Luin Chelsea Cainin Archie & Gretchen-dekkarisarjan neljännen osan The Night Season ja viidennen osan Kill you twice. Näin siinä käy kun sarjaa pitkitetään ihan liikaa, oli kyse sitten kirjoista tai tv-sarjoista. Täyttä paskaa. Piti pakottamalla pakottaa itsensä lukemaan loppuun varsinkin tuo viides osa.
Eniten tietysti häiritsee se että neljännessä osassa ei ollut Gretcheniä ollenkaan, viidennessä kyllä jopa. Jos sarjan nimi on Archie Sheridan/Gretchen Lowell niin on aika halavatun selvää mitä niissä kirjoissa pitäisi mukamas yrittää olla.
Susan Ward (heippa vaan Sunset Beach!) on todella vastenmielinen hahmo. Vaikka hän on jo lähes kuollut monta kertaa niin jatkaa yhä täysin idioottimaista itsetuhoisuuttaan. Ja hänestäkö muka pitäisi välittää? Ja toivoa hänen päätyvän yhteen Archien kanssa, kuten kirjailija niin kovasti yrittää? Ei ei ei!
Silti tämä on taas yksi katastrofi joka on valitettavasti pakko katsoa loppuun asti. Eli sarjan kuudes osa Let me go here I come.. Kappas, King näköjään tykkää Cainin kirjoista.
Mutta luinpa myös vastikään Ernest Clinen mainion kirjan Ready Player One, jonka onnistuin viimein yhyttämään kirjastosta. Nörtin kirjoittama nörtti-fanfic nörteille. Leffa on tulossa, katson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti