Aikakauden loppu

Oli hiukkasen vaikeaa töissä tänä aamuna. Varmaan krapula tai jotain... Äitini kauhisteli eilen kun join yhden lonkeron vaikka oli juuri kertonut viettäneensä oman 30-vuotispäivänsä "kännissä". Uskoo ken tahtoo. En ole ikinä nähnyt äidin juovan tippaakaan alkoholia, ja luulisin muistavani jos äiti olisi tuolloin ollut humalassa.

Syy erittäin huonoon olooni oli niska-, silmä- ja päänsärky, jonka juhlapäivän stressi aiheutti. Ajattelin jo yöllä että olisi aika jännää oksentaa töissä. Kipu onneksi lieveni loppua kohti. Säikähdin vähän kun soittivat kesken töiden päivystyksestä. Vain kysyäkseen paita-kokoani. Ja minä kun luulin voivani välttyä siltä vaatteelta. Ja vastasin tietysti että pienin mahdollinen minulle.

Tunnen itseni ihan hirveäksi ihmiseksi. Olen tehnyt parhaani ajaakseni kaikki ihmiset pois luotani. Ja silti jotkut viitsivät muistaa minua. En ansaitse sitä. Enkä osaa kiittää. Yöllä itkin. Aamulla herätys oli oikein kiva kun sänky oli muuttanut väriä.

Katsoin eilen vaihteeksi Teho-osaston jakson. Sekin on huonontunut niin hirveästi etten ole jaksanut seurailla vaikka pitäisi olevinaan kirjoittaa jaksokuvaukset sivuilleni. Sattuipas somasti kun suosikkihahmollani Neelalla oli eilisessä jaksossa myöskin synttärit. 31. Eikä päivä ollut kiva.

Luin eilen viisi minuuttia ennen keskiyötä uutisen David Coulthardin lopettamisesta. Olisihan se ollut kivempi saada tietää vasta seuraavan vuorokauden puolella. Vaikka en olekaan seurannut formuloita vuosiin ja vaikka tämä oli erittäin odotettua, on se silti taas erään aikakauden loppu. Nyt kolmesta urheilusuosikistani kaksi on muutaman kuukauden sisällä ilmoittanut lopettavansa. Vain Saku Koivu jatkaa uraansa.