Avauskertomusta Parasta uutta kauhua kiinnostavampi olisi ollut novelli Pinssipoika jota tarinassa käsiteltiin. Pop Art oli makuuni liian surrealistinen, ei vaan mennyt minun kaaliini se että voisi olevinaan olla olemassa "ihminen" joka on pelkkää muovia ja ilmaa. Samaan sarjaan menee Kuulet heinäsirkan laulavan, jossa teinipoika muuttuu jättiläisötökäksi ja palaa kouluunsa kostamaan kiusaajilleen. Kätevää? Abrahamin pojat toi mieleen aivan niin kuin esipuheessa mainittiin elokuvan Pahuuden kosketus.
Ehkäpä suosikikseni nouseekin kokoelman päättävä pienoisromaani Vapaaehtoinen vankeus. Henkisesti sairas pikkupoika rakentaa pahvilaatikoista tunneleita joihin voi eksyä ja kadota jälkiä jättämättä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti