Vajoan pilviin kun katson sua silmiin
vain kyyneleet mä niissä nään ja kaipuun eiliseen
liikaa sanoja me uhrattiin ja tuhlattiin
vaikka tahdoimme vain kosketuksen
Kirjoitin kirjeen ja tunnustin virheen
jäin uniin kai mä kulkemaan ja yksin heräsin
liikaa kaikkea me pohdittiin ja mietittiin
vain haaveistamme emme kiinni pitäneet
Aina sateisena päivänäkin
sun silmiesi hymy mut vie aurinkoon
Aina sateisena päivänä huomaan mä sen
sun sateenkaares saa mut kotiin johdattaa
oot minulle rakkain
Vapautan tuntees ja käännän sun katsees
anteeksi jos sulta saan mä pystyn parempaan
liian nopeasti luovuttiin ja erottiin
vaikka tuntuisi se vaikealta
ei liian paljon vaatia se voi
jos uskomme niin kaikki ovet avautuu
Aina sateisena päivänäkin
sun silmiesi hymy mut vie aurinkoon
Aina sateisena päivänä huomaan mä sen
sun sateenkaares saa mua johdattaa
ja niin jäin haaveisiin
katsomaan niin kauan, liian kauan
ja näin kaiken kauniin
ja silloin heräsin ja ymmärsin
jos uskaltaa voit kyyneleiden takaa löytää tien huomiseen...
7. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti