Bellan logi

Nukuin viime yönä ehkä kaksi tuntia. Kylläpäs on ihanaa olla epäterve. Pyörrytti ja sydän hakkasi hulluna, yritä siinä sitten nukkua. Luulin että kyseessä olivat magnesium-tablettien puutteen aiheuttamat rytmihäiriöt tai paniikkikohtaus. Aamulla vasta minulle selvisi että yön hauskuus johtui perussairaudestani, ja hauskuus jatkuu yhä vaikka lääkkeitä nyt kitusiini ahdankin. Mietin vain miten kauan sydämeni jaksaa tätä menoa? Raukka... taikka aivoni? Välillä on kuin sumussa kulkisi.

Töissä jaksoin yllättävän hyvin vaikka en aamulla pystynytkään syömään. Neuvoin jopa tien yhdelle ihmiselle. Tosin luulen ettei kyseinen rouva osannut perille vaikka ohjeeni olivatkin jopa selvät. Ostin itselleni kokonaisen broilerin. Oikeasti kokonaisen tällä kertaa, sillä eilen lihatiskin myyjä antoi minulle jostain syystä vain puolikkaan. Luuliko se tosiaan että minä elän vaivaisella puolikkaalla kanalla?! Joo, ja ostin myös tosi ison parsakaalin, ei meinannut mahtua edes pussiin. Mistä tulikin mieleeni... Tämän päivän lehdessä väitetään että parsakaali ehkäisee Alzheimerin tautia. Senkun näkis... Toivoo nimimerkki taliaivo joka ei paljon muuta syökään elääkseen kuin parsakaalia. Tai no, ehkä jotain muuta pientä... hihi ;))

Voi kunpa olo paranisi ja voi kunpa ei olisi töitä viikonloppuna ja voi kunpa pääsisi lauantaina taas bile-ttämään. Tahtoo laittaa Angel-paidan päälle ja ryypätä tällä kertaa raspberryt ennen kuin ne kaadetaan... ;-)

Huippaa.