29. huhtikuuta 2017

Koko kroppa kivuissa

Ensimmäinen merkki pahemmasta oli joitakin viikkoja sitten kun tein sen virheen että kävin kampaajalla. Jalat kipeytyivät siinä urakassa hirveästi, ja jalkapohjiin tuli jopa vesirakkuloita. Kivut alkoivat hellittää vasta vajaan viikon päästä. Viime vuodesta asti kroppani on hylkinyt kävelemistä. Pitäisi siis lopettaa kokonaan moinen täysin turha aktiviteetti.

No siitä sitten on vointi vain huonontunut. Enää ei siis koske vain jalkapohjiin, nilkkoihin ja kantapäihin vaan muuallekin jalkoihin. Selkään. Niskaan ja sen takia päähän. Olkapäätkin on nykyään niin kipeät että pahimmillaan esimerkiksi imurointi on yhtä tuskaa. Koko kroppa on kuin junan alle jäänyt. Kuumottavaa kipua. Ihan kuin koko kroppa olisi tulehtunut. Olo on ollut pahimmillaan niin huono että pelkäsin kuolevani. En enää tiedä miten muka pystyisin kävelemään pidempiä matkoja, saati sitten tekemään töitä.

Mitenhän pahasti nauraisivat minut pihalle lääkärissä. Hoitaja ainakin nauraisi jos yrittäisi aikaa varata. Mutta kun ei tällaiset (jalka)kivut ole normaaleja. Kun on tottunut kävelemään sen noin 40 000-80 000 askelta viikossa ja nyt kroppa sanookin EI niin mitä muka pitäisi tehdä. Irtisanoutua ja tilata ruuat kotiinkuljetuksella? En ehdi "toipua" edellisestä kävelystä kun pitäisi taas pystyä kävelemään. Mutta joidenkin mielestä tämä on vain normaalia vanhenemista, näin 38-vuotiaalla.

Rasituksessa iskevät kivut, ja palautumisessa kestää epänormaalin pitkään. On tullut taas vuosikymmenien tauon jälkeen esimerkiksi fibromyalgia mieleen. Äidin suku on täynnä nivelreumaa ja nivelrikkoa. Toisaalta reumatauteihin kuuluu yleensä aamujäykkyys, jota minulla ei ole. Minulla se jäykkyys iskee vasta rasituksen jälkeen.

Ei kommentteja: