1. lokakuuta 2010

Eläimiä ja tuskaa

Viikon ajan elin pelossa äitini terveyden suhteen. Kun helpotus sitten tuli sain kamalan niskasäryn joka säteili korviin ja hampaisiin asti. Ehdin nähdä unenkin jossa äitini oli tehnyt itsemurhan sairastamansa syövän vuoksi. Sain äidin elvytettyä.

Eläinsuojeluyhdistyksen lehden ensimmäinen numero tuli. Ensi viikko on eläinten viikko, ja teemaeläimenä on sika. Lehdessä oli kertomus koirasta nimeltä Kali, joka menetti pentunsa ja jolle hankittiin sijaispennuksi sika. Kerrottiin myös miten siat teurastetaan: Ensin tainnutetaan, sitten lasketaan veret ja sitten laitetaan kiehuvaan veteen. Kuulemma siinä vaiheessa vielä jotkut ovat elossa.

Näinkin sitten unen jossa olin katsomassa sikojen teurastamista. Tainnutusvaiheessa pari sikaa pysyi tajuissaan ja rupesin huutamaan siitä farmarille.

Samana päivänä söin pekonia... Syön nykyään lähes pelkästään kanaa, sikaa todella harvoin.

Mitä vanhemmaksi tulen sitä suuremmaksi maailman- ja elämisentuska tulee. Sitä herkempi olen. En kestä edes kastematojen tai muurahaisten kärsimystä saati sitten tuotantoeläinten. Miksi en siis ryhdy kasvissyöjäksi? Täydeksi vegaaniksi en voisi koskaan ruveta sillä kasvikunnan proteiinilähteissä on liikaa hiilihydraatteja. Mutta ihan helposti voisin olla lakto-ovo-vege eli kasvissyöjä joka syö lisäksi kananmunia ja maitotuotteita.

Yhtenä päivänä avasin lompakon kaupassa ja koin epäkivan yllätyksen. Visa electron ja plussakortti eivät olleet siellä. Olin edellisenä päivänä laittanut ne housujen taskuun kun en jaksanut ottaa äidin luokse mukaan koko lompakkoa. No onneksi minulla on aina käteistä mukana mutta plussat jäivät saamatta.

Osallistuin Royal Caninin valokuvakilpailuun. Jokainen osallistuja sai palkinnoksi valokuvakirjaan oikeuttavan lahjakortin. Kirja tuli tällä viikolla, on muuten hieno. Varmaan syytä ollakin kun arvo on 50 euroa. Kallista lystiä tuommoiset.

Huomenna biletys maximus. Mitä siitä vaikka jalassa on koko ajan kasvava ja mätänevä läiskä... Olen hoitanut sitä tunnollisesti viikkoja. Aina oli silti laastarissa keltaista mätää ja viime yönä sitä oli tullut läpi siteestä. Metrilaastaria kului yli paketti mutta enää en voi sitä käyttää sillä alue on liian iso. Pari päivää sitten yksi iso ja kaksi pienempää läiskää yhdistyivät yhdeksi isoksi. No joo, kaipa se silti paranemassa on. Toivoa sopii.

Ei kommentteja: