Join kaiketi jonkin verran ja nopeasti, ja olin aikamoisen humalassa. Juttelin Sherryn miehen kanssa Kingin kirjoista. Mentiin sit ekaksi Gloriaan, missä Sherry lauloi My heart will go on. Sit mentiin Sawoon ja tanssittiin siellä jonkin verran. Muistikuvat on hiukan hämärät. Luulen että olin kotona joskus kahden maissa, ja oksensin aika pian ensimmäisen kerran.
Krapulan jälkeen iski kaupan päälle jotain muuta ja vielä flunssa. Tietysti juuri nyt kun on enemmän töitä. Toisaalta onneksi olin terve tuurauksen ajan. Oudointa on että jo lähes kokonaan parantunut perseluukipu on tehnyt paluun. Se on nyt yhtä paha kuin alussa ja säteilee muuallekin. Senhän pitäisi olla muiden vammojen merkki mutten oikein usko siihen.
Varsinkin alkuviikosta näin todella pitkiä ja mielenkiintoisia unia. Ensimmäisessä juttelin aluksi vanhemman rikkaan miehen kanssa, joka oli juuri myynyt päiväkotirakennuksen Kuopion kaupungille 54 miljoonalla eurolla. Myöhemmin törmäsin lähikaupassa Prison Breakin Amaury Nolascoon, enkä millään muistanut hänen nimeään. Unen lopuksi varastin Giggelille karkkia kapean kujan myyntikojusta.
Toisessa unessa asuinrakennuksessani järjestettiin Oscar-gaala. Hollywood-tähtien jono pihalla ja käytävässä oli niin pitkä etten päässyt menemään kotiin, ja se vitutti minua rankasti. Kana alkoi jahdata Frasier Cranen esittäjää, ja minäkin juoksin metsään, joka oli kuin elokuvassa Twilight. Metsässä puun alla makasi iso pupu.
En oikein tiedä mitä mieltä olla Janne Ahosen paluusta. Luulin että hän on täysin sinut lopettamisensa kanssa eikä kadu ollenkaan. Ja nyt tuntuu siltä että maailmankirjat ovat jotenkin sekaisin. Olen sen verran pessimisti etten pysty uskomaan siihen että Janne nyt sen puuttuvan olympiamitalin pystyisi saamaan. Kun tekee paluun vain sen vuoksi niin on varmasti Vancouverissa paskat housussa, vaikka onkin mieletön konkari.
Mäkihypyn seuraamisen piti olla osaltani historiaa. Olen keskittynyt vain Harri Ollin dissaamiseen, ja aika hyvin olenkin saanut hänet kirottua. En tiedä pitäisikö jo tuntea sääliä kun niin monta kertaa johtopaikka on vaihtunut toisella kierroksella johonkin ihan muuhun.
Olen viime päivinä juonut pelkkää teetä... Maanantaina posti toi Ebaystä... Rakastan marsuja & teetanssi-mukit. Postikuluineen 9 euroa/kpl, eli ihan liian kallista... Huok.
Olen aina unohtanut tämän: Kissanhoidon hinnalla saisi uuden auton. Luulen kyllä etten tule ansaitsemaan edes koko elämäni aikana 18 000e, joten kissani taitavat nähdä nälkää. Pitäisi varmaan päästää ne ulos metsästämään hiirulaisia.
En kyllä ole laskenut paljonko rahaa noihin kissoihin menee kuukaudessa. Olen vain semmoinen emo että haluan hemmotella niitä ja ostaa niille koko ajan lisää kamaa ja herkkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti