Kissa nukkui autuaasti koko kotimatkan mutta sillä sekunnilla kun kotiin päästiin avasi silmänsä ja alkoi raahata itseään ulos kantokopasta. Olin onneksi ottanut matot pois sillä lattialle jäi verijälkiä. Kissa käveli kuin humalainen kaatuillen kaiken aikaa. Hirvitti sillä Tabitha yritti koko ajan hyppiä jonnekin - sohvan, raapimapuun, tv:n päälle... Kovasti sen teki mieli tehdä tuttuja asioita mutta kroppa ei vaan totellut vaan hypyt jäivät vajaiksi. Muutaman minuutin sisällä heräämisestään Tabitha oli jo ehtinyt oksentaa kerran ja tehdä pisutkin lattialle.
Kissa hyppäsi sänkyyn peiton alle ja annoin sen olla siellä ettei loukkaisi itseään, vaikka riskinä olikin oksennus ja pissi sängyssä. Pari tuntia siellä nukuttuaan se hyppäsi vauhdilla sängyn alle, oksensi, päästi karmean ja pitkän tuskanhuudon ja sammui taas. Yritin pitää kissan sellaisessa asennossa ettei se tukehtuisi oksennukseensa.
Myöhemmin kissa yritti kovasti tehdä suosikkijuttujaan. Raapi sohvaa - ja sammui. Yritti mennä roskiskaappiin - ja sammui. Istui pakastimen päällä ja sammui.
Aloin jo olla huolissani nestehukasta, sillä kissa vain oksenteli eikä ollut syönyt mitään koko päivänä. Yhteensä Tabitha oksensi neljä kertaa, viimeisen kerran klo 23. Silloin se myös viimein oli niin hereillä että uskalsin antaa ruokaa.
Heti kunnolla herättyään kissa alkoi nuolla haavaansa ja repiä tikkejä. Kirosin eläinlääkärin sillä en ollut saanut kauluria mukaan. Harva kissa kuulemma on kiinnostunut haavastaan - ja pah. Jos kyljessäsi olisi metallia haluaisit kyllä repiä ne pois. Ja haava kutisee parantuessaan kivasti.
Pari päivää leikkauksen jälkeen haava näytti hyvältä, kiitos pitkäkestoisen antibioottipiikin.
Sitten haava alkoi tulehtua. Sen viereen tuli turvonnut patti. Myöhemmin turvotus laski mutta punoitus levisi. Kaksi ensimmäistä tikkiä paranivat hyvin, mutta loput eivät niinkään.
Vielä pari päivää ennen tikkien poistoa ajattelin että kissa joutuisi antibiootti- ja kaulurikuurille. Sitten haava alkoi onneksi parantua. Tikinpoistoon mennessä en tiennyt voitaisiinko niitä kaikkia vielä poistaa, mutta poistettiin ne. Haavan paranemisesta kiitän eläinkaupan Cothivet-haavaspraytä. Sen takia kissa haisi kuin rankkitynnyri ja katsoo vieläkin välillä minua epäillen odottaen että vedän pullon esiin ja lähden jahtaamaan.
En ole tyytyväinen eläinlääkäriini. On outoa että kissa leikattiin kyljen kautta. Tosin se osoittautui siunaukseksi sillä mahan puolelle en olisi saanut laitettua haavaspraytä. Tabithalta poistettiin vain munasarjat eikä kohtua. Se on iso pettymys, sillä steriloinnin etuihin kuuluu se ettei kissalle voi tulla esim. märkäkohtua. Viiden tikin haava on todella iso, olen lukenut että yleensä 2-3 tikkiä riittää.
2 kommenttia:
Voi kisu parkaa. Vaikuttaa ihan puoskaroinnilta :( En ole ikinä kuullut moisesta. Haava on kursittu kuin huitaisten. Oma lääkärimme ompelee sulavan tikin nahan alle eikä pinnalla näy muuta kuin parin sentin viiva. Onneksi tuosta on kulunut aikaa ja kisusi on onnellisesti unohtanut kaiken jo kauan sitten! Kaikenlaista sitä näkee ja kuulee.
Pian on toisen kisuni steriloinnin aika. En sitten tiedä pitäisikö vaihtaa lääkäriä.
Lähetä kommentti