12. marraskuuta 2007

Juuri kun olin lähdössä otteluun kisu toteutti elinikäisen haaveensa ja hyppäsi vessanpyttyyn. Onneksi pytty oli tuon tapahtuessa tyhjä. Mutta silti aika nopeasti kisu hyppäsi sieltä pois.

Kävelin hallille ja olin istumassa omalla paikallani klo 18.14. Ovella laukkuni tarkastettiin. En uskaltanut siksi ottaa mukaan kameraa ja vesipulloa, kun en tiedä saisiko niitä olla. Kaikki penkit lähelläni täyttyivät, paitsi yksi. Siitä tiesin ainakin että olin ostanut oikean paikan, mitä jännäsin eniten. Odotus oli pitkä. Vain pari minuuttia ennen ottelun alkamista äitini tuli paikalle, ja hänen ilmeensä todella olisi ollut ikuistettavan arvoinen. "Miten sinä täällä olet? Etkä kertonut minulle mitään." No en kertonut, se kun on yllätyksen pointti. Äitini luuli minun halunneen joulukuiseen TPS-peliin, entinen Tepsi-fani kun olen. Mutta torstait eivät oikein ole minulle sopivia päiviä.

Yleisöä paikalla oli 3288. Perseeni tietysti puutui, tiesin että olisi pitänyt ottaa oma tyyny mukaan. Tosin nykyään penkeissä jopa on vähäsen pehmustusta. Syytäkin olla, kun lippu maksaa 18 euroa. Ison osan ottelusta ajattelin omiani ja tuijottelin ihan väärään päähän kaukaloa. Ei taida paljoa olla jäljellä urheiluhulluudestani.

Mitä peliin tulee niin Kalpa jopa hallitsi sitä. Ei se ole ollenkaan niin huono joukkue kuin liigan jumbosija antaa ymmärtää. Mutta koska Kalpa on kuin Suomi niin se tietysti hävisi pelin Ruotsia vastaan viimeisellä sekunnilla. Ihmiset olivat aikamoisen vittuuntuneita.

Ei kommentteja: