Hyvää uutta vuotta 2016

Kissa vastaan internet

Tänään

Kuulemma jo klo 16.30.

Hyvää joulua

Joulustressi iski minuunkin?

Mitään syytähän sille ei ole sillä en joudu järjestämään joulua mitenkään. Jotkut ne pääsevät elämässä helpolla?

Huominen aatonaaton kauppareissu tuli uniinkin. Unessa menin ensin S-marketiin, jossa oli päätetty laittaa tavaroiden järjestys kokonaan uusiksi juuri vilkkaimpana kauppapäivänä. Kysyin myyjältä missä luomukananmunat ovat. Niitä tulisi kuulemma joskus ylimmälle hyllylle. Niin korkealle, etten niihin koskaan ylettäisi edes jakkaran kanssa. Ajattelin että kiitti mulle riitti, tähän paskaan kauppaan en tule enää ikinä. Jätin ostoskorini keskelle lattiaa ja lähdin pois.

Mutta Veljmiehessä ei mennyt sen paremmin. Lähes kaikki ruuat olivat poistuneet sen valikoimasta, tilalle oli tullut vaatteita ja käyttötavaroita. Mitään tarvitsemiani ruokia ei ollut: ei voita, ei pakastevihanneksia, eikä varsinkaan Valion kreikkalaista jugurttia. Kamala painajainen kun ruokaa ei ole missään keskustan kaupassa. Ajattelin että ainoa kauppa jossa pystyn tulevaisuudessa käymään on Lidl.

Tänään onkin tosielämässä tiedossa se ainoa oikea jouluelokuva eli Yksin kotona 2. Kaiken muun hyvän lisäksi siinä on ihanat musiikitkin, kuten kenties kaikkein paras joululaulu eli Darlene Loven All alone on christmas.

Minisarja: Childhood's End

Luin viime kuussa vuosikymmenien taon jälkeen Arthur C. Clarken scifiklassikon Lapsuuden loppu. Ajoitukseni oli täydellinen sillä heti sen jälkeen sain tietää että kirjasta on tulossa minisarja, joka esitettiin USA:ssa tällä viikolla.

Sarja oli minulle pettymys. Ensimmäinen kolmesta osasta oli vielä ihan hyvä, mutta kaksi viimeistä olivat aikamoista kuraa. Ehkä eniten ärsytti se että päähenkilöä Stormgreniä roikotettiin mukana alusta loppuun, vaikka kirjan aikataulun mukaan hän olisi kuollut vanhuuteen jo ennen ensimmäisen osan loppua.

Ilmeisesti jotta näyttelijöitä ei olisi tarvinnut vanhentaa tai vaihtaa niin kirjan tapahtumien aikaväliä lyhennettiin huomattavasti. Se mikä tapahtui kirjassa 50 vuoden päästä alun jälkeen vei sarjassa vain kymmenisen vuotta ja niin edelleen.

Ja silti mukaan piti ympätä täysin turhia romanttisia juonikuvioita joita ei todellakaan kirjassa ollut. Kerrottiinko kirjassa yhtään mitään Stormgrenin rakkauselämästä? Ei. Silti tuntui siltä että sarjassa päähuomio oli hänen pallottelunsa kahden vaimonsa välillä, joista toinen sattui olemaan jo kuollut. Ja sekin ärsyttää että Stormgrenistä oli sarjassa tehty tavallinen maajussi, kun kirjassa hän joutui asemaansa työnsä (YK:n pääsihteeri) vuoksi.

Marsupeli: G-Force

Joitakin vuosia sitten tehtiin elokuva G-Force jonka pääosissa ovat marsut. Katsoin sen leffan silloin ihan vain niiden marsujen vuoksi. Jokin aika sitten tajusin että siitä leffasta on tehty pelikin, ja ostin sen eBaysta.

Pelissä ei sinällään ole mitään vikaa, itse vaan tykkään leppoisammista peleistä. Kuten Goat Simulator? G-Forcessa joutuu koko ajan taistelemaan henkensä puolesta, eikä ole kivaa katsella kun marsu-raukka kuolee satoja kertoja.

Alunperin minun oli tarkoitus pelata G-Force läpi vain kerran, mutta niin vain (trophy)nälkä kasvaa syödessä. Tänään tavoite toteutui kolmannella pelikerralla: Kaikki 50 silver disciä ja kokonaan päivitetty marsu. Pelotti että rahat eivät lopussa riitä kaikkeen, mutta lopulta rahaa jäi 7000 ylikin. Olin lukenut netistä että monella ovat rahat loppuneet kesken. Yhtä disciä en löytänyt ollenkaan mutta Giggeli to the rescue.

G-Forcen vuoksi olen traumatisoitunut erityisesti sähköparranajokoneista. Pelin kaikista vihollisista ne ovat suurin inhokkini. Hitto kun niitä on näkynyt nyt lähes joka joululahja-mainoksessa. Muita inhokkivihollisiani ovat lentävät herätyskellot ja pölynimurit. Viimeksimainittujen takia taisin menettää mahdollisuuteni trophyyn joka vaatii 80% osumatarkkuutta. No jaa, olen muutenkin sellainen räiskijä että not gonna happen.

G-Forcessa pääsee pelaamaan marsuna, mutta entäs sitten ne pelit joissa pääsee olemaan kissa? Ensimmäisenä mieleen tuli yksi lapsuuteni (nuoruuteni?) peleistä, jonka nimeä en aluksi muistanut. Mutta sitten se onneksi tuli mieleen, Super Nintendon Bubsy. Ja löytyihän se myös emulaattorilta koneeltani, mutta ei vaan suostunut enää toimimaan. Muista kissapeleistä en taida tietää.

PS. Tykkään myös elokuvasta Eläintohtori koska marsu on siinä niin isossa osassa.

Toistuvat unet

Minulla on monia unia jotka olen nähnyt aikuisiälläni kymmeniä kertoja. En ehkä ymmärrä syitä siihen miksi näen juuri näitä samoja unia jatkuvasti, mitä lie joku uniekspertti sanoisi?

Yleisin näkemäni uni liittyy vuonna 1998 kuolleeseen marsuuni Nöpöön. Uni on aina täysin samanlainen: Olen unohtanut ruokkia Nöpön monen viikon ajan ja oletan sen kuolleen. Mutta se onkin aina elossa ja katsoo minua silmillään kuin kysyen että miten olen voinut unohtaa sen? Yritän aina paniikissa ruveta äkkiä ruokkimaan sitä mutta ei se koskaan onnistu. Tämä uni johtunee siitä että tunnen syyllisyyttä Nöpön kuolemasta tai sen kuolintavasta, se olisi pitänyt viedä kuolinpäivänään eläinlääkäriin.

Toisessa usein toistuvasssa unessa olen vanhempieni luona ja luulen asuvani siellä. Jossain vaiheessa muistan että minulla on omakin kämppä, ja yritän lähteä sinne mutta ei se koskaan onnistu.

Kolmannessa toistuvassa unessa olen Siilinjärvellä ja yritän epätoivoisesti päästä sieltä takaisin kotiin Kuopioon. Joskus etsin bussiasemaa tai bussipysäkkiä tai bussiaikataulua, ainakin kerran olen kävellytkin sen 20 kilometrin matkan Kuopioon. En ymmärrä tätä unta sillä tosielämässä tykkään Siilinjärvestä, siellä asuu paljon sukulaisiani ja nykyään myös äitini.

Näen myös aika usein unta siitä että syön jotain "kiellettyä" hiilihydraattiherkkua. Useimmiten se herkku on yllättäen Valion Eskimo-jäätelöpuikko, mansikkaisena tietysti. Yleisimmässä versiossa haen Eskimon (kuten lapsuudessani niin usein tosielämässäkin) mummolan pelottavan kellarin pakastimesta.

Tosielämässä valitsemani hiilaripommi olisi ihan muu. Ykkösenä olisi varmasti Mars-suklaapatukka maidon kanssa. Toisena olisi Jalostajan Italian pata riisillä. Oikeasti hiilarihimo ei vaivaa juuri koskaan, vain silloin kun verensokeri on laskenut liian alas eli lähinnä krapulassa. (joita ei nykyään koskaan ole)

Tärkeitä kysymyksiä

Niin monen vuoden tauon jälkeen tuli eilen sattumalta katsottua F1-kisaa suorana, kun MTV3 sellaista näytti. Käänsin kanavalle muutamaa sekuntia ennen kuin kisan voittanut Rosberg pääsi maaliin. Mutta se "mitä ihmettä?"-hetki koitti kun palkintojenjaon jälkeen kuskeja podiumilla haastatteli eräs David Coulthard.

Kuinka kauan kuskeja on haastateltu jo podiumilla? Ei vaan minun nuoruudessani. Onko DC ollut siinä hommassa aikaisemminkin? Eipä sillä taitaisi olla mitään väliä, sillä tuskin MTV3 näyttää noita haastatteluja ilmaisessa koostelähetyksessään. Kaikki penkkiurheilu on pilattu maksutv:llä. Köyhänä vieroittuu irti urheilusta pakostikin, jos ei jo muutenkin.

Mutta tärkein kysymys on tietysti tämä: Milloin DC on mennyt naimisiin? Ja kenen kanssa? Voisi tietysti olettaa että lapsensa äidin.



Ai niin. Onko DC:stä muka oikeasti julkaistu postimerkkejä Turkmenistanissa vuonna 2000? Ebayssä näitä olisi myytävänä. Nämähän sattuvat olemaan suosikkikuviani, olivat jonkin vuoden seinäkalenterissa.

Parhaat (ainoat) biisit tällä hetkellä

Seven Devils soi Koston ensimmäisen kauden viimeisen jakson lopussa. Ihanaa musaa siinä sarjassa.



Say something (I'm giving up on you) soi South Parkin viimeisimmässä jaksossa. Täydellinen Nemily-biisi. (Ja ensimmäinen video-yritelmäni siitä on muuten täällä)



Placebon cover Kate Bushin biisistä Running up that hill on kasvanut kiinni minuun viime aikoina.



Jokaisesta näistä biisistä on Kosto-video tekeillä.

Videoesittely: The Maze Runner - Kidz

No enpä ikinä olisi arvannut että tekisin joskus videon elokuvasta Labyrintti. Se idea vain tuli jostain sen jälkeen kun katsoin leffan uudelleen kirjan luettuani. Ja pelkän kertosäkeen perusteella ajattelin että Take Thatin biisi Kidz olisi sopivaa musiikkia siihen videoon. Sitä epäilin että sopivatkohan biisin muut sanat ollenkaan Labyrinttiin, niin nehän ovatkin sattumalta lähes täydelliset! En ole tykännyt Take Thatin uudemmasta tuotannosta ollenkaan, parilla viimeisimmällä albumilla tuo Kidz on ainoa jonkinasteinen poikkeus.

Torstai-iltana ajattelin ruveta tekemään videota, mutta siihen tuli tietysti mutkia matkaan. Movie Maker ei hyväksynyt mp4-tiedostoa. Tietokoneen vaihdon takia VirtualDub ei toiminut kunnolla, tarvitsi codeceja tai jotain. Ja sitten kun kaikki tarpeellinen oli viimein VirtualDubissa niin leffan avi-muotoon muuttamisen alkaessa kone alkoi hälyttää ylikuumenemisen takia. Naapurit olisivat varmasti tykänneet kuunnella sitä ääntä tunnin verran. Joten taas piti säätää jotain. Universumi yrittää aina törkeästi estää videoiden teon.

Eli pääsin varsinaisesti aloittelemaan videon tekemistä aika myöhään illalla. Olin sitten lopettaessani niin ylikierroksilla ettei nukkumisesta meinannut tulla oikein mitään. Perjantaina jätin siksi videon suosiolla rauhaan. Jatkoin vasta lauantaina eli Halloweenina.

Voi sanoa että lopulta iski aika lailla materiaalin vähyys. Olisin halunnut periaatteessa käyttää tähän videoon kohtauksia myös jatko-osasta. Ja taas on se ongelma että olen liian laiska tekemään videoita nopeatahtisista biiseistä, ne vaatisivat nopeampia ja huomattavasti useampia leikkauksia. Enkä taida vieläkään olla tyytyväinen videon alkuun (siihen kun Thomas juoksee) mutta enpä keksinyt siihen kohti muutakaan kohtausta. Enkä tykkää lopustakaan, mutta en keksinyt muutakaan. Tai mihinkään muuhunkaan kohtaan, lolz. Kidz-biisin alku on todellakin aika outo, onneksi leffassa on myös helikopteri-kohtaus.

Aihe: elokuva The Maze Runner - Labyrintti
Biisi: "Kidz"/Take That

Jos laskin oikein niin tämä oli 46:s tekemäni video. Kuluuhan se elämä näinkin? Onko säälittävämpää kuin keski-ikäinen nainen joka tekee lauantai-illan ratoksi fanivideota teinileffasta? Ja vieläpä Halloweenina, hui kauhistus.

Työn alla on tällä hetkellä kaksi Kosto-aiheista videota. Jo pitkään suunnittelemani Emily-video on vihdoinkin aloitettu koska aloin jokin aika sitten viimein katsomaan syntymäpäivälahjaksi saamaani Koston ensimmäistä kautta. Ja toinen on tietysti Nemily-aiheinen video, niitähän en ole tehnyt vielä ollenkaan tarpeeksi? Siihen en vaan ole millään keksinyt sopivaa biisiä.

VideoBam eli paikka johon säilöin kaikki videoni joita Youtube ei hyväksy on lopettanut toimimisen. Pitäisi siis jaksaa tunkea Prison Break-videoni muualle eli Vimeoon, joka ei ainakaan vielä ole hylkinyt niitä.

Voihan Walking Dead

Onnistuin ensimmäisellä katsomiskerralla missaamaan sen kohtauksen. Katsoin vielä kun Nicholas (maailman vihatuin mies tällä hetkellä) tuijotti Glenniä silmät tyhjinä, ampui itsensä ja verta roiskui Glennin naamalle. Mutta sitten olevinaan netissä oli jotain tärkeämpää, ja seuraava hetki jonka näin oli se kun Glenn makasi maassa tuskissaan zombien ateriana. Piti heti kelata taaksepäin että mikä oikein tapahtui. Voihan Nicholas! Kaiken sen jälkeen mistä Glenn on selvinnyt hengissä niin olisipa todella typerä tapa kuolla. Jotenkin pysäyttävintä oli kun roskiksen päällä ei enää ollutkaan ketään...

Ensimmäinen reaktioni oli etten halua enää koskaan katsoa Walking Deadia. En haluaisi mutta pakko on, jos ei muuten niin ainakin nykyisen suosikkihahmoni Carolin takia.

Mutta sitten luin netistä että Glenn ei välttämättä olekaan kuollut. Nyt en sitten enää tiedä kumpi olisi pahempi vaihtoehto: Se että Glenn on kuollut vai se että Glenn onkin elossa. Glenn on aiemminkin selvinnyt hengissä pahoista tilanteista täysin epärealistisesti, mutta tämä olisi kyllä kaiken huippu. Todellinen "jump the shark"-hetki.

Miksi ja miten Glenn sitten muka olisi elossa? Netissä kiertää kuva Walking Deadin kuvauksista jossa näkyy Glenn yhdessä hahmon kanssa joka tulee sarjaan vasta myöhemmin. Ja kuulemma siinä tietyssä kohtauksessa ei syöty Glenniä vaan hänen päälleen pudonnutta Nicholasia.

Silti taidan olla sitä mieltä että Glennin olisi parempi pysyä kuolleena, kuten niin monen muunkin tv-historian hahmon (köh Prison Breakin Sara). Muuten on tosi huijattu olo eikä mihinkään voi enää uskoa.

Ja totuushan paljastunee vasta kahden viikon päästä, kun seuraavassa jaksossa on aiheena Morganin menneisyys.

Rapakunnossa

Tuli tänään käytyä työterveystarkastuksessa. Toimintakykytesteissä puristusvoima on huonoin mahdollinen, ja en saa taivutettua sormia lähellekään lattiaa. Sain lähetteen työfysioterapeutille, mutta enpä usko että pääsisin sinne ilmaiseksi. Ja sain lähetteen myös näöntarkastukseen, edellisestä on aikaa vain 13 vuotta.

Juu, olen vuosia haaveillut uusista silmälaseista mutta ne maksaa liikaa. Netistä en tilaa sillä silloin ei saa sopivia, pari kertaa olen turhaan kokeillut. Lähete on Silmäasemalle, ja sinnehän on ihan turha mennä kun kehykset ovat niin kalliita. Ja eipä ole muuten tähän ikään mennessä koskaan löytynyt kehyksiä joihin olisin ollut tyytyväinen. Jo pelkästään se kehysten sovittelu on turhauttavaa kun ei pysty huonon näön takia kunnolla näkemään miltä näyttää ne päässä. Niin, paskalta näyttää joka tapauksessa joten mitäpä sitä turhia hifistelemään?

Lauantaina käytiin viimein katsomassa elokuva Labyrintti 2: Aavikkokokeet. Odotukset olivat matalalla, mutta leffa yllätti positiivisesti ja oli kenties jopa ykkösosaa parempi. Toisin kuin vuosi sitten niin nyt näköjään ainakin kaksi ensimmäistä Labyrintti-kirjasarjan osaa on ilmestynyt suomeksi. Varasin kirjastosta ensimmäisen, pitää päästä vertailemaan eroja.

Lauantaina käväistiin myös Puikkarissa koska kerrankin oli Setan bileillä hienot puitteet. Harmi vaan että Puikkarin Caipiroskat ovat aina olleet pahoja, niin tälläkin kertaa. Yllättäen siellä oli muutamia Absoluteja, mutta Apeachia maistettuani voin vain todeta että ei mulle kelpaa niistä kuin sitruuna, muut ovat liian makeita.

Halloween-asuni 2015: Goottimorsian

Minulle avautui kokonaan uusi maailma kun tajusin että eBayssa on myös vintage-vaatteidenkin puoli. Ensimmäinen ostokseni sieltä oli musta mekko, josta kaavailin Halloween-mekkoa. Ja mekkohan onkin... ihana.

Tänä Halloweenina haluaisin pukeutua goottimorsiameksi. Tähän settiin kuuluu huntu ruusu- ja pääkallokoristein, hanskat ja ruusuchoker.

En sitten tiedä mikä peruukki olisi tuohon asuun parhaiten sopiva. Ehkä musta peruukki olisi liikaa mustaa mustan mekon kanssa? Ja vihaan mustaa peruukkiani, eli sitä en ainakaan laita. Pitäisi olla jokin uusi musta peruukki, mutta en ole oikein löytänyt mitään kivaa. Nykyään nimittäin boikotoin peruukkeja joissa on etuhiukset, ne ovat tosi epäkäytännöllisiä. Ne etuhiukset tunkee silmiin ja vaikka niitä leikkaisi lyhyemmiksi niin tulos on paska. Jotenkin veikkaan että päädyn taas Lisa Reisert-peruukkiini, se on suosikkini. Haluaisin tuon väriset hiukset oikeastikin.

Tai no, löysinhän minä tämän mustan "Farrah Fawcett"-peruukin, ja tilasin sen. Se on sitten ihan eri asia että mikä peruukki lopulta sopii asuun parhaiten.

Mutta täysin turhaan minä mistään Halloweenin vietosta haaveilen. Endometrioosin takia jää tänä vuonna tämä juhla 99% varmuudella viettämättä.

I have lived?

Ihanaa. Level 100 on saavutettu eli minun ei tarvitse enää koskaan pelata GTA Onlinea. Siellä tuli tuhlattua elämästä yhteensä 10 päivää, 6 tuntia ja 45 minuuttia. Toki heistit on edelleen tekemättä mutta minkäs teet kun muut pelaajat ovat paska-aivoja. GTA Online on saanut minut vihaamaan ihmisiä ja miehiä entistäkin enemmän.

Mutta olihan siellä jotain kivaakin.

Upeita maisemia ja laskuvarjohyppyjä.

Outoja lauantai-iltoja.

Jotain Walking Deadista muistuttavaa. (enää viikko ja se alkaa taas)

Pollepakana kuittaa.

Ihana paita. Harmi vaan että paidasta on vain miesten versio ja se on suurimmaksi osaksi polyesteriä eikä puuvillaa. Muistan jopa tuon tv-mainoksen, tykkäsin siitä aikoinaan.

Lampaita ja kissoja

Sunnuntaina 27.9. käytiin Koivumäen kartanossa ja Matkuksessa. En ollut koskaan käynyt tuolla kartanossa ja olin halunnut sinne pitkään. Sunnuntaina siellä oli pihakirppis ja perhepäivä. Oli järkyttävää miten täysi Matkuksen bussi oli jo kauan ennen puoltapäivää. Ja huonompi homma että viikonloppuisin bussi ei kulje kartanolle asti. En tiennytkään että sunnuntaisin Matkus on täynnä porukkaa. Ainoa kuva jonka otin reissusta:

Aina on ollut tiedossa että tämä on edessä ennemmin tai myöhemmin: Taloyhtiössä suunnitellaan putkiremonttia eli pian joutuu etsimään uuden asunnon. Itku tulee vuokra-asuntoilmoituksia katsoessa. Lemmikit eivät ole sallittuja yhdelläkään yksityisellä vuokranantajalla, ja vuokrat Kuopion rupulähiöissä ovat yhtä korkeita kuin Helsingissä. Tämä nykyinen asunto oli todellinen onnenpotku (59 neliötä/600 euroa), samanlaista ei ole nyt tiedossa. Ah-dis-taa. Sitä kohtuuvuokraista ja lemmikit sallivaa asuntoa ei oikeasti ole olemassa. Ja jos jotenkin ihmeellisesti asunnon saisikin niin sekin olisi varmasti semmoinen jossa on ihan kohta tiedossa putkiremppa.

Viime aikoina kissojen aiheuttamat sotkut ovat hiukan vituttaneet. Mutta eipä ainakaan vielä yksikään kissoistani ole peittänyt oksennustaan sukalla. Tekeekö jotkut kissat oikeasti niin? Olle vain leikkii sukilla, ja pentuna kuulemma vei niitä kissojen hiekkalaatikkoon.

Voipi sanoa että muuton yhteydessä lähtee paljon hajalla olevaa tavaraa kaatopaikalle. Jos sinne asti kaikki selvitään niin ryhtyykö sohvantuhoaja-Tapsa taas syömälakkoon?

Uusin Nälkäpeli-traileri: Primille

Labratuloksia

Tiistaiaamuna kävin Mehiläisen labrassa. Yhdeksän aikaan menossa oli vuoronumero 13, ja sain numeron 14. Kovin leppoisaa menoa toisin kuin helvetin seitsemännellä kehällä eli terveyskeskuksen labrassa, jossa oli eräänkin kerran 60 ihmistä jonossa.

Paastoverensokeri on noussut kolmessa vuodessa 4.5 --> 5.1. Johan tässä kohta diabetes kolkuttelee ovella?

Kokonaiskolesteroli on laskenut, mutta tilanne on silti huonontunut koska LDL ("huono" kolesteroli) on noussut ja HDL ("hyvä" kolesteroli) on laskenut. Triglyt ovat nousseet eli olen syönyt liikaa hiilareita? Ai ai.

Taas ainoa edes hiukkasen normaalista poikkeava arvo on leukosyytit jotka ovat juuri yli ylärajan.

D-vitamiiniarvoni on 67 nmol/l, mikä on mielestäni aika korkea verrattuna siihen etten kesällä ottanut d-vitamiinipillereitä. Enkä harrasta auringonottoa tai ylipäänsä ulkona oleskelua. Tosin otinhan flunssan aikaan "muutaman" 125 mikrogramman kapselin.

USA:ssa viitearvo on kuulemma 75-150, Suomessa muka riittäisi että olisi 40-50... Mehiläisen sivujen mukaan "luuston hyvinvoinnin kannalta suosituspitoisuus on yli 80 nmol/l".

Kipeänä

Lauantaina 29.8. kävin äidin ja veljen kanssa katsomassa leffan Mission: Impossible - Rogue Nation. En tykännyt yhtään, ei ole mitään tarvetta nähdä uudelleen. Outoa sillä edellinen osa oli mielestäni kenties jopa sarjan paras.

Risteilyn jälkeen tässä huushollissa on oltu kipeitä. Luulin jo säästyväni Giggelin taudilta mutta viikon jälkeen se iski minuunkin. Yhtenä iltana nousi jopa kuume, yleensä minulla on flunssassa pelkkää alilämpöä. Enpä sitten mennyt viikonloppuna töihin. Tulipa huomattua sekin että minulla parhaiten kipeään kurkkuun auttavat Lidlin juuressipsit. Ei kuuma juoma tai suolavedellä kurlaus vaan... sipsit.

En käynyt työterveydessä sillä Mehiläisen nettiajanvarauksen mukaan en ole enää oikeutettu käymään edes työterveyshoitajan vastaanotolla. Ilmaiseksi pääsen vain terveystarkastukseen. Siksi olikin maanantaiaamuna "hauskaa" huomata sähköpostissa tieto siitä että minulla on avoin lähete. Verikokeisiin. Ja tajuta että terveystarkastus on taas tiedossa. Edellinen oli tasan kolme vuotta sitten. Lain mukaan terveystarkastuksen pitäisi olla viiden vuoden välein joten en tajua miksi tuo on jo nyt. Täysin turha juttu sillä en pääsisi mihinkään "eteenpäin" työterveydessä. Ja olevinaan pitäisi jaksaa käydä noissa verikokeissa jonain aamuna syömättä. Täysin turhaa sillä juuri keväällä ne kaikki kokeet otettiin terveyskeskuksessa. Voisi tosin otattaa samalla d-vitamiiniarvon, se on tällä hetkellä tarjouksessa Mehiläisessä.

En tajua kokopäivätyössä käyvien valitusta esimerkiksi sunnuntaikorvauksen pienenemisestä tai ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta. Rikkaat paskiaiset. Mutta olenkin niin idiootti että en ole koskaan ymmärtänyt miksi tekemättömästä työstä pitäisi maksaa palkkaa.

Minun palkkani on pienentynyt jo noin 30%, ja kun sunnuntaikorvaus vähenee niin taas lähtee monta kymmentä prosenttia. Kohta on se tilanne että saan töistä huolimatta täyden työttömyyskorvauksen, kun palkat jäävät alle 300 euron suojaosuuden. Olis ehkä syytä valittaa ja ruveta lakkoon. Mutta ei se mitään, kyllä mamut tekis mun työt, they took our jobs!

Yhtenä iltana vaikutti siltä että netti hajosi. Siis kaapelimodeemi. Tapsan toimesta, se kun tykkää makoilla johtonurkassa. Olisi kyllä vituttanut joutua käymään (kipeänä) DNA:n kaupassa hakemassa uusi modeemi. Mutta rikki ei onneksi ollutkaan modeemi vaan jokin muuntaja. Meinasi loppua GTA Onlinen pelaaminen, kauhiaa...

Helsinki-Tallinna risteily Baltic Queenilla

Maanantaina 24.8. matkustin ensimmäisen kerran elämässäni yksin junalla. Pelotti hirveästi että joku on ostanut lipun viereiselle paikalle, mutta onneksi niin ei käynyt.

Hyttinä oli tällä kertaa sviitti, kun deluxeja ei vajaa viikko ennen matkaa ollut saatavilla. Toki niitä myöhemmin lähempänä matkaa olisi ollut taas vapaana.

Sää oli mainio koko matkan ajan. Oli varmaan lämpimin ilma mitä on nyt viime vuosien risteilyjen aikana ollut.

Tallinkilla ei taida mennä kovin hyvin sillä se on näköjään riisunut risteilyistään joitakin asioita joita on pidetty itsestäänselvyyksinä. Risteilyllä ei ollut ollenkaan keskiyön showta eikä valokuvausta laivalle mentäessä. Mitä poistetaan seuraavaksi? Toisaalta oli helpottavaa kun pääsi nukkumaan jo illallisbuffetin jälkeen, eikä tarvinnut yrittää jaksaa valvoa keskiyöhön asti. Kunnon teetähän Tallinkilla ei ole ollut pitkään aikaan, mutta nyt paljastui sekin että haudutettua teetä ei saa edes erikoisaamiaisella.

Kun Baltic Queen saapui tiistaina takaisin takaisin Helsinkiin niin mentiin käymään uudessa maailmanpyörässä eli Finnair sky wheelissä. 12 euroa kolmesta kierroksesta on aika paljon.

Tällä kertaa selvisin ihme kyllä lähes koko matkasta kivuitta. Vasta kun käveltiin maailmanpyörältä Akateemiselle kirjakaupalle alkoi vaivaisenluu vaivata. Vatsakipuja ei ollut, ei oksettanut missään vaihessa eikä niskakaan kärsinyt kun tiesin lukea kirjaa junassa ei-alaspäin katsoen.

Omituinen lauantai-ilta Los Santosissa

Viime aikoina ei ole tullut tehtyä juuri muuta kuin pelattua GTA Onlinea. "Vähän joka päivä" on muuttunut muotoon "koko päivän, joka päivä".

Vituttaa se miten helvetin vaikeaa heistien tekeminen on. Set uppeihin on todella vaikea saada porukkaa, ja sitten jos tulee niin ne on jotain low level luusereita jotka kuolevat monta kertaa ja häippäävät. Ei ole vieläkään onnistunut edes Prison Breakin ensimmäinen set up! Kun on tottunut tekemään kaikki mahdolliset missionit yksin niin tämä riippuvaisuus toisista... turhauttaa.

Lauantai-iltana ajellessani maaseudulla päähäni ilmestyi outo muna. Luulin aluksi että paperipussini vain bugaa.

Sain toiselta pelaajalta helikopterikyydin lentokentälle. Siellä tuli huomattua etten ole ainoa joka bugaa. Ja sitten ilmestyi kaikille myös nyrkkeilyhanska käteen.

Lentokentälle alkoi nousta tuulivoimala, joka tappoi minutkin.

Sitten taivaalta satoi rahaa. Rahasäkkejä. Niiden perässä kaikki kilvan juoksivat. Niistä sai kerralla rahaa 40 000. Taisin rikastua ainakin 240 000.

En tiedä miten tilanne tästä vielä kehittyi, sillä minun piti poistua pelistä katsomaan leffaa Hot Shots 2.

Lisää kuviani (eivät taida sittenkään näkyä ilman kirjautumista, buu)

Tapsan monet ilmeet

Ja nenänaarmu.