän hiilareita syödessä fyysinen terveys kärsii? Onpahan henkinen ainakin kunnossa. Paitsi että ei ole, viljat aiheuttavat kaikenlaista kivaa aina masennuksesta skitsofreniaan asti.

Simon Flint: Villit vaihtoehdot: Uskomushoitokritiikkiä viisaille
Mitä karppaus tekee tässä kirjassa? Onko karppaaminen uskomushoito, yhtä hölynpölyä kuin esimerkiksi homeopatia? Kirjoittajan mielestä kasvissyöjät ovat leppoisia rauhanrakastajia ja karppaajat raivohulluja lihansyöjiä. Harmi vaan ettei karppaus ole mikään lihansyönti-dieetti. Ja entäs karppaavat kasvissyöjät?

(Ihmetyttää miten ihminen nimeltä Simon Flint voi olla syntyperäinen suomalainen ja savolainen. Oikeasti luulin että tämä on käännöskirjallisuutta. Ahaa, kyseessä on salanimi. Aika outo valinta suomalaisen salanimeksi.)

Varmaan sitten raamatussakin jossain kohtaa kerrotaan miten karppaaminen on syntiä. En ole koskaan lukenut raamattua kokonaan mutta haaveena se on.

Erään kirjasarjan tuho

Ei näin.

Luin Chelsea Cainin Archie & Gretchen-dekkarisarjan neljännen osan The Night Season ja viidennen osan Kill you twice. Näin siinä käy kun sarjaa pitkitetään ihan liikaa, oli kyse sitten kirjoista tai tv-sarjoista. Täyttä paskaa. Piti pakottamalla pakottaa itsensä lukemaan loppuun varsinkin tuo viides osa.

Eniten tietysti häiritsee se että neljännessä osassa ei ollut Gretcheniä ollenkaan, viidennessä kyllä jopa. Jos sarjan nimi on Archie Sheridan/Gretchen Lowell niin on aika halavatun selvää mitä niissä kirjoissa pitäisi mukamas yrittää olla.

Susan Ward (heippa vaan Sunset Beach!) on todella vastenmielinen hahmo. Vaikka hän on jo lähes kuollut monta kertaa niin jatkaa yhä täysin idioottimaista itsetuhoisuuttaan. Ja hänestäkö muka pitäisi välittää? Ja toivoa hänen päätyvän yhteen Archien kanssa, kuten kirjailija niin kovasti yrittää? Ei ei ei!

Silti tämä on taas yksi katastrofi joka on valitettavasti pakko katsoa loppuun asti. Eli sarjan kuudes osa Let me go here I come.. Kappas, King näköjään tykkää Cainin kirjoista.

Mutta luinpa myös vastikään Ernest Clinen mainion kirjan Ready Player One, jonka onnistuin viimein yhyttämään kirjastosta. Nörtin kirjoittama nörtti-fanfic nörteille. Leffa on tulossa, katson.

VEHNÄ VAARANTAA TERVEYTESI

William Davis: Eroon vehnästä

Luuletko että täysjyvävilja on terveellistä? Luule uudelleen. Täysjyvävilja on vähemmän haitallista ihmiselle kuin valkoinen jauho mutta se ei tee siitä terveellistä. Samalla logiikalla vähänikotiininen tupakka on terveellistä ja sitähän kannattaa polttaa paljon.

Vehnä on superhiilihydraatti ja maailman epäterveellisin ruoka-aine. Täysjyvävilja nostaa verensokeria enemmän kuin sokeri. Täysjyväleipä on yhtä terveellinen välipala kuin tölkki limpparia.

Jos olet ylipainoinen runsaasta liikunnasta ja näennäisen tervellisestä ruokavaliosta huolimatta, syynä "vehnävatsaasi" ovat "terveelliset" täysjyväviljat. Hiilihydraatit sekoittavat aineenvaihdunnan ja tekevät laihtumisesta erittäin vaikeaa.

Keliakia on salakavala sairaus. Se voi olla täysin oireeton tai ensimmäinen oire voi olla vaikkapa dementia tai syöpä. Keliakia voi oireilla myös esimerkiksi migreeninä, nivelsairauksina, anemiana, masennuksena, astmana, kilpirauhassairautena, närästyksenä tai hedelmättömyytenä. Ihan ilman suolisto-oireita. Keliakian ja osteoporoosin välillä on vahva yhteys, samoin keliakian ja ykköstyypin diabeteksen.

Gluteenittomat tuotteet vievät ojasta allikkoon, sillä niiden sisältämät tärkkelykset nostavat verensokeria jopa enemmän ja nopeammin kuin gluteeniviljat.

Kun korvaat ruokavalion rasvan ja/tai lihan "terveellisillä" täysjyväviljoilla saat rasvamaksan, diabeteksen, kaihin ja sydäntaudin. Rasvaton ruokavalio ei ole terveellinen. Viljaton ruokavalio hidastaa ikääntymisprosessia.

Parempi nimi diabetekselle olisi hiilihydraatti-intoleranssi.

Vehnätön/viljaton ruokavalio auttaa mm. näihin sairauksiin: diabetes, reuma ja muut niveltulehdukset, astma, suolistosairaudet, liikalihavuus, akne, autismi, skitsofrenia, pälvikalju, gynekomastia, psoriasis

VAROITUS: Vehnänpuute aiheuttaa hoikkuutta, terveyttä ja kivuttomuutta.

Kirjasto on kiva keksintö

Kaarlo Jaakkola: Ruoansulatus kuntoon ravitsemushoidolla
En ole koskaan ahminut mitään kirjaa niin suurella mielenkiinnolla ja nopeudella kuin tätä. Yllättävintä on tietysti se että kirjoittaja on suomalainen kirurgi joka on hoitanut potilaita jo vuosikymmeniä ruokavaliolla, eikä pelkästään suolia pois leikkelemällä. Kirjan innoittamana aion nyt esimerkiksi kokeilla a-vitamiinia kuivan ihon hoitoon. Jaakkolan mukaan a-vitamiini ei tee pahaa maksalle, päinvastoin maksa tarvitsee sitä toimiakseen kunnolla, jopa maksavaurioissa a-vitamiinista on apua. Uskoako vai ei?

Robin Cook: Merkityt
Olin lukenut uusimpia osia Cookin Laurie Montgomery ja Jack Stapleton-sarjasta,  mutta tämä vanhempi oli jäänyt välistä. Näin vanhemmiten moni asia on alkanut ärsyttää minua Cookin kirjoissa. Lapsellinen dialogi ja kaikki muu yksinkertaisuus. Nytkin se ettei naispäähenkilö muka mitenkään arvannut että on raskaana. Joo, eihän naista ihmetytä ja huoleta yhtään jos kuukautiset ovat monta viikkoa myöhässä. Sama juttu se on aina kaikessa viihteessä, varsinkin saippuasarjoissa.

Ja viidessadas asia joka ärsyttää minua nykyään: Se miten elokuvien trailereissa ja jopa kirjojen takakansissa paljastetaan juonesta ihan liikaa. Olin päässyt lähes tämän kirjan loppuun asti kun vasta luin takakannen tekstin kokonaan. Onneksi vasta silloin sillä muuten olisin tiennyt ihan liikaa etukäteen.

Unikoulu aikuisille
Yllättävintä tässä kirjassa on se miten hiilihydraatteja ja virallista ruokapyramidia kritisoidaan. Kehitys kehittyy ja järki lisääntyy? Hiilareita voi syödä illalla unilääkkeeksi. :D Sillä tasan niin unettavia ne ovat. Tosin melatoniini on tietysti huomattavasti terveellisempi vaihtoehto.

Gillian Flynn: Kiltti tyttö

Tässäpä kirja jota olen odottanut kirjastosta kaikista kauiten, ties kuinka monta kuukautta. Kun tein varauksen edelläni jonossa oli jotain noin 50 jonottajaa. Kaari Utrion Seuraneitikin tuli paljon nopeammin vaikka jonoa riitti siinäkin, siitä kirjasta on varmasti enemmän kappaleita.

Siksi olikin hauskaa huomata ettei kirja kiinnosta pätkän vertaa. Jo ensimmäisten 40 sivun jälkeen olisin ollut valmis luovuttamaan. Minua ei kiinnosta jännäriä (?) lukiessa joku tylsä rakkaustarina, ja vielä vähemmän jonkun vähä-älyisen akan loputtomat "päiväkirja"löpinät. Sori nyt vaan mutta kukaan ei kirjoita sillä tavalla päiväkirjaansa.

Tämä kirja on enemmän erään parisuhteen kuvaus eikä mikään jännäri. Lopusta voi todeta vain että sairasta menoa.

Anders De La Motte: Peli

Tätä kirjaa metsästin kuukausikaupalla. Pari kertaa sen piti olla kirjastossa hyllyssä, mutta kummallakaan kerralla en sitä silti löytänyt. Piilotteli minulta, prkl. Lopulta kamelin selkä katkesi kun sain tietää että kyseessä onkin kirjasarja, seuraava osa Lume julkaistaan Suomessa maaliskuussa 2014. Varasin siis viimein kirjan kirjastosta.

Ensimmäinen järkytys oli tajuta että kirjoittaja on ruotsalainen ja kirjan tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan. Luulin myös että peli olisi paljon raaempi; että epäonnistumisesta seuraisi automaattisesti kuolema. Luulin kaikenlaista ja tämä todellisuus on täyttä pilipalihommaa siihen verrattuna.

Kirjan päähenkilö on todella ärsyttävä, aivan helvetin tyhmä idiootti. En tunne mitään sympatiaa häntä kohtaan enkä todellakaan toivo hänen selviävän hengissä. On itse asiassa täysin väärin että hän ei ole vieläkään kuollut. Ja tuskin kuolee jatkossakaan kun kerran on päähenkilö? Buu.

Chelsea Cainin Archie & Gretchen-sarja

Luettuani jännärin Kadonnut iski halu lukea lisää jännäreitä, ja taisi olla niin että kirjaston nettisivu suositteli minulle Chelsea Cainin kirjasarjan ensimmäistä osaa Sydänverellä. Luulin silloin että kyseessä on trilogia; toinen osa on nimeltään Suoraan sydämeen ja kolmas Musta sydän. Viimeksimainittua lukiessani aloin epäillä että eihän tämä voi olla viimeinen osa, ja niinhän se onkin. Sarjassa on ilmestynyt englanniksi tähän mennessä kuusi osaa, vain nämä kolme ensimmäistä on suomennettu.

Kirjasarjan aiheena on poliisi Archien ja sarjamurhaaja Gretchenin välinen kissa ja hiiri-leikki. Tässä sarjassa erikoista on se että sarjamurhaaja on nainen. Ja tämä on taas niitä Kingin suosittelemia kirjoja! Taidan tykätä kaikesta mitä Kingikin tykkää.

Kolmen ensimmäisen kirjan jälkeen iski se tenkkapoo että mistäpä saisin ne seuraavat kolme englanninkielistä? Törkeästi taas pistin neljännestä osasta hankintapyynnön kirjastoon, siellä näytti jostain syystä olevan sarjan aikaisempiakin kirjoja englanniksikin.

Michael Cunningham: Illan tullen

Michael Cunningham tunnetaan kuulemma parhaiten kirjastaan Tunnit ja siitä tehdystä elokuvasta, jota en todellakaan ole nähnyt.

En muistanut miksi ihmeessä olin lisännyt tämän kirjan kirjaston muistilistalleni. Minun täytyi lukea takakannen teksti kaksi kertaa ennen kuin tajusin että kyse on homokirjasta. Jee?

No eipä sitä homostelua ole lopulta kuin yhden suudelman verran. Keski-ikäinen mies keski-iän kriisissään rakastuu vaimonsa huomattavasti nuorempaan pikkuveljeen. Eli se tavallinen tarina? Not.

Tällaiset taidekirjat eivät todellakaan ole minun teekuppini. Kun vain keskitytään leikkimään sanoilla eikä mennä suoraan itse asiaan niin eipä todellakaan kiinnosta. Luin tämän onneksi vain 300-sivuisen kirjan hirveällä vauhdilla vain siksi että pääsisin parempien kirjojen kimppuun. Eipä ole mitään mielenkiintoa lukea tämän kirjailijan muita kirjoja.

Chevy Stevens: Kadonnut

Chevy Stevens: Kadonnut

"Sen piti olla ihan tavallinen asuntonäyttö."

Juoni: Kiinteistövälittäjä Annie O'Sullivan siepataan asuntonäytöstä.

Kirja on jakanut mielipiteet täysin, jotkut tykkää ja jotkut vihaa. Joidenkin mielestä kurjassa kirjassa on liikaa väkivaltaa ja jopa kiroilua. Herramunjee, jos et kestä muutamaa kirosanaa niin pysy lastenkirjoissa. Ja väkivallasta valittavatko olettavat että kidnappaus-stoori on pelkkää hattaraa ja sateenkaaria? Itse odotin ja oletin enemmän ja pahempaa väkivaltaa, ja tuohan kertookin sitten minusta kaiken tarpeellisen? Kirja on tietysti ahdistava, mutta minua henkilökohtaisesti taisi häiritä eniten munasarjasyövän osuus tarinassa.

Lainasin kirjan kirjastosta lauantaina, ja luin sen loppuun asti heti sunnuntaina. Eli tietyistä puutteistaan huolimatta kirja piti minut hyvin otteessaan. Valitettavasti lopun juonenkäänne oli jo ihan liikaa. Ja toisaalta tuntuu että kuka tahansa olisi pystynyt kirjoittamaan tämän kirjan, eli amatöörimäistä tekstiä.

Stephen King: Doctor Sleep

Siitä on lähes 20 vuotta kun luin viimeksi Hohdon. Vaikka silloin nuorena luin sen monta kertaa se ei siis todellakaan ole minulla tuoreessa muistissa. Doctor Sleep on Hohdon jatko-osa, jota monet ovat kuulemma odottaneet. Itse en kyllä ole kokenut mitään tarvetta jatkolle. Miksi klassikoihin pitäisi kajota?

Doctor Sleep ei mene suosikkilistalleni Kingin kirjoissa. Ei se huonokaan ole, mutta ei vain inspiroinut minua mitenkään. En tykännyt siitä että Hohdon todellisuudessa on olemassa jotain niin epäinhimillistä kuin True Knot, jotka ovat "hohto"lapsia tappavia olentoja. Ihan niin kuin en tykkää siitäkään että Mustan tikarin veljeskunta-universumissa on olemassa kaikki se paska mitä on Langenneet enkelit-sarjassa. Liika on liikaa, kun kyseessä on suspension of disbelief.

Se ihmetytti miksi Doctor Sleepin kannessa on kissa. Noh, kissa on yksi kirjan päähahmoista. Voisi jopa sanoa että jonkun mielestä Doctor Sleep on se kissa eikä Danny Torrance. Kirjassa mainitaan itseäni kiinnostavana asiana myös kauhukohtaukset.

Kirja: The Vegetarian Myth

Jokaisen vegaanin pitäisi lukea kirja The Vegetarian Myth. Tai jokaisen joka vielä uskoo vähärasvaisen ja runsashiilihydraattisen ruokavalion terveellisyyteen, tai kolesterolimyyttiin. Kirjailija Lierre Keith tietää mistä puhuu, sillä hän eli vegaanina lähes 20 vuotta - ja menetti terveytensä pysyvästi.

Kasvissyönti ja varsinkin veganismi johtaa terveysongelmiin ennemmin tai myöhemmin. Vegaanit kärsivät proteiinin, rasvan ja vitamiinien puutoksesta. Mikä pahinta, jotkut tappavat jopa lapsensa ideologiallaan. Newsflash: Äidinmaito on täynnä kolesterolia ja eläinrasvaa. Ja vegaanihöyrypäiden mielestä epäterveellistä? Toinen newsflash: Kasvissyöjät kuolevat nuorempina kuin sekasyöjät.


Vähärasvainen ruokavalio aiheuttaa masennusta, väkivaltaisuutta ja itsemurhia. Kolesteroli ei ole syynä sydänsairauksiin, vaan se on paikalla korjaamassa hiilihydraattien ja omega6-pitoisten kasviöljyjen aiheuttamia vaurioita verisuonissa. Hiilihydraattikalorien korvaaminen eläinrasvakaloreilla ehkäisee syöpää. Soija aiheuttaa mm. hedelmättömyyttä, endometrioosia, Alzheimerin tautia ja muita muistiongelmia sekä kilpirauhasongelmia. Viljojen lektiinit ovat syynä moneen autoimmuunisairauteen.

Syömishäiriöiden taustalla on usein vegetarismi. Tämä johtuu mm. niasiinin (B3), tiamiinin (B1), sinkin ja tryptofaanin puutteesta. Eräässäkin tutkimuksessa 85% anorektikoista parani sinkkilisällä.

"Veganismi on 50% kulttia ja 50% syömishäiriötä."


Onnea valitsemallasi tiellä.