Menin sitten lupautumaan töihin toisena kahdesta vapaasta viikonlopustani. Eli minulla on tänä kesänä tasan yksi vapaa viikonloppu. Kun vakkari tuli ihan henkilökohtaisesti kysymään niin en voinut kieltäytyä. Hänellä on kuulemma tärkeä meno. En kehdannut sanoa että niin olisi minullakin: ryyppääminen.
Oli kiva herätä eräänä sunnuntaina jäätelöauton pimputukseen. Ennen puoltapäivää! Monta kertaa. Hauskinta on se että kaikkien jäätelöauton aikataulujen mukaan siihen aikaan sinä päivänä lähin jäätelöauto oli yli kymmenen kilometrin päässä. Miksi se silti kuulosti olevan ihan vieressä? Kummallista. Jokin tai joku bugasi ja pahasti.
Kannattaa mennä keilaamaan juhannuksen aatonaattona, ei ole ryysistä. Tein ennätykseni: Samassa sarjassa 5 kaatoa joista kolme ensimmäistä heittoa, 178 pistettä. Ei varmasti enää koskaan tule yhtä hyvää sarjaa tai ainakaan aloitusta. Taisi olla vasta seitsemännessä heittovuorossa kun jäi jotain keiloja kaatamatta.
Syntymäpäiväni kunniaksi kaupassa oli kotimaista uuden sadon lanttua. Se onkin pehmeää ja kuori irtoaa helposti. Lanttumössöstä (muusi) tuli tosi hyvää ja yhtä täyttävää kuin äidin perunamuussista.
Kokeilin uutta tosi mielenkiintoista yhdistelmää: mansikoita piimän kanssa. Jostain kumman syystä piimä ei vedä vertoja kermalle, maidolle tai mascarbonelle.
Lidlin Cien-kynsilakanpoistoaine on kyllä tosi huonoa ainetta. Tehoa ei ole ollenkaan ja kynnet se saa hajoamaan. Buu.
Yölliset kauhukohtaukset tai paniikkikohtaukset tai mitkälie ovat taas vaivanneet välillä pahasti. Sen haluaisin todella tietää ovatko nämä kaksi täsmälleen sama asia vai ei. Oireeni sopivat kaiketi paremmin paniikkikohtaukseen. Kauhukohtauksen pitäisi tulla vasta kun on nukkunut jo kauan, minulla tulee heti kun nukahdan. Ja kauhukohtausta ei pitäisi muistaa ollenkaan. Monella yöllisestä paniikkikohtauksesta kärsivällä on täsmälleen samat oireet kun minulla: Juuri kun meinaa nukahtaa herää tunteeseen ettei saa henkeä, sydän lyö miljoonaa. Minulla tosin siihen yhdistyy useimmiten se että luulen kuolevani jos vaikkapa hengitän tai nielaisen. Eli --- olen superhullu.
Kuulemma orapihlajauute (hawthorn) voisi auttaa yölliseen paniikkikohtaukseen. Ja tietysti rentoutuminen, hengitysharjoitukset. Oikeastaan hassua että kun pitkästä aikaa luin netistä tästä aiheesta niin paniikkikohtaukset poistuivat moneksi yöksi. Ainakin yritin rentoutua jne. Mutta työ ja univaje tietysti lisäävät... kauhua ja paniikkia. Vitutuksesta nyt puhumattakaan.
Ihmettelin yhtenä päivänä miksi Kuopion kaupungintalon edusta oli täynnä ihmisiä. Meni monta minuuttia ennen kuin tajusin: Prinssi Daniel oli kaupungissa. Vaikka bussini oli myöhässä ehdin onneksi juuri ja juuri alta pois ennen tämän superjulkkiksen saapumista paikalle.
Meni muuten täysin pieleen minun kenkäostosteni ajoitus. NetAnttilaan tuli heti sen jälkeen postikulut pois-tarjous ja Anttilaankin kenkiä kympillä. Cdoniinkin tuli nyt syntymäpäivän vuoksi postikulut pois-tarjous, juuri kun ehdin tilata äidille Vampyyripäiväkirjat-dvd:t.
On se niin kivaa kun jalkani ovat vieläkin punaisillä läiskillä viimevuotisten haavatulehdusten ja kylmänkyhmyjen vuoksi. Tosi nättiä. Tokkopa paranevat enää ollenkaan? Ja lisää on tietysti tulossa, ainakin kylmänkyhmyjä. Samanlaiset jalat kuin äidillä here I come!
Luin Ally Condien paljon kehuja saaneen kirjan Tarkoitettu. Mielestäni kirja oli tosi tylsä. Savon Sanomien arvostelussakin kirjaa hehkutettiin ja väitettiin että se päättyy jännään kohtaan. No ei todellakaan päättynyt. Minua ei kiinnosta tippaakaan lukea tämän kirjasarjan seuraavaa osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti