12. syyskuuta 2005

Viikko sitten voin huonosti, mutta lääkeannoksen tuplaaminen auttoi vielä silloin. Eilen illalla sen sijaan... En ole koskaan voinut niin huonosti. Kun yksikään lääke ei auttanut tippaakaan, luulin oikeasti kuolevani. Viimein olin pakotettu ottamaan hätävaralääkettä, joka kyllä auttoi. Mutta sitten kun sekään ei enää auta, olen todella tuomittu ja elämäni olisi mahdotonta. Tällä hetkellä elän minuutin kerrallaan ja nautin jokaisesta hetkestä jolloin voin paremmin. Pelkään oikeasti henkeni puolesta. Olen jopa miettinyt henkivakuutuksen ottamista. En vain tiedä millä ehdoin niitä myönnetään.

Ei kommentteja: