Keskiviikko, kamalaa kurjuutta

Se tunne kun pääsee aloittamaan työt kolme tuntia aikataulusta myöhässä. Ja juuri sillä hetkellä alkaa sataa. Tiedottaminen ei toiminut taas ollenkaan. Uuden tiedotteen piti tulla puoli viideltä mutta eipä tullut. Viestin tuloon ei voi luottaa enää nykyään ollenkaan. Periaatteessa odottelin siis koko ajan valitussoittoa että miksi en ole aloittanut töitä. Mutta ihme kyllä lopulta ajoitukseni oli täydellinen. Olin matkalla töihin kun sain viestin.

Mutta miten monella eri tavalla voivatkaan munata hommat totaalisesti samana aamuna? Yritin soittaa päivystysnumeroon mutta en päässyt läpi. Kun puoli Kuopiota soittaa samaan aikaan ja linjoja on vain yksi. Yksi ja sama linja työntekijöille ja asiakkaille! Jos työntekijällä on jotain tärkeää asiaa niin on turha toivoa läpipääsyä. Tällä kertaa ei kuulunut edes valintaääntä tai tuutannut varattua, puhelu vain katkesi heti.

No pääsinhän minä viimein läpi. Kahdeksan jälkeen, jolloin kuului tiedote että ovat sulkeneet kahdeksalta! Silloin oli pakko nauraa, keskellä katua.

Olisin voinut käydä pääkallopaikalla kerran olin keskustaan menossa, mutta päätin että en. Eivät ne luuserit ikinä tule oppimaan mitään jos aina siivoaa niiden jäljet. Vitutti vaan se että olen tietysti tehnyt tämän kesälomantuurauksen virheettä ja nyt niitä virheitä tulisi tilille kertaheitolla 8. Ja menettäisin tietysti tulospalkkion.

Lopulta tajusin että voisin laittaa pomolle tekstiviestin. Ja kas kummaa kun sitten soittivatkin heti takaisin, tosin ei pomo. Minun olisi muka pitänyt itse mennä hoitamaan ylityöt, kun kaikki varatyöntekijät ovat jo lähteneet. Just joo. Totesin että en, lopetin työt tuntikausia sitten ja olen jo ihan muualla.

Ja aina valehdellaan, muka kaksi tuntia myöhässä. Totuus kun olisi se kolme tuntia. Ja 'tekniset ongelmat' my ass. Pikemminkin epätoivoiset ongelmat, lol. Ja hauskintahan on tietysti se että vasta huomenna on se varsinainen main event. Aina täsmälleen samat ongelmat kun nämä idiootit vetää tätä epätoivoista paskaa, ihan liian monta kertaa vuodessa.

Pikkuisen väsytti kun pääsin kotiin 11.30 aikaan. Zombie joo. Luojan kiitos en avannut ovea kolmen jälkeen iltapäivällä kun ovikello soi, ihan hilkulla oli kun luulin että kyseessä voisi olla postinjakaja. Tämä mysteerimies soitti viereisen naapurin ovikelloa mutta ei sitten kahta seuraavaa. Eli tv-lupatarkastaja? Ja se postinjakajakin oli samaan aikaan rapussa, tuli tähän kerrokseen vain pari sekuntia sen jälkeen kun mysteerityyppi meni alempaan. Onneksi ei ollut mitään liian isoa postiluukkuun. Se olisikin voinut olla ongelma, jos sattuisi nämä kaksi yhtä aikaa ovelle.

Ja sitten vielä tietysti ne endokivutkin, jotka alkoivat maanantaina. Särkylääkkeestä huolimatta kramppaa kylkeä välillä niin kovasti että pystyy hädintuskin hengittämään. Oma moka taas kun en ole käyttänyt keltarauhashormonia. Ihmettelin nimittäin jo että missä ne kivut viipyy.