Neljäs risteily vuoden sisällä

Joku on vähän hurahtanut. Tällä kertaa Turku-Tukholma Baltic Princessillä. Onhan edellisestä risteilystä jopa puoli vuotta. Tulee olemaan pikkuisen eri ääni kellossa kuin silloin puolityhjällä laivalla, nyt heinäkuussa on tietysti populaa helvetisti.

Pelaan Gamecubella harvoin mutta silloin näköjään addiktuoidun täydellisesti. Juhannussunnuntaina pelasin Sims-peliä Bustin Out (Ryntää raitille) koko illan. Ajattelin ettei telkkarissa ole mitään katsottavaa (paitsi Snooki & JWow jonka voin missata) ennen jalkapallo-otteluita. Ottelun alettua tutkailin Hesarin tv-liitettä ja huomasin mitä unohdin kokonaan: Amazing Race! Eihän se ole kuin päivän ja viikon ja elämän kohokohta. Siinä vaiheessa teki tosissaan mieli hypätä ikkunasta.

Voidakseni pelata Bustin Outia jouduin poistamaan muistikortilta juuri pelaamani Sims-talletuksen. En ehtinyt tai edes halunnut pelata sitä loppuun asti. Jäin viimeisen taloon, vielä olisi ollut ainakin yksi ylennys ja 20 000 simeleonin säästäminen varhaiseläkettä varten. Mutta se peli ei enää vaan kiinnostunut. Joten simini Ripuli Paska sai... lakata olemasta. Onneksi hän koki reinkarnaation Bustin Outin puolella. Siellä Ripuli Paska (2?) on nyt ensimmäisenä tiedemies-uralla.

Eipä toimi minulla vieläkään Katsomo, olisin halunnut epätoivoisesti katsoa missaamani Amazing Racen jakson. "Tapahtui virhe. Ota yhteys asiakaspalveluumme." Kiva sillä sain äidiltä tietää että siellä olisi CSI Miamikin. Oli sitten pakko taas ladata Amazing Race torrentina. Ja meinasin ensin ladata väärän jakson, se olikin jo 18. kauden kolmas eikä toinen kun eka osuus oli kaksiosainen. Jos olisi ollut normaali osuus niin suosikkini cowboyt olisivat pudonneet heti ensimmäisinä.

Mitäpä tulikaan sanottua. Kun Torres viimein pääsi eilisessä Nigeria-ottelussa kentälle teki kahden minuutin sisällä maalin. Miksei ole koskaan avauskokoonpanossa? Häh Espanjan valmentaja?

Viime yö oli kamalin koskaan. Miljoona nukahtamista ja miljoona paniikkikohtausta. Olin hereillä vielä ennen viittä kun eräs idiootti aloitti Grand Canyonin ylityksen. Ensimmäinen kohtaus ei ollut edes paha ja ajattelin että pääsinpä vähällä. Mutta sitten aloin ajatella miten kohtaukset lisäävät riskiä kuolemaan ja sydäriin ja aivohalvaukseen tai -infarktiin. Kohta on paniikki hereilläkin, hengitys on pinnallista ja on niin vaikeaa rentoutua. On kai pakko mennä lääkäriin kerjäämään beetasalpaajia, voisivat jopa auttaa kun niin teki aikaisemmin orapihjalakin. Ajattelen että jokainen yö voi tappaa. Selkeästi tarvitsen lääkettä ahdistukseen. Ensi yönä kokeilen ensimmäisen kerran melatoniinia. Eihän minulla ole vaikeutta nukahtaa mutta on pakko viimein kokeilla ilmaisnäytettä. Hitto minulla on kaikenlaista: Rauhoittavia teitä (en tiedä mikä on tee-sanan monikko), gabaa, orapihlajaa, lesitiiniä. Tryptofaania en kai uskalla kokeilla, paitsi että saatan olla tarpeeksi epätoivoinen  siihenkin. Parin tunnin yöunet ei riitä. Hitto nyt tuo risteilykin stressaa. Ja sitten kun vihdoin ja viimein pysyy unessa niin näkee jo ties monetta viikkoa painajaista samasta aiheesta. Noh sainpahan iltapäivällä nukuttua, ilman kohtauksia, viinilasillisen jälkeen.