Jopa kirjan ensimmäinen kolmannes vaikutti minusta ainakin hetkittäin tylsältä, mutta kun ehtii pidemmälle lukea voi vain todeta että alkupuoli oli kirjan parasta antia. Minulle vaikein kohta oli nimenomaan "maailmanloppu" ja siitä sitten siirtyminen sadan vuoden päähän siirtokunnan elämään ja henkilöihin. Kun kaikki alkupuolen hahmot ovat kuolleet ja yhtäkkiä esitellään paljon uusia hahmoja, nehän menevät ihan sekaisin enkä pystynyt heidän kohtaloistaan välittämään.
Justin Cronin todella jaksaa jaaritella! Maailmanlopun jälkeen en tajunnut mistä hän vielä jutunjuurta kaivaisi, enkä nytkään tiedä mistä hän aikoo jaaritella vielä kahden osan verran.
Yllättävää kyllä Ensimmäistä siirtokuntaa on verrattu esimerkiksi Stephen Kingin Tukikohtaan. Jostain syystä kyseinen kirja ei tullut mieleeni lukiessani, vaikkakin niissä taitaa tosiaan olla aika paljon samankaltaisuutta.
Taisin minä sittenkin tykätä tuosta kirjasta, en kai olisi muuten lukenut sitä viikossa. Tylsyyskin on suhteellista? Mutta kun heti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen tapetaan kaikki hahmot niin... aika turhalta tuntuu. Loppupuolella rupesi puolestaan ärsyttämään se että niin moni kuolleeksi luultu hahmo teki paluun.
Ja mitä tulee Ensimmäinen siirtokunta-elokuvaan, niin pahoin pelkään että nuo alun maailmanloppu-tapahtumat ohitetaan siinä vain yhdellä alkukohtauksella. Harmi, sillä se olisi hyvien hahmojen ja mielenkiintoisien tapahtumien tuhlausta. Kuka esittää elokuvassa Amya? Tyttöä joka kirjan alussa on 6-vuotias ja myöhemmin satavuotias teini. Vaikeaa toteuttaa?
PS. Stephen Kingin Under the dome julkaistaan suomeksi nimellä Kuvun alla. Alustava julkaisupäivä on 21.10.2011. Tätä on odotettu... Oli jo kirjastossakin varattavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti