Mietin hyvissä ajoin mitä katselisin ystävänpäivän kunniaksi. Vuosi sitten katsoin kotona Titanicin, kun se oli teattereissa, mutta en tietenkään mennyt koronaa hankkimaan.
Jo ennen muuttoa halusin pitkään katsoa Buccaneersin, mutta silloin se kaatui siihen ettei minulla ollut tietokoneessa toimivaa dvd-asemaa. Eli siitä on niinku aika monta vuotta kun olen katsonut sen viimeksi.
The Buccaneers eli Viattomat valloittajat on kuusiosainen BBC:n minisarja, joka perustuu Edith Whartonin kirjaan jota ei ole kai vieläkään suomennettu. Sarjassa seurataan neljää nuorta amerikkalaista naista, jotka lähtevät Englantiin hankkimaan aristokraattiset aviomiehet.
Omistan tuosta sarjasta dvd:llä sekä suomiversion että Hollannin. Suomiversio on paskottu, siinä ei ole normaalia jaksojakoa ja lisäksi siinä tuntuu olevan jotain outoja ja epämääräisiä ylimääräisiä kohtauksia. Olen tainnut katsoa sen vain kerran, ja sen jälkeen tyytynyt aina hollantiversioon. Mutta siinä on saatavilla tekstitys vain hollanniksi, ja siksi on pakko pitää ääniä kovalla, ja silti menee 90% puheesta ohi.
Olen aina tykännyt enemmän tuon minisarjan jaksoista 4-5 (6) kuin alusta, ja joskus osasin ulkoa paljon noiden jaksojen dialogia. Johtuu kai siitä että silloin kun tuo sarja alunperin esitettiin televiisorissa niin näin sen vain neljännestä jaksosta asti. Ja siitä että alkujaksoissa on liikaa huutavia ja kikattavia tyyppejä...
Huomasin nytten että Buccaneersista on tullut Apple TV:lle kokonaan uusi sarja (Hesarin arvostelu), joka on alkanut marraskuussa 2023. Toinenkin kausi tuosta on tulossa. Aluksi tuo remake kiinnosti, mutta sitten luin jaksokuvaukset ja totesin että joo-o, ei kiitos. Tulee taas vaihteeksi tasan yksi sana mieleen: pyhäinhäväistys. Olenhan jo sanonutkin siitä kun remakeissa pitää tehdä muutoksia vain muutosten vuoksi. Ja kun historiallisia sarjoja pakotetaan nykymuottiin... Enhän pystynyt katsomaan Bridgertoniakaan, vaikka yritin monta kertaa.
Halusin katsoa Halloweenin ystävänpäivän kunniaksi jonkin romanttisen leffan, enkä taida omistaa niitä dvd:llä kovin montaa. Romanttisia komedioita tehdään liukuhihnalta, ja yksi niistä on 27 Dresses. Jostain syystä olen aina tykännyt siitä. Se kertoo naisesta joka haluaa epätoivoisesti naimisiin, mutta on ollut morsiusneitona 27 kertaa.
Ja miksi sitten otsikko "viimeinen vihollisenpäivä"? Tämä on viimeinen ystävänpäivä jona saan pelata suosikkipeliäni Friday the 13th: The Game. Etkot toki pidin jo lauantaina.
Ja voihan tämä tietysti olla viimeinen ystävänpäivä muutenkin. Kuka tahansa meistä voi olla seuraava koronan pitkäaikaisvaikutusten aiheuttaman äkkikuoleman uhri. Esimerkkejähän heistä uutisoidaan mediassa joka hiton päivä. Mutta silti, koronaa kaikille, ja monta kertaa vuodessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti