Kerran jutellessa vierailusta luokseni äitini sanoi että haluaa nähdä kissat muttei niinkään minua. Todella törkeää. Äidille en ole voinut sanoa pihaustakaan tatuointi-hommasta. Äiskän mielestä kun tatuoinnin otosta saa kaikki mahdolliset hyppykupat, hepatiitit ja aidsit. Onhan se kieltämättä aika outoa että minä tatuointien inhoaja sellaisen kuitenkin itselleni haluan. Eihän minulla ole edes reikiä korvissa... Yhtäkään lävistystä en ikinä haluaisi. Tatuointeja sen sijaan montakin pientä. Tämän ensimmäisen jälkeen haluaisin vielä toisen nilkkaan ja kenties kolmannen lantiolle. Siltikin vain harvat tatuoinnit ovat mielestäni nättejä ja isot ei varsinkaan. Esimerkiksi jotain tribaaleja tai kiinalaisia merkkejä en ymmärrä ollenkaan. Mitä sanomaa tai merkitystä niissä muka on? Ei yhtään mitään. Selailin tatuointiliikkeessä paljon kuvalehtiä mutten löytänyt mitään inspiroivaa. Sanoinkin Sherrylle olevani tosi nirso, ja hän sanoi huomanneensa sen. No onneksi sattui löytymään sen ensimmäisen kuvan inspiraatio netistä kuukausia sitten.
Tänään oli tarkoitus viedä Olivia ulos mutta sää esti aikeet. Ja ehkä laiskuus olisi estänyt muutenkin. Ensimmäisen raekuuron jälkeen ajattelin että nyt voisi mennä ulos. Onneksi en lähtenyt sillä pian seurasi ensimmäistäkin rankempi kuuro. Kiva juhannussää? Ihme kyllä tänään ei ole tehnyt tippaakaan mieli juoda sitä yhtäkään siideriä tai lonkeroa, sillä eilinen siideri oli ihan liian makeaa. Liikaa makeutusaineita. Juomani lonkero sijoittui Savon sanomien makutestissä toiseksiviimeiselle sijalle. Mutta eipä noita vaihtoehtoja ole koska muita kevytlonkeroita ei ole olemassa. On jo aika monta vuotta vituttanut se ettei mistään Kuopion Alkosta saa Absolut Raspberryä.
Raekuuro ihmetytti kissoja.
Pari edustavaa kuvaa Oliviasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti