On se jännää tämä luulosairaus eli sydänendometrioosi. Viime viikolla oli kovat kivut ja pahat sydänoireet neljä päivää. Ja kas kummaa että ovulaation mennessä ohi myös sydän pääsi pinteestä. Ei voi olla endoa sydämessä, ei. En kuole tähän, en. Saattaa menkkojen sijaan tappajana ollakin ovulaatio. Jo kaksi vuotta olen elänyt jatkoajalla. On kaksi vuotta siitä kun endometrioosi levisi sydämeeni. Että minä vihaan pääsiäistä.
Oon taas vähän pallotellu idealla että yrittäisin saada ajan terveyskeskuslääkärille näiden sydänoireiden takia. Ihan turhaahan se olisi, korkeintaan saisin pipipään leiman. Sydänendo ei näy ekg:ssä. Magneetissa saattaisi näkyä, mutta eihän minulla näkynyt endoa edes vatsan magneetissa eli turha juttu. Leikkaukseen en halua, vaikka se olisikin ollut ainoa juttu joka olisi voinut henkeni pelastaa. Mutta kukapa muka KYSissä osaisi sydänendon leikata? Ei kukaan. Sitä paitsi en usko että sydämeni enää edes kestäisi leikkausta.
Jos kuolen sydänendoon niin haluaisin kuolinilmoitukseeni siihen kuolinpäivän jälkeen tekstin että kuolin "sydänendometrioosiin". Mutta tuskinpa ruumiinavauksen tulokset valmistuisivat kuolinilmoitukseen mennessä. Ja jos kuolinilmoitukseni olisi lehdessä ennen hautajaisia niin haluaisin siihen tekstin että kukkalaitteiden sijasta toivoin lahjoitusta eläinsuojelulle tai endometrioosiyhdistykselle.
Miksi miksi minä olen se yksi miljoonista jonka endo leviää sydämeen asti? Mutta sellaistahan se elämä aina on, epäreilua ja turhaa. Kuten joku viisas on sanonut: Kuoleman voi voittaa vain lopettamalla sen ruokkimisen.
Eniten vituttaa se että endoa aina vähätellään, erityisesti lääkärien toimesta. Ja että valehdellaan ettei endometrioosi mukamas voi olla henkeä uhkaava sairaus.
Biisi jonka haluaisin hautajaisiini. Vuosia sitten kaveri lupasi laulaa, mutta eipä taitaisi laulaa enää.
Within Temptation: The Swan Song
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti