Naurettavaltahan se kuulostaa että mikä lopulta katkaisi kamelin selän.
Olin tehnyt liikaa omaan jaksamistasooni nähden, ja haaveilin vain siitä että suihkun jälkeen vaihtaisin lakanat ja pääsisin viimein Tapsan räästä vapaisiin lakanoihin nukkumaan. Tapsakin suljettiin lakanoiden vaihdon ajaksi makuuhuoneen ulkopuolelle, koska en olisi nyt jaksanut sen häiriköintiä. Normaalisti se tulee aina häiritsemään minun lakanoiden vaihtoa, mutta ei koskaan puolison. En ymmärrä, koska Tapsa on enemmän mieheni perään kuin minun.
Meni noin puoli tuntia viimeisillä voimillani tehdystä lakanoiden vaihdosta kun Tapsa räki puhtaisiin lakanoihin.
Silloin aloin itkeä.
Jouduin siis vaihtamaan lakanat toisenkin kerran, eikä minulla ole hirveästi lakanoita. Ei varsinkaan ehjiä, koska Olle tykkää repiä niitä. Enkä voi pestä montaa koneellista pyykkiä, koska pyykeille ei ole paljoa kuivaamistilaa. Nyt olisi siis pestävänä normaaleiden pyykkien lisäksi kolmet lakanat.
Ja kun sekin on liikaa pyydetty että pyykit oikeasti puhdistuisivat. Ne ovat aivan nukassa ja ties missä, ja haisevatkin pahalta. Juu, on konetta pyöritetty tyhjänä useasti eri myrkyillä, viimeksi sitruunahapolla. Käytössä on aina ollut zeoliititon pyykinpesuaine, ja pesen lähes kaiken pyykin 60 asteessa. Mutta ei auta, kaikki tekstiilit haisee. Edellinen (edestätäytettävä) pesukone ilmeisesti homehtui, koska en vain osannut hoitaa sitä. Totesin silloin että ei enää koskaan edestätäytettävää pesukonetta minulle. Uuden asunnon myötä hankittiin uusi (päältätäytettävä) kone, mutta ei auta. Tekstiilit on haisevia ja pysyy. Ei ole tod. varaa uusia niitä kaikkia.
Kun kuivaan itseni tai kädet "puhtaaseen" pyyhkeeseen olen sen jälkeen ihan nukassa ja ties missä, ja haisen pahalta. Elämä on kivaa, eikö olekin? En vaan osaa.
Yksi elämän suurimmista tragedioista on se että joutuu kestämään omia hajujaan. En kaipaa siihen vielä lisää ulkopuolisia pahoja hajuja.
Mutta eihän tuo Tapsan räkä ollut se oikea syy itkuun, se oli vaan se kuuluisa viimeinen pisara. Kun esimerkiksi tulotilanne on se mikä se on. Kun rahat loppuu, loppuu ruokakin. Ja kun ruoka loppuu, loppuu lopulta elämäkin. Rupesin miettimään onko olemassa sellaista kuin taloudellinen anoreksia.
Toivottavasti kissat ovat kuolleet siihen mennessä. Voisihan ne toki yrittää antaa parempiin eli rahakkaisimpiin koteihin, mutta vanhat ja sairaat kissat eivät ole kovin haluttuja niillä markkinoilla.
Ja nyt on itkemisen takia kurkku kipeä ja pää kipeä. Mutta ei ole sentään silmä turvonnut niin kuin silloin kun itkin Supernaturalin viimeisen jakson takia.
Jo edellinen yö oli ikävä. Olle ripuloi makkarin lattialle keskellä yötä. Paskan käry hiukan häiritsi nenässä.
Ja mitäs kertoisin viime viikosta jonka vietin yksin kotona. Yhtenä yönä heräsin kissan kynsien jatkuvaan ääneen. Tapsa oli (taas!) jumissa yöpöydän takana. Se ei päässyt sieltä pois koska yöpöydällä oli oksennusastiani. Sen etutassujen kynnet hinkkasivat yöpöytää kun se yritti löytää hyppäämismahdollisuutta, mutta uskalsi hypätä vasta kun otin oksennusastian pois sen edestä. Miksi minulla on oksennusastia? Joskus minua oksettaa luulosairauteni vuoksi. Tätä on jatkunut jo vuosia, enkä ole koskaan oikeasti oksentanut sen vuoksi. Paitsi muutaman kerran olen yöllä herännyt siihen että oksennusta tulee suuhun.
Se on endometrioosiviikkokin nyt, ja sen kunniaksi hiukan vittuilin ja pelailin. Oikeasti tietysti pelasin paljon enemmänkin, mutta vain tuon pätkän kehtaan laittaa online, muuten meni niin huonosti. Eniten ärsytti eräs Tommy joka houkutteli minut majalle... ja kuoli sitten massukipuun, eli häippäsi matsista!! Oli muuten viimeinen kerta kun lähden Tommyn matkaan kun pollarit on tulossa. Ja heti ekassa matsissa kuolin counselor trapin takia. Yrittäkää counselorit nyt tajuta että ne counselor trapit haittaa enemmän counseloreita kuin Jasonia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti