Aloittelimme Sherryn luona missä pienoiset kissanpennut vikisivät taukoamatta äitinsä perään. Sherry teki minulle ihanan silmämeikin - tuli ihan lapsuuteni suosikkibarbie mieleen. Rullat ja huivi päässä näytin 50-luvun kotirouvalta. Tarkoituksena oli jatkaa iltaa tanssimalla Passionissa ja/tai Sawossa. Koska olen ostanut huutiksen tyhjäksi oli vaikeaa valita vaatteita. Alunperin oli tarkoitus laittaa pelkkää taivaansinistä mutta sitten kokeilin ensimmäisen kerran edellisenä päivänä saapunutta mustaa toppia ja se jäi salakavalasti päälle.
Kun matkasimme bussilla kaupunkiin kuski oli hilkulla heittää meidät ulos. Olimme bussin takaosassa toisen iloisen seurueen kanssa. Emme todellakaan häirinneet ketään, juttelimme vain. Yhtäkkiä kuski pysäytti bussin ja sanoi jotain. Toisen seurueen mies kävi heittämässä kaljansa ulos ja matka jopa jatkui. Sain pitää vodkapulloni, se tosin oli hihassa piilossa loppumatkan.
Keskustassa menimme Glorian kellariin, joka on nykyään karaokepaikka. Nuoruudessamme se oli salakapakkamme jossa saimme tanssia sydämemme kyllyydestä ennen kuin siitä tehtiin ruokaravintola. Sherry lauloi ja sai kehuja. Minäkin katselin laululistoja sillä silmällä tulevaisuutta silmälläpitäen.
Sherryn mies oli juonut itsensä sellaiseen kuntoon ettei päässyt Gloriaan sisään. Niinpä menimme Cronysiin jossa en ollut ennen käynyt. Minulla ja Sherryn miehellä oli taas todella mielenkiintoiset puheenaiheet. Mies sai minut itkemäänkin. Turhaan siinä yritin selittää että viinasta se johtui. Hävettää. Kotimatkan aikana Sherryn mies oli kuulemma kaatunut persiilleen kaksi kertaa, joten hyvässä hapessa hän oli. Minä olin kotona jo yhden aikaan.
Ruuan hinta on noussut niin paljon ettei sitä tarvitsekaan enää ostaa. Viili ennen 50 senttiä, nyt 59. Jugurtti ennen 2.45e, nyt 3.15. Kauppaan ovat jääneet. Pitäkööt tunkkinsa, kele. Minä syön sitten pelkkää meetvurstia, sen hinta ei ole ainakaan vielä noussut.
Tabithalta poistettiin tänään tikit. Haava näytti aiemmin pahalta mutta parani onneksi eikä antibioottikuuria tarvittukaan. Pikkuinen pösilö tuokin joka ei viikkoon muuta ole tehnyt kuin nuollut haavaansa ja repinyt tikkejä. Ja juossut pakoon minua ja haavaspraytä. Ja lemunnut siltä kahden metrin päähän.
Kuvia Kalin pennuista. Erivärinen ihanuus saapi kuulemma nimekseen Bella, hihii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti