Bellan logi

Ihmisellä on hyvin usein aina samat jutut humalassa ollessa. Minä ainakin toistan samoja puheenaiheita joka kännäyskerta. Oon ruvennu viime aikoina miettimään mitä se sit ihmisestä kertoo mitä se aina jauhaa?

Joka kerta humalassa Sherryn mies kysyy minulta mitä tekisin jos hän alkaisi minulle ehdottelemaan jotain. Viimeksi sanoin etten voisi koskaan nähdä kaverin miestä sillä tavalla, ja että hän on kuin isoveli minulle. Ja sitten halasin häntä. Minä olen tosi kova tyttö halailemaan ihmisiä humalassa. Kutsuin häntä myös perunanenäksi, mistä hän ei tykännyt. Korjasin sit tilannetta sanomalla itseäni siannenäksi, mikä auttoi vähän - tietyllä tavalla. Mikähän fiksaatio minulla on neniin? Tabithakin on minulle nöpönenä, ja tulevakin kissa...

Mutta Sherryn miehen jutut olivat silloin lauantaina taas (perse)panoissa. Hän on aina huolissaan miesasioistani. Kysyin miksi ja hän sanoi haluavansa minun olevan onnellinen. Kysyin sit että eikö muka ilman miestä voi olla onnellinen? Meni vaikeeksi.

Kaiken huipuksi hän väitti törmänneensä marraskuussa eksääni, ja hän kysyi mitä se mies oikein teki minulle. Juttu kääntyi siihen etten kestä valheita, mikä sai minut itkemään. Mutta nyt ne kaksi tietysti luulee että minä itkin jonkun tietyn ihmisen takia, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Ehkä ihmisellä on jokin itkemiskiintiö, ja jos ei itke muulloin niin ne kyyneleet tulevat sitten humalassa. Mikä on vain hyväksi sillä tunteita ei pitäisi padota sisälleen, niin kuin iso osa ihmisistä tekee. Mä ainakin.

En sit tiedä toteutuuko tän viikonlopun biletys. Sherry ei ole ainakaan vielä sanonut mitään enkä itse aio ehdottaa mitään, sillä viinattomuus tekisi hyvää elimistölle. Töitäkin tarjottiin sunnuntaille mutta kieltäydyin. Suurin syy ei tosin ollut mahdollinen viinareissu. Tai ehkä mä vain juksaan itseäni? Veljeni tilanteen takia äiti ei tykännyt kun sattui näkemään vodkapullon keittiön pöydällä.