21. lokakuuta 2013

Ihanaa, olen marsu

Lauantaiyönä oli kivaa herätä ja huomata että kylppärin lattialla on paskaa ja -rantu. En tajua miksei jalkakäytävää aurattu ollenkaan perjantaina. Sitten olikin ihanaa kun kaikki se lumimäärä ja sohjo ja aura-auton ajotien puolelta jalkakäytävälle heittämä lumi jäätyi. Todellinen pääkallokeli, ei tippaakaan hiekkaa missään eli sai henkensä kaupalla mennä erityisesti alamäkiä. Lauantaiaamuna kun tulin kotiin lehdenjakaja oli juuri rapussa ja oli jakanut meille pelkän Savon Sanomat. Kohta kuului hissin ääntä ja Hesari tuotiin erikseen, kummallista. Oli ihmeellistä herätä lauantaina päivällä ja huomata että jalkakäytävä on aurattu.

Sunnuntaina kännikala kulki ohitseni ja kännykkä alkoi soida. Ihmettelin miksi kännikalan kännykän soittoääni kuulosta niin tutulta. Sitten tajusin että kyseessä on MacKaivurin tunnari, eihän kenelläkään muulla voi olla sitä samaa. Eli oho, se olikin minun kännykkäni joka soi.

Kuten tavallista villasukat olivat ilmestyneet töiden aikana sängyn viereen. Kun rupesin nukkumaan alkoi kuulua outoa ääntä. Olle se vaan leikki sukilla. Sitten se heitti sukat sänkyyn, monta kertaa vaikka laitoin ne aina välillä lattialle.


Testi: Minkä eläimen sielu sinulla on?

Ei kommentteja: