Kirjaimellisesti.
Näin unen jossa yritin houkutella pirua luokseni.
Käytän jatkossa tässä postauksessa kyseisestä olennosta sanaa se, koska en halua toistella sen nimeä jatkuvasti.
Traumatisoiduin siitä jo lapsena, kun niinsanotut kaverini väittivät pelanneensa spiritismiä, ja nähneensä sen aikana sen silmät peilissä. Ja minä olin niin tyhmä että uskoin.
Siitä asti olen pelännyt sitä, ja peilejä.
Se on myös suurin syy sille miksi pelkään pimeää. Yksin asuessani nukuin valot päällä.
Uskonko oikeasti siihen? Sen olemassaoloon? Päivällä ja valoisaan aikaan on helpompaa vastata kieltävästi, mutta pimeässä on eri meininki.
Herätessäni ensimmäisenä tuli mieleen Rosemaryn painajainen, kirja ja leffa. Se kirja minulla onkin jopa omana kirjahyllyssä, sain sen joskus lahjaksi. Ehkä kohta synnytän antikristuksen.
Viime aikoina uneni ovat olleet muutenkin normaaliakin villimpiä. Ehkä se johtuu lähestyvistä vaihdevuosista. Ja ehkä se on kuolevien munasarjojen viimeinen hätähuuto.
Olen nyt tuon unen jäljiltä ihan kauhuissani enkä haluaisi nähdä peilejä ollenkaan, kylppärikäynnit ovat vaikeita. Ja menin vielä lukemaan unentulkintaa jossa väitettiin että joskus harvoin kyseessä ei olekaan uni vaan sen oikea vierailu. Kehtaavatkin pelotella kaltaisiani heikkohermoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti