20. huhtikuuta 2017

Paon ensimmäisen kauden ärsyttävimmät virheet

Nyky-Prison Breakin hirvittäessä tuli taas muisteltua vanhoja hyviä aikoja eli katsoin ensimmäisen kauden.


Lincoln on täysin syytön ja viaton mies. Hänhän vain aikoi tehdä murhan, jonka joku muu oli vain sattumalta ehtinyt tehdä ennen häntä. Jos se mies olisi ollut vielä elossa Linckö ei muka olisi tappanut häntä?

Diabeteksen hoitaminen on tosi yksinkertaista. Yksi ainoa insuliinipiikki päivässä riittää mainiosti.

Myytinmurtajien olisi pitänyt testata tämä Michaelin tekemä juttu: kiipesi köyttä pitkin joka oli kiinni ritilässä. Miten muka oli mahdollista nostaa se ritilä samalla kun roikkui siitä itse koko painollaan. Ja miten muutenkin onnistuu ihmisiltä kapean köyden (narun) kiipeäminen ylös.


Hale ja Veronica sopivat tapaavansa kahvilassa. Tapaamispaikka on kuitenkin pimeä kuja/parkkipaikka.

Terrence Steadmanilta poistettiin hampaat jotta ne voitaisiin laittaa ruumiille hämäämään henkilöllisyyttä. Miten hyvin ensinnäkin onnistuu irtohampaiden kiinnitys toiselle ihmiselle ja huomaamattomastiko? Ja eikö olisi ollut paljon yksinkertaisempaa vain väärentää ne hammastiedot?

Nero Michael ei osaa käyttää hissiä, eikä kukaan mukaan pakoporukasta. Vain Tweenerillä on tämäkin arjen perustaito hallussa.

Miksi muuten Michael oli niin tyhmä että laittoi tatuointiinsa kaikenlaista täysin turhaa? Vain siksi että saisi lisää jännitystä elämäänsä kun viranomaiset seuraavat tatuoinnin vihjeitä?

Mitä tapahtui niille kahdelle Abruzzin miehelle jotka ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa lensivät pois lentokoneella ilman pomoaan? Luulisi että Abruzzi olisi tapattanut heidät.

Ekan kauden lopussa Abruzzi halusi uhata Veronican henkeä saadakseen Michaelin kertomaan Fibonaccin olinpaikan, mutta toisen kauden alussa Abruzzi ei yhtäkkiä välitäkään Fibonaccista.

Sara löydetään kuolleena ensimmäisen kauden päätösjaksossa. Toisen kauden alussa hänet on kuitenkin mystisesti herätetty henkiin. (johtui kuulemma hahmon suosiosta)


17. huhtikuuta 2017

Tapsa 10 vuotta







13. huhtikuuta 2017

Paon paluu

Prison Break jatkui eikä minun todellakaan ollut tarkoitus katsoa sitä mutta minkäs teet kun se sattumalta näkyy telkkarissa. Kaksi jaksoa katsottuna.

Kannattiko pelastaa Lincoln monien viattomien hengen kustannuksella? Uuden kauden alussa Lincoln on takaisin aloituspisteessä eli pikkurikollinen jota velkojat jahtaavat. Luulisi tuon vanhan miehen oppineen jotain menneisyytensä virheistä, mutta ei. Minne katosi Sofia? Sanallakaan ei mainita myöskään C-Noten perhettä. Miksi C-Note oli muka valmis hylkäämään rakkaan perheensä ja lähtemään itsemurhamissiolle Jemeniin?

Miten Sara kehtaa epäillä Michaelin elossaoloa? Selvisihän Sara itsekin päänsä irroituksesta hengissä. Ja tottahan toki Michael halusi välttämättä lavastaa kuolemansa ja hylätä perheensä ja syntymättömän poikansa jotta voisi ryhtyä ISIS-taistelijaksi! Sitähän Scofield oli aina halunnut. Ja oliko muuten ihan pakko sotkea tosielämän karmeudet eli islam ja ISIS Prison Breakiinkin asti?

Suurin karmeus on kuitenkin T-Bagin vapautus. Eihän T-Bagillä pitäisi olla mitään mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Aionkin asennoitua niin että tämä uusi kausi on vain T-Bagin unta ja fantasiaa, ei todellakaan mitään totta. Muuten menee lievästi sanottuna hermot. Ja varmaan menee siltikin. Väkisin tehtyä shittiä.


Ai niin, ainakin yksi asia unohtui tästä valitusvirrestä. Jos perhe on joutunut murhayrityksen kohteeksi niin toki elämää jatketaan normaalisti, lapsi menee kouluun jne. koska uhkahan on varmasti jo poistunut. Ja jokainen asiansa osaava salamurhaaja ottaa aseen esille jo ennen pihatielle astumista jotta kohteet varmasti näkevät että ihan ystävällismieliselle vierailulle tässä ollaan tulossa.

12. huhtikuuta 2017

Joskus öisin iskee paniikki

Tämän elämän ja kroppani realiteettien suhteen. Että koska tahansa se rytmihäiriö voi olla viimeinen. Siihen nähden mitä tiedän en ole valmistautunut kuolemaani ollenkaan. Pitäisi hankkiutua eroon kaikesta turhasta kamasta, ihan myös tulevan muuton takia.

On se jännää tämä luulosairaus eli sydänendometrioosi. Viime viikolla oli kovat kivut ja pahat sydänoireet neljä päivää. Ja kas kummaa että ovulaation mennessä ohi myös sydän pääsi pinteestä. Ei voi olla endoa sydämessä, ei. En kuole tähän, en. Saattaa menkkojen sijaan tappajana ollakin ovulaatio. Jo kaksi vuotta olen elänyt jatkoajalla. On kaksi vuotta siitä kun endometrioosi levisi sydämeeni. Että minä vihaan pääsiäistä.

Oon taas vähän pallotellu idealla että yrittäisin saada ajan terveyskeskuslääkärille näiden sydänoireiden takia. Ihan turhaahan se olisi, korkeintaan saisin pipipään leiman. Sydänendo ei näy ekg:ssä. Magneetissa saattaisi näkyä, mutta eihän minulla näkynyt endoa edes vatsan magneetissa eli turha juttu. Leikkaukseen en halua, vaikka se olisikin ollut ainoa juttu joka olisi voinut henkeni pelastaa. Mutta kukapa muka KYSissä osaisi sydänendon leikata? Ei kukaan. Sitä paitsi en usko että sydämeni enää edes kestäisi leikkausta.

Jos kuolen sydänendoon niin haluaisin kuolinilmoitukseeni siihen kuolinpäivän jälkeen tekstin että kuolin "sydänendometrioosiin". Mutta tuskinpa ruumiinavauksen tulokset valmistuisivat kuolinilmoitukseen mennessä. Ja jos kuolinilmoitukseni olisi lehdessä ennen hautajaisia niin haluaisin siihen tekstin että kukkalaitteiden sijasta toivoin lahjoitusta eläinsuojelulle tai endometrioosiyhdistykselle.

Miksi miksi minä olen se yksi miljoonista jonka endo leviää sydämeen asti? Mutta sellaistahan se elämä aina on, epäreilua ja turhaa. Kuten joku viisas on sanonut: Kuoleman voi voittaa vain lopettamalla sen ruokkimisen.

Eniten vituttaa se että endoa aina vähätellään, erityisesti lääkärien toimesta. Ja että valehdellaan ettei endometrioosi mukamas voi olla henkeä uhkaava sairaus.

Biisi jonka haluaisin hautajaisiini. Vuosia sitten kaveri lupasi laulaa, mutta eipä taitaisi laulaa enää.

Within Temptation: The Swan Song

30. maaliskuuta 2017

3 pakettia Zooplussalta

28, 25 ja 23 kiloa. Paketit saapuivat päivää normaalia aikaisemmin, koskaan aiemmin ei ole käynyt näin. Onneksi olen niin hidas että olin vasta siivoamassa oksennuksia enkä ollut ehtinyt aloittaa imurointia. Onhan tuo nykyinen imuri hiljainen mutta en tiedä onko se niin hiljainen että kuulisin ovikellon soiton tai koputuksen.


Tilasin vain kaksi pussia kissanhiekkaa kun normaalisti tilaan neljä, eli kohta pitää taas tehdä tilaus. Yksi 15 kilon kissanhiekkasäkki kestää täällä noin kuukauden. Orijenista oli varastossa vain kalaversio. Ja nyt viimein hankin myös kolmannen kantokopan kissoille. En tiedä olisiko niitä syytä olla kolme kun kissojakin on kolme. Muutossa ainakin olisi tarvetta kun Tapsa haluaa jäädä omaansa asumaan, ja jos vie kissat eläinhoitolaan niin ehkä silloin.


Tilasin myös synttärilahjan Tapsalle, se täyttää huhtikuussa 10 vuotta. Mietin haluaisiko Tapsa mieluummin yliajetun näköisen fretin vai yksisarvisen. Oli myös vaikea päätös antaako lahja Tapsalle heti vai vasta oikeana syntymäpäivänä.

Bonuspisteillä otin Kalille testaukseen kuivaruuan syömisen hidastajan, plussaa siitä että se on konepestävä. Tekisi kyllä mieli kokeilla muitakin aktivointikuppeja, mutta valitettavan harva kestää konepesun.

11. maaliskuuta 2017

Tuhkimon kengissä

Pitäisikö ostaa hääkengiksi Tuhkimo-korkkarit? Onhan ne aika sopimattomat näin vanhalle ja niin arvokkaaseen tilaisuuteen. Lisäksi haluaisin hiukan korkeammat korot ja en koskaan tykkää jos korkolappu on erivärinen kuin itse kenkä. Eikä värikään ole sellainen minkä häihini haluaisin. (jengiväriä violettia sen olla pittää!)




Oikeasti haluaisin häihin jotkut kalliit merkkikengät. Että voisi kerran elämässään sellaiset hankkia sillä tekosyyllä... Saatavuus vain on hiukan heikko. Nettikaupat eivät lähetä Suomeen enkä voi matkustaa jonnekin Lontooseen vain kenkien takia. Suunnilleen ainut tietämäni mahdollisuus on eBay, eikä siellä ole vielä tullut sopivia vastaan.