Lauantaina kävin ensin S-marketissa. Sitten Alkossa heti sen avautuessa. Muut spurgut ostivat pelkkää vodkaa. Vasta kun kävelin bussipysäkille tajusin kellon olevan niin vähän että ehtisin vielä ennen bussin lähtöä käymään S-marketissa ostamassa siideriä. (laki alkoholia-ei-myydä-ennen-aamuyhdeksää on perseestä)
Pääsinkin lauantaina yllättäen bilettämään. Sherry oli edellisellä viikolla todella kipeä, 40 astetta kuumetta ja keuhkokuume-epäily.
Ensin Gloriassa Sherryn pari biisiä karaokessa. Oltiin niin aikaisin liikenteessä että ei edes portsaria ollut? Sitten Onnelaan... Täytyy kyllä myöntää että olen jo jokin aika sitten kyllästynyt Onnelan alakerran 90-luvun bileisiin. Aina samat biisit. Tahdon jotain muuta/uutta. Pitäisikö muka tutustuttaa itsensä nykyajan populäärimusiikkiin ja uusimpiin hitteihin?
Ilta loppui aika lyhyeen kun Sherry oli juonut hiukan liikaa. Kotona olin jo puoli yhden aikaan. Tajusin kyllä jo siinä taksiasemaa kohti kävellessä että varmaan pääsisin vielä kotiin bussillakin.
Reilu viikko sitten kuukauden tuurauksen loppumisen kunniaksi näin unen jossa sain potkut. Olin nukkunut pommiin toisen kerran viikon sisällä. Yritin selittää pomolle että ennen minulla oli kaksi kelloa soimassa ja siihen pitäisi näköjään palata. Kesken lauseen pomo sanoi trumpmaiseen tyyliin että saan potkut.
Näin myös unen Dexteristä. Välillä olin luonnollisesti itsekin Dexter. Dexter yritti päästä ihmisten huomaamatta pois saarelta jolla oli tehnyt murhan ja se oli vaikeaa. Välillä piileskelin takaa-ajajia mantereen puolella metsässä.
Ennen biletystä näin unen jossa Kali odotti pentuja ja rupesi sitten synnyttämään lipaston päällä ja meinasi tippua sieltä. Herätin Sherryn seuraamaan synnystä.
Viimeisimmässä unessa keittiön viemäri tulvi yli äyräiden, pidin sitä kurissa karhupumpulla mutta yhdessä vaiheessa viemäri imaisi senkin ja minulle jäi pelkkä keppi käteen. Yritin saada Giggelin soittamaan Rtk:n päivystykseen mutta hän jankutti vain jostain sähköpostiosoitteesta joka minun pitäisi lähettää hänelle mesessä.
Äiti haluaisi muuttaa tähän yksiöön sitten kun muutan pois. Se tosin tapahtunee joskus vuonna 5000... Äiti joutuu kaihileikkaukseen noin kolmen kuukauden päästä. Jonohan olisi oikeasti pitkä kuin nälkävuosi, mutta äiti pääsee aikaisemmin kun on vielä työelämässä. Yleensä harmaakaihiin sairastutaan vanhalla iällä, joten ei voi oikein tajuta mistä äidin kaihi johtuu.
Eräs iso kaksio joka olisi kiinnostanut ei tietenkään salli lemmikkejä. Mutta eipä sillä mitään väliä olisikaan ollut kun vuokra on vaivaiset 700 euroa! Kuka hullu tuolla hinnalla vuokraa? Tämä ei ole mikään Helsinki. Tuolla hinnalla pitäisi saada jo vähintään neliö.
No kyllähän tässä tuli vastaan peräti yksi kaksio jossa lemmikit olisivat ok. 49 neliötä, rivitalo. Ei omaa pihaa, lattiat pelkkää tummaa laattaa, vesiputki näkyvillä katossa ja sijainti "hiukan katutason alapuolella". Eli suomeksi sanottuna KELLARI. Joten eipä kiitos, ei ei ei.
Kalin ulkoilut tältä kesältä on ulkoiltu. Se ei enää viihdy pihalla, pelkää vaan. Toivottavasti on ensi kevääseen mennessä unohtanut traumatisoineet pelottavat äänet.
Kotiin tahtoo hän.
6. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti