Töissä riesanani on jo parin vuoden ajan ollut hullu alkoholistinainen. Aina kertomassa minulle elämäntarinaansa. Taisi olla viime viikolla kun kohtasin hänet käytävässä ja toivotin iloisesti huomenet. Vastaukseksi en saanut mitään joten ajattelin että eipä sitten jatkossa kannata sanoa mitään jos se häntä kerran niin paljon vituttaa. Tänään en siis hänet kohdatessani sanonut huomenia. Akka alkoikin sitten valittaa siitä miten en koskaan sano huomenta (nyt oli ensimmäinen kerta) ja miten olen ylpeä ihminen ja miten se vakituinen työntekijä on niin paljon mukavampi.
Noh jatkossa en sano enää koskaan yhtäkään sanaa tuolle ämmälle vaikka selittäisi minulle ummet ja lammet. Saa nähdä miten ylpeä, epäkohtelias ja vittumainen oikeasti olen. Rajansa se on mielipuolien myötäilylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti