Olivia on maailman ihanin kissa. Ihanampaa ei ole eikä tule. Rakastuin heti. Tunteet Tabithaa kohtaan ovat hyvinkin negatiivisia. Tabitha ja Olivia ovat luonteiltaan kuin yö ja päivä. Tullessaan luokseni Tabitha itki monta päivää äitinsä perään. Olivia ei ole moista tehnyt. Muutenkin sen naukuna on hyvin hiljaista. Olivian häntä vaikuttaa liian isolta sen muuhun kokoon nähden ja roikkuu yleensä jotenkin puolitangossa.
Olivia syö hirvittävästi. Molempien kupit tyhjiksi. Tabitha alkoi syödä enemmän vasta leikkauksensa jälkeen eikä nytkään syö paljoa Oliviaan verrattuna. Olivian pitääkin syödä paljon että kasvaisi isommaksi ja voisi paremmin pärjätä Tabithaa vastaan. Olivia myös juoda lipittää todella paljon Tabithaan verrattuna. Ja vastaavasti käy sitten myös pissillä jatkuvasti. Tabitha seuraa aina silmä kovana Olivian vessareissuja. Olivia ei onneksi moisesta häiriinny, on nimittäin todella reipas ja rohkea kissa. On lapsuudenkodissaan tottunut muihin kissoihin ja ihmisiin.
Olen ollut viime aikoina masentunut ja ahdistunut. Tekisi mieli vain itkeä. Mikään ei kiinnosta tai innosta. Eilen töissä vitutti kunnolla. Eräs ärsyttävä ihminen oli kummasti täysin hiirenhiljaa sen jälkeen kun vahingossa näki ranteessani olevan hirvittävän haavan. Siitä on jo viikko kun Tabitha raapaisi minua pahasti kun ei halunnut kynsiään leikattavan. Tuo haava on osoittanut viime päivänä tulehtumisen merkkejä. Punoitusta on haavan ympärillä monessa kohtaa, yhteen kohtaan on jopa muodostumassa patti. Ei hyvä. On ollut tosi kipeä.
Asiat jotka vituttavat tällä hetkellä hirvittävästi: Lähetin kirjeen jollainen on aina aiemmin mennyt kirjeen hinnalla, nyt jouduinkin maksamaan maksikirjeen hinnan. Kyseisen pahvilaatikon paksuus on 2,7cm ja rajahan on 3cm. Olin aiemmin päättänyt että jos joskus tuollainen tilanne tulee otan kirjeen takaisin ja paketoin uudelleen ja lähetän myöhemmin. Nyt tilanne tuli täysin yllättäen eteen ja annoin sit mennä. Vitutuksen määrä oli kuitenkin sellainen että tiedän toimivani toisin seuraavalla kerralla.
Miksei Veljmiehessä ole ikinä porkkanoita kilon pussissa?! Hirveää kiristystä kun joutuu sitten ottamaan puolen kilon pusseja jotka maksavat melkein yhtä paljon kuin se kilon pussi. Vittu.
Vituttaa tämän kämpän karvapaljous ja sekaisuus. On ollut pakko nostaa liinat ja liepeet ylös Olivian turvallisuuden takia. Kun Olivia menee esimerkiksi sohvan päällyksen alle Tabitha alkaa innolla hyppiä liikkuvan möykyn päälle. Ja sitten Olivia keksikin mennä sohvatyynyn alle joka tippui päälle ja sen päälle vielä Tabitha... Minä ja Tabitha katsellaan ihmeissään kun Olivia jaksaa leikkiä leikkimästä päästyään. Tabitha istuu koko ajan vieressäni vaatien viihdykettä mutta Olivia osaa hoitaa sen homman itse. Mieluisimpia leikkikaluja Olivialle ovat olleet vessapaperirullan hylsy, matto ja... minun likainen sukkani. Kissoilla on myös oma leikkinsä: toinen menee kumollaan olevaan pahvilaatikkoon ja sitten tapellaan tassuilla "oven" ali.
Maailman ihanin sylikissa. Tarvitsen vain paksummat reidet, Olivia on meinannut tippua sylistä monta kertaa.
Tabitha ei oikein osaa arvostaa Olivian suosikkihiirtä.
Olivian ilme on aina surumielinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti