Kissaani Kalia muistellen

Viime lokakuussa kuollut vanhin kissani Kali olisi täyttänyt tänään 20 vuotta. 

Kali muutti luokseni lokakuussa 2009 nelivuotiaana. Se oli saanut edellisen omistajan luona kolme pentuetta, joista esikoinen Olle asusti jo luonani.

 

 

Kalin ottaminen oli väärin, kolme kissaa oli liikaa pienessä asunnossa. Vaikka muutettiin isompiin asuntoihin niin vuosien varrella tuli monta kertaa mietittyä Kalin antamista toiseen kotiin. Tapsa ei koskaan Kalista tykännyt, kuten ei muistakaan kissoista. 

 

Kalia ei oltu vielä silloin steriloitu, ja ensimmäisen kiimansa aikana se yritti tarjota itseään tyttärelleen Ollelle.

 

 

Kali ei osannut käyttää ovellisia kissanvessoja, ja aluksi otin oven pois vain yhdestä vessasta. Kali ei siitä tykännyt, ja pissi vääriin paikkoihin.

 

Kali oli pienikokoinen, kiltti ja sosiaalinen kissa. Siksi oli erityisen ikävää että se jäi elonsa lopussa ainoaksi kissaksi.

 

 

Ennen kuolemaansa Kali halusi jatkuvasti parvekkeelle, mutta siellä oli liian kylmä. Nyt on taas kesä, mutta Kali ei ole enää täällä nauttimassa siitä. (parvekekuvat ovat huhtikuulta 2011)

 

 

Kissani Kali on kuollut

Viime kuussa 19-vuotiaalla Kalilla diagnisoitiin kasvain pernan luona. Vain kuukaudessa se oli levinnyt kaikkialle. Todella aggressiivinen syöpä, mahdollisesti lymfooma.

 

 

Ei siis ihmekään ettei Kalille enää ruoka maistunut. Ei jäänyt mitään jossiteltavaa. Eniten ihmetyttää se että Kali ei osoittanut samanlaista kipukäyttäytymistä kuin viime joulukuussa, jolloin se oli selkeästi kipeä ja kärsivä. Nyt se vietti elämänsä viimeiset viikot olohuoneen raapimapuun ylimmällä tasolla.

Ennen tietoa kasvaimesta elättelin toivoa siitä että Kali eläisi ensi kesään asti, eli 20-vuotiaaksi. Mutta sen haaveen sai unohtaa kun kasvain paljastui.

 

Vajaata viikkoa ennen kuolemaansa Kali tuli päälleni makaamaan viimeisen kerran.

 

 

Muutama päivä ennen Kalin kuolemaa huomasin että sen vatsa pullotti. Ensin tietysti ajattelin että vain kuvittelin sen. Ihmettelin miksei Kalin paino laskenut vaikka se söi niin vähän. Mutta Kalin vatsaonteloon oli siis kerääntynyt nestettä.

Kalin munuaisarvot olivat kuukaudessa nousseet pilviin. Annettiin Kalille kolmena päivänä kipulääke Metacamia, ja aluksi se saikin Kalin syömään. Mutta Metacam on vaarallinen lääke, se voi aiheuttaa juuri munuaisten tuhoa. Ennen tietoa kasvaimen leviämisestä pelkäsinkin että me tapettiin Kali Metacamilla. Vaikka annettiin sitä ohjetta pienempi annos.

 

Viimeisinä päivinään Kalia kiinnosti enää vain parvekkeella käyminen. Harmi että siellä oli liian kylmä. Lauantaina lämpö tosin helli vielä hetken verran.

Vaikka ruoka ei enää kiinnostanutkaan, niin kuolemaansa edeltävänä päivänä eli sunnuntaina Kali kiinnostui vielä ulkona lentävistä linnuista. Teki jopa sitä säksättävää ääntä jota kissa tekee turhautuneena kun ei pääse saaliin kimppuun. Eipä Kali olisi enää lähes hampaattomana voinut saalille mitään tehdä. 

Kalin äiti oli koditon kissa, ja ystäväni hankki Kalin pentuna eläinsuojasta. 

 

 

Edellisen omistajansa luona Kali sai kolme pentuetta. Ensimmäisen pentueen esikoinen oli nuorin kissani Olivia, joka kuoli elokuussa 16-vuotiaana.

Sain Kalin itselleni aika tasan 15 vuotta sitten, lokakuussa 2009, sen ollessa 4-vuotias.

 

Kali oli äärimmäisen kiltti kissa ja todella sosiaalinen, se ei pelännyt tuntemattomia ihmisiä tai ylipäänsä uusia tilanteita.

 

Kali oli ainut kissoistani jota käytettiin valjaissa ulkona, muille se oli liian pelottavaa.

 

 

RIP Kali Elektra 5.6.2005-14.10.2024

 

 

Kissan särkynyt sydän

Kali syö liian vähän. Muutos viime päivinä verrattuna aikaisempaan on silmiinpistävä. Se vaikuttaa alistuneelta ja masentuneelta, ja muistuttaa yhä enemmän Tapsaa sen viimeisinä aikoina. Kali ei enää huuda, kuten Tapsakin lopetti huutamisen sairastuessaan. Tiedossahan on se että Kalilla on kasvain, mutta minun mielestäni sillä on myös särkynyt sydän. Kun tytär ei vaan tule enää koskaan takaisin kotiin.

Minunkin sydämestäni ottaa, enkä tiedä johtuuko se Fridayn pelaamisesta vai Kalista. Vai kaikesta.

 

Tein viimein Zooplussan tilauksen, oletettavasti viimeisen koskaan. Käytin palkkiopisteet loppuun. Zooplussassa ärsyttää nykyään se että suuri osa tarjouksista on voimassa vain sovelluksessa. Ja sitähän minulla ei ole kun ei ole älypuhelintakaan. Ja huomasinpa sitten ettei Zooplussalla ole enää ollenkaan toimitusvaihtoehtona Postia, on vaan Matkahuolto ja DHL. Maksoin siis turhaan premium-kuljetuksesta siinä pelossa että eräs tietty postipoika on taas liian aikaisin liikenteessä (kun ovikoodi ei vielä toimi).

Teho-osasto alkoi Suomen televisiossa uusintana alusta asti TV5:llä ja Friillä, aikamoinen yllätys. Ja huono ajoitus minun kannaltani, kun olen juuri sitä katsonut Maxilta.

 

Nyt tarvittais vielä Sunset Beach uusintana! Näen joskus unta siitä ihanuudesta että se näkyisi Suomen töllössä.

 

Tässähän kävi niin että PS5-asetuksiin ilmestyi joku mystinen kuulokemikrofoni JOTA EI SAA POIS. Tämä aiheutti sen että äänet eivät kuuluneet pelissä. Koska niiden äänien pitäisi ilmeisesti kuulua tuosta headsetistä. Joka ei edes ole mikään meidän headseteistä. Naapurinko se sitten on?! Ja sitten kun äänet sai kuulumaan pelissä niin ohjaimen mikrofoni ei toimi. Pitäisikö siis käyttää naapurin mikrofonia? Jos naapurin headset on yhdistetty meidän Pleikkariin (eikä sitä saa pois) niin kuuleeko naapuri kaiken? No sitten paljastui että tuo "headset" olikin toinen, latauksessa ollut PS5-ohjain. Outoa, ei noin ole koskaan aiemmin vuosien aikana tapahtunut. Että tämmösenkin ongelman piti tulla häiritsemään Fridayn viimeisiä aikoja.

 

Päätin laittaa pelin My Time at Evershine Kickstarteriin sen 35 dollaria. Ihan vaan senkin takia kun Friday päättyy vuodenvaihteessa, ja tuon pelin alpha accessin pitäisi tulla alkuvuodesta. Jotain odotettavaa?

 

Päätin myös että Kalin (ja Fridayn) kuoltua haluan pelata uudestaan pelin Spiritfarer. Siinähän Stella-tyttö kissansa Daffodilin kanssa kuljettaa sieluja tuonpuoleiseen. Ihana peli.

 

Maailman eläinten päivä?

Kali huolettaa. Se on jo vuosia elänyt kuivaruualla ja kuivilla herkuilla, ja nyt ne eivät ole oikein maistuneetkaan. Sen sijaan Royal Caninin kitten-mousse kelpaisi, eli siis märkäruoka. Oon koko ajan lykännyt Zooplus-tilauksen tekemistä, koska pelkään että sen saapuessa Kali voi olla jo kuollut. Hukun muutenkin kissanruokaan, ja vielä lisää pitäisi hankkia että olisi Kalille mieleistä. 

 

Kali on alkanut kanavoida Ollea. Se haluaa koko ajan parvekkeelle tarkastamaan lämpötilan, joko kesä olisi tullut takaisin ja tarkenisi? Mutta pahoin pelkään että kesää ei enää koskaan tule. Ei ainakaan Kalille.

Kalilla on myös alkanut olla välillä aika pelottavan näköinen nukkumisasento.

Minulla on ollut yleensä ollut tapana tehdä maailman eläintenpäivänä tähän blogiin kuvapostaus kissoistani, mutta nyt se jää tekemättä. Ennen Tapsan kuolemaa minun oli tarkoitus tehdä siitä postaus otsikolla "Kuopion kalteva kissa". Meillä kun on parvekkeella hiukan vinossa oleva kissojen raapimapuu...

 

Fridayn jokapäiväinen pelaaminen on alkanut ihan hyvin. Kunhan vaan tajusin ottaa tavoitteekseni tehdä ragequitin joka matsissa... tai siis sen etten edes haaveile pakoon pääsystä. On pakko toimia näin että idiootit eivät häiritse mielenrauhaani. When idiots happen kylmänrauhallisesti vaan ragequit. Mutta se oli erityisen kivaa kun ruotsalainen Jason teki ragequitin minun takiani. RUOTSI ON LYÖTY 

 

Raaskin tehdä pitkästä aikaa Iherb-tilauksen kun sai kaikesta 28 prosenttia alennusta. Olihan minun ihan pakko saada huulirasvaa, ja sitähän ei muualta saa? Lähettäessään paketin Iherb väitti että sen toimittaa Matkahuolto. Mutta pian tulikin Budbeeltä viesti että paketti onkin tulossa heille. Se vois olla hiukkasen ongelma kun ainakin nettisivujensa mukaan Budbee ei toimi Kuopiossa. Paketti saapui Suomeen perjantaina, ja sen jälkeen statuksena oli vaan "Tilauksesi on matkalla lähimpään lajittelukeskukseemme". Budbeellä kesti VIIKON saada paketti kulkeutumaan Suomen sisällä Kuopioon. Eli pidempään kuin paketilla kesti tulla USA:sta Suomeen... No ihme kyllä paketti tuli lopulta perille, ja kotiinkuljetuksella kuten pitikin.

Turhaa

Kali huutaa vieläkin enemmän kuin ennen. Koska tuo huutaminen alkoi muiden kissojen kuolemien jälkeen niin siihen sen yhdistää. Tapsakinhan huusi enemmän loppua kohti, mutta lopetti sen kun sairastui ja lopetti syömisen. Ei enää huutanut viimeisinä viikkoinaan. Koko ajan toivottiin että vielä huutaisi, koska vasta sitten olisi tuntunut siltä että Tapsa on terve. Joten en vaan ajattele että tuo Kalin huutaminen johtuisi jostakin fyysisestä (kivusta). Olisi eri asia jos se huutaisi esim. vessakäyntien yhteydessä. Kyllähän se nyt pelottaa kun tietää että pissatulehdus voi olla kissalla vaikka oireeton.

 

Ja kylläpäs harmittaakin se että sijoitin kissoihin kymmeniätuhansia euroja, ja palkinnoksi sain vain pari kasaa tuhkaa. Kaliakin silitellessä ajattelen että kohta sekin on vain kasa tuhkaa.

 

Suosikkipelilläni on enää kolmisen kuukautta elinaikaa jäljellä. Olisi tarkoitus pelata sitä joka päivä, mutta kestääkö terveyteni sen? Fridayn pelaaminen aiheuttaa minulle stressiä ja sydämentykytystä. Kumpi loppuu ensin, minä vai Friday? Tuo peli saa minut myös hiton huonolle tuulelle. Eli onko järkeä? No ei tosiaankaan. Mutta pakko on pelata, koska kohta ei enää voi. Ei enää koskaan, ja sitä en kestä.

 

Ja mitäs sen jälkeen? Sen jälkeen kun Fridaytä ei enää ole? Elämässä ei muutenkaan tunnu enää olevan mitään järkeä tai tarkoitusta Ollen ja Tapsan kuolemien jälkeen.

Mitäpä muutakaan tekisin päivät pitkät kuin päivittelisin jatkuvasti, jo ennen sen alkamista, pelin My Time at Evershine Kickstarter-sivua? Aikamoinen menestys se on ollut. Itse haluaisin sijoittaa kyseiseen peliin peräti 35 dollaria, koska sitten saisi alpha accessin, joka kai tulee jopa puolitoista vuotta ennen pelin varsinaista julkaisua. Tosin siinä on tietty se pulma että en oikein tykkää pelata pelejä tietokoneella, varsinkin kun selkäni, jalkani ja perseeni eivät kestä pitkään istumista. Toimisiko Evershinessä edes ohjain? Ainoa peli jota olen pelannut hiirellä ja näppämistöllä on Sims 2. Onneksi Resident Evil Randomizereissa toimii ohjain.

Rupesin sitten työkseni katsomaan Teho-osastoa. George Clooneyn ja Doug Rossin toisen kauden erikoisjakso "Hell and High Water" oli Tehiksen kaikkien aikojen katsotuin, vähän yllättävää. Tuossa jaksossahan Doug pelastaa pojan hukkumiselta. Itse olen aina vihannut Dougia, on se niin vastenmielinen hahmo. Carter on aina ollut suosikkini, ja Carterin tarinahan Tehis onkin. Nyt olen edennyt jo kolmannelle kaudelle.

 

 

Pelkään mörköjä

Ja taas pelottava viikko yksin kotona, kun kissa sairasti. Onneksi Kali suostui ottamaan antibioottinsa vapaaehtoisesti Latz soppansa mukana. Kalihan on nyt periaatteessa saattohoidossa, kun sillä on diagnisoitu kasvain. Ei sillä vielä näkyviä oireita ole ollut, mutta aikapommi on sisuksissa.

Ja taas kun aloin olla yksin rupesin pelkäämään öisin, ja säikähdin kerran jo tuuletintakin. Leuat, suu ja hampaat ihan kipeet stressin takia.

Ja sitten mies sairastui kesken matkansa. Tieto siitä että kohta se tulee kotiin todennäköisen koronansa kanssa ei ainakaan vähentänyt stressiä. Kun vielä olisi opintojen monta deadlineä lähiaikoina. 

 

 

Ja mitä opintoihin tulee niin meinasin vetää itseni burnoutiin jo ensimmäisen viikon aikana, ja oli pakko hellittää tahtia. Silmätkin oireili, tuntuivat väsyneiltä ja kuivilta, vaikka en ollut normaalia enemmän koneella tai lukenut enemmän.

 

Stressaan opinnoista ihan liikaa. Sitten kun onnistuin olemaan stressaamatta päiväsaikaan niin heräsin yöllä monta kertaa siihen että leuat on ihan väärässä, jännittyneessä asennossa. Osa tuosta stressistä tuli varmaan siitä kun luulin että Kela perii opintotukea takaisin jos opinnot eivät edisty tarpeeksi eli vähintään sen 5 op kuukaudessa. Mutta ei se onneksi olekaan niin, luulin ihan väärin.

 

Mutta silti vaan stressaan vieläkin liikaa mikä on aivan naurettavaa, koska kyseessä on sentään etäopinnot. Mutta eipä se stressi järjellä ajattelemalla helpotu ollenkaan.

 

Mutta toki keskityin oleelliseen tekemällä avoimen yliopiston kurssin Minä ja kissani! Suosittelen kaikille kissanomistajille, kyseinen kurssi on ilmainen. Tosin törkeästi opintopisteitä ei saa jos ei maksa...

 

 

 

Rupesin kattelemaan Teho-osastoa ihan järjestyksessä alusta asti, ensimmäisen kauden loppu lähestyy. Oli kiva kun mainittiin Joliet-vankila, siellähän Prison Break myöhemmin kuvattiin. Ja Tehiksessähän vierailee vaikka ketä näyttelijöitä, esim. Wentworth Miller (esitti 28-vuotiaana 17-vuotiasta).

Kissa pissii verta

Eilisaamuna ennen kahdeksaa heräsin siihen kun 19-vuotias kissani Kali oksensi. Huomasin sitten että sillä on muutakin ongelmaa. Se yritti etsiä paikkaa jossa olisi hyvä olla, ja nuoli persettään. Luulin että kyse on (taas) ummetuksesta. Sitten huomasin verta lattialla. Kali pissi ympäriinsä veristä virtsaa. Lattioille, tuoleille, sänkyyn, kissojen vessojen reunoille.

 

Eläinlääkärissä tuli huono uutinen. Ultrassa näkyi että Kalilla on kasvain pernan luona. 

 

Virtsanäyte saatiin otettua, bakteereja löytyi. Kali sai antibiootin virtsatietulehdukseen. Virtsatietulehdusten riskiä lisää ikä, munuaisten vajaatoiminta ja ummetus. Jotka kaikki siis Kalilta löytyy. 

Munuaisarvot ovat jopa paremmat kuin viimeksi eli joulukuussa. Eli auttaako Ipakitine? Kalilla ei myöskään ole esim. kilpirauhasen liikatoimintaa.

 

Kalia kehuttiin eläinlääkärissä hyväkuntoiseksi ja virkeäksi ikäisekseen. Se on tullut itsekin huomattua. Kali pääsee vieläkin hyppimään pöydille, ja jaksaa joskus jopa riehua. 

 

Taas maksoi Savon murre 560 euroa, ja saatiin vain 5 päivän antibioottikuuri. Olin luullut että virtsatietulehduksissa aloitetaan 10 päivällä, ja sitten lisää tarvittaessa.

 

Jokin aika sitten Kali rupesi huutamaan aiempaa kovemmin ja enemmän. Ja kun nyt ei voi tietää kummastako syystä se johtuu: Fyysisistä syistä (vanhalla kissalla esim. dementia, kuulon huononeminen tai korkea verenpaine voi aiheuttaa huutamista), vai muiden kissojen katoamisesta. 

 

Kali on myöskin hyljännyt minut. Se ei enää koskaan tule päälleni makaamaan. Milloin lie tuli viimeksi? Se tapahtui joskus Ollen vielä eläessä. Päälleni pääseminen oli kai sitten Kalille vain kilpailu Ollen kanssa.

 

Jo aiemmin päätin että yritän nyt pysyä kärryillä Kalin painosta. Sekä Olle että Tapsa pääsivät loppuaikoinaan laihtumaan liikaa. Olen vitsaillut että Kali on pätkäpaastolainen. Välillä se syö enemmän ja välillä vähemmän. Nyt eläinlääkärikäynnin jälkeen Kalille ei oikein ruoka maistunut. Aluksi Kali oli tietysti "pöllyssä" rauhoituksen takia, kuten kielikuvista näkyy. Mutta kun laitoin tänään Kalille Miratazia korvaan niin parin tunnin sisällä alkoi syödä.

 

Ikävä

Viime viikot ovat olleet hirveitä. Ollen kuolema, stressi Tapsan syömisestä ja voinnista, epäonnistumiseni kissojenhoitajana. Sitten Tapsakin kuoli. Liikaa minulle kestettäväksi.  Luulin että Tapsan kuolema olisi helpompaa kestää koska Olle "avasi pelin" ja koska Tapsan kuolemaan sai valmistautua etukäteen viikkojen ajan, mutta ei. En vain kestä ajatusta siitä, ettei Ollea ja Tapsaa enää ole.

 

 

Kun 17 vuoden ajan koko elämä ja rutiinit ovat rakentuneet kissojen hoitamisen ympärille 24/7, niin koko elämältä putoaa pohja. Kun ei enää tarvitse huolehtia Ollesta ja Tapsasta niin elämä muuttuu ihan erilaiseksi. Tyhjäksi. Sisällöttömäksi. Kuinka ison osan elämästäni olen käyttänyt esimerkiksi kissojen ruokkimiseen?

 

Vietinkö tarpeeksi aikaa Tapsan ja Ollen kanssa? Silittelinkö niitä tarpeeksi? Osasinko arvostaa jokaista päivää, jokaista hetkeä? En. Mutta ei mikään maailman aika olisi tietenkään ollut tarpeeksi.

 

Välillä iskee paniikki ja haluaisin palata ajassa taaksepäin ja tehdä erilaisia valintoja. Vaikka tiedän että ne valinnat olisivat olleet vääriä. Silti kissan lopettaminen tuntuu hirveältä. Kuin viimeiseltä petokselta kissaa kohtaan. Vaikka sen tarkoitus onkin säästää sitä kärsimykseltä.

Pari yötä ennen Tapsan kuolemaa näin ensimmäisen kerran unta Ollesta. Se tuli sänkyyn lohduttamaan minua. Unessa tiesin ettei se ollut Olle vaan sen henki, mutta se tuntui niin aidolta. Pari yötä sitten unessa Olle tuli sängyn viereiselle matolle. Silittelin sitä onnessani vaikka tiesin taas ettei se ollut aito Olle. Mutta viime yön unen olivat painajaisia. Ensin Olle tuli heikossa kunnossaan eläinlääkäristä kotiin, vaikka se olisi pitänyt lopettaa. Sitten Tapsa oli ulkona ja kettu kyttäsi sitä. Yritin päästä Tapsan luokse ennen kettua, mutta vaikka juoksin kuinka, niin en koskaan päässyt perille.

 

 

Avaan yhä suihkun jälkeen kylpyhuoneen oven, koska tiedän että Ollen henki haluaa juoda vettä kylppärin lattialta.

 

Enää ei kukaan kärky päivälliseni tähteitä. Siitäkin tiesi Tapsan voivan huonosti kun se ei enää tehnyt niin.

 

Nyt voin vaihtaa lakanat rauhassa, eikä tarvitse tapella Tapsan kanssa lakanoiden herruudesta.

 

Kun tajusin että voin nyt laittaa oksennusastiani yöpöydälle koska Tapsa ei enää voi jäädä sen vuoksi jumiin yöpöydän taakse. Enää Tapsa ei kulje yöllä yöpöydän ja ikkunalaudan kautta Muuramen päälle nukkumaan. Makkarin oven voi läväyttää auki tarkistamatta onko Tapsa sen takana. Ei ole enää kissoja tunkemassa itseään vaatekaappeihin.

Tapsa ei enää odota iltaisin päästäkseen puolisoni kanssa suihkuun ja hampaiden pesuun. Eikä enää koskaan makaa hänen tyynyllään kehräämässä.

Koti tuntuu hiljaiselta ja tyhjältä. Enää ei tarvitse laskea kolmeen. On vain yksi kissa jäljellä. Vanhin kissani, 19-vuotias Kali. Seurallisin kissa jäi yksin. Kali ei ole koskaan ollut ainut kissa. Kali on selkeästi ihmetellyt ja katsellut että missä ne muut kissat oikein on. Minne lie katosivat?

Kali ei paljoa tarvitse. Latz soup-märkäruokaa ja Bilanxin energy snaxeja, eikä juuri muuta. Pääsee niin paljon halvemmalla kuin aikaisemmin.

Yhdelle kissalle on kolme vessaa, neljä raapimapuuta, kolme kuivaruokakippoa, neljä vesikippoa ja juoma-automaatti.

 

 

Tajusin pian Ollen kuoleman jälkeen että haluaisin lohdukseni valkoisen kissapehmolelun jonka kanssa nukkua.

 

Ps. Olle kuoli Linnean nimipäivänä, joka on hahmo esikoisromaanissani. Sunnuntai-iltana huomasin että tiistaina on Jessen nimipäivä, joka on myös hahmo kyseisessä tarinassa. Ajattelin että jos Tapsa kuolee tiistaina niin alan kirkua. Tapsa kuoli tiistaina. Nyt pelottaa että Kali kuolee myös jonkin hahmon nimipäivänä. Seuraava on ensi kuussa.

Kissankusta ja -paskaa kaikkialla

Kolmen vanhan ja monisairaan kissan omistaminen on kivaa. Suosittelen. 

Kissat (pääasiassa Olle mutta myös Kali) ovat aloittaneet uuden jutun. Pissivät niin lähellä kissanvessan oviaukkoa että pissi tulee ulos vessasta. Meillähän on kissojen vessojen edessä muoviset edusmatot. Niin nyt on joka aamu ollut vessan edusmatto pississä. Ärsyttävää. Pahimmillaan olen saanut pissiä päällenikin siivotessani.

Olle aloitti vessan suuaukolle pissimisen kun vaihdoin halvempiin kissanhiekkoihin. Edelleen käytän samaa kalliimpaa hiekkaa silloin kun pesen vessat, mutta halvempia hiekkoja täydennykseen pesujen välissä. Ja ne halvemmatkin ovat ihan hajusteettomia mikrohiekkoja kuten se kalliimpikin (Extreme Classic). Jos jokin halvempi hiekka ei täytä laatuvaatimuksiani niin en osta sitä uudestaan. No Ollen laatuvaatimuksia on näköjään vaikeampi täyttää.

 

Olle on pelkkää luuta ja nahkaa. Se ei tykkää viljattomista ruuista. Aina kun se pääsee Latz-kipolle niin ahmii menemään. Olle saa märkäruokaa 4 kertaa päivässä ja monenlaista kuivaruokaa on tarjolla 24/7. Eli kysymys kuuluu voiko kissa kuolla nälkään nirsouden takia?

Ollella on vatsan sivuilla (ei siis alla) ihopussit. Ja me vitsaillaan että se on saanut jostain Red Bullia. Että se on evoluution ensimmäinen kissa joka kasvattaa siivet. Ja kutsutaan sitä flappy catiksi Goat Simulatorin flappy goatin mukaan. Mutta jotenkin Olleen pitäisi saada lisää ravintoa. Viljattomia paljon kaloreita sisältäviä ruokia/herkkuja jotka kelpaisivat Ollelle. No laitoin Ollen korvaan Miratazia. Että se raukka aivopestäisiin uskomaan että viljattomat ruuat ovat namia. Vaikutti auttavan.

 

Eilen illalla Olle paskoi mm. makkarin matolle. Viime yönä ennen viittä heräsin siihen kun Kali oksensi. Sitten se tuli sänkyyn yrittämään paskomista. Nostin sen pois ja se meni kissanvessaan paskomaan. Mutta ryntäsi heti sen jälkeen takaisin sänkyyn. Nostin sen taas pois mutta sänkyyn oli ehtinyt tulla paskaa. Eilen vaihdetuille lakanoille. Sitten se suuntasi sohvalle ja tietokonetuolilleni.

Myöhemmin tänä aamuna Olle sekä paskoi että yritti paskoa makkarin lattialle. Ollella (taas) ripuli ja ummetus tappelevat. Kumpi voittaa? Ja vielä myöhemmin aamulla lattioilta löytyi kuulemma kolme paskapökälettä, ja oli taas pissitty vessan edusmatolle. 

 

No nythän Tapsa ei sitten syö. Eilen söi vielä sentään lääkkeensä pienen ruokamäärän kanssa, mutta tänään ei sitäkään. Saattaa johtua sen nuhasta, tai sitten ei. Yritin saada sitä syömään aamulääkettään sängyssäni. Olin mikrottanut ruuan saadakseni sen haisemaan, ja siksikin Olle yritti epätoivoisesti ruuan kimppuun. Jätin Tapsan hetkeksi hakeakseni sille lisää räkäpaperia. Sillä aikaa se oli ehtinyt räkiä ympäriinsä sängyssä. Eilen vaihdetuille lakanoille.

 

Jotenkin asiaan liittyen: Zooplussaan oli ilmestynyt uusi toimitusvaihtoehto, Matkahuolto. Huomasin sen vasta kun olin tehnyt tilauksen johon en jostain syystä saanut valittua kuljetusmuodoksi Posti premiumia. Siksi pelkäsin että innokas postipoika tuo painavat paketit taas aamuseitsemältä, jos kyseinen tyyppi ei satu olemaan lomalla. Kun silloin aamuseitsemältä ovikoodi ei vielä toimi joten ne paketit joutuu hakemaan alaovelta. Mutta nyt toimitustavaksi tulikin siis yllättäen Matkahuolto. Pelotti miten se toimii. Jos vaikka missaa pakettien tuonnin ja joutuu muka hakemaan ne jostain hornasta. No yllättäen tuohon kuuluikin viesti jolla kyselivät että milloin paketit saa tuoda, toisin kuin Zooplussan sivuilla väitetään. Eli ei ongelmia.

 

Kissani Kali täyttää 19 vuotta

Vanhin kissani Kali täyttää tänään 19 vuotta. Ihmisvuosissa se vastaa kuulemma 92 vuotta, eli Kali on periaatteessa samanikäinen kuin mummoni.

 

 

Kali tuli minulle 4-vuotiaana, saatuaan edellisen omistajansa luona kolme pentuetta. Ensimmäisen pentueen esikoinen on nuorin kissani Olivia... jolla on tosi kuuluisa kaima.

 

Viime joulukuussa Kalilla oli terveysongelma, ja me jo ajateltiin että se ei välttämättä enää tule takaisin kotiin eläinlääkärireissulta. Kali oli todella kipeän oloinen, ei syönyt eikä pystynyt paskomaan. Diagnoosi oli yllättävä, munuaisten vajaatoiminta.

 

 

Nyt Kalilla on käytössä päivittäinen laksatiivi (Pegorion) sekä fosforinsitoja (Ipakitine), ja se voi ihan hyvin.

 

 

Alla olevassa kuvassa Kali 10 viikon ikäisenä.

 

 

Ripuloivat kissat

Mikä on vieläkin kivempaa kuin ripuloiva kissa? Kaksi ripuloivaa kissaa. 

 

Syntymäpäivänsä kunniaksi Tapsa alkoi ripuloida. Tapsa ei ole koskaan aikaisemmin elämänsä aikana ripuloinut. Ei edes silloin kun sillä oli virus ja se oksensi niin että joutui tiputukseen nestehukan takia.

Jo yöllä kuului epäilyttävää pieremisääntä kun Tapsa oli vessassa. Sitä ääntä kuuluu normaalisti vain silloin kun Olle on vessassa. Ja sitten päivällä näin varmistuksen löysästä paskasta. Tapsa myös oksensi kerran. Hieno synttäripäivä. 

Mistä tuo johtuu? Yksi mahdollisuus on Tapsan kilpirauhasen liikatoiminta. Mutta ei sen ruokahalu ole sellainen kuin liikatoiminnassa pitäisi olla.

Seuraava päivä oli ok, kukaan ei ripuloinut tai oksennellut. Mutta sitä seuraavana yönä Tapsa putosi nukkuessaan Muuramen päältä. Tapsan nukkuminen on VAARALLISTA. Se on aikaisemmin tippunut raapimapuusta varmaan ainakin 3 kertaa. Tapsa tarvii kai jonkinlaiset turvavaljaat.

 

Vaaka väitti että Kali on lyhyessä ajassa laihtunut 800 grammaa. Tai sitten olen vain laskenut väärin, en tiedä. Kali syö, paskoo eikä ole oksennellut. Outo tuo vaaka on muutenkin. Näytti illalla painokseni 600 grammaa vähemmän kuin päivällisen jälkeen, enkä ollut käynyt vessassa siinä välissä. En vaan ymmärrä. Mittasin vielä varmuudeksi monta kertaa yrittäen seisoa vaa'alla eri tavalla. Noh joko en vaan osaa, tai Kalilla on jokin ongelma. Piti tarkistaa otettiinko siltä joulukuussa kilpirauhasarvo, eipä tietenkään.

Salapaskoja

Kalin Mirataz-kuuri kesti lopulta aika tasan viisi viikkoa. Normaalisti yhden voideputkilon pitäisi kai riittää kaksi viikkoa, mutta eläinlääkäri antoi vähän erilaisen annostusohjeen, ja oli se annostelu muutenkin vähän sinnepäin. Ainakin toistaiseksi Kali on jatkanut syömistä kuurin loppumisesta huolimatta.

 

Mutta mitä tulee mustiin täpliin Kalin nenässä ja korvissa, googlettelin ja ne taitavat olla kissojen kesakoita (lentigo englanniksi). Tietty tuo ajoitus vähän hämää, kun ne ilmestyivät juuri masennusvoiteen käytön aikana.

 

 

Kali sai aiemmin laksatiivia joka toinen päivä, mutta sillä alkoi olla taas paskomisvaikeuksia, joten annan sille nyt Pegorionia joka päivä. Tosin Kali taitaa nykyään paskoa lähinnä öisin, joten sen tilannetta ei oikein tiedä. 

Ja mitä minuun tulee niin vuosia sitten minulla oli aina ripuli menkkojen aikaan, mutta nykyään tilanne on päinvastainen. Kehitys kehittyy eli endometrioosi leviää ja laittaa suolta koko ajan enemmän tukkoon. Vaikka olin syönyt sokerittomia karkkeja eli laksatiiveja joka päivä kuin leipää niin se ei viimeksi riittänyt. Päätin kokeilla Kalin laksatiivia eli Pegorionia, mutta vain yhden pussin kun aikuisen ihmisen pitäisi ottaa kerralla kaksi. Ei minulla ole varaa tähän... paskaan. Pun intended!! Kun jätin viljat pois ruokavaliosta vuonna 2005 vatsa alkoi toimia täydellisesti, mutta sitten endo tuli mukaan bileisiin pilaamaan kaiken.

Suuni on alkanut tosissaan ärsyttää minua. Kun yksi kohta paranee niin toinen alkaa oireilla. Tiesin kyllä että minun olisi kannattanut mennä hammaslääkärille jo viime kesänä, mutta en vaan halunnut kuulla tuomiota siitä mitä vahinkoja hampaiden pureminen yhteen on aiheuttanut. 

 

Jumpatessa tuli mieleen että onpa niska ollut hyvässä kunnossa viime aikoina. Istuin sitten syömään sipsejä ja katsomaan Twitchistä Biorand randomizer-turnauksen finaalia, kun iski huono ja outo olo niskaan, päähän ja silmiin. Myöhemmin myös raajat puutuivat, erityisesti oikea jalka ja vasen käsi.

 

Mutta sitten vasta hauskuus alkoikin. Tiistaina alkoi polttaa varpaita illalla suihkussa. Seuraavana aamuna herätessä sisäistä kutinaa rinnoissa ja kainaloissa. Viime yönä en voinut nukkua erityisesti varpaiden polttelun, mutta myös laksatiivien aiheuttaman vatsakivun, kutinan ja niskan, pään ja silmien kipujen vuoksi. En tajua miksi nuo varpaat nyt niin polttelee, kun jalat on ollut ns. normaalissa kunnossa viime kuukaudet. Polttelun iskiessä ensimmäinen ajatus oli tietysti korona.

 

"Onko minulla korona kun en haista kissanpaskaa?"

Pahimmillaan Olle ripuloi 3-4 kertaa peräkkäin ja saattaa oksentaakin jossain välissä. Yhtenäkin iltana olin pesemässä käsiä toisen tai kolmannen paskomiskerran jälkeen kun Olle oksensi. Hetken päästä istuin sängyllä enkä huomannut että Olle ripuloi makkarin lattialle...

Kali on alkanut hylkiä Latz-soppaansa, johon piilotetaan sen lääkkeitä, laksatiivia ja Wenefroa. Päätin sitten kokeilla sille munuaisten vajaatoimintaan Ipakitinea, joka aiheutti sisältämänsä laktoosin vuoksi Ollelle ripulia. No Kalilla ei ole vielä monen päivän jälkeenkään ollut havaittavissa samaa vaikutusta. Ipakitine on kelvannut Kalille hyvin, ja jopa laksatiivin kanssa. Tuntuu vähän siltä että se voisi tarvita jopa vähän enemmän laksatiivia. 

Lääkityksensä myötä Kalista on tullut levottomampi. Käytämme siitä  nykyään nimitystä adhd-kissa. Se nukkuu vähemmän kuin ennen, ja haahuilee usein ympäriinsä. Outoa on myös se että sairastumisensa/lääkityksensä jälkeen Kalin nenä on alkanut tummua. Tuntuu että siinä on koko ajan enemmän tummia kohtia.

 

 

Kipustressin kipuseuraukset?

 

Itse olen kärsinyt erityisesti hampaiden, suun ja leuan alueen kivuista ja tulehtuneesta tuntemuksesta. Kipu siinä viisurin paikassa säikäytti, mutta lähti onneksi pois. 

En vaan kestä sitä miten epäreilua on että kipu lisää kipua. Noh kuulemma leuan ja kaulan kipu on yleistä rintaontelon endossa. (tutkimus endon ja leukanivelen kipujen yhteydestä) En toki tiedä mikä johtuu mistäkin, mutta hampaiden pureminen yhteen ja leukojen pitäminen väärässä asennossa ei ainakaan vähennä kipuja.

 

Endometrioosikipujen suhteen minulla alkoi viikko sitten perjantai-iltana Fridayn pelaamisen aikana alaselkää välillä ikävästi vihlaiseva kipu. Lauantaina aikaväli vihlaisujen välillä lyheni koko ajan. Oli myös kovempaa kipua yhdessä kohtaa yläreittä, niin että yhtenä iltana oli jopa vaikeampi jumpata. Nuo kivut lähtivät pois, kunnes taas torstaina alkoi alaselkää vihloa, tällä kertaa pysyvämmin niin että tuntuu siltä ettei hirveästi voi istua. 

 

 

Ja olisi olevinaan niin paljon tekemistä tietokoneella. En ole vieläkään "ehtinyt" kirjoittaa tai editoida romaanejani tänä vuonna. Ja toissapäivänä aloitin uuden novellin kirjoittamisen...

Joulun jälkeiset jätökset

Sain joululahjani kun Kali teki jouluaattona kolme isoa ja löysää pökälettä... ja jatkoi paskomista ja lopulta ripuloimista koko illan. Tää on siis taas se klassinen tapaus varo mitä toivot. Ja suo siellä vetelä täällä jne. Ilmeisesti vähempikin määrä laksatiivia riittää Kalille. Yleinen ohjehan kissoille on 0,5 ml Pegorionia per painokilo joka toinen päivä.

 

 

Vielä pitäisi mieluusti aika nopeasti löytää Kalille jokin munuaisten vajaatoiminnan vastainen aine, mieluusti sellainen joka kelpaisi sille vapaaehtoisesti. Olin tilannut Zooplussasta herkkumuodossa olevaa Easypill Renalia, eipä kelvannut Kalille eikä Ollelle. Miksi ihmeessä herkut nyt kissoille kelpaisikaan?

 

Tekisi mieli kokeilla Ipakitinea, joka kelpasi hyvin Ollelle mutta aiheutti sisältämänsä laktoosin vuoksi sille ripulin. Toinen vaihtoehto on nestemäinen Pronefra, jota minulla oli yksi avattu pieni ja kaksi avaamatonta isoa pulloa, kaikki menneet vanhaksi koska Olle sanoi yäk. D'oh. Renataa kokeilin, ei todellakaan kelvannut Kalillekaan enkä yhtään ihmettele sitä, se haisee pahalle. Yllättäen Kali on pari kertaa ottanut vapaaehtoisesti WeNefroa, soup-märkäruoan liemeen sekoitettuna. Ollellahan käytän Porus Onea, mutta en ole oikein vakuuttunut sen tehosta kun se on niin erilainen kuin muut vastaavat aineet.

 

Pitäisi myös löytää joku (viljaton) ja mieluusti pieninappulainen munuaiskuivaruoka joka kelpaisi Kalille hyvin. Ollellehan yksikään niistä ei ole kelvannut enää alun jälkeen. Ja Kalihan ei juurikaan syö märkäruokaa, joten kuivaruoka on tärkeämpi. Olenkin nyt sekoittanut Animonda Integra protect niereniä Orijen kittenin sekaan, ja hyvin on kelvannut molemmille.

Tässähän on syyllisyys siitä että Kalin munuaisten vajaatoiminta olisi pitänyt havaita aikaisemmin. On tässä jo tyyliin vuosia tullut ajateltua että Kalilta olisi hyvä ottaa seniorikissan verikokeet. Kalihan kävi viime vuonna eläinlääkärissä, mutta verikokeita ei otettu. Olisi pitänyt tajuta pyytää niitä itse.

 

Saa nähdä milloin Kali lopettaa taas syömisen. Pelottaa mitä tapahtuu kun kahden viikon kuuri Miratazia loppuu.

 

Onneksi Ollella oli parempi vaihe Kalin sairastaessa. Aiemmin Ollen tilanne vaikutti huonolta kun edes Kaopekt ei enää tuntunut auttavan sen ripuliin. Mutta sitten tapahtui jotain outoa. Olle oli ilman ripulilääkettä monta päivää ja ei ripuloinut. Päinvastoin mitä pidempi aika ripulilääkkeestä kului sitä kiinteämpää sen uloste oli. Oikeasti sen ripulissa ei tunnu olevan enää mitään logiikkaa. Ei voi ymmärtää. Mutta noin viikon ripulilääkkeettömän ajan jälkeen täysin nestemäinen ripuli palasi taas. Sen jälkeenkin on ollut vähän niin että Kaopekt auttaa paremmin harvemmin annettuna.

Ollekin pitäisi siis viedä eläinlääkäriin, mutta ei voi tietää mikä Kuopion eläinlääkäri oikeasti tekisi asialle jotain. Pitäisi tutkia mistä ripuli johtuu. Ja ainakin yksi juttu mikä sen tutkimiseksi pitäisi tehdä on sen ulosteen tutkiminen. Pitäisi myös selvittää onko sillä joku bakteeri. Edellinen eläinlääkäri ei tutkinut mitään ja nosti kädet pystyyn. Turha eläinlääkärireissu ilman että mitään oikeasti tutkitaan tai että mitään apua oikeasti saadaan on viimeinen asia mitä tässä tilanteessa haluan. Mutta kun tiedetään että Ollella on munuaisten vajaatoiminta ja maksa-arvokin pielessä niin onko olemassa mitään toivoa sen suhteen että sen ripuli voisi joskus parantua?

 

 

Onneksi voin itsekin suht hyvin Kalin sairastaessa. Aiemmin joulukuussa vointini oli surkea viikon verran. Kivut alkoivat leuasta ja sen alta, leuan ja kaulan välimaastosta. Levisivät myös kasvoihin. Oikeasti kun pidin kättä vasten poskea muutaman sekunnin se aiheutti kovaa kipua poskeen pidemmäksi aikaa. Sitten levisikin kamala tulehtunut tunne suunnilleen koko kroppaan. Sitten endokivut, nivelkivut, oksetus, niskakivut. Mutta eniten hämäsi se leuan alla ollut tulehtunut tunne. En voi tietää mistä se johtui. Kuumetta ei todellakaan ollut, mittasin lämmön huvikseni yhtenä iltana ja se oli 35,7. Aiemmin vaivasivat "pelkät" pahat endokivut, enkä käynyt edes ulkona varmaan yli pariin viikkoon.

 

Ja mitä siihen jouluun tulee niin se oli harvinaisen jouluton joulu jopa minun mittapuullani. Ei joululaulujen kuuntelua, perinteinen jouluelokuva Yksin kotona 2 jäi alle puoleen tuntiin, ei lautapelejä, ei edes tonttulakkia. Ostin itselleni lahjaksi Casino-nettiarvan, minulla kun on tapana ostaa itselleni arpa synttärinä ja jouluna. Voitin 6 euron panoksella 10 euroa, sillähän juhlitaankin uuttavuotta!