Koskaan aikaisemmin ei ole ollut illallisbuffetissa niin vähän porukkaa kuin nyt, vain aivan keulapöydät olivat käytössä. Näin vähän ihmisiä ei ollut edes tammikuussa 2013 Silja Symphonylla jolloin sai itse valita paikkansa buffetissa.
Olin kuvitellut että tällä risteilyllähän minä en kärsi unettomuudesta, koska otin mukaan melatoniinia. Mutta eipä se paljoa auttanut kun sydän hakkasi miljoonaa, vaivaisen parin drinkin takia. Tällä laivalla oli tällä kertaa Absoluteista vadelmaa ja vaniljaa.
Olin pettynyt laivan erikoisaamiaiseen ja teetarjontaan. Aamiaisella ei ollut ollenkaan meetvurstia, god forbid. Yleensä on aina ainakin kahta, tavallista ja 'kevyttä' eli sokerisempaa. No tärkeintä eli munavoita oli ja paljon, se tuli vastaan heti ensimmäisenä kun sisälle astui, jee. Tosin minulle tuli siitä hiukan huono olo.
Erikoisaamiaisella on olevinaan pöytiintarjoilu kahvin ja teen suhteen, ja niin näkyikin olevan - kaikille muille paitsi meille. Hiton kivaa syrjintää? Jouduin itse hakemaan teeni miljoona kertaa, koska teekupit ovat niin minimaalisia ja minä haluan juoda sitä teetä monta litraa. Voi vain haaveilla siitä yhdestä risteilyn erikoisaamiaisesta jolloin oikeasti sain haudutettua teetä pöytään koko kannullisen, ja join tietysti kaiken itse. Se taisi olla muuten edellisellä Silja Europa-risteilyllä, mutta silloin paatti kulki vielä Turusta Tukholmaan. Pitääkö minun todella ostaa teenkeitin että saisin haudutettua teetä?
Niin, teet olivat muuttuneet. Oli vain jotain erikoista merkkiä ties kuinka montaa teelaatua, mutta ei tietenkään pelkkää tavallista mustaa teetä. Ja yhdessäkään teepussissa ei ollut ainesosaluetteloa, eli en voinut tietää mitä sokereita niissä on piilossa, piti sokkona vetää.
Aamiaisen jälkeen vatsani meni sekaisin ja rupesin pelkäämään että paskon housuuni Tallinnassa. Lopulta lähdettiin sinne aika myöhään. Piti niin kiirettä ettei kerennyt mitään kunnolla katsoa. Tärkeimmät eli pari alle neljän euron pulloa brut nature-kuohuviiniä onneksi löytyivät pikkuisesta SuperAlko-myymälästä, ei edes tiedetty missä oltiin. Viinakauppoja kun on satamassa vieri vieressä noin miljoona.
Kun mentiin tax free-myymälään mietin miksi edes vaivaudun sinne asti kun en kuitenkaan mitään osta; en viinaa, tupakkaa tai karkkia. Mutta ostettavaa löytyikin yllättävän paljon. Suurimpana yllätyksenä toinen kahdesta PS3-pelistä jonka halusin, LA Noire. Ja siitä vieläpä oikea versio eli Complete Edition.
Lounasta ei syöty buffetissa jonka ruokalista ei inspiroinut vaan Food Marketissa. Olin nimittäin pitkään haaveillut lehtipihvistä ja sieltä sitä sai. En tiedä yhtäkään ravintolaa Kuopiossa josta saisi lehtipihviä aikuisten listalta. Ehkä jostain huoltsikalta mutta siellä ei varmaan saisi vaihtaa annoksen ranskalaisia kasviksiin.
Laiva saapui takaisin Suomeen tiistaina 11.2. klo 16. Tultiin taas keskustaan helvetillisessä ruuhkaratikassa. Sitten käytiin mm. Uffissa. Jalkoihin alkoi taas tosissaan koskea, vaivaisenluu ja varpaiden nivelet olivat kuin tulessa. Jos minulla ei ole reumatautien geeniä niin ihme on. Kipeästä selästä huolimatta oli pakko istua, päästä pois kipeiden jalkojen päältä. Juna Kuopioon lähti klo 19.12. Kotona oltiin puoli kahdentoista maissa. Ja voi sanoa että uni tuli silmään sillä sekunnilla kun poski kosketti tyynyä, tosin heräsin tietysti samantien karmeaan kauhukohtaukseen.
Matkan jälkeen näytin kuulemma siltä kuin minua olisi kuristettu. Kaulan ympärillä oli punainen rengas koska iho ärtyi paidan materiaalista. Minun ei koskaan pitäisi käyttää ihoa vasten mitään muuta kuin täyttä puuvillaa olevia vaatteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti