Terveyteni ei kestä työntekoa

Taisin tehdä viime yönä päätöksen etten suostu tänä talvena tekemään talvilomantuurauksia. Omissa normaaleissa työvuoroissa on ihan tarpeeksi kestämistä. Viime talvi oli niin hirveä. Ainakin kerran otti tosissaan sydämestä niin kuin sydäriin kuolleella lumitöiden tekijällä. He tosin voivat lopettaa kesken oireiden tullessa ja mennä kotiin lepäämään. Minun sen sijaan pitää jatkaa vaikka sydän sanoisi mitä kunnes työt on kokonaan tehty.

Haluaisin mieluusti selvitä hengissä tästä talvesta. Viime talvesta asti olen miettinyt että se ei välttämättä onnistu.

Uuden veron vuoksi potkut ovat ihan mahdolliset, ja tavallaan toivoisinkin niitä. Ainakin se olisi hyväksi terveydelleni, vaikka ei ehkä kukkarolleni. Rupean nyt taas pitkästä aikaa nostamaan työmarkkinatukea, ja sehän nousee vuoden alussa peräti 120 euroa, joten elän kai herroiksi.

Viime yökin oli niin paha. "Kuolin" vain kaksi kertaa, eli kaksi paniikkikohtausta. Miksi se tunne on aina niin todellinen ja aito? Töissä oltiin aikataulusta myöhässä puolitoista tuntia, ja siksi nukkuminen oli tosi katkonaista. Nämä epäsäännölliset työajat eivät vain enää sovi minulle. Tai eiväthän ne ole koskaan sopineetkaan.

Töiden jälkeen en meinannut saada nukuttua. Pelkäsin ja pelkään viime tammikuisen tia-kohtauksen uusintaa, tai siis pahempaa versiota. Kesä taisi mennä ihan hyvin mutta nyt taas kun ilmat ovat huonontuneet ja lumen uhka on koko ajan lähempänä niin... sitä joko kuvittelee tai ei että vasen puoli kropasta tuntuu taas oudolta. Kumpi oli ensin, pelko vai tunne?