Tapsa taas eläinlääkärissä

Tapsalla alkoi parisen kuukautta sitten olla outoa oireilua. Jatkuvaa aivastelua ja kamalia limaisenkuuloisia ääniä. Mutta missään ei ole näkynyt mitään eritteitä, ei silmissä tai nenässä. Oudointa näissä oireissa on se että ne tulevat ja menevät. Välillä on pari pahaa päivää, ja sitten oireet lähtevät kokonaan pois jopa viikoiksi.

Eläinlääkärin mukaan kyseessä on todennäköisesti joko krooninen nuha tai allergia. Katsotaan onko pitkävaikutteisesta antibioottipiikistä apua. Kurkun tähystyksessä ei onneksi näkynyt mitään ylimääräistä.

Tapsallahan on muitakin epänormaaleja juttuja. Sen vatsa on ollut jo ainakin pari vuotta karvaton. Yleisin näky on Tapsa vatsansa kimpussa. Ja ajoittain sen peräpääkin haiskahtaa epäilyttävästi, mutta anaalirauhasissa ei ollut mitään häikkää.

Tapsan paino on laskenut! 4,65 kiloa (ennen 5 kg). Mutta sehän on hyvä asia, koska Tapsa on ylipainoinen ja on ollut pienimuotoisella laihdutuskuurilla jo pitkään.

Oli kyllä todella vaikeaa saada Tapsa kuljetuskoppaan. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut näin isoja vaikeuksia. Tapsa jätti kopan eteen kasan kynsiään kun tappeli kynsin ja hampain vastaan. Ne hampaat on onneksi kunnossa, tarvitsi vain poistaa hammaskivet. Toisin kuin Ollella.

Elokuva: Musta torni

Sisältää kai jonkinlaisia juonipaljastuksia. Pahoittelen huonosta muistista johtuvia virheitä.

Vaikka olen Stephen Kingin fani en ole koskaan erityisemmin tykännyt hänen Musta torni-kirjasarjastaan. Jouduin monen vuoden aikana aloittamaan sarjan ensimmäisen osan lukemisen kolme kertaa alusta ennen kuin pääsin sen loppuun asti.

Pitkän tuotantohelvetin jälkeen seitsemänosaisesta kirjasarjasta saatiin viimein puristettua ulos puolitoistatuntinen leffa, joka on saanut surkeita arvosteluita. Ei elokuva mielestäni ihan niin huono ole. Käytiin lauantaina katsomassa se, kun yleisurheilun MM-kisojen ohjelmassa oli sopiva rako. Ehdittiin kotiinkin sopivasti vähän ennen ukkosmyrskyä.

Eroja kirjojen ja elokuvan välillä:

En muista että kirjoissa olisi mainittu hohtoa, saati sitten että Jakella olisi se. Kirjoissa Jaken tv-pomo-isä on elossa, eivätkä Jaken vanhemmat välitä lapsestaan. Mitään hienoja portaaleja ei ole, Jake päätyy Keski-Maailmaan kuolemalla. Jää auton alle New Yorkissa.

Mustaa tornia ei yritetä tuhota suoraan, vaan sitä suojaavia säteitä. Säteenmurtajat eivät ole lapsia. Mustiinpuetulla miehellä ei kai ollut mitään komentokeskusta.

En muista että revolverimies olisi kirjoissa koskaan käynyt meidän maailmassamme. Tuli liikaa Last Action Hero-viboja, vaikka se onkin yksi suosikkileffoistani.

Ronaldin ainoa päämäärä on päästä tornille, ei suinkaan kosto mustiinpuettua miestä vastaan. Ensimmäinen kirja loppuu Jaken (toiseen) kuolemaan, mutta elokuvassa hän ei jostain syystä kuollut kertaakaan.

Sitäkin on kritisoitu että elokuvassa Jake on päähenkilö eikä Roland. Minuahan se ei haitannut koska Jake on aina ollut suosikkihahmoni sarjassa, jos ei oteta lukuun Oita.

Ennen leffaa näytettiin traileri elokuvasta Ready Player One. En tiennytkään että sen ohjaa Spielberg. Ensi-iltaa lupaillaan ensi vuodelle. Tuo siis jopa on yksi  niistä kirjoihin perustuvista elokuvista joka on oikeasti toteutunut. Tosin leffa vaikuttaa jostain syystä olevan paljon kirjaa toimintapainotteisempi.

Stephen Kingin Se: Virallinen traileri

Peli: Life is strange

Sisältää juonipaljastuksia!

En aluksi tajunnut miksen tykännyt Playstation Plussan kesäkuun pelistä Life is Strange. Heti alussa ärsytti se että joutui pelaamaan samat tylsät kohdat monta kertaa. Mutta vähänpä tiesinkään, sen alun koulutunnin joutuu elämään uusiksi oikeasti miljoona kertaa, ja viimeisellä kerralla jopa Max kommentoi että tämän täytyy olla helvetti. Mutta inhossani peliä kohtaan oli kai lopulta kyse siitä etten vain todellakaan halunnut palata koulumaailmaan koulukiusatuksi, paskojen ihmisten keskelle.

Life is strange kertoo siis lukiota käyvästä Maxista, joka yllättäen huomaa voivansa matkustaa ajassa taaksepäin. Uuden supervoimansa avulla Max pelastaa parhaan ystävänsä Chloen kuolemalta. Menneisyyden muuttaminen toisenlaiseksi onkin aina erityisen hyvä idea? Ja aikamatkustus on terveellistä?

Ainoa syy miksi edes halusin tehdä tästä pelistä minipostauksen on tämä kuva. Tai ylipäänsä tuo kohtaus pelin viimeisessä luvussa. Valokuvauksenopettaja Mr Jefferson oli ainoa sympaattinen hahmo koko pelissä, kaikki muut olivat ilkeitä ämmiä tai muuten vaan rikollisia ja laiskoja luusereita (Chloe). Enpä tiedä mikä reaktioni olisi ollut jos en olisi lukenut spoilereita. Vastasin tietysti Mr Jeffersonille I love you. Oispa ollut ihanaa päästä elämään hänen pimiössään ikuisesti. "I hope you don't mind needles or duct tape."

Lopussa uhrasin tietysti Chloen, sillä sen tyypin nyt vaan oli määrä kuolla sillä viikolla. Niin tapahtui jopa toisissa todellisuuksissa. Siinä toisessa vaihtoehdossa miten monta kaupunkia ja miten paljon ihmisiä Maxin olisi pitänyt uhrata ennen kuin hän tajuaisi että Chloea ei voi/kannata pelastaa.

39

Käytiin lauantaina pitkästä aikaa vähän viihteellä. Harmittaa että Bowldinerin ruokalista muuttui, en kovin paljon tykännyt Cobb-salaatista. Albatrossissa mokasin kun tajusin vasta baaritiskillä että jotain hyvin oleellista puuttui. Giggeliltä oli kysytty henkkareita ja sehän oli minun laukussani.

Join shampanjaa elämäni ensimmäisen kerran, eipä tuo kovin kummoista ollut kuohuviiniin verrattuna. Suomessa ei aikaisemmin ollut myynnissä brut nature-shampanjoita, mutta nytpä on ja yksi niistä on eksynyt Kuopion keskustan Alkoon asti. "Vain" 36 euroa.

Maailman ihanin mekko

Se on pinkki ja siinä on kissoja!

Onneksi olen toistaiseksi onnistunut hillitsemään itseni enkä ole tilannut tätä. Mekko maksaa liikaa, endovatsani ei mahtuisi siihen eikä pinkki värinä käy minulle. Ja tuonmalliset mekot yleensä vanhentavat minua. Tosin nykyään sillä ei olisi mitään väliä koska olen parin viime vuoden aikana rupsahtanut täysin. Ennen näytin ikäistäni nuoremmalta mutta en tosiaankaan enää.

Tätä kissamekkoahan voi tilata sekä Englannista (halvempi mutta monesti out of stock) että Suomesta.