Syksyn mekkomania

Syksy tuli rytinällä. Oli kirjaimellisesti viimeinen hetki lähteä risteilylle jos halusi mennä kesätamineissa. Päiväkin myöhemmin niin ei olisi enää onnistunut.

 

Ja täsmälleen sama juttu oman voinnin suhteen. Ihmettelin matkan jälkeen vatsan turvotusta, ja päivä pari myöhemmin iski kovat endokivut. 

 

Tietokoneen näyttö on alkanut pelotella. Välillä se pimenee yllättäen, ja tokenee vasta kun sen sulkee ja avaa uudestaan.

 

Mekkoja 

 

Ostin mekkoja huuto.netistä. Kaksi mekkoa samalta myyjältä niin säästi postikuluissa, itse mekot maksoivat vain yhden ja kaksi euroa. Nämä olivat myynnissä pitkään mutta ei vaan kelvannut kellekään. Musta juhlamekko (koko 38) ja violetinharmaa kotelomekko (38).

 

Mutta sitten kun yritin ostaa kolmatta mekkoa (musta kotelomekko, koko 36) niin huutis ei antanutkaan tehdä niin. Joka kerta tuli vaan viesti "Tarjouksen tekeminen epäonnistui. Tarkista syöttämäsi tiedot ja yritä uudelleen." Kyseinen tuote oli myynnissä Huuto Turvalla. Tosi turvallista ostamista kun ei pysty ostamaan ollenkaan. Kävin sitten kirjeenvaihtoa huuto netin asiakaspalvelun kanssa, ja lopulta mekon ostaminen onnistui.

 

 

Sitten olikin ikävää todeta että kaikki nämä mekot ovat liian isoja minulle. Se tavallinen tarina, vaatteita on paljon mutta ei mitään päällepantavaa. Liian pieniä, liian isoja, läpinäkyviä, liian lyhyitä, huonosti istuvia. En vieläkään tiedä mitä laittaisin päälle mummon hautajaisiin.

 

Elokuvia 

 

Tänä syksynä haluaisin tehdä monia asioita, mutta ne kaikki maksaa (liikaa).

 

Kirja Pitkä marssi (The Long Walk) on yksi suosikeistani Stephen Kingin tuotannossa. Olen odottanut vuosikymmeniä että siitä tehtäisiin elokuva. Ja nyt se tulee ensi-iltaan mummoni hautajaispäivänä. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi käynyt elokuvissa, vieläköhän lippuja saa ostettua samalla tavalla kuin ennen? Eli ostaa netistä ja hakea kassalta? Mutta leffaliput maksavat nykyään kuulemma 20 euroa...

 

Samana päivänä tulee ensi-iltaan myös viimeinen Downton Abbey-elokuva. Mutta minähän vihaan erästä DA-hahmoa niin paljon että en kestä. Tappoi Sybilin, stna.

 

 

Perjantaina 12.9.: mummoni hautajaiset, Pitkän marssin ja Downton Abbeyn ensi-illat, Borderlands 4-pelin julkaisupäivä, yleisurheilun MM-kisat alkavat.

 

Kuopion kaupunginteatterissa esitetään tänä syksynä näytelmä Idän pikajunan arvoitus, joka aina kyllä kiinnostaisi. Mutta liput maksavat yli 40 euroa. Vähänkö harmittaa että minulla ei ole opiskelijakorttia, moniin juttuihin voisi saada alennusta.

 

Hohtokeilaamaankin olisi kiva mennä. En ole koskaan käynyt Kuopion uudessa keilahallissa. 

 

Ystävänpäivään sopiva elokuva?

Hienosti "juhlin" juhlapäiviä, eli katson jonkin teemaan sopivan elokuvan. Ystävänpäivänä siis romanttisen. 

Viime vuonna katsoin The Buccaneers-minisarjan, ja leffan 27 Dresses. Toissavuonna taisin katsoa Titanicin. 

 

 

Nyt tarkastelin dvd-hyllyäni, että löytyisikö sieltä mitään teemaan sopivaa.  

Pretty Woman

Piukat paikat

eka Sinkkuelämää-leffa (sitä tykkäsin katsoa vuosia sitten aika useinkin)

Rakkauden pilvipuutarha

Where the Heart Is

Kala nimeltä Wanda

 

Joku voisi väittää ettei nämä kaikki ole tähän tarkoitukseen sopivia. Olen myös halunnut katsoa Tuulen viemän miljoonannen kerran jo jonkin aikaa. Ja mites olis Yölento? Olenhan nähnyt sen vain muutaman kerran viime aikoina, kun se oli viime vuonna telkkarissa vain kuusi kertaa. Monihan on luullut Yölentoa sen alussa rakkauselokuvaksi.

 

 

The Notebook

 

No päädyin sitten katsomaan Viaplaystä elokuvan The Notebook, vasta ensimmäistä kertaa vaikka pitkään on ollut aikomus. Nyt mielenkiintoni herätti nettikommentti jonka mukaan tämän leffan miespäähahmo on toksinen paskaukko. Noh kyllähän tuo heti alussa kiristi naisen kanssaan treffeille uhkaamalla itsemurhalla.

 

The Notebookissa rikas tyttö Allie jostain kumman syystä rakastuu köyhään poikaan, ja siitähän hänen vanhempansa eivät pidä. 

Tuo elokuva perustuu Nicholas Sparksin kirjaan. En ole lukenut sitä, enkä kaiketi muitakaan kyseisen kirjailijan kirjoja. Mutta kuulemma kirjassa suhde on vähemmän toksinen kuin leffassa. Aina pitää leffoihin lisätä draamaa.

 

Mitäpä mieltä olin leffasta? Vaikea sanoa. Minusta ei todellakaan olisi elokuva-arvostelijaksi. The Notebook on kai ollut ihan suosittu, en ihan ymmärrä miksi.

 

Täytyy sanoa että en ole mikään Ryan Goslingin fani, mutta Rachel McAdamsista (ja James Marsdenista) sen sijaan tykkään. Leffan loppupuolella tirautin pari kyyneltä, mutta ei minulla ole mitään intoa nähdä tätä elokuvaa uudestaan.

 

 

Aikaisemminhan olisin pelannut tänään Fridaytä, ystävänpäivän kunniaksi pinkeissä asuissa. Niin siis ne pinkit (pinkeät) asut olisivat pelihahmoilla eikä minulla... Onko tämä eka hetki kun oikeasti kaipaan Fridaytä? Kun olen kuumeisesti miettinyt mitä pelata tänä perjantai-iltana... Ei vaan oo mittään kivvoo peliä.

 

 

Pitäisikö peräti juoda suruunsa? En ole juurikaan ryypännyt viime aikoina. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut näin suurta ja monipuolista Absolut-kokoelmaa. Olen jotenkin tykästynyt tuohon Absolut Watermeloniin.

 

 

Elokuva: Salem's Lot (2024)

Stephen Kingin kirjaan Painajainen perustuva elokuva Salem's Lot julkaistiin viimein Maxissa. Sen oli alunperin tarkoitus tulla jo vuonna 2022, ja ihan elokuvateattereihin. Joten julkaisun myöhästyminen ei ole koskaan mikään hyvä merkki?

 

 

Salem's Lot kertoo siitä kun pikkukaupungissa paska osuu tuulettimeen. En tiedä onko tämä kovinkaan iso juonipaljastus, mutta kyse on vampyyreistä. Tarinassa lapsille tapahtuu pahoja asioita, joten jos et kestä sitä tätä elokuvaa ei kannata katsoa. Itsehän en arvosta sitä että Kingin kirjoissa pääosassa on aina kirjailija, niin tässäkin.

 

Olin yllättynyt siitä että tämä uusi Salem's Lot sijoittuu 1970-luvulle (kuten alkuperäinen kirjakin), eikä sitä ole siirretty nykyaikaan, kuten trendinä tuntuu olevan.

 

Tämä elokuva on käsittääkseni saanut huonoja arvosteluita, mutta minä tykkäsin siitä. 70-luku oli toteutettu hienosti. Asiat etenevät nopeasti, joidenkin mielestä liiankin nopeasti. Tyhjäkäyntiä ei todellakaan ole. Aikaisemminhan Painajaisesta on tehty vain minisarjoja, jotka ehkä sopivatkin pituudeltaan tälle tarinalle paremmin.

 

Siitä ei edes ole kovin montaa vuotta kun luin Painajaisen uudelleen, joten minun kai pitäisi osata kertoa miten uskollinen tämä leffa on alkuperäisteokselle. Mutta en voi väittää että kirjan yksityiskohdat olisivat minulla hyvin muistissa.

Tämän elokuvan katsomisen jälkeen tekisi mieli vaihtaa kaulaketjun riipus ristiin...

Elokuva Yölento tulee telkkarista!

Suosikkileffani tulee telkkarista! Pitkästä aikaa, tai minä en ainakaan ole tietoinen että sitä olisi viime vuosina esitetty. Huomasin Starin leffamainoksessa turhan tutun pätkän, ja rupesin miettimään että mistä se on tuttu. Mutta sitten alkoikin näkyä pätkiä myös Lisasta ja Jacksonista... 

 

Elikkäs tuoreen Oscar-voittajan Cillian Murphyn tähdittämä elokuva Yölento (Red Eye) esitetään Starilla huomenna sunnuntaina 28.4.2024 klo 21. Ja uusinnat myös 30.4. ja 4.5.

 

 

Lisa kohtaa lentokentällä hurmaavan miehen, mutta tällä onkin pahat mielessä... (traileri joka tietysti paljastaa liikaa juonesta) 

Olen tehnyt kyseisestä leffasta monta fanivideota. Linkit videoihin ja muita Red Eye-juttuja löytyy täältä. (siellä taitaa olla juonipaljastuksia)

 

Yölento on kai tällä hetkellä myös Netflixissä.

 

Ota tästä myös rare kuva Cillian Murphystä pyrkimässä Batmanin rooliin. Ei päässyt Batmaniksi, vaan joutui Scarecrowksi.

 

 

Ja paria viimeisintä Far Cry-peliä äskettäin pelanneena tämä uutinen kiinnosti:

 

Cillian Murphy Rumored For “Far Cry 7”

 

Ps. Juuri viime sunnuntaina Briteissä on julkaistu tv-sarja nimeltä Red Eye... mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän leffan kanssa.

Elokuva: Greatest Days

Elisalta tuli viime viikolla sähköpostia että saisin katsoa viisi elokuvaa ilmaiseksi. Yksi noista leffoista kuului jopa katsomislistalleni: Take That-musikaali Greatest Days.

 

Muistin sitten yhtenä yönä että se elokuva on saatavilla vain sunnuntaihin asti. Ja perjantaipäivän ratoksi sitten katsoin sen.

 

Greatest days kertoo ystävyksistä jotka olivat ysärillä suuria Take That-faneja. Ja nykyhetkessä he tapaavat uudelleen, kun yksi heistä voittaa liput reunion-konserttiin.

 

Greatest days on saanut huonoja arvosteluja. Sen budjetti oli haluttua pienempi, koska Take That ei koskaan menestynyt USA:ssa, ja siksi sieltä ei rahoitusta tullut.

 

 

Jotkut ovat myös haukkuneet biisien versioita, mutta itse tykkäsin niistä kovasti. Mukana olivat niin suosikkini (Never forget) kuin inhokkini (Back for good), ja kaikkea siltä väliltä. Parasta on juuri biisien bongailu ja tunnistaminen. Upeaa musiikkia. Onneksi Youtubesta löytyy leffan koko soundtrack. Tykästyin myös Take Thatin uuteen versioon biisistä Greatest day, siitä alkuperäisestä en ole koskaan liiemmin tykännyt.

Yhdessä kohtauksessa oli mukana jopa itse Take That, tai siis se kolmikko mikä siitä on jäljellä. Katusoittajina jotka kerjäsivät pennosia, hauskaa.

 

Sitten tarvitaan vielä NKOTB-musikaali...

Viimeinen vihollisenpäivä

Mietin hyvissä ajoin mitä katselisin ystävänpäivän kunniaksi. Vuosi sitten katsoin kotona Titanicin, kun se oli teattereissa, mutta en tietenkään mennyt koronaa hankkimaan.

 

 

 

Jo ennen muuttoa halusin pitkään katsoa Buccaneersin, mutta silloin se kaatui siihen ettei minulla ollut tietokoneessa toimivaa dvd-asemaa. Eli siitä on niinku aika monta vuotta kun olen katsonut sen viimeksi.

 

The Buccaneers eli Viattomat valloittajat on kuusiosainen BBC:n minisarja, joka perustuu Edith Whartonin kirjaan jota ei ole kai vieläkään suomennettu. Sarjassa seurataan neljää nuorta amerikkalaista naista, jotka lähtevät Englantiin hankkimaan aristokraattiset aviomiehet.

 

Omistan tuosta sarjasta dvd:llä sekä suomiversion että Hollannin. Suomiversio on paskottu, siinä ei ole normaalia jaksojakoa ja lisäksi siinä tuntuu olevan jotain outoja ja epämääräisiä ylimääräisiä kohtauksia. Olen tainnut katsoa sen vain kerran, ja sen jälkeen tyytynyt aina hollantiversioon. Mutta siinä on saatavilla tekstitys vain hollanniksi, ja siksi on pakko pitää ääniä kovalla, ja silti menee 90% puheesta ohi.

Olen aina tykännyt enemmän tuon minisarjan jaksoista 4-5 (6) kuin alusta, ja joskus osasin ulkoa paljon noiden jaksojen dialogia. Johtuu kai siitä että silloin kun tuo sarja alunperin esitettiin televiisorissa niin näin sen vain neljännestä jaksosta asti. Ja siitä että alkujaksoissa on liikaa huutavia ja kikattavia tyyppejä...

Huomasin nytten että Buccaneersista on tullut Apple TV:lle kokonaan uusi sarja (Hesarin arvostelu), joka on alkanut marraskuussa 2023. Toinenkin kausi tuosta on tulossa. Aluksi tuo remake kiinnosti, mutta sitten luin jaksokuvaukset ja totesin että joo-o, ei kiitos. Tulee taas vaihteeksi tasan yksi sana mieleen: pyhäinhäväistys. Olenhan jo sanonutkin siitä kun remakeissa pitää tehdä muutoksia vain muutosten vuoksi. Ja kun historiallisia sarjoja pakotetaan nykymuottiin... Enhän pystynyt katsomaan Bridgertoniakaan, vaikka yritin monta kertaa.

 

Halusin katsoa Halloweenin ystävänpäivän kunniaksi jonkin romanttisen leffan, enkä taida omistaa niitä dvd:llä kovin montaa. Romanttisia komedioita tehdään liukuhihnalta, ja yksi niistä on 27 Dresses. Jostain syystä olen aina tykännyt siitä. Se kertoo naisesta joka haluaa epätoivoisesti naimisiin, mutta on ollut morsiusneitona 27 kertaa.

Ja miksi sitten otsikko "viimeinen vihollisenpäivä"?  Tämä on viimeinen ystävänpäivä jona saan pelata suosikkipeliäni Friday the 13th: The Game. Etkot toki pidin jo lauantaina. 

Ja voihan tämä tietysti olla viimeinen ystävänpäivä muutenkin. Kuka tahansa meistä voi olla seuraava koronan pitkäaikaisvaikutusten aiheuttaman äkkikuoleman uhri. Esimerkkejähän heistä uutisoidaan mediassa joka hiton päivä. Mutta silti, koronaa kaikille, ja monta kertaa vuodessa! 

 

Vuonna 2023 katsottuja sarjoja ja elokuvia

Spiral: From the Book of Saw on harvinaisen paska leffa alkaen pääosanesittäjästä ja Jigsawn äänestä. Mutta pakkohan se oli katsoa vain kuullaakseen ikonisen musiikin. Mukana on myös suosikkini Samuel L. Jackson. Syyllinen oli selvä heti alusta alkaen sillä niinhän kyseisen näyttelijän hahmot aina on? Ja varsinkin kun kyseisen hahmon "kuolemaa" ei näytetty, eikä edes perhettä. Sitäpaitsi ns. pahis oli oikeassa! Ja Saw-leffa ilman Tobin Belliä on pyhäinhäväistys. Ps. Saw X tuli jo.. ja siinä on mukana aito ja alkuperäinen Jigsaw.

 

Alice in Borderland (Netflix) on kuin Squid Gamen kopio paitsi että Alice oli ensin. Joukko nuoria joutuu todellisuuteen jossa pelataan tappavia pelejä joihin on pakko osallistua. Pääseekö tästä uudesta maailmasta mitenkään pois? Tykkäsin tästä sarjasta yllättävän paljon, jännitystä riitti.

 

Bullet Train (Viaplay) on toimintakomedia joka on elokuvien suosikkigenreni. Harva toimintakomedia on hauska tai viihdyttävä, mutta Bullet Train on sitä tarpeeksi. Brad Pitt esittää rikollista joka menee luotijunaan tekemään simppeliä varkaustehtävää, mutta eihän siinä lopulta mitään yksinkertaista olekaan. Varoitus: leffassa on käärme isossa roolissa.

Firestarter (2022) on uudelleenfilmatisointi Stephen Kingin romaanista, ja se syyllistyy suurimpaan mahdolliseen syntiin: viattoman kissan kamala kärsimys ja kuolema. Uusintaversioiden ongelma on aina se että niiden on "pakko" tehdä asioita erilailla kuin alkuperäisessä ja siksi juoni siirtyy liian kauaksi lähdemateriaalista. En tosin muista olenko koskaan nähnyt ekaa Firestarter-leffaa, mutta se(kin) on haukuttu.

 

Huomasin ihan sattumalta tv:n aloitusnäytöllä Ghostfacen, ja piti palata siihen nopeasti. Olin yllättynyt siitä että Scream 6 oli jo ilmestynyt Netflixiin. Tykkäsin elokuvasta yllättävän paljon. Siinä oli todella paljon viittauksia aikaisempiin Screameihin ja muihin kauhuelokuviin. Olin lukenut juonikuvauksenkin joskus, mutta en muistanut siitä mitään. Paitsi sen että eräs tietty tyyppi ei kuole. Hauskaa oli tietysti se että hahmo nimeltä Jason katsoi F13-elokuvaa.

 

Rupesin katsomaan Ruudun ilmaisesta Pluto tv:stä Melrose Placea, josta olin ajatellut vuosia että se olisi kiva nähdä uudestaan, olin nähnyt sen aikaisemmin kai vain kerran. Noh ensin jouduin pettymään kun toiseksiviimeisen eli kuudennen kauden jälkeen alkoi ensimmäinen kausi eli viimeinen seitsemäs kausi puuttui kokonaan! Ja sitten ensimmäisellä kaudella hypättiin yhdessä kohdassa yhtäkkiä noin neljä jaksoa eteenpäin. Eli eipä mitään järkeä jos jaksoja kerran puuttuu eikä kaikkea näytetä. Itse sarjahan on kivan tapahtumarikas, ainakin ensimmäisen kauden jälkeen. Noh myöhemmin Plutoon oli onneksi ilmestynyt myös MP:n viimeinen kausi.

Lokakuussa rupesin katsomaan Areenasta sarjaa Kaikki hänen salaisuutensa, koska se oli sattuneesta syystä ollut esillä mediassa ja olin nähnyt siitä pätkiä aamuisin Ylellä. Jo heti alussa tajusin että olen katsonut sitä aikaisemminkin, mutta luulin että vain ensimmäisen jakson. Mutta ensimmäisen kauden lopussa tajusin että olin katsonut sen kokonaan. Vain toinen kausi oli uutta, ja se olikin mielestäni parempi. Hiukan ihmettelin yhden hahmon muuttunutta ulkonäköä, mutta näyttelijä olikin jostain syystä vaihtunut. Tämän sarjan pääosassahan on Downton Abbeyn Laura Carmichael. 

 

Kuolema Niilillä on yksi harvoista Agatha Christien kirjoista jonka olen lukenut Idän pikajunan ohella, ja molemmat vieläpä useamman kerran, tosin vuosikymmeniä sitten. En siis muistanut kuka tässä kuolee ja kuka on murhaaja. Mutta tätä 2022 tullutta leffaa katsoessani mietin että kirjassa ei varmasti ollut lesboilua. Ja että kuoliko kirjassa muka viisi tyyppiä? Ja tajusin vasta leffan jälkeen että siinä on Arnie Hammer, jos olisin tiennyt sen etukäteen en olisi leffaa katsonut. Ja sitten muistinkin lukeneeni aiheesta aiemmin.

 

 

Loppuvuodesta Disney plus oli tarjouksessa ja katsoin sieltä sitten 24:ää. Aloitin nyt kolmannesta kaudesta. Viimeksi katselin toista kautta, mutta en loppuun asti. Viidennen kauden olen nähnyt kaikista useimmin, siinähän ne järisyttävimmät jutut tapahtuu ja se onkin kuulemma yleisen mielipiteen mukaan 24:n paras kausi. Kuudennesta kaudesta eteenpäin en oikeastaan haluaisi edes katsoa. En kestä kun Curtis kuolee, se on minulle se ns. jump the shark-hetki. Curtisin kuolemasta kuulemma sanotaan että Curtis on out of character. Chloe se vasta onkin kuudennella kaudella out of character. Korkkarit ja hame, siis mitä hittoa?!

 

Odotin innolla Netflixin realityä Squid Game - Haaste. Ainakin aluksi se sai vain negatiivisia arvosteluita. Mutta minun mielestäni draaman kaari oli kohdillaan, täysin lätsähtänyttä loppua lukuunottamatta. Oikeasti lopetin katselun kun viimeistä jaksoa oli jäljellä 14 minuuttia. Ja kun sen voittajan pystyi arvaamaan pelkästään sen vuoksi että erään kilpailijan ulkonäkö oli kisan jälkeen muuttunut tunnistamattomaksi. Ja en muista että olisin koskaan vihannut minkään reality shown kilpailijaa niin paljon kuin erästä tämän sarjan tyyppiä. Toivoin vain että kyseinen tyyppi ei pääsisi finaaliin. Onneksi ei päässyt, vaikka tosi lähellä se olikin.

 

Ystävänpäivä

Facebookissa on mainostettu ahkerasti Titanicin 25-vuotisjuhlajulkaisua. Ilman koronaa minäkin olisin varmaan mennyt katsomaan sen elokuvateatteriin, kävinhän aikoinaan katsomassa 3D-versionkin. Mutta minulla on dvd:nä Titanicin deluxe collector's edition, joten voin katsella sitä.

Valitsin hyvän ajan tulla riippuvaiseksi suklaasta kun näköjään Lindtin sokeritonta maitosuklaata ei enää saa mistään. Joko sen maahantuonti tai tekeminen on lopetettu. Mutta onneksi Citymarketista saa sittenkin Redin sokeroimattomia suklaita, ovat olleet piilossa minulta kun haulla 'red' ei ole koskaan nettikaupasta löytynyt.

 

 

Ystävänpäivän kunniaksi halusin eilen pelata Fridaytä, ja surkeastihan se meni. Ennakkotilasin ruokaa Woltista Pancho Villasta, olen jo pitkään ollut tykästynyt heidän lohisalaattiinsa. Ja plussaa myös siitä että heiltä saa hampurilaiset Ketoinen-sämpylällä. Saa nähdä miten käy, saako ruokaa kun on ruuhkapäivä, ainakin ennakkotilaus on hyväksytty. Vuosi sitten Wolt-kuskilla oli suuria vaikeuksia päästä perille asti.

Harkitsin ostavani itselleni lahjaksi maata Skotlannista kun on 80% alennus, mutta päätin jättää sen rikkaammille. Varsinkin kun tälläkin hetkellä on Zooplussan ostoskorissa tavaraa 430 eurolla. Ihan vaan vähäsen märkäruokia varsinkin herkkävatsaiselle ja munuaisvaivaiselle Ollelle. (ja 230e luontaistuotekaupan ostoskorissa...)

Katseltuja 2022

Katselin viime vuonna joitakin sarjoja ja elokuvia. Minulla on pahana tapana jättää blogikirjoitukset kesken, mutta ehkä tämäkin pitää joskus julkaista, vaikkakin hiukan myöhässä.

Sain lopulta Better call Saulin viimeisen kauden katsottua. Pidin pitkän tauon siinä vaiheessa kun suosikkihahmoni vaikutti tulevan tiensä päähän. Miksi kidutin itseäni tällä sarjalla kun vihaan sitä niin paljon? Nähdäkseni ne Waltin ja Jessen typerät cameot. Täyttä turhuutta ja BB:n hahmojen pilaamista koko sarja, kuten olen paasannut jo aikaisemminkin.

 

Katselin myös Breaking Badin ties kuinka monennen kerran. Ja tällä katsomiskerralla ihmettelin mihin Gus edes tarvitsee Waltia kun hänellä on Gale? Mitä Gus olisi muka tehnyt Waltille 3 kuukauden jälkeen? Tarinan traagisin hahmo on Hank. Ei ihmekään että hänellä on paniikkikohtauksia, ihan kuin hän aavistaisi kohtalonsa? Sarjan alkaessa Hankilla on alle 2 vuotta elinaikaa jäljellä. Ihan turhaan kuntouttaa itsensä taas kävelemään kun kohta kuolee kummiskin. Ja entäs sitten Tucon serkkujen maailmanhistorian huonoin murhasuunnitelma. Mikä se suunnitelma siis oli? Että odotetaan minuutti siitä kun tyyppi menee autoon ennen kuin lähestytään autoa? Yleensä se tyyppi olis kai jo lähtenyt ajamaan. Mistä soittaja tiesi että serkut aikovat odottaa minuutin ennen kuin lähestyvät autoa? En vaan ymmärrä.

 

 

En tykännyt Snowpiercerin kolmannesta kaudesta. Mutta yleensähän näissä dystopia-jutuissa se idea onkin ainoa kiinnostava asia eikä se itse toteutus mikä on aina (pakosti?) ihmisten väliset tylsät suhteet. Vihaan Laytonia. Siinä on taas yksi kapinnallisjohtaja joka on yhtä paha kuin "pahikset" ja johtaa ihmiset tuhoon (köh Detroit become humanin Markus, että vihaan häntä). Mutta kaiken huippu oli se että kuolleksi luultu hahmo onkin elossa. Hemmetin epäuskottavaa. Miten hän muka selvisi? Selittäkää se minulle askel askeleelta. Miten pitkä matka oli Kalliovuorten asemalle? Enkä tykännyt ollenkaan siitä mitä Steven Oggin hahmolle tehtiin.

Katselin myös leffan Snowpiercer. Ja luin juonikuvaukset Snowpiercer-sarjakuvasta. Kolme Snowpierceriä, kolme aika lailla eri tarinaa. Sarjakuvassa on viruskin...

 

Jaettu maa (North and South) olikin nyt pettymys. Liikaa väkivaltaa, liikaa sotaa (varsinkin nyt), liikaa kauhuissaan olevia hevosia. Ei ainakaan voi väittää että eläimiä ei olisi vahingoitettu tuon sarjan kuvauksissa. Eikä niin kai väitetäkään. Toista se oli kasarilla? Kesken jäi.

Sarjasta Salvation tykkäsin paljon. Siinä maahan on törmäämässä ihmiskunnan tuhoava asteroidi ja ihmiset keskittyvät tietysti epäolennaisuuksiin. Cliffhangereita riittää ihan niin kuin Prison Breakissa. Tämänkaltaisia sarjoja saisi olla enemmänkin.

 

Uncharted oli pelileffana taas yksi menetetty mahdollisuus. Minä kun luulin että Nathan ja Sully ovat peleissä ystäviä eivätkä vihamiehiä tai kilpailijoita. Parasta oli Nathanin ääninäyttelijän cameo. 

Moonfall ei ole minulle soveltuva elokuva koska siinä on tulossa maailmanloppu koska kuu on törmäämässä maahan. Näen usein tuon tyylisiä painajaisia. Olin lukenut juonipaljastukset etukäteen enkä tiedä mitä mieltä olisin ollut suuresta juonenkäänteestä jos en olisi tiennyt sitä ennakkoon. Turhan typerää.

Elokuvan Resident Evil: Welcome to Raccoon City arvosana oli jo katsomatta paskaa koska en voi sietää Clairen näyttelijää. Katsomalla vieläkin paskempaa. Miksi on pakko tehdä muutoksia vain muutoksien tekemisen ilosta? KAIKKI on väärin, paitsi RE2:n alun rekkakuski. Miksi yritetään pakolla tunkea yhteen elokuvaan kamaa aivan liian monesta pelistä? 1-2 olisi riittänyt.

 

Joulua ei ole tänäkään vuonna

Taas yksi joulu juoksuhaudoissa.

 

Katselin Love Actuallyn, minulla on viha-rakkaussuhde siihen leffaan. Se on liian epäonnellinen ja masentava. Paras kohta on tietysti Didon Here with me kera sheriffin.

 

Yksin kotona 2 ei törkeästi ole telkkarissa ollenkaan tänä jouluna. Viime vuonna taisi olla kaksi kertaa, toinen niistä jouluaattona. Sen nauhoituksen nyt katselin. Olis mulla kyllä se dvd:kin. Parasta leffassa ovat musiikit, kuuntelen soundtrackia joka joulu.

Viime jouluna kinkku jäi saamatta kun Citymarketissa oli pienet kinkut loppu, nyt oli Prismassa parempi onni ja kinkkua on lähes 2 kiloa (yhdelle ihmiselle). Vatajan kypsä joulukinkku 1,5kg ei ole kovin hyvää mutta kaipa tuo alas menee. En ole vielä koskaan paistanut kinkkua itse. Vuoden päästä voisi kai kokeilla jos en ole kuollut, leirillä tai vankilassa. 

Red Dead Onlinessa on taas ollut talven ihmemaa ja siellä olen onnessani kirmaillut joka päivä.

 

 

Jouluaattoon kuuluu aina Lumiukko, joulurauhan julistus ja Samu Sirkan joulutervehdys. Lautapelejä. Tänä jouluna toivottavasti myös punapöksyinen Chad.

 

 

Viimeksi kun pelattiin F13:a niin PS+ loppui kesken pelaamisen. Tuli melkein tehtyä emämunaus ja ostettua PS+ väärälle PS-tilille, sille kakkoselle, vaikka jo etukäteen yritin itseäni muistuttaa että niin ei saa vahingossa tehdä. No onneksi veti erroria ja juuri silloin molemmat tajuttiin että väärä tili. Huh.

 

Joitakin päiviä sitten Tapsa säikäytti putoamalla rymähtäen alas raapimapuusta. Ensimmäiset sanani olivat "kuoliko se?" Mutta ilmeisesti se oli vain nukkuessaan ajautunut liian reunalle.

Kostoa ja muutakin katsellen

Olin jo pitkään halunnut Disney plussan ja otin sen nyt viimein kun oli tarjous, kuukausi kahdella eurolla. Disneyn sovellus toimii telkkarissa huonosti, kun jotain haluaa katsoa niin joutuu yrittämään monta kertaa ennen kuin toimii. Eli ei voi suositella.

Kolmisen viikkoa kuluikin Kostoa (Revenge) katsellessa. Olin kokonaan unohtanut Declanin kuoleman, ja aika paljon muutakin. Kostossa on nähtävissä sama kehityskulku kuin Prison Breakissa: eka kausi täyttä kultaa, neljäs täyttä paskaa ja muut siltä väliltä. Sarjojen pitäisi tajuta laittaa pillit pussiin ennen kuin alkavat lahdata päähenkilöitä ja palauttaa kuolleita hahmoja henkiin vain siksi etteivät enää muuta keksi. Yksi Kostossa eniten ärsyttävistä asioista on se että äiti ja isä eivät muka tunnista omaa tytärtään.

 

Nemily 4ever!!

 

Kesken Koston katselun, varmaan kolmannen kauden loppupuolella, aloin saada ikävää tuikkivaa kipua korvan alle. Vastaavaa on ollut aikaisemminkin, mutta ei yhtä pitkäkestoisena ja pahana. Aika pian aloin epäillä että syynä kipuun on kuulokkeiden käyttö. Oli sitten pakko lopettaa Koston katselu tietokoneella ja siirtyä pelkästään telkkarin puolelle. Nuo nykyiset kuulokkeeni ovat muutenkin ikävät kun niistä irtoaa koko ajan korviin ja naamaan mitälie tekonahkapäällystä ja sitä on sitten kaikkialla.

Jokin aika sitten katsoin viimein kohutun ja kehutun Netflix-sarjan Squid Game. Draaman kaari oli kohdillaan. Eniten yllätti se että sarja sai minut itkemään pari kertaa, vaikka lähes kaikki hahmot olivatkin niin vastenmielisiä.

 

Isolla rahalla tehty Netflix-elokuva Red Notice on tyhjää täynnä, kuten monet muutkin toimintakomediat nykyään. Free Guy (Disney) sen sijaan on ihan hauska ja viihdyttävä pelileffa. Hiukan vaan Ryan Reynolds-yliannostusta... Muistan kun näin hänet ensimmäisen kerran teininä sarjassa Matka tuntemattomaan (The Odyssey). Tykkäsin aikoinaan tuosta sarjasta paljonkin.

Maailmanhistorian kaikkien aikojen huonoimman elokuvan palkinnon saa Netflix-paskaläjä Syyllinen (The Guilty). Angstisen hätäkeskuspäivystäjän (joka on jostain syystä poliisi) työpäivästä kertova leffa on tylsä, ennalta-arvattava ja lopulta suorastaan oksettava. 

 

Tykästyin Playstation plussan marraskuun ilmaispeliin First Class Trouble. Harmi vaan että sitä pitää pelata netissä muiden kanssa. Ja muut ihmisethän ovat tunnetusti täysin perseestä. First Class Troublessa pelaajia on kuusi joista kaksi on salaa "pahiksia" eli personoideja. Tosin ihan yhtä paskoja ne muutkin ovat, kaikki voivat tappaa kaikkia. Jos tuossa pelissä olisi paremmat/enemmän trophyjä olisin halunnut pelata sitä enemmänkin. On kuulemma vähän samanlainen peli kuin Among us, josta minulla ei ole kokemusta.

 

Ps. Innostuin kun huomasin että Viaplayssa on sarja Jaettu maa (North and South).

Paskoja leffoja?

Tästä on jo kuukausia aikaa, mutta Viaplayn ilmainen kokeilukuukausi tietää silti juonipaljastuksia.

 

 

Uinu uinu lemmikkini 2 En suosittele tätä elokuvaa eläinten ystäville. Sekä kissanpennut että puput kokevat karmean kohtalon. Ei niillä ihmisillä (Edward Furlong, Anthony Edwards) niin väliä. 

 

 

Creepshow Tätä elokuvaa katsoessa tajusin etten ole koskaan nähnyt sitä, ainoastaan sen jatko-osan, Creepshow 2:n jonka segmenteistä erityisesti yksi jäi kummittelemaan (Lautta/Raft). Tässä ekassa Creepshowssa yhden tarinan pääosassa on itse pääjehu eli Stephen King. Ohjaus Romero, efektit Savini...

 

 

Love, Antosha Näyttelijä Anton Yelchinin karmea kuolema kummittelee mielessäni liian usein. Mutta hän sairasti kystistä fibroosia eli olisi tuskin muutenkaan elänyt "normaalinpituista" elämää. Vähän tää dokkari silti tuntuu yksityisyyden loukkaukselta.

 

 

Dorian Grayn uusinta filmatisointia (2009) on haukuttu komeaksi mutta tyhjäksi. Sama kai pätee surullisenkuuluisaan päähenkilöön? Luin tämän klassikkoromaanin vasta parisen vuotta sitten ja halusin sen jälkeen tietysti nähdä leffankin.

Ad Astran juoni on täynnä reikiä. Jos matka kuusta Neptunukseen kestää vain 79 päivää niin miksi kenellekään ei ollut 30 vuoteen tullut mielenkään käydä tsekkaamassa mitä sille yhdelle projektille/tyypille kuuluu? On ihmiskunta aika helvetin sotaisaa ja väkivaltaista porukkaa jos jo kuussakin soditaan. Ja miten suosittuja oikein voivat olla kaupalliset kuulennot jos kuu on jo sotatanner ja siellä pääsee hengestään tosi helposti? Ja tokihan kaikilla mailla Norja mukaanlukien on omat avaruusohjelmansa. Tosi ruuhkainen paikka tuo avaruus.

The Usual suspects (Netflix) Olin kauan halunnut nähdä tämän mutta en tajua miksi tätä hehkutetaan. Toki tiesin loppuratkaisun etukäteen mutta luulisi pollareillekin tulevan mieleen että ehkä se ainoa henkiinjäänyt on todennäköisin syyllinen. Miksi se edes oli heti saanut immuniteetin? 

Oblivion (Netflix) Vittu mitä paskaa oli ensimmäinen ajatukseni tämän elokuvan loppuessa. Ei haittaa että olet kuollut, onhan minulla kloonisi. Joku voisi tietysti väittää että se "alkuperäinenkin" oli klooni... Tämäkin leffa on komea mutta juoni on tosi köykäinen. Ja toki klooniorjilla pitää jostain syystä olla luksusolosuhteet, esim. uima-allas on ihan must.

Elokuva: SE/IT 2

SE 2 piti mennä katsomaan loppuunmyytyyn näytökseen ensi-iltaviikonloppuna vain siksi koska Downton Abbey-elokuva tulee pian. Taas vaihteeksi sai tuntea itsensä vanhaksi teinilauman keskellä.

SE 2 ei ollut niin huono leffa kuin pelkäsin ja odotin, olin lukenut vain negatiivisia arvosteluita. Etukäteen eniten arvelutti Sen lähes kolmen tunnin kesto, mutta ei Se onneksi liian pitkältä tuntunut enkä tylsistynyt missään vaiheessa. Elokuva oli yllättävän hauska, ensimmäisen osan huumoristahan en tykännyt.

Joitakin ärsyttäviä asioita oli. Tokenien/artefaktien keräily. Se että Pennywise muka palavasti halusi luusereiden palaavan Derryyn. Ja Mike, en tykännyt siitä mitä Miken hahmolle oli tehty molemmissa osissa. Ja (taas) heikko Pennywise, joka vain koulukiusattiin kuoliaaksi. 

Positiivinen yllätys oli Stephen Kingin cameo, en tiennyt siitä mitään etukäteen. Ja NKOTB oli taas mukana x3. Ja onneksi oli myös Kiss me, fat boy! Missasin kyllä totaalisesti Richien salaisuuden.